Kisaraportti – Krakovan Maraton 2025

@cracoviamaraton

#maraton #cracoviamaraton #krakovanmaraton

Vuoden 2025 kisakausi starttasi Karakovan maratonilla ja samalla tuli juostua maraton numero 44. Myös Puola juoksumaana oli uusi tuttavuus. Krakovan maraton on Puolan maratoneista kansainvälisin. Tällä kertaa juoksu jännitti tavallista enemmän, sillä juoksutauosta johtuva kunto ja henkisesti raskas kevät mietitytti. Myös nilkan tilanne arvelutti, kun pisin juoksumatka ennen maratonia oli 27 km.

MATKALLE

Tällä kertaa olin reissussa Välimatkojen kautta. Järjestelyt toimivat hyvin ja reissu oli mukava sekä onnistunut. Maratonreissun olisi hyvin voinut tehdä omatoimimatkana, sillä Helsingistä on suoria lentoja Krakovaan muutaman kerran päivässä. Krakova on kaupunkina sopivan kokoinen ja myös maratonille on helppo ilmoittautua. Minusta on välillä mukava lähteä reissuun porukalla, on samanhenkistä porukkaa ja yhteinen puheenaihe. Ennen juoksua on kiva fiilistellä ja pohtia tulevaa juoksua ja juoksun jälkeen taas on kiva puida yhdessä juoksua läpi sekä suunnitella tulevia juoksuja. On myös mukava tutustua uusiin ihmisiin ja saada vinkkejä eri juoksutapahtumista.

Neljän päivän reissu alkoi lauantaina 5.4. Finnairin aamulennolla Helsingistä Krakovaan. Kahden tunnin lennon jälkeen saavuimme tuuliseen ja koleaan, mutta aurinkoiseen Krakovaan paikallista aikaa klo 8:10. Lentokentältä pikkubussit kuljettivat meidät ensin hotelliin ja sieltä Expoon.

HOTELLI

Hotellimme Hotel Best Western Plus Krakow Old Town sijaitsi vanhan kaupungin laidalla. Nähtävyydet olivat muutaman minuutin kävelymatkan päässä ja maratonin lähtö- ja maalialueelle oli vajaan 10 minuutin kävelymatka. Hotellin sijainti oli siis hyvä sekä nähtävyyksien että maratonin kannalta.

Hotellin vieressä oli kauppa, josta sai ostettua kaiken tarvittavan. Matkaohjeessa suositeltiin vaihtamaan mukaan paikallista valuuttaa (Zloty), mutta hyvin olisin ilman käteistäkin pärjännyt. Pankkikortilla pystyi hyvin maksamaan ostokset. Hotellin edessä oli puistoalue, jossa pystyi kivasti lenkkeilemään ja juoksemaan shakeout runnin ennen maratonia. 

Hotellihuone oli siisti, mutta pieni ja miinuksena allergiselle oli kokolattiamatto. Buffetaamiainen oli monipuolinen ja runsas. Juoksuaamuna oli tarjolla varhainen aamiainen kello 6:30 alkaen. Hotellissa oli myös baari ja ravintola, jossa oli tarjolla puolalaisen ja kansainvälisen keittiön herkkuja.

EXPO

Expo sijaitsi kaupungin stadionilla (Henryk Reyman, ul. Reymonta 20) ja se oli kyllä pienoinen pettymys. Näytteilleasettajia oli vain kourallinen, lähinnä muiden maratontapahtumien edustajia ja urheiluravinne esittelijöitä. Monenlaisia geelejä ja vauhtikarkkeja oli tarjolla. Isoin piste oli ASICS:n piste, jossa olisi halutessaan päässyt testaamaan juoksukenkiä. Numerolapun sain nopeasti henkilökorttia ja QR-koodia näyttämällä. Koodi tuli sähköpostiin järjestäjiltä hyvissä ajoin, samoin kisainfo. Kisapaidan sai ostaa etukäteen tai paikanpäältä. Exposta sai mukaansa kangaskassin, jossa oli pastapaketti, SIS-geeli, Oshee eatyx -juoma ja patukka, joka sisälsi magnesiumia ja B6-vitamiinia. Aikaa Expossa taisi mennä alle puolituntia, joten se kertoi Expon tarjonnasta ja pienuudesta. Exposta kävelimme hotelillle noin 25 minuutissa.

