Niin sanottu ”kerran elämässä” reissu on tehty Huippuvuorille ja samalla tuli juostua maailman pohjoisin maraton Spitsbergen Marathon aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. Maratonreissuni ovat muutakin kuin juoksua. Reissuillani haluan tutustua matkakohteen historiaan ja nähtävyyksiin. Huippuvuorilla ohjelmassa oli maratonin lisäksi veneretki jäätikön reunalle hybridkatamaranilla, Sarkofagenin (512 m) huiputus lumikengillä kävellen ja Svaldbard museo, jossa pääsin tutustumaan Huippuvuorten historiaan.
Lähdin reissuun tutun matkanjärjestäjän kautta eli PWT-Urheilumatkojen kautta ja suurin osa porukastamme oli tuttuja viimekesäiseltä Färsaarten maratonmatkalta. Oli kiva reissata tutulla porukalla ja seuraava yhteinen maratonkohdekin taisi varmistua matkan aikana. Huippuvuorten maratonreissun olisi voinut hyvin tehdä myös omatoimimatkana, mutta samanhenkisellä porukalla on mukavampi reissata.
Matkapakettini sisälsi lennot, lentokenttäkuljetukset, majoituksen, maratonin osallistumismaksun ja maratonin jälkeisen banketin (palkintojuhla). Matkan kesto oli 5 vuorokautta.
Tiistaina 10.6. lensimme Finnairin iltalennolla Helsingistä Osloon, jossa olimme yötä lentokenttähotelissa (Scandic Oslo Airport) ja keskiviikkoaamuna lensimme Norwegian siivin Oslosta Tromssan kautta Longyearbyeniin. Vaikka Huippuvuoret on osa Norjaa, tulee sinne matkustaessa olla kaikilla, myös norjalaisilla passi mukana. Menolennolla meidät ohjattiin Tromssassa pois koneesta passin tarkastukseen ja sitten takaisin samaan koneeseen. Huippuvuorilla lentokentältä pääsi kätevästi noin 10 minuutissa bussilla hotellille. Hinta oli 10 euroa/ suunta (110 NOK).
Paluulento oli sunnuntaina 15.6. Norwegianilla Longyearbyenistä Tromssaan ja siltä Finnairilla Helsinkiin. Tromssassa meillä oli viiden tunnin odotus, joten piipahdimme jaloittelemassa pienellä porukalla Tromssan keskustassa. Lentokenttäbussilla pääsi kätevästi noin 20 minuutissa Tromssan keskustaan.
Majoituimme Mary-Ann's Polarrigg hotelliin. Hotellissa oli eri tasoisia huoneita. Minä valitsin huoneen omalla kylpyhuoneella. Hotelli sijaitsi lyhyen, noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Longyerbyenin keskustasta. Hotellissa oli Vinterhagen – ravintola, jonka erikoisuutena on paikallinen keittiö ja keittiön ruoka tuli testattua jo heti ensimmäisenä iltana. Hotellissa oli myös baari ja olohuone, jossa oli kahvi- ja teetarjoilu ympäri vuorokauden. Käytössä oli ilmainen langaton internetyhteys ja se toimi todella hyvin. Monipuolinen buffetaamiainen oli tarjolla kello 7:00–10:00 välillä. Hotellin aamupalalla ja ravintolassa oli kiva istua kotoisasti villasukat jalassa. Huippuvuorilla on tapana ottaa kengät pois jalassa sisätiloihin mentäessä. Käytäntö juontaa juurensa alueen hiilikaivoksista, jonka työntekijöiden kengissään tuoma hiilipöly ei kaikkia miellyttänyt. Matkalle kannattaa siis varata villasukat tai sisätossut mukaan.
Hieman minua hotelliin saapuessa mietitytti, mihin olen oikein majoittumassa. Onneksi hotellin ulkonäkö ja ympäristö petti ja viihdyin hyvin tässä persoonallisessa parakkihotellissa. Olin kuitenkin tyytyväinen, että valitsin tämän persoonallisen hotellin, enkä Radisson Blu Polar Hotellia.
