Leiripäiväkirja juoksulomalta!

Updated: Jun 30, 2018

Maanantaina 4.6 koitti vihdoin Vauhtisammakon järjestämä juoksuloma Kreikassa. Hieman oli lähdön hetkellä perhosia vatsassa, sillä minulla ei ollut aavistustakaan, mihin olin pääni pistämässä eli mihin olin lähdössä ja keiden kanssa. Leirin vetäjät Anni ja Mikko Liukka olivat tuttuja kasvoja instagramin ja blogien kautta, mutta muista lähtijöistä minulla ei ollut mitään tietoa. Matkaan lähti parikymmentä eri-ikäisiä naista ja miestä erilaisine juoksutaustoineen. Tapasin leiriporukan lentokentällä ja siitä alkoi yhteinen leirimatkamme kohti Kreikkaa. Lento Ateenaan kesti vajaa neljä tuntia ja Ateenasta siirryimme vielä bussilla noin 270 kilometrin päähän Peloponneksen niemimaalle noin 54 000 asukkaan Katamalaan, jonne saavuimme puolilta öin. Huonekaveriksi sain Emman, joka oli myös Tampereelta.



Tiistaina 5.6 heräsin ennen herätyskellon pirinää ja aamupalla olin jo klo 7.00 maissa. Oi miten ihanaa oli nauttia aamupala terassilla auringon paisteessa kaikessa rauhassa nauttien vuori- ja merimaisemasta.



Leiriohjelmassa oli tänään kaksi harjoitusta. Aamupäivällä juoksimme noin 6 kilometrin lenkin Katamalan kaupunkiin tutustuen. Lenkin aikana sai hyvän käsityksen kaupungista, sen muutamista nähtävyyksistä, ravintoloista ja kaupoista. Lenkin lomassa pysähdyimme kuvaamaan ja katsastamaan paikkoja.


Lenkin jälkeen söin huoneen parvekkeella pienen välipalan ja sitten olikin jo päivän toisen treenin vuoro.  Ohjelmassa oli avaavaharjoitus läheisellä urheilukentällä. Mikon johdolla otimme lyhyitä avaavia vetoja ja treenin jälkeen siirryimme vielä venyttelemään nurmelle. Ihmeen hyvin vedot kulkivat eilisen matkapäivän jälkeen ja venyttely tuntui autuaalliselta auringon paisteessa, joskin kuiva nurmi vähän kutitteli hikistä ihoa! Juoksuporukkamme taisi olla aikamoinen nähtävyys kentällä, kun kentän pitäjäkin innostui ottamaan meistä ryhmäkuvan.


Kuvat 1 ja 3: Tuomas Murtomaa


Treenin jälkeen kutsui suihku ja sitten suuntasimme Emman kanssa kulkumme rannalle.  Kävelimme ja löhöilimme muutaman tunnin rannalla auringosta ja lämmöstä nauttien. Talviturkkikin tuli siinä samassa heitettyä kirkkaaseen Välimereen. Illalla oli vielä yhteinen lounas hotellilla ja samalla kävimme läpi tulevan viikon leiriohjelman. Unta ei tarvinnut kauan odottaa, sillä sen verran painoi lyhyt yöuni, lämmin sää ja päivän treenit.



Keskiviikkona 6.6 herätyskello soi klo 6.30, sillä aamupalan jälkeen oli vuorossa yhtäjaksoinen ylämäkitreeni kohti Kalamatan liitovarjotukikohtaa. Tämä oli treeni, joka mietitytti minua eniten Tie Spartaan treenin kanssa. Kuntoni ei niinkään mietityttänyt, vaan tuo nouseminen noin 500 metriin, sillä vastaavaa nousua en ole aiemmin tehnyt. Kevyempi ryhmä lähti matkaan Annin johdolla klo 7.30 ja kovempi ryhmä, jossa myös minä juoksin, lähti matkaan Mikon johdolla klo 8.30.