MARATON

Maraton juostiin sunnuntaina 6.4. ja tapahtuma starttasi kello 9.00 Krakovan pääaukiolta (Rynek Glowny). Aamupalan jälkeen kävelimme porukalla muutamassa minuutissa lähtöalueelle. Meitä noin 6 000 juoksijaa odotti tuulinen ja kylmä sää eli kylmää kyytiä oli luvassa. Mittari näytti muutamaa pakkasastetta, mutta keli tuntui – 10 asteiselta. Hieman sai

miettiä, mitä päälle laittaa. Pysyin kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa ja se toimi. Muutama minuutti ennen lähtöä heitin ylimääräisen puseron pois ja kävelin kohti lähtöviivaa. Lähdössä oli hieman vilu, mutta 10 kilometriin mennessä oli jo lämmin.

Tavoitteena oli lähteä hakemaan tasaista ja ehjää suoritusta sekä nauttimaan juoksusta ja itse tapahtumasta. Olin ilmoittanut itseni 4:00-4:09 lähtöryhmään, mutta lähdin matkaan 3:50-4:00 jänisten välissä. Juoksin fiiliksen mukaan, enkä seurannut sykettä, enkä kilometriaikoja. Katsoin vain 10, 21 ja 30 kilometrien väliajat.

Juoksu lähti heti alusta saakka hyvin kulkemaan ja ainakin minun kohdallani pääsi juoksemaan hyvin omaan tahtiin. Joissain kapeimmissa kohdissa oli hieman ahdasta ja vain muutaman kerran matkan aikana oli tönimistä. Yllättävän vähän oli myös poukkoilevia juoksijoita. Muutamissa kohdissa kuopat oli merkitty, mutta sen verran oli välillä epätasaista alustaa, että sain useamman kerran katsoa jalkoihin.

Pitkää suoraa lukuunottamatta reitti oli kiva ja juoksun aikana tuli nähtyä Krakovan nähtävyyksiä. Silloille noustessa oli loivia ylämäkiä ja jonkin verran reitillä oli käännöksiä. Onneksi oli paljon tasaista ja loivia alamäkiä, joissa sain hyödyntää hyvää alamäkitekniikkaani. Myös kannustusta oli ihan kivasti pitkin matkaa. Ainut miinus reitillä oli noin 23–36 kilometrin kohdille osunut pitkä ja tylsä suora, joka juostiin edestakaisin. Suoralla meinasi usko loppua ja sitä odotti vain 28 kilometrin kohdalla ollutta käännöstä! Myös muutama epätasainen hiekkatiepätkä ja rakennustyönmaan kapea kohta olivat miinusta.

Ensimmäiset neljä kilometriä juostiin puistoalueella ja ensimmäinen kilometritolppa olli hotellimme edessä. Seuraavat kilometrit juostiin kävelytietä pitkin ja 11 kilometrin kohdalla reitti siirtyy kulkemaan Veiksel-joen varteen. Reitti poikkesi välillä sivummalle joesta ja palasi jälleen joen varteen 15 kilometrin kohdalla. Juoksin 15 kilometriin vitoset aika tarkalleen samaan aikaan ja vielä neljäskin vitonen meni aika lailla samoilla ajoilla. Näin jälkikäteen en ihmettele aikoja, sillä juokseminen tuntui helpolta ja kevyeltä. Myös reitti oli kiva tässä kohtaa. Vitosen väliaikani oli 27:32, kympin 55:04 ja 15 kilometrin 1:22:29.

Noin 19 kilometristä alkoi ensimmäinen tylsä ja puuduttava osuus. Sinne osui myös puolimatka, johon saavuin ajassa 1:58:07. Noin 23 kilometristä alkoi tylsä pitkä suora, joka juostiin edestakaisin. ensin loivaa alamäkeä ja paluumatka loivaa ylämäkeä. Reitti parani 36 kilometrin kohdalla, kun juostiin joen vartta kohti Wavelin linnaa. Linnan nurkalta reitti kurvasi viimeiselle kilometrille ja maaliin juostiin loivaa ylämäkeä kävelykatua pitkin ja tällä kertaa myös vastatuulessa. Kolmeen kymppiin juoksin 2:51:36 ja neljään kymppiin 3:54:16.

Maalin saavutin ajassa 4:08:23 ja keskivauhti oli 5:53 min/ km. Keskisyke oli 147.

Juomapisteitä oli 15 ja niitä oli mielestäni riittävästi. Viiden kilometrin välein oli tarjoilla urheilujuomaa, vettä, banaania, sokeria, rusinoita ja marmeladikarkkia. Vitosten välissä oli tarjolla vettä. Minulla oli mukana omia vauhtikarkkeja, joita otin neljä kappaletta noin viiden kilometrin välein. Alkumatkasta otin muutamalla huoltopisteellä vettä ja loppumatkasta otin muutamalla huoltopisteellä hörpyn urheilujuomaa. Tällä kertaa tankkaus onnistui, eikä imeytymisen suhteen ollut ongelmia. Maalihuollossa sai mukaansa banaanin, urheilujuoman, kivennäisvesipullon ja alkoholittoman oluen.

