Viikko ja risat on vierähtänyt Nuts Pallaksesta ja ensimmäisestä yli sadan kilometrin kisastani. Tavoitteena oli päästä maaliin aikarajassa ja nauttia Lapin kauniista luonnosta sekä valoisasta yöstä ja sen tein! Juoksu Pallakselta Äkäslompoloon oli raskas reissu, mutta upea kokemus ja kasvatti kyllä sisua & sitkeyttä tuleviin koitoksiin. Upea valoisa yö tunturissa, mahtavat maisemat pitkin matkaa sekä vaihtuva juttuseura siivittivät matkan tekoa.
Matkustin Äkäslompoloon torstaina ja perille päästyäni hain numerolapun ja jätin drop bagin, jonka olin jo kotona pakannut valmiiksi Peurakaltion huoltoa varten. Numerolappuja oli muutama muukin hakemassa samaan aikaan, joten jonossa vierähti jokunen tovi. Kisafiilis nousi kivasti muiden juoksijoiden kanssa jutellessa.
Perjantai aamuna nukuin pitkään ja aamupalan jälkeen lähdin pienelle kävelylenkille Pallakselle. Lounaan jälkeen otin kolmen tunnin päiväunet ja loppupäivä menikin sitten tulevaan koitokseen valmistautuessa. Sanonta "odottavan aika on pitkä", piti hyvin paikkansa juoksua odotellessa. Viimein kello 22:30 lähdin majapaikasta kohti Pallasta, jossa lähtömme oli. Seurasin hetken aikaa 160 kilometrin juoksijoiden etenemistä ja 55 kilometrin juoksijoiden maaliintuloa. Loppu ajan odottelin lähtöä sisätiloissa.
Tuleva taival oli tähän mennessä pisin juoksumatkani, joten lähdön hetkellä oli tavallista enemmän perhosia vatsassa. Mietin, miten kroppa reagoi yölliseen juoksemiseen, riittääkö energiat ja miten se imeytyy näin pitkällä matkalla sekä kuinka paljon tulen kompuroimaan, sillä muistissa oli viime vuoden maaperän tutkimiset. Lisäjännitystä toi turvoksissa oleva oikea nilkka, johon aamulla oli iskenyt mäkäräinen. Myös toinen lötköpulloni hajosi juuri ennen lähtöä, joten pientä säätöä oli lähdön hetkellä. Suunnitelmissa oli kävellä ylämäet ja juosta tasaiset pätkät sekä alamäet. Alusta asti oli tarkoitus tankata tasaisesti noin 20 minuutin välein. Matkan olin jakanut mielessäni etappeihin huoltopisteiden välein.
Ensimmäinen etappi Pallas - Rauhala
Lähdössä keli tuntui viileältä, jopa kylmältä, joten päätin lähteä matkaan pitkähihaisella puserolla ja hanskat kädessä. Juoksun ajaksi oli luvattu ihan kelpo keliä, yöksi noin +5 astetta ja päivälle noin + 15 astetta. Lähtö tapahtui perjantain ja lauantain välisenä yönä klo 00:00. Lapin valoisaan yöhön lähti noin 160 juoksijaa. Lähdin etenemään rauhallista tahtia, sillä matka tulisi olemaan pitkä ja haastava. Ensimmäiset kilometrit taittuivat letkassa juosten helposti ja kevyesti. Matkan edetessä letkat alkoivat kuitenkin rakoilla ja muodostui pieniä juoksuryhmiä. Välillä juoksin myös pitkiä pätkiä yksin.
Lommotunturille noustessa vauhtini hidastui, sillä jyrkimmät kohdat kävelin. Lommotunturin päällä pysähdyin hetkeksi ihailemaan maisemia ja oli ihan pakko kaivaa kännykkä esille ja ikuistaa maisema. Taivaanranta oli upean oranssin punainen. Energiaa nautin alusta asti noin 20 minuutin välein. Vuorotellen otin urheilujuomaa ja suola- tai kofeiiniblokkeja. Ensimmäinen huoltopiste tuli yllättävän nopeasti noin 20,9 kilometrissä Rauhalassa, kun matkaa oli taitettu puolimaratonin verran. Huoltopisteellä söin vain banaanin, sipsejä ja otin huikan urheilujuomaa ja jatkoin nopeasti matkaa viilentyneessä yössä.
