Olen jo jonkin aikaa halunnut päästä käymään Etelä-Konneveden kansallispuistossa ja kesälomani alkuun osui sopiva ajankohta vierailla siellä ja kiertää Kolmen vuoren vaellus.
Etelä-Konneveden kansallispuisto on perustettu vuonna 2014 ja se levittäytyy sekä Pohjois-Savon että Keski-Suomen alueelle. Kansallispuisto sijaitsee Jyväskylän ja Kuopion välillä. Etelä-Konneveden kansallispuistossa on kaksi varsinaista vaellusreittiä, 4,6 kilometriä pitkä Kalajan kierros sekä 14 kilometriä pitkä Kolmen vuoren vaellus. Näiden kahden reitin lisäksi löytyy myös 2,8 kilometrin pituinen Loukkuvuoren lenkki, jolle pääsee vain järveltä käsin Enonrannasta tai osana Kolmen vuoren vaellusta. Kansallispuisto on monipuolinen retkikohde, sillä reittejä löytyy niin vaeltajille kuin melojillekin. Se sopii hyvin myös koko perheen retkikohteeksi.
Aamupalan jälkeen pakkasimme retkieväät reppuun ja ajoimme kolmisen tuntia (240 km) Tampereelta Kalajaan, jonka pysäköintialueelta vaellusreitit lähtevät. Alueelle pääsee kantatietä 69 sekä Rautalammin että Konneveden suunnasta. Me ajoimme kuoppaista Konnekoskentietä Törmälän matkailukeskukselle saakka, josta tie kääntyi oikealle Kajalaan. Töyssyistä ja kapeaa Kajalan tietä jatkettiin vielä parisen kilometriä Kalajan pysäköintipaikalle.
Kalajan pysäköintialueen koordinaatit: Euref-Fin (~ WGS84) lat: 62° 35.5396' lon: 26° 42.5465' ETRS-TM35FIN N: 6940202 E:485061
Kolmen vuoren vaellus
Valitsimme retkikohteeksi Kolmen vuoren vaelluksen, joka kulkee osittain samaa reittiä suositun Kalajan kierroksen kanssa. Vaelluksella kierretään Kituvuoren, Loukkuvuoren ja Kalajanvuoren sekä Enonniemen maastoissa. Halutessaan reitiltä voi poiketa Loukkuvuoren ja Kalajanvuoren näköalapaikoille ihailemaan maisemia.
Kolmen vuoren vaelluksen lähtö- ja päätepiste on Vuori-Kalajan kotalaavu. Sinne päästäkseen on ensin kuljettava pysäköintialueelta noin kilometri helppokulkuista sorapolkua. Kolmen vuoren vaellus on 14 kilometrin mittainen rengasreitti, mutta pysäköintialueelta reitille tulee pituutta yhteensä 16 km. Kulkuajaksi on ilmoitettu sulan maan aikaan 6-12 tuntia.
Reitti oli merkitty keltaisella ympyrällä ja sen lisäksi reitin varrelta löytyi opastauluja. Mielestäni reitti oli merkitty hyvin. Kolmen vuoren vaelluksen kulkusuunnaksi suositeltiin vastapäivään kiertämistä, joten noudatimme ohjetta. Kalajan kierros taas suositeltiin kierrettäväksi myötäpäivään.
Reitti on erittäin haastava, mäkinen ja epätasainen. Korkeuserot ovat suuret ja reitillä on kivikkoa ja juurakkoa sekä nousuja ja laskuja. Kuljimme reitin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä, mutta edellispäivien sateet olivat tehneet reitistä mutaisen ja juurakot sekä kivet olivat paikoitellen liukkaita. Reitin pystyy myös juoksemaan, mutta välillä se on haastavaa.
Lähdimme siis liikkeelle Vuori-Kalajan kotalaavulta, jossa on tulentekopaikka sekä käymälä. Matka eteni ensin järven tuntumassa polkua ja pitkospuita pitkin suhteellisen helppokulkuisessa maastossa. Vähitellen maasto muuttui vaihtelevammaksi ja hankalakulkuiseksi. Oli metsäpolkua, pitkospuuta, kivikkoa ja juurakkoa sekä ylä- ja alamäkeä. Välillä tuntui, että jokaisella askeleella sai katsoa, mihin astui. Reitin varrelle osui myös noin kilometrin pituinen hiekkatieosuus ennen kuin reitti palasi takaisin metsän siimekseen.
Ensimmäinen etappi oli Keskilahden tulentekopaikka, jonne matkaa kertyi noin viitisen kilometriä Vuori-Kalajan kotalaavulta. Keskilahdessa pidimme ensimmäisen evästauon ja kylläpä retkieväät maistuivat makoisilta järvimaisemaa ihaillessa. Vain hyttyslauma haittasi evästaukoa. Keksilahdessa on tulentekopaikka, käymälä ja kanoottilaituri.