Hain tosiaan tasaista sekä ehjää suoritusta ja siinä onnistuin. Juoksin paremman ajan kuin kertaakaan viime vuonna, joten kisakausi alkoi hyvin. Myös nilkka kesti hyvin rasituksen. Tuuli, kylmä sää ja mukulakivitys söivät kyllä tällä kertaa meikäläistä. Loppumatkasta satoi

vielä muutamia lumihiutaleita niskaan, mutta onneksi maalisuoralla sai nauttia hetken auringon säteistä. Olosuhteisiin nähden olen todella tyytyväinen juoksuuni. Maalissa sai mitalin kaulaan ja avaruuslakanan ylle. Jäin hetkeksi fiilistelemään maalialueen tunnelmaa ja pitihän mitalikuvakin ottaa ennen kuin kävelin hotellille lämpimään suihkuun.

Maaliin juoksi 6 229 juoksijaa. Olin kaikista juoksijoista 3 660 ja naisista 418. Naisten 50-sarjassa olin sijalla 44. Kiva ja hyvin järjestetty tapahtuma.

Illalla kävimme porukalla syömässä ja samalla kävimme läpi päivän juoksun ja suunnittelimme tulevia juoksuja.

TURISTINA

Maratonreissuilla matkaani kuuluu myös turistina olo sekä aina kyseisen kaupungin ja maan historiaan tutustuminen. Tällä kertaa ohjelmassa oli sekä opastettu kaupunkikierros kävellen että omatoimista tutustumista kaupunkiin. Kävellen tuli nähtyä vanhan kaupungin

nähtävyydet, lukuisat kirkot, Kazimirin juutalaiskaupunginosa ja Wawelin linna.

Maanantaina 7.4. oli ohjelmassa koskettava, pysäyttävä ja ajatuksia herättävä Auschwitz-Birkenau retki. Auschwitz sijaitsee Oswiecimin kaupungissa noin 67 kilometrin päässä Krakovasta. Auschwitz-Birkenau oli natsien laajin keskitys- ja tuhoamisleiri (1940–1945), jossa yli 1,1 miljoonaa ihmistä menetti henkensä ja se on maailman suurin juutalaisten hautausmaa. Keskitysleiri koostui kolmesta eri leiristä Auschwitz I, Auschwitz-Birkenau II ja Auschwitz III, joka tuhottiin sodan jälkeen. Varsinkin Birkenau oli paljon laajempi ja kaprumpi, mitä olin etukäteen ajatellut. Olin tyytyväinen, että pääsin näkemään kohteen. Sain paljon uutta tietoa vuosien 1940-1945 tapahtumista.

-pia-

Kisaraportti - Tokion maraton 2017

#tokyomarathon #tokiomaraton #worldmarathonmajor

Siirsin vanhasta blogistani Tokion maratonin kisaraportin vuodelta 2017 tänne uuteen blogiin. Nyt kaikki World Marathon Major-sarjan juoksujen kisaraportit löytyy samasta paikasta.

Matka

Varasin juoksumatkan Välimatkojen kautta. Matkapakettini sisälsi osanoton maratonille, kuljetuksen lähtöpaikalle ja maalista hotellille, lennot, lentokenttäkuljetukset, hotellin + aamupalat, kaupunkikierroksen ja sisäänpääsyn kylpylään. Näiden lisäksi ostin myös lipun After Run Partyyn. Ennen maratonia kotiin tuli postissa tuhti paketti karttoja, esitteitä ja osallistujan opas tapahtuman järjestäjältä.

Hieman minua mietitytti ja jännitti, mihin olin lähdössä ja kenen kanssa. Tulevista matkakumppaneista ei ollut aavistustakaan ja myös Tokion suunnalta tulleet lukuisat ohjeet pistivät miettimään, mihin sitä olenkaan menossa. Tapahtuma oli myös ensimmäinen iso juoksutapahtuma, johon osallistuin.

Torstaina 23.2 pienen jännityksen vallassa lähdin kohti Tokiota Finnairin suoralla lennolla. Lentoaika oli yhdeksän tuntia ja risat. Aikaero maiden välillä oli seitsemän tuntia.

Tokioon Naritan kentälle saavuimme perjantaina 24.2 puoliltapäivin. Meidät otti vastaan aurinkoinen ja lämmin kevätsää. Kentällä tapasin myös muut Välimatkojen matkalla mukana olevat juoksijat. Meitä oli pieni, mutta mukava juoksuporukka. Lentokentältä menimme taksilla hotellille, joka sijaitsi Tokion lahdella Odaiba tekosaarella. Majoittauduimme Grand Nikko Tokyo Daiba hotelliin. Hotellissa oli kuntosali ja spa-osasto. Hotellin lähellä oli metroasema ja useampi kauppakeskus sekä hyvät lenkkeily mahdollisuudet.