Kisatoimisto sijaitsi urheiluhallissa (Svalbardhallen), jonne hotellilta oli noin 15 minuutin kävelymatka. Numeroiden nouto sujui nopeasti, eikä henkilöllisyyttä tarkastettu. Katsoin numeroni seinässä olevasta listasta ja kerroin sen numeroa hakiessani. Expoa ei ollut, mutta myynnissä oli tapahtumapaitoja ja -pipoja sekä juoksutakkeja ja -housuja. Kisatoimisto oli auki torstaina ja perjantaina klo 17:00-20:00.
Spitsbergen Marathon juostaan kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Longyearbyenissä Huippuvuorilla. Juoksijat voivat valita mieleisensä matkan kolmesta vaihtoehdosta: maraton, puolimaraton ja Spitsbergenmila (10 km). Lapsille on oma minimaraton.
Tänä vuonna maraton juostiin sunnuntaina 14.6. Maratonin startti oli klo 10.00, joten aamulla sai rauhassa herätä ja valmistautua juoksuun. Sää oli juoksuun ihanteellinen tuulta lukuun ottamatta. Lämpötila oli noin + 3–6 astetta. Ilma oli suhteellisen lämmin, mutta tuuli oli yllättävän kova. Juoksin pitkissä juoksutrikoissa ja pitkähihaisessa paidassa, jonka päälle laitoin kissapaidan. Hieman mietin, laitanko pipon vai lippiksen, mutta pipo oli lopulta hyvä valinta. Ohuet juoksuhanskat laitoin myös käteen. Jalassa oli luotto kengät eli Sayconyn Endorphin Speed 4 kengät. Hieman etukäteen mietitytti, mitä päälle laittaa. Pysyin kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa ja se toimi. Juostessa ei tullut hiki, eikä kylmä.
Juoksijoita oli yhteensä 493. Maratonille lähti 147 juoksijaa, puolikkaalle 179 ja kympille 88. Tilaa oli juosta ja toisella kierroksella sai juosta lyhyitä pätkiä ihan itsekseen. Järjestäjät kannustivat mahtavasti pitkin matkaa, mutta yleisöä ei pahemmin reitin varrella ollut.
Maraton juostiin kahtena puolikkaana. Alustana oli sekä asvalttia että soratietä ja lähes neljännes matkasta juostiin vastatuuleen ja ylämäkeen. Soratietäkin taisi olla enemmän kuin asvalttia.
Huoltopisteitä oli viisi ja kolmella huoltopisteellä oli wc. Huoltopisteillä oli tarjolla vettä,
mehua, urheilujuomaa, cokista, suklaata ja hedelmiä. Mikä ihanuus, kun noin 18 ja 39 kilometrin kohdilla sai cokista! Maalissa raikas omena ja karkit maistuivat taivaallisilta muiden maalihuollon tarjoilujen lisäksi.
Reitti oli merkitty hyvin, eikä eksymään päässyt. Myös järjestelyt toimivat hyvin tässä pienessä kansanvälisessä juoksutapahtumassa.
Juoksun lähtö ja maali olivat urheiluhallin (Svalbardhallen) edessä, jossa oli myös pukuhuoneet. Vartioitua tavarasäilytystä ei ollut, vaan kaikki jättivät varusteet pukuhuoneeseen. Kuulin, että näin on aina ollut, eikä koskaan tavaroita ole hävinnyt. Jätin vaihtovaatteet pukuhuoneeseen ja sieltä ne löytyivät juoksun jälkeen.
Lähtö tapahtui loivaan noin kilometrin mittaiseen ylämäkeen eli heti otettiin luulot pois juoksijoilta tai ainakin minulta! Pienen tasaisen pätkän jälkeen saatiin juosta ensin loivaa alamäkeä pari kilometriä ja sen jälkeen tuli lyhyt ylämäki ennen jyrkkää alamäkeä. Matkalla ohitimme muun muassa pienen hautausmaan ja Huippuvuorten kirkon. Tiesitkö, että Huippuvuorilla ei saa kuolla? Kuoleminen on kielletty lailla jo vuodesta 1950. Hautausmaa on olemassa, mutta sinne ei ole moneen vuosikymmeneen enää haudattu ketään. Sinne on uudestaan haudattu alkuperäiset ylösnousseet ruumiit, koska ruumiit eivät maadu arktisissa olosuhteissa ja routa nostaa ruumiit pintaan.