Juoksimme ensin rantakatua pitkin ja noin 5 kilometrin kohdalla pidimme juoma- ja jätskitauon ja siitä sitten lähtikin kipuaminen ylös vuorelle. Mitä ylemmäs pääsimme, sitä upeammat olivat maisemat alas kaupunkiin ja merelle. Matkalla bongasin kauniita kukkia, ihania puutarhoja ja oliviipuutarhoja tai oikeastaan olivipuumetsiä. Juoksemisesta ei meinannut välillä tulla mitään, kun piti ihailla maisemia, kukkien väriloistoa ja ottaa kuvia. Ekana lähtenyt ryhmä näki myös käärmeen tiellä. Huoltoautosta saimme muutaman kerran matkan aikana lisäevästä ja vilvoittavaa vettä niskaan. Yllättävän helposti matkan teko sujui ja ryhmältä sai hyvää tsemppiä juoksuun. Meikäläisellä oli sen verran juoksuintoa, että olisin jatkanut matkaa vielä käännöspaikan jälkeekin, mutta onneksi Anni piti kuria. Paluu alaspäin olikin sitten helppoa rullausta. Juoksua tuli 23 kilometriä ja hotellille palasimme puolen päivän jälkeen. Kiva treeni ja upeat maisemat!


Kuvat 2 ja 3: Tuomas Murtomaa

Kuva 1: Anni Liukka



Suihkun ja lounaan jälkeen siirryin nauttimaan olostani rannalle ja välillä tuli pulahdettua vilvoittavaan veteen. Kylläpä kylmä vesi teki hyvää rasittuneille jaloille. Ennen päivällistä kävin Emman ja Minnan kanssa kävelylenkillä satamassa ja läheisessä puistossa. Päivällisen jälkeen teimme vielä lyhyen kävelylenkin rantakadulla ennen kuin nukkumatti kutsui.



Torstaina 7.6 olikin jälleen kahden treenin päivä. Olin taas tikkana aamupalalla heti klo 7.00 ja klo 10.30 ohjelmassa oli kevyt vauhtileikittelylenkki rantatietä pitkin kohti Messiniä. Matkaan lähdimme satamasta, johon myös lenkiltä palasimme. Reitti oli tasainen ja itselleni tuli mittariin 17 kilometriä. Reitti kulki pitkin maaseutua ja reitin varrella olikin paljon peltoja, luonnonkukkia ja erilaista asutusta, hienompaa ja vähemmän hienoa. Juoksin kääntöpaikalle noin 5.50-6.10 kilometrivauhtia välillä maisemia kuvaten. Paluumatkalla nostin vauhdin 5.20-5.30/ kilometri, koska juoksu tuntui kevyeltä ja helpolta. Paluumatkalla hotellille kuvasimme vielä graffiitteja satama-alueella ja upeita kuvia tulikin! Lenkin jälkeen tuttuun tapaan suihku, lounas ja rannalle löhöilemään.


Kuvat 1 ja 3: Tuomas Murtomaa

Kuva 3: Tuomas Murtomaa

Kuvat: Anni Liukka


Illalla oli vuorossa vielä kevyitä vetoja ja venyttelyt urheilukentällä. Vedot olivat yllättävän tahmeita omalta osaltani. Jalat kyllä toimivat, mutta hengitys ei oikein toiminut, mutta tulipa juostua. Venyttely tuntui jälleen hyvältä ja rentouttavalta auringon lämmittäessä kehoa ja silmien levätessä  upeassa vuorimaisemassa. Päivällisen jälkeen teimme Emman kanssa jälleen pienen kävelylenkin rantakadulla. Uni tuli jälleen nopeasti. Taisipa lause jäädä kesken, kun nukahdin!


Kuva: Tuomas Murtomaa


Perjantaina 8.6 oli ohjelmassa pelit ja leikit satamassa. Ennen kuin pääsimme leikkimään, juoksimme pienen aamulenkin aallonmurtajalle ja otimme tietysti "pakolliset" instakuvat.


Kuva 3: Tuomas Murtomaa


Leikkituokion jälkeen oli ohjeistus Tie Spartaan reissusta ja, jos ei aiemmin Spartan reissu jännittänyt, niin nyt alkoi jännitys tiivistyä, jopa kauhistuttaa. Edessä siis 53 kilomtriä Spartasta Kalamataan vuoriston halki. Meikäläinen ilmoitti olevansa "hölmö", joka yrittää juosta koko matkan muutaman muun hölmön kanssa.