Expo

Hotellilta oli noin 30 minuutin kävelymatka Expoon, jonne kävelimme porukalla hakemaan juoksunumerot ja fiilistelemään juoksutunnelmaa. Kävelylenkki Expoon ja takaisin hotellille teki hyvää pitkän lentomatkan jälkeen. Numeron ja paidan hakuun ei mennyt kuin hetki, mutta näyttelypuoleen tutustuessa ja kuvia räpsiessä menikin sitten enemmän aikaa. Illalla kävimme vielä maistelemassa sushia Japanissa, kun olimme.

Turistina

Lauantaina 25.2 heräsin virkeänä nukuttuani kellonympäri. Runsaan aamupalan jälkeen lähdimme aurinkoisessa ja lämpimässä säässä tutustumaan Tokion nähtävyyksiin. Samalla sain ajatukseni pois tulevasta juoksusta. Otimme metron Shibuya:n alueelle, jossa kiertelimme pitkin ja poikin katuja ja ihmetellen maailmanmenoa sekä ihaillen kukkivia kirsikkapuita. Shibuyan rautatieaseman luoteiskulmassa sijaitsi yksi maailman kuuluisimmista risteyksistä, jossa jalankulkijat voivat ylittää kadut kerralla joka suuntaan. Yllättävän paljon olikin porukkaa ylittämässä risteystä sekä kuvaamassa risteystä. Lounaan jälkeen palasimme takaisin hotellille.

Illansuussa tein rannalla noin tunnin kävelyjuoksulenkin ja otin myös muutamia avaavia vetoja. Nautin kauniista rantamaisemasta auringon laskiessa Tokion lahdelle. Lenkin jälkeen kävimme pizzalla ja ennen nukkumaan menoa katsastin vielä maratonin reitin ja laitoin juoksuvarusteet valmiiksi. Uni tuli silmään nopeasti, mutta pari kertaa heräsin nähden unta tulevasta juoksusta.

Maraton

Sunnuntaina 26.2 oli odotettu maratonpäivä. Herätyskello soi kello 5:30 ja varmuudeksi olin laittanut vielä pari ylimääräistä herätystä, etten vain nukkuisi pommiin. Herätyksen jälkeen juoksukamat niskaan ja kello 6:00 olin jo aamupalalla hotellin ylimmässä kerroksessa, josta oli mahtavat maisemat Tokion lahdelle. Kello 6:45 lähti bussikuljetus hotellilta kohti lähtöaluetta. Bussimatka kesti puolisen tuntia ja matkalla sain vielä hyviä vinkkejä juoksuun muilta juoksijoilta.

Osallistuin nyt tosiaan ensimmäistä kertaa isoon maratontapahtumaan, joten hieman meikäläistä jännitti, kun en oikein tiennyt, mitä tuleman piti. Saavuttuamme lähtöalueelle, etsin oman porttini ja jäin jonottamaan monen muun juoksijan kanssa turvatarkastusta ennen huolto- ja lähtöalueelle pääsyä. Perhosia lenteli vatsassa, kun mietin, mistä löydän oman tavarasäilytyksen ja missä saan vaihdettua loput juoksukamat sekä missä on lähtöporttini. Pientä säätöä ja etsimistä oli ja pari kertaa jouduin kysymään neuvoa, mutta lopulta kaikki meni hyvin ja ehdin hyvissä ajoin lähtöön. Vaatteiden vaihdon jälkeen jäin wc-jonoon, mutta kellon tikittäessä uhkaavasti, päätinkin viedä ensin varusteet säilytykseen, mikä olikin viisas ratkaisu. Varusteet oli helppo ja nopea jättää rekan lavalle.

Lähtöalueelle saavuin noin varttia ennen starttia. Vähän oli orpo-olo itsekseni lähtöalueen tiiviissä tunnelmassa. Eurooppalaisia eikä naisia pahemmin ympärilläni näkynyt, mutta fiilis oli aivan mahtava. Ensin matkaan lähtivät pyörätuolikelaajat ja sitten eliittiryhmä. Lähtöviivan ylitin noin kello 9:15.

