Syyskuun treenipäiväkirja - pohdintaa juoksemisesta

Updated: Oct 3, 2019

Syyskuu toi paluun normaali arkeen. Vaikka lomalla on mukava olla, niin kyllä selkeällä päivärytmillä on omat hyvät puolensa. Lomakauden jälkeen työ ja harjoittelu rytmittivät päiviä ja iltoja. Syyskuun alussa alkoi myös juoksukoulujen ja liikuntaryhmien ohjaukset. Maanantaisin saan hyvät liikkuvuus- ja venyttelytreenit Liikkuvuutta kroppaan-ryhmän ohjauksen myötä. Keskiviikko illat kuluivat kuntosaliryhmää ohjatessa ja torstai-illat taas vietin ulkosalla juoksukoululaisia ohjaten. Arjen keskelle mahtui myös juhlaa, kun juhlimme perhepiirissä äitini 80- vuotispäivää. Toivottavasti olen yhtä virkeä ja hyvässä kunnossa saman ikäisenä!



Treeniä kohti Chicagon maratonia

Paavo Nurmi maratonin jälkeen pidin muutaman kevyemmän viikon ja syyskuun alussa siirsin harjoittelun ja ajatukset kohti Chicagon maratonia. Treeniviikot sisälsivät muutamia 40-60 minuutin TV-kevyitä lenkkejä, yhden reippaan 5-8 kilometrin lenkin tai kilometrin vetoja sekä yhden pitkän lenkin. Maanantain ohjauksen myötä tuli tehtyä liikkuvuusharjoituksia ja venyttelyä. Ehdin myös ohjatuille venyttelytunneille ainakin kerran viikossa, parhaimpina kaksi kertaa. On se kumma, miten ohjatuilla tunneilla tulee venyteltyä paremmin kuin kotona. Kun toinen käskee ja ohjaa, niin homma hoituu! Myös hieronta palasi arjen myötä ohjelmaan. Syyskuun treenit sujuivat hyvin ja nautin juoksemisesta syksyn väriloistossa. Seurasin treeneistä palautumista Garminin kautta ja noudatin kellon antamia palautumisaikoja. Tietysti kuuntelin myös kehon viestejä. Tein itselleni myös Firstbeat Hyvinviointi -analyysin. Juoksukilometrejä tuli 185 kilometriä.


Ei myöskään kuukautta ilman juoksukisaa. Päätin nimittäin osallistua hetken päähänpistosta SAUL:n SM-maratonille testaamaan kuntoani ja tankkausta Chicagoa varten. Juoksu oli aika kaksi jakoinen. Eka puolikas oli vauhdikas ja toinen meni sitten sunnuntaijuoksuksi lonkkakivun yllättäessä. Tankkaus onnistui hyvin, mutta vauhdin jako ei. Maratonin ekan kierroksen reipas vauhti avasi jalat ja maratonin jälkeen juokseminen on ollut kevyttä ja helppoa. Juoksurapsan voit lukea täältä.


Aina välillä tutut ja tuntemattomat ihmettelevät ja kyselevät, miksi juoksen ja mikä saa minut juoksemaan maratoneja toisen perään. Mikä siinä juoksemisessa viehättää? Syyskuun lenkeillä olenkin pohtinut juoksemistani.


Kuva: Tiina Siren, Hölkkä Oy

Miksi juoksen?

Olen aina liikkunut ja harrastanut monipuolisesti eri liikuntalajeja. Juoksemisesta innostuin uudelleen vuonna 2009 eli kymmenen vuotta sitten. Juoksin neljän kuukauden harjoittelulla Helsinki City Marathonin ja juoksufiilis vei mennessään. Nyt takana 19. maratonia ja 8. puolikasta sekä kaksi ultramatkaa ( 57 km ja 105 km).

Ennen kaikkea vaan pidän juoksemisesta, sen helppoudesta ja välillä sen vaikeudesta ja haasteellisuudesta. Nautin, kun saan juosta erilaisissa maastoissa ja paikoissa. Juosten pääsee ja ehkä eksyykin sellaisiin paikkoihin, mihin ei muuten pääsisi. Juosten olen nähnyt ja kokenut upeita paikkoja. Juokseminen tunturissa läpi yöttömän yön ja juoksu kohti auringon nousua ovat olleet unohtumattomia kokemuksia.

Koska minulla on epäsäännöllinen työaika, en voi ottaa mitään säännöllistä harrastusta itselleni, mutta lenkille voin lähteä milloin ja missä vain. Juokseminen ei katso aikaa, eikä paikkaa! Juoksu on hyvää vastapainoa työlle, akkujen nollaamista ja lataamista. Monia hyviä ideoita on syntynyt juoksun lomassa ja monta asiaa on myös pistetty järjestykseen lenkin aikana.

Juoksen myös oman hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. On ollut hienoa huomata, miten kuntoni on vuosien varrella kehittynyt ja miten olen nyt viisikymppisenä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Nykyisin puolimaraton tai pidempi matka sunnuntain lenkkinä on perussettiä, mutta eipä ollut kymmenen vuotta sitten.



Mitä juoksu on antanut minulle?

Se on antanut minulle ennen kaikkea hyvän kunnon ja tuo hyvää oloa, niin fyysisen kuin psyykkisen hyvän olon. Se on tuonut mahtavia ja monipuolisia treenejä, mukavia juoksukisoja, upeita tapahtumia ja unohtumattomia juoksumatkoja. Vauhtisammakon juoksuleirit Kreikassa ja Kroatiassa ovat olleet mukavia ja innolla odotan ensi kesän leiriä. Tokion ja Honolulun maratonmatkoja on mukava muistella sitten joskus kiikkustuolissa, samoin Barcelonan ennätysjuoksua ja ensimmäistä neljän tunnin alitusta sekä ensimmäistä 100 kilometrin juoksuani. Islannin ja Lofoottien reissut ovat olleet myös upeita kokemuksia.

Juoksun myötä olen saanut uusia kavereita niin somen kuin juoksutapahtumien kautta. Olen saanut tutustua mahtaviin juoksupersooniin, joista osasta on tullut minulle jopa esikuvia ja idoleita. On ollut mukavaa seurata muiden harjoittelua ja kisoja somen välityksellä ja vaihtaa kuulumisia juoksutapahtumissa.

Juoksuharrastuksen myötä olen saanut myös töitä. Olen päässyt ohjaamaan juoksukouluja ja erilaisia liikuntaryhmiä normityön ohella. Ohjaukset ovat tuoneet mukavaa vaihtelua perustyöhöni ja harjoitteluni lomaan. Olen saanut jakaa kokemuksiani ja hyödyntää osaamistani. Toivottavasti saan jatkossakin ohjata erilaisia juoksukouluja.

Kuuluminen vuodesta 2016 Helsinki City Running Day:n Street Teamiin taas on tuonut uutta tsemppiä ja motivaatiota harjoitteluun. Tampereen yhteislenkkien vetäminen on tuonut mukavaa vaihtelua yksin puurtamiseen ja promokeikat messuilla ja eri juoksutapahtumien yhteydessä taas ovat tuoneet kivaa vaihtelua normityöhön. On ollut kiva tavata eri-ikäisiä juoksijoita eri puolilta maailmaa ja keskustella heidän kanssa harjoittelusta, juoksemisesta ja kilpailuista.

Juokseminen on siis tuonut ja antanut minulle paljon ja tulee varmasti jatkossakin antamaan. Juokseminen vaan on se mun juttu, johon hurahdin kertaheitolla vuonna 2009 :)


Tämmöisin miettein kohti lokakuuta.


Juoksuterveisin

-pia-