Toinen etappi Rauhala - Pahtavuoma
Jatkoin omaa vauhtiani eteenpäin. Rauhalasta lähdettiin juoksemaan asfaltille ja meikäläinen pääsi oikein kunnolla kipittämään maratoonarin askeleella. Asfalttiosuudelle tuli juoksuni nopeimmat ja ehkäpä keveimmät kilometrit. Moni sanoi, että tuo asfaltti osuus oli raastava, mutta minulle se sopi. Asfalttiosuuden jälkeen siirryttiin juoksemaan takaisin metsän siimekseen. Kilometrit kuluivat ja matka eteni tasaista tahtia eteenpäin. Pahtavuoman huolto tuli tosi nopeasti ja huoltoon saapuessa matkaa oli takana noin 32 kilometriä. Nappasin pari banaanin puolikasta ja jatkoin matkaa.
Kolmas etappi Pahtavuoma-Peurakaltio
Äkäskerolle kiipeäminen otti voimille, mutta se oli silti ehkä reitin upein kohta. Äkäskeron huipulla oli niin kaunista ja auringon nousu lisäsi tunnelmaa. Huipulta kipittelin itekseni loivaa pitkää mäkeä alas kohti Peurakaltion huoltoa, joka sijaitsi noin 45 kilometrin kohdalla eli taivalta oli takana jo yli maratonin. Saavuin huoltoon kuuden aikaan aamulla. Peurakaltion huollossa odotti drop bag ja omat eväät. Olin laittanut drop bagiin vaihto kengät ja paidan, mutta päätin jatkaa matkaa ilman vaatteiden vaihtoa. Huollossa oli järjestäjien puolesta tarjolla kunnon eväät. Tarjolla oli pitsaa, nuudeleita liha- tai kasvisliemellä, kaurapuuroa ja sitten perus banaanit, suolakurkut, suklaat ja sipsit. Jätin tarjoilun väliin ja söin omat tutut eväät. Tyhjensin roskat juomarepusta ja täydensin lisäevästä juoksureppuun loppumatkaa varten. Pidin jälleen lyhyen tauon.
Neljäs etappi Peurakaltio - Kotamajat 1 & 2
Huollon jälkeen alkoi hyvä juoksubaana ja etenin juoksu-kävelyä eteenpäin.
Seuraavat kaksi huolto olivat vesipisteitä ja välissä oli nousu ja lasku Kukastunturille. Kukastunturille nousu sujui reippaasti kuin huomaamatta muiden juoksijoiden kanssa jutellessa. Itselle ylämäet ovat olleet aina vahvoja, mutta alamäkitekniikassa on vielä kehitettävää. Ylämäissä menin monien ohi, mutta alamäissä asia olikin sitten toisin päin. Juuri ennen Kotamajan toista huoltoa Garmin ilmoitti, että 64 kilometriä oli tullut täyteen eli pisin matkani tähän menessä. Pienet tuuletukset tässä kohtaa ja lakupötky suuhun ennätyksen kunniaksi. Kylläpä muuten laku maistui hyvältä blokkien ja urheilujuoman jälkeen!
Viides etappi Kotamaja 2 - Ylläsjärvi
Kotamajalta alkoi pitkä taival kohti Ylläsjärven huoltoa. Matkaa seuraavaan huoltoon oli 21,1 kilometriä, jonka tuntui tässä kohtaa todella pitkältä. Pikkasen otti päähän, kun luottokelloni Garmin sanoi sopimuksensa irti ja sammui noin 78 kilometrin kohdalla. Olisi ollut kiva katsoa jälkikäteen reittiä ja etenemistä. Tästä eteenpäin kilometrit ja vauhti menivät arpomalla. Yritin edetä tasaista ja reipasta tahtia kohti seuraavaa huoltoa. Onneksi matkalla oli saman tahtia eteneviä ja juttuseuraa. Henkisesti matkan vaikeimmat hetket osuivat tällä pätkälle. Välillä päätin, että en enää koskaan juokse poluilla enkä ainakaan ultria. Hetken päästä ajatukset muuttuivat, että tämähän on vasta alkua ultrajuoksu-uralleni. Kyllä ihmismieli on mielenkiintoinen!
Ylläksen ja Pahkakurun nousut eivät olleet niin pahat kuin kuvittelin. Varkaankurun pitkää nousua oli kiva edetä pitkospuita pitkin puron solistesssa vieressä. Helpotuksen huokaus pääsi, kun kipittelin jyrkkää kivirakkaa pitkin kohti Ylläsjärven huoltoa, joka oli noin 85 kilometrin kohdalla. Nyt ei voinut enää keskyttää, koska maaliin oli matkaa VAIN 20 kilometriä. Toisaalta, ei keskyttäminen ollut kyllä kertakaan käynyt mielessä. Olin päättänyt juosta 105 kilometriä, joten se oli tehtävä. Pikainen huoltotauko, hiekat pois kengistä ja pientä purtavaa suuhun. Tuttuun tapaan nappasin jälleen pari banaanin puolikasta, sipsejä ja suklaata.