Lähdössä oli vähän ahdasta, mutta yllättävän nopeasti pääsin juoksemaan omaa rytmiäni. Ensimmäiset kymmenen kilometriä juostiin loivaan alamäkeen, mikä sopi minulle hyvin. Sain heti juoksurytmistä kiinni ja muutenkin juoksu tuntui koko matkan helpolta ja rennolta. Reitti oli tasainen ja nopea, eikä mäkiä oikeastaan ollut, vain muutama loiva nyppylä. Välillä oli myös pitkää suoraa katua edessä ja välillä jyrkkiä mutkia. Etukäteen mietin, että miten pystyn juoksemaan omaa rytmiäni näin isossa porukassa, mutta hyvin oli tilaa juosta. Olihan kadut avattu meille juoksijoille! Vain lähdössä ja loppusuoralla sekä joissa mutkakohdissa oli vähän

ruuhkaa. Reitti kulki Tokion kuuluisampien nähtävyyksien ohi ja silmä kyllä lepäsi maisemia ihaillessa, mutta kuvia en kuitenkaan alkanut napsimaan! Yleisöä riitti koko matkan ajan ja kannustus sai vipinää tossuihin. Myös läpsyjä tuli jaettua ihan urakalla, varsinkin lapsien kanssa.

Matkanvarrella oli aivan huikea tunnelma! Oli musiikkia, tanssia, rummutusta ja ihmiset jakoivat pieniä välipaloja pitkin matkaa muun muassa hedelmiä, karkkia ja leivonnaisia. Itse pysyttelin järjestäjien tarjoilussa, juoden jokaisella huoltopisteellä puoli mukia vettä ja urheilujuomaa. Viimeisellä huoltopisteellä jätin juomatta, koska juoksu tuntui hyvältä ja maali häämötti jo edessä. Matkan varalle oli sekä yleisöllä että järjestäjillä tarjolla kylmägeelisuihketta juoksijoille. Minäkin otin kylmägeelisuihketta pari kertaa polveeni loppumatkasta ihan vaan varmuudeksi. Matkan aikana bongasin monia satuhamoja ja oli siellä muutama pukumieskin salkun kanssa juoksemassa. Yllättävän monta näkövammaista oli myös opasjuoksijan kanssa juoksemassa. Maaliin päästyäni saimme niskaan Tokion maraton pyyhkeen ja mitalin kaulaan sekä pientä evästä. Koko matkan maalialueelta huoltoalueelle toimitsijat onnittelivat ja taputtivat meille juoksijoille. Mahtava tunnelma lähdöstä maaliin!

Oma juoksu sujui hyvin. Loppuaikani oli 4.03.16 ja jälleen kerran tuo neljän tunnin alitus jäi niin lähelle. Juoksu oli elämäni helpoin maraton ja ensimmäistä kertaa en ajatellut maalissa, että tämä on viimeinen maraton, jonka juoksen! Missään vaiheessa matkaa ei ollut ongelmia ja juoksu tuntui todella hyvältä ja helpolta. Juoksuasento pysyi hyvänä koko matkan ajan eli lihaskuntotreenistä on ollut apua! Keskivauhti oli noin 5.40/ kilometri ja keskisyke oli 150. Kaloreita paloi matkan aikana noin 2 100. Ensimmäisen kympin juoksin 55:24, kahdenkympin kohdalla aika oli 1:51:29 ja kolmenkympin kohdalla 2:51:08 eli hieman vauhti hiipui loppua kohden, mutta missään vaiheessa ei tullut sippausta. Se vähän jälkikäteen harmittaa, että en lopussa kiristänyt, vaikka voimia olisi ollut! Taisin nauttia liikaa maisemista ja tunnelmasta! Aurinkoinen sää suosi meitä noin 35 000 juoksijaa ja sain jopa rusketusraidat. Järjestelyt sujuivat japanilaiseen tapaan järjestelmällisesti ja ystävällisesti. Hyvin järjestetty kisa.

Hotellille palasin kello 15:00 maissa väsyneenä, nälkäisenä ja onnellisena. Suihkun ja pienen välipalan jälkeen olin valmiina After Run Partyihin, jonne hotelliltamme oli kuljetus. Tilaisuus järjestettiin japanilaisessa puutarhassa ja tarjolla oli japanilaista ruokaa ja juomia sekä japanilaista ohjelmaa. Ilta päättyi japanilaiseen rumpu "Wadaiko" esitykseen. Unta ei taaskaan tarvinnut kovin kauaa odotella.

Kaupunkikierros

Maanantaina 27.2 heräsin virkeänä, eikä eilisestä juoksusta ollut tietoakaan kropassa. Aamupalan jälkeen oli vuorossa retkipäivä Harri-oppaan johdolla. Retki alkoi kalamarkkinoilta, josta siirryimme metrolla Sumo Halliin tutustumaan sumopainin maailmaan. Sitä tunsi itsensä pieneksi ihmetellessään sumopainijoiden käsien ja jalkojen kokoa! Ennen lounasta teimme vielä pienen kierroksen läheisessä puistossa, jossa oli kevättä ilmassa orvokkien, esikoiden ja kirsikkapuiden kukkiessa. Lounaan jälkeen matka jatkui Asakusan alueen kautta Skytreen, maailman toiseksi korkeimpaan rakennelmaan, joka kohoaa 634 metrin korkeuteen. Korkeanpaikankammoisena mietin, että uskallanko nousta huipuille. Onneksi nousin, sillä maisemat olivat upeat pilvisestä säästä huolimatta. Auringon laskiessa risteilimme takaisin hotellisaarellemme.  Illalla kävimme vielä porukalla päivälliselle.