Kuvat: Tuomas Murtomaa ja Anni Liukka


Loppupäivä kuluikin tutustuen vanhaan kaupunkiin, kauppoja kierrellessä ja huomista juoksua varten tankatessa. Aikalailla tuli käveltyä, kun hotellille tullessa oli yli 20 000 askelta mittarissa. Illalla oli ohjelmassa venyttelyt sataman laiturilla. Oli muuten aika makea venyttelypaikka!




Päivällisen jälkeen siirryin huoneeseen pakkaamaan seuraavan päivän juoksuvarusteita. Pientä pähkäilyä, mitä evästä ottaa mukaan ja kuinka paljon. Onneksi meillä on kaksi huoltoautoa käytettävissä, joten pakkasin ylimääräistä evästä kaiken varalta. Nukkumaan yritin mennä ajoissa, mutta seuraavan päivän urakka kummitteli ajatuksissa, eikä uni meinannut tulla millään. Mietin, miten selviän 53 kilometristä, kun pisin juoksemani matka on 42 kilometriä. Myös ylämäki osuus mietitytti. Helllettä en niinkään pelkää, koska olen tottunut juoksemaan lämpimässä ja pidän lämpimässä juoksemisesta. Jossain vaiheessa kuitenkin uni tuli silmään ja nukahdin.


Lauantaina 9.6 oli sitten se odotettu juoksupäivä ja edessä 53 kilometrin ultramatka, josta tulikin lopulta 63,5 kilometrin urakka! Herätyskello soitti aamulla jo 5.40. Ennen aamupalaa  sekoitin vielä urheilujuomat valmiiksi ja pakkasin ne reppuun. Aamupala ei oikein maistunut, mutta syötävä oli.



Osa porukasta lähti bussilla kohti Spartaa ja osa huoltoautojen kyydissä. Meikäläinen hyppäsi bussin kyytiin klo 6.30 ja niin alkoi matka kohti Spartaa.



Kuvat: Tuomas Murtomaa

Kuva 3: Tuomas Murtomaa

Kuvat 2 ja 3: Tuomas Murtomaa



Kuvat: Tuomas Murtomaa

Kuva 3: Mikko Liukka



Starttasimme matkaan kuningas Leonidan patsaalta klo 9.00 maissa, jotta ehtisimme juosta mahdollisimman pitkälle ennen lämpötilan nousua. Ensin juoksimme kaupungin läpi ohi kahviloiden, kauppojen ja asuinalueiden loivaa ja jyrkempää ylämäkeä. Vähitellen maisemat muuttuivat yhä vehreimmiksi ja ylämäet jyrkemmiksi. Kyllä silmä jälleen lepäsi kauniissa vuorimaisemissa! Energiatankkauksia pidimme noin 20 minuutin välein ja isompia huoltotaukoja tuli matkan aikana 4, jos laskin oikein. Osa juoksijoista huilasi aina muutaman kilometrin huoltoauton kyydissä ja jatkoi sitten matkaansa voimia säästääkseen. Oma juoksu tuntui alusta asti yllättävän helpolta ja kilometrit taittuivat ihan huomaamatta rupatellessa ja maisemia ihaillessa.



Saavutimme 1317 metrin noin 20 kilometrin jälkeen ja samalla monelle meistä juoksijoista syntyi uusi nousuennätys. Nousuosuuden jälkeen alkoi odotettu alamäkiosuus ja askeleen rullatessa vauhti nousi kuin huomaamatta ja myös maisemat sen kuin paranivat. Matkan varrelle sattui myös mielenkiintosia paikannimiä, kuten Tripi ja Lada. Maraton taittui edelleen hyvissä voimissa ja aloin jo odotella matkaennätystäni eli 43 kilometrin ja 50 kilometrin rajapyykkejä. Vähän ennen Ladaa tajusimme, että juoksua tuleekin yli 60 kilometriä. Ensin tuli kauhu, miten selviän urakasta, mutta sitten ajattelin, että saanpahan juosta koko rahan edestä! Onneksi juoksu tuntui tuossa vaiheessa edelleen helpolta. Ennen Katamalaan laskeutumista jouduimme kipuamaan vielä yhden serpenttiininousun ja sen päällä noin 52 kilometrin kohdalla liuhui Kreikan lippu. Ja tietysti siinä kohtaa piti pysähtyä ottamaan kuvia. Kuvaussession jälkeen oli mukava rullata alas kohti kaupunkia ja laskea kilometrikylttejä, joiden toivoin olevan oikeissa kohdin. Juoksimme kaupungin halki satamaan ja rantakatua pitkin hotellille. Ohjaajien lisäksi meitä oli kolme kovaa mimmiä, jotka juoksimme koko matkan Spartasta Kalamataan 63,5 kilometriä.