Kuudes etappi Ylläsjärvi - Kellokas
Ylläsjärven huollon jälkeen alkoi ehkä reitin fyysisesti raskain osuus ainakin minulle. Nousu Ylläkselle oli pelkkää kivilohkaretta, kiveä kiven päälle ja perään. Etenin tasaista tahtia kiveltä kivelle kohti huippua. Yhtään en uskaltanut pysähtyä, ettei hyvä kiipeämisrytmini olisi kadonnut. Kiivetessä oli kiva saada kannustusta 37 kilometrin juoksijoilta ja toisaalta oli kiva tsempata heitä. Tuli tuoretta verta rinnalle, mikä antoi myös itselle lisää tsemppiä. Muutama 160 kilkometrin taivaltajakin oli yhtäaikaa nousussa. Hattua nostan heille urakasta.
Huipulla tuuli sen verran, että vedin hihat alas ja otin hanskat käteen hetkeksi. Olin tyytyväinen, että olin jättänyt pitkähihaisen paidan huollossa päälleni.
Nousun jälkeen alkoi kivetön jyrkkä alamäki, jota olisi ollut kiva juosta, mutta vähitellen lisääntynyt päkiä kipu pisti kävelemään. Välillä yritin ottaa kävelyn lomaan muutamia juoksuaskelia. Kellokkaan huolto tuli yllättävän nopeasti ja oli ihana saada pari mukia cokista energiajuoman ja veden jälkeen. Nopea huoltotauko ja sitten kohti kuuluisaa Pirunkurua ja maalia, jonne matkaa olisi vain 14 kilometriä.
Seitsemäs etappi Kellokas - maali
Matka jatkui juoksu-kävelyä kohti Pirunkurua. Kesänkijärven reunaa kulkevaa polkua oli helppo edetä rauhallista tahtia ja kerätä voimia Pirunkuruun. Etenin kurua jälleen kiveltä kivelle askel kerrallaan käsillä kivistä tukea ottaen. Yritin edetä jälleen mahdollisimman tasaista tahtia ja yritin pysyä liikkeessä koko ajan. Pirunkurun nousu tuntui jatkuvan ikuisuuden. Ylhäällä oli pakko katsoa alas ja napsia muutama kuva. Joku huusi, että enää 8 kilometriä maaliin. Ikuisuudelta tuntui myös nousun jälkeinen kivikkoinen tasanne ja alamäki.
Onneksi hetken päästä alkoi kunnon neulaspolku, jota etenin juoksu-kävelyä kohti maalia. Viimeisten kilometrien määrä tuntui loputtomalta. Kun viimein näin maalisuoran, päätin, että nyt otetaan kunnon loppukiri ja katsotaan mitä rouvasta lähtee. Ja niin teinkin!
Maalissa kädet ylös; Jes - I did it!
Maaliin saavuin hyvävoimaisena ajassa 19 h 11 min. Olin naisten sarjan 29. ja omassa ikäryhmässä olin neljäs. Olo oli hyvä sekä fyysisesti että henkisesti. Suurempaa väsymystä en tuntenut oikeastaan missään vaiheessa, joten taisin edetä kuntooni nähden sopivaa vauhtia. Hieman jäi tuo 19 tunnin ylitys kaivelemaan, mutta muuten olen tyytyväinen ensimmäiseen 100 kilometrin juoksuuni. Ylämäet olivat vahvuuteni ja alamäet heikkouteni. Viime vuoden 55 kilometrillä kaaduin kolme kertaa ja nyt en kertaakaan, joten kehitystä on tapahtunut! Juoksusta jäi hyvä fiilis ja enköhän lähde ensi vuonna parantamaan aikaani.
Illalla maittoi ruoka ja löylyt rantasaunassa. Untakaan ei tarvinnut pahemmin odotella urakan jälkeen. Yhdeksän tuntia tuli nukuttua ja varmaan samalla kyljellä. Kroppa palautui yllättävän hyvin urakasta. Hermoston palautuminen ottaa tietysti oman aikansa. Sunnuntaina reidet olivat hieman jäykät, päkiät kosketus arat ja muutama rakko löytyi varpaista, mutta muuten olo oli virkeä ja hyvä. Ruoka ja uni maittoivat hyvin seuraavinakin päivinä.
Onnittelut kaikille Nuts Ylläs Pallaksella taivaltaneille, ja kiitos teille kaikille, jotka taivalsitte kanssani matkaa. Kiitos huoltopisteiden pitäjille hyvästä huollosta ja tsempistä pitkin matkaa. Kiitos järjestäjille mukavasta tapahtumasta.
-pia-