Tiistaina 28.2 lähdimme aamupalan jälkeen tutustumaan jälleen Tokion nähtävyyksiin Ginzan ja Kamiyachon sekä Shinjukun alueille. Kiertelimme taas pitkin ja poikin katuja ja askelia kertyikin mittariin 25 000 eli pienoinen lenkki tuli tehtyä! Hotellille saavuttuani sain kokea miltä tuntuu maanjäristys. Sängyllä maatessani alkoi yks kaks kristallikruunu katossa heilua ja lattia täristä 5,6 richterin järistyksessä. Hetken sinä mietti, että mitä tehdä, mutta onneksi järistys loppui aika nopeasti.  Ilta kului tutustuen japanilaiseen kylpyläkulttuuriin Ooedo Onsen Monogatai kylpylässä. Jokainen vaihtoi pukuhuoneessa "Yukatan" päälleen ja sen jälkeen mentiin. yhteisen alueen kautta kylpylän puolelle.  Pukuhuoneessa riisuttiin "Yukata" pois ja siirryttiin peseytymään. Kylpylästä löytyi sekä sisä- että ulkoaltaita kylmästä kuumaan. Alueella oli myös kaksi saunaa, höyrysauna ja suomalainen "loyly sauna", jossa ei kuitenkaan voinut heittä löylyä ja mittari näytti 80 astetta. Kylpylässä oli mahdollisuus myös hierontaan ja erilaisiin hoitoihin sekä rentoutumiseen suolakivien päällä. Harmi, että tajusin nuo suolakivet vasta pois lähtiessä, enkä päässyt niitä kokeilemaan. Yhteisellä alueelle oli useita erilaisia ravintoloita, mahdollisuus pelata japanilaisia pelejä sekä ostaa matkamuistoja.  Tutustuminen japanilaiseen kylpyläperinteeseen oli mielenkiintoinen kokemus!

Keskiviikkona 1.3 oli aika sanoa hyvästit keväiselle Tokiolle ja palata kotiin. Reissu oli mukava ja kotiin palasin monta kokemusta ja elämystä rikkaampana. Sain myös uusia vinkkejä harjoitteluuni ja matka poiki myös idean juosta Wold Marathon Majorsin, joka koostuu kuudesta maailman suurimmasta maratonista: Berliini, Boston, Chicago, Lontoo, New York ja Tokio.

 -pia-

Yhteenveto juoksuvuodesta 2024

Juoksuvuosi 2024 sisälsi monenlaista liikuntaa, monipuolisia treenejä, kivoja juoksureissuja, mukavia juoksutapahtumia, jalan kuntoutusta ja uusia juoksututtavuuksia sekä vanhojen juoksututtujen tapaamisia. Monta tuntia tuli myös vietettyä Pyynikin urheilukentällä,

Sorsapuistossa ja Kaupin poluilla juoksukouluja ohjeatessa.

Harjoittelu

Harjoittelu oli monipuolista ja mukaan mahtui monenlaisia treenejä sekä hyviä että vähän huonompia. Välillä mentiin myös niin sanotun mukavuusalueen ulkopuolelle ja näitä treenejä saisi kyllä olla enemmän jatkossa, jos nimittäin haluan kehittyä. Pääpaino oli kuitenkin

laadukkaissa harjoituksissa ja kehoa kuunnellen etenin. Jos en jaksanut tai ei huvittanut treenata, niin jätin treenin väliin hyvällä omalla tunnolla. Nuorempana olisin treenin tehnyt, mutta onneksi ikä on tuonut viisautta harjoitteluun.

Harjoittelu eteni talven ja kevään fysioterapeutin ohjeiden mukaan vasenta lonkkaa ja reiden takaosaa kuntouttaessa. Talvella vietin monta tuntia hiihdon parissa, sillä tein oikeastaan kaikki peruskestävyyslenkit hiihtäen. Pitkillä ja hitailla hiihtolenkeillä pidin yllä peruskuntoa sekä nautin luonnon kauneudesta. Iskutusta taas pidin yllä viikoittain muutamalla viiden kilometrin juoksulenkeillä. Hiihtokilometrejä kertyi talven aikana 808 kilometriä. Hiihtoa tuli jopa niin paljon, että sain toisen suksen siteen poikki!