Keskilahdesta matka jatkui Loukkovuoren kautta kohti Enonrannan kotalaavua, jonne matkaa kertyi kuutisen kilometriä. Polku kulki ensin Loukkulahden rantaa pitkin, joka oli sateen jäljiltä todella märkä ja mutainen. Sitä sai loikkia mättäitä ja kiviä pitkin, jotta sai pidettyä jalat joten kuten kuivina. Vähitellen polku lähti onneksi nousemaan ylemmäs rannasta. Reitti tosin jatkui vaikeakulkuisena mentäessä ylä- ja alamäkeä kivikkoisessa maastossa. Loukkuvuorelle noustessa hengästyi ja sai paikoin katsoa jalkoihinsa tosi tarkkaan. Loukkuvuoren laelta puunlatvojen lomitse sai tähytä järvimaisemiin, mutta mitään erityistä näköalapaikkaa Loukkuvuorella ei Kolmen vuoren vaelluksen reitin varrella ole. Loukkuvuoren rengasreitin varrelle on karttaan merkitty näköalapaikka. Välillä oli myös hyvin juostavaa polkua ja muutamia juoksuaskelia oli ihan pakko ottaa. Reitti kulki myös Loukkulammen rantaa pitkin. Päiväkahvit nautimme Louhulahden kalliolla.
Upeat, lähes pystysuorat kalliot kohosivat polun reunassa saapuessamme Enonlahteen. Enonrannassa pidimme vain lyhyen juomatauon. Enonrannasta löytyy laavun lisäski käymälä, laituri ja kanoottiporras ja sieltä pääsee aloittamaan Loukkuvuoren patikointireitin.
Oikeastaan viimeinen etappi oli koko ajan joko loivempaa tai jyrkempää nousua tai hankalia laskuja muutamaa helppokulkuista kangasharjupätkää lukuunottamatta. Kun matkaa oli jäljellä enää noin kaksi kilometriä, polku lähti nousemaan kohti Kalajanvuorta eli edessä oli viimeinen kunnon ylämäki kallioisessa ympäristössä. Poikkesimme ihailemaan maisemia Kajalanvuoren näköalapaikalta, mikä toi hieman matkaa lisää. Kyllä kannatti poiketa näköalapaikalle, sillä ylhäältä näki kauas, mutta myös alas! Jossain kohti oli aikamoisia pudotuksia alaspäin ja jyrkimmillä kohdilla oli jopa varoituskyltti putoamisvaarasta.
Ennen Vuori-Kalajaa kuusten välistä näkyi pieni harmaa puinen mökki. 1970-luvulla mökissä asusti karjalansiirtolainen Feliks Tarasoff. Mökkiin pääsee kurkkaamaan ikkunalasin läpi ja ikkunan sisäpuolella näkyy niin paljon tutunnäköisiä tavaroita. Vuori-Kalajan vesi on todella kirkasta ja välillä oli ihan pakko pysähtyä katselemaan veden alta kuultavia uppotukkeja sekä vastarannalla kohoavia kallioseinämiä.
Reitti kulki kivasti vaihtelevassa maastossa. Paitsi korkeuseroja, matkan varrelle osuu myös tasaista pätkää, kuivaa kangasta, männikköä, kuusikkoa, lehtometsää, kallioita ja jopa vähän suota sekä rantakalliota. Reitille mahtui sekä haastavampia osuuksia (kalliot, kivet, juuret) että helpompaa osuutta. Paikoitellen reitti kulki myös metsäautoteitä pitkin.
Kuten reitin nimikin kertoo, kiipesimme kolmelle eri vuorelle: Kituvuorelle, Loukkuvuorelle sekä Kalajanvuorelle.
Vinkit retkelle:
Varaa riittävästi aikaa reitin kiertämiseen
Lenkkikengillä pärjää, mutta polkujuoksukengät tai vaelluskengät ovat mielestäni paremmat
Ota mukaan wc-paperia, sillä käymälöissä wc-paperia ei ole
Reittien pituuksiin kannattaa suhtautua vähän varauksella, sillä todellisuudessa käveltävää tulee muutama kilometri reitin virallista pituutta enemmän.
Vuori-Kajalan laavu on liikuntaesteisten saavutettavissa. Lammen rantaan pääsee tarvittaessa ajamaan autolla ja viimeiset metrit laavulle kuljetaan leveitä pitkospuita pitkin.
Reitin puolivälissä on Majaniemen varaustupa ja –saun, jonka voi etukäteen vuokrata.
Reittikartta löytyy Metsähallituksen sivuilta
Lisätietoja Etelä-Konneveden kansallispuistosta löytyy Luontoon.fi -sivustolta.
Kolmen vuoren vaellus oli mukava valinta ja onnistui hyvin päiväretkenä. Reitin varrelle mahtui monenlaista maisemaa ja reitillä oli paljon nousuja ja laskuja, mutta normaalikuntoinen selviää niistä hyvin. Reitin varrella oli niin louhikkoa, siirtolohkareita kuin pystyseinäisiä kallioitakin. Välillä pääsi kulkemaan ihan rannan tuntumassa. Näköalapaikoilta oli upeat näkymät vesistöihin.
Kolmen vuoren vaelluksen kerrotaan olevan 14 kilometrin mittainen ja pysäköintialueelta pysäköintialueelle 16 kilometrin mittainen, mutta minun Garmin näytti parkkipaikalla 18 kilometriä. Aikaa kului 5 tuntia 23 minuuttia. Aurinkoinen ja lämmin sää suosi päiväretkeämme, mutta hyttysiä olisi saanut olla vähemmän.
-pia-
Comments