Kuva 3: Anni Liukka


Saavuin onnellisena, tyytyväisenä ja väsyneenä hotellille 8 tunnin + risat urakan jälkeen. Ensimmäinen ultramatka takana ja ihan hyvällä juoksemisella. Juoksu oli yllättävän helppoa, eikä missään vaiheessa ollut ongelmia. Olin ihmeissäni, miten helpolta juoksu tuntui ja miten hyvin se sujui. Ilman huoltoautoja homma olisi ollut toisenlainen ja varmaan myös vaikeampi. Iso kiitos siis  huoltojoukoille. Myös ryhmän ja ohjaajien tuki & tsemppaus auttoivat eteenpäin. Kilometrit etenivät huomaamatta maisemia ihaillessa ja jutellessa niitä näitä. Suihku ja pieni välipala kutsuivat ennen päivällistä. Illalla tein vielä pienen kävelylenkin Emman kanssa aallonmurtajalle ennen kuin kaaduin sänkyyn. Aivan mieletön päivä


Kuvat: Anni Liukka


Sunnuntaina 10.6 heräsin kahdeksan maissa pitkän ja hyvin nukutun yön jälkeen. Nautimme Emman kanssa aamupalan kaikessa rauhassa ennen kuin lähdimme pienelle kävelylenkille, josta tulikin melkein kolmen tunnin kävelylenkki. Eilinen juoksu ei tuntunut missään, mistä olin yllättynyt. Toisaalta vauhti oli eilen tasaista ja tankkausta tuli säännöllisesti. Lenkin jälkeen nautimme hedelmälounaan huoneemme parvekkella ja sitten olikin vuorossa uintia ja löhöilyä rannalla. Rannalla vierähtikin useampi tunti ja meille tuli melkein hoppu yhteiselle päivälliselle. Leirin päätösruokailu oli Bistroteca  ravintolassa, jossa ilta vierähti nopeasti leiriä muistellessa ja hyvää ruokaa nauttiessa.


Kuva 3: Mikko Liukka


Maanataina 11.6 oli aika jättää Katamala ja suunnata kulku kotia kohti. Herätys oli klo 5.30 ja klo 6.30 lähdimme ajamaan kohti Ateenaa ja lentokenttää. Kotiin palattiin monta kokemusta ja elämystä rikkaampana.

Olipa mukava loma- ja juoksuviikko aurinkoisessa ja lämpimässä Kreikassa.  Tavoitteena oli osallistua kaikkiin harjoituksiin kunnon mukaan sekä kehoa kuunnellen ja siinä onnistuin. Treenien lomassa jäi hyvin aikaa myös löhöilyyn ja kaupungilla kiertelyyn. Silmä lepäsi upeissa vuori- ja merimaisemissa sekä kukkaloistossa. Lämpö ja aurinko taas sivelivät kehoa ja mieltä. Viikkoon siis mahtui juoksua, venyttelyä, uintia, löhöilyä, shoppailua, hyvää ruokaa, uusia tuttavuuksia sekä upeita elämyksiä. Ennätykset paukkui ja kilometrejä tuli yhteensä 120. Juoksuloma oli mukava kokemus ja ensi vuoden leirille taidan olla ilmoittautumassa ensimmäisten joukossa 😀

Kiitos Annille, Mikolle ja Tuomakselle kivoista treeneistä, tsemppauksesta ja  hyvistä vinkeistä kohti Nuts Pallasta.

Kiitos myös huoltojoukoille: Heikille, Sirkalle ja Eevalle, ilman teitä mäkijuoksu ja Spartan reissu eivät olisi onnistuneet. 

-pia-



© 2018 COPYRIGHT TMI PIA NYKÄNEN

  

  • Facebook
  • Instagram