Salilla tein fysioterapeutin laatimia kuntouttavia liikkeitä ja hain voimaa alaraajoihin. Kuntouttavista harjoitteista siirryin kesän aikana enemmän voimaharjoittelun pariin ja lajinomaista voimaa hain mäkitreeneistä. Salilla tuli käytyä 1-3 kertaa viikosta riippuen ja vuoden aikana käyntikertoja tuli 38. Salilla viihdyin 40-60 minuuttia treenistä riippuen. Jalkateräjumppaa tuli tehtyä säännöllissesti, samoi kehonhuoltoa.

Juoksua lisättiin vähitellen kevään kuluessa ja kesän kynnyksellä pystyin jo juoksemaan kunnon lenkkejä. Juoksutreenit suunnittelin kesästä alkaen itse, koska en tiennyt, miten jalka tulee kestämään treenejä. Viikkoihin mahtui 2-3 peruskuntolenkkiä, joista yksi oli pitkälenkki ja loput 20-60 minuutin lenkkejä. Pitkät lenkit tein pääsääntöisesti juoksu-kävelynä. Viikoittain tein myös yhden vauhtikestävyystreenin joko minuuttivetoina tai 20-30 reippana lenkkinä. Tein myös lempparitreeniäni eli vauhtileikittelyä minuuteissa. Jalkojani vahvistin ja toisaalta myös huolsin niitä juoksemalla vaihtelevasti erilaisilla alustoilla. Juoksin fiiliksen ja kelin

mukaan poluilla, maanteillä, hiekkateillä, pururadalla, urheilukentällä, nurmella ja juoksumatolla. Erilaisilla alustoilla jalkojen lihakset saavat monipuolista ja erilaista ärsytystä. Juoksukilometrejä kertyi vuoden aikana 1 267 kilometriä.

Saariston teillä ja poluilla oli kiva juosta

Mökillä tuli paljon hyötyliikuntaa ja mökkipuuhien lomassa samoilin metsässä ja suppailin

kauniissa saaristossa. Supatessani välillä haikara lensi edessäni ja välillä taas merikotka leijaili yläpuolellani. Myös joutsenperheeseen tein tuttavuutta kaislikon reunassa. Suppailtua tuli useampi tunti ja kilometrejä kertyi 25 kilometriä. Kesälomalla tein myös perinteisen pyöräretken saaristossa. Matkaa reitille kertyi 30 kilometriä.

Kisat

Juoksin vuoden aikana yhden viiden kilometrin ja kaksi kympin kisaa, joilla hain vauhtia juoksuuni. Puolikkaita juoksin vain yhden doublen yhteydessä ja maratoneja tuli kasaan neljä, joista yksi oli osa doublea. Kaksi juoksutapahtumaa jouduin perumaan, toisen estääkseni

flunssan tulon ja toisen nilkkavamman takia. Vuoden paras juoksu osui Berliiniin ja oli

hienoa osallistua maratonin 50-vuotis juhlajuoksuun. Kisaraportin Berliinistä voit lukea täältä.

Torshavn Maraton Färsaarilla taas oli maaston ja tuulen takia ehkä raskaimpia juoksuja, mitä olen juossut. Maisemat olivat kyllä upeat ja jylhät. Färsaarten kisaraportin voit lukea täältä. Helsinki City Double ei mennyt toukokuussa ihan suunnitelmien mukaan. Kaikista kuudesta doublesta tämän vuotinen juoksu oli haastavin ja vaikein sekä hitain, mutta tämmöistä juokseminen välillä on. Välillä onnistutaan ja välillä ei! Nauvossa Möviken runt juoksun 50-vuotis juhlajuoksussa oli hienoa päästä fanikuvaan nelinkertaisen olympiavoittaja Lasse Virenin kanssa. Kisaraportin voit lukea täältä.

Nauvossa pääsin fanikuvaan Lasse Virenin kanssa.

Omien juoksujen lomassa olin myös talkoilemassa sekä Tampere Maratonilla että Tampere parkrunissa. Tampere Maratonilla toimin somevastaavana toista kertaa ja pääsin myös ohjaamaan alkujumpan MiniMaratoonareille yhdessä oravan ja Ainon kanssa. Olipas mukavaa ohjata pitkästä aikaa lapsille jumppaa. Minulla oli hauskaa, toivottavasti myös lapsilla! Sometuksen lomassa oli kiva kannustaa pienempiä ja isompia juoksijoita sekä tavata tuttuja. Osan kanssa ehdittiin vain moikata ja muutamien kanssa ehdittiin vaihtaa kuulumiset juoksun jälkeen. Uusiakin tuttavuuksia syntyi juoksupäivän aikana. Ilman vapaaehtoisia ei juoksutapahtumia olisi, joten välillä on hyvä antaa oma panoksensa tapahtumiin ja olla talkoolaisena. Olin myös monen vuoden tauon jälkeen mukana Naisten Kympillä, mutta tällä

kertaa Hölkän ständillä esittelemässä Motiliiviä Tiinan kanssa.

Uusia juoksukokemuksia tuli, kun osallistuin Färsaarilla Torshavn Maratonille ja Berliinin maratonilla osallistuin Generali 5K juoksuun. En ole aiemmin osallistunut noihin viiden kilometrin juoksuihin ennen maratonia, vaikka mahdollisuus olisi monta kertaa ollut. Tällä kertaa päätin kuitenkin osallistua ja samalla tuli hoidettua Shake out run. Kokemus oli kiva, joten jatkossa aioin kyllä osallistua vastaaviin juoksuihin ennen maratonia.

Yhtään polkujuoksukisaa en tänä vuonna juossut, mutta poluilla kävin itsekseni juoksemassa ja muutaman polkujuoksukoulun ohjasin vuoden aikana.

Vuoden 2024 kisat:

11.5.2024 Helsinki City Double 6:52:46 (HCM 4:22:44 ja HCR 2:28:44)

9.6.2024 Torshavn Maraton 2024, Färsaaret 4:12:50

6.7.2024 Möviken runt 10,7 km, Nauvo 55:28

17.8.2024 Paavo Nurmi Marathon, Turku 4:21:48

31.8.2024 Ruotsi-ottelun 10 km, Helsinki 50:07

28.9.2024 Generali 5K, Berlin 29:42:9

29.9.2024 BMW Berlin Marathon 4:10:26

HCRD Ambassadors 2024

Olin iloinen, että sain edelleen olla Helsinki City Running Dayn Ambasadorina. On ollut kiva jakaa omia harjoitusvinkkejä ja juoksukokemuksia muille. Hienoa, kun olen voinut myös omalla esimerkilläni innostaa muita liikkumaan ja juoksemaan. Haluan omalla esimerklläni näyttää, että pitkäjänteisellä, säännöllisellä ja monipuolisella harjoittelulla voi myös "vanhanakin" kehittyä ja haastaa itseään. Muutama juoksija kertoi, että olen innostanut heitä tavoittelemaan World Marathon Major-sarjaa. Muutama juoksikoululaiseni taas juoksi ensimmäisen kymppinsä ja puolimaratoninsa tänä vuonna. Mahtavaa! Kiitos, että sain toimia vuonna 2024 ambassadorina sekä jatkaa tehtävässä myös vuonna 2025!

*osallistuminen Helsinki City Running Dayn tapahtumaan ja Ruoti-ottelen kymppiin saatu @helsinkicityrunninday Ambassadors yhteistyönä

HCRD Ambassadors 2024. Kuva: Helsinki City Running Day

Valmentajan ammattitutkinto

Toukokuussa puolentoista vuoden opiskelu-urakka oli onnellisesti ohi ja sain käteen ammattivalmentajan tutkintotodistuksen (VAT). Opiskelu työn ohessa oli haasteellista ja välillä raskastakin. Terveydenhuolto- ja liikunta-alojen monipuolinen koulutus sekä työkokemus auttoivat monessa kohtaa opintoja. Lähipäivät Varalan urheiluopistolla olivat antoisia ja oli hienoa tutustua muiden lajien valmentajiin sekä oli kiva huomata, miten eri lajien harjoituksia pystyi siirtämään omaan lajiin. Myös huippuvalmentajien luennoista sai paljon uutta oppia ja ideoita omaan työhön. Monia juttuja tuli siirrettyä jo opintojen aikana käytäntöön. Tiedonjanoa on ja ehkä pienen hengähdystauon jälkeen jatkan jälleen opiskelua. 

Kiitos vuosi 2024!

Kausi ei ihan sujunut suunnitelmien mukaan, mutta tyytyväinen olen niin harjoitteluun kuin juoksuihini. Färsaarten juoksureissusta jäi ihania muistoja ja kännykkä täyteen upeita kuvia. Kausi alkoi lievää jalkavammaa kuntouttaessa, minkä takia en oikein pystynyt tekemään kunnollisia juoksusuunnitelmia tälle vuodelle. Juoksukausi myös loppui lievään jalkavammaan ja sen kuntouttamiseen, joten joulukuussa ei juoksukilometrejä tullut. Onneksi vammojen väliin mahtui monia mukavia treenejä ja kisoja. Lyhyesti voisin todeta, että juoksukausi oli mukava, mutta tasapaksu ja teemana oli run for fun! Nyt vain jalka kuntoon ja kohti uusia juoksuja!

-pia-