Ensimmäinen huoltopiste oli viiden kilometrin paikkeilla ja oma juoksuni kulki vielä suhteellisen hyvin. Väliaikani oli 29:09. Huoltopisteen jälkeen teimme pienen lenkin kaupungin keskustassa ennen kuin siirryimme juoksemaan kylän ulkopuolelle pitkää noin neljän kilometrin suoraa. Puskimme vastatuleen tasaista asvalttitietä pitkin ja silmä lepäsi upeissa maisemissa. Ainakin minulle vastatuuleen juokseminen oli haastavaa ja kulutti voimia. Reitti kulki myös koiratarhan ohi ja juoksua rytmitti mennen tullen koirien haukunta.
Reitillä oli myös kaksi jääkarhuista varoittavaa liikennemerkkiä, joista toinen oli heti koiratarhan jälkeen ennen seuraavaa huoltopistettä ja toinen ennen lentokenttää. Jääkarhujen riski on olemassa kilpailun aikana ja tämän takia järjestelyjen turvallisuuteen kiinnitetään huomiota. Kiväärivahteja oli asemissa koko reitin varrella, etenkin käännöspisteillä ja muutamissa kohdissa reitin varrella.
Idässä käydyn lenkin kääntöpisteellä matkaa oli taitettu ensimmäisellä kierroksella reilut 10 kilometriä ja toisella reilut 31 kilometriä. Kymmenen kilometrin väliaikani oli 1:06:03. Kääntöpisteen jälkeen matka eteni samaa tasaista reittiä myötätuulessa kohti lentokenttää. Lentokentän kääntöpisteellä tuli noin 16 kilometriä täyteen ensimmäisellä kierroksella ja toisella noin 37. Väliaika 15 kilometrin kohdalla oli 1:31:18. Etenemiseni oli suht sujuvaa 16 kilometriin saakka ja keskivauhtini oli 5:25-6:37 minuuttia/ kilometri.
Lentokentän jälkeen alkoi pitkä nousu, joka tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan puskiessani vastatuuleen. Tässä vaiheessa eteneminen oli jo vaikeaa ja siirryin etenemään kävellen. Nousun aikana näki kaivostoiminnan historiaa upeiden maisemien lisäksi.
Pitkän nousun jälkeen sai rennosti rullata alamäkeä ennen kuin loiva ylämäki johdatti kohti urheiluhallia ja toista kierros. Puolikkaan väliaikani oli 2:17:43.
Ja sitten sama reitti uudelleen!
Toinen kierros oli vaikea ja etenin pääasiassa kävellen ja keskivauhtini tippui 6:23-9:00 minuuttiin/ kilometri. Vanhasta kilpakävely tausta oli kävellessä hyötyä ja pystyin etenemään monessa kohtaa reippaammin kävellen kuin juosten. Myötätuuliosuuksilla yritin juosta, samoin kaikki alamäet. Väliaika 30 kilometrin kohdalla oli 3:27:10 ja vielä eli pienen pieni toive viiden tunnin alituksesta.
Maaliin saavuin lopulta ajassa 5:03:25. Aikani oli mielestäni hyvä juoksukävelynä suoritettuna ja olin suoritukseni tyytyväinen. Maaliin päästyäni ilmoitin, että tässä oli viimeinen maratonini, mutta saas nähdä pitääkö lauseeni paikkansa. Olin yllättynyt, kun kuulin, että olin omassa ikäluokassa toinen neljästä osallistujasta!
Keskivauhtini oli juoksukävelynä 7:11 minuuttia/ kilometri. Keskisyke oli 150 ja kaloreita kului 2 651 kcal. Nousumetrejä oli 449 metriä.
Reitti oli raskas, ainakin minulle ja tuuli teki juoksusta haastavan, mutta maisemat olivat upeat pitkin matkaa. Pitkiä pätkiä sai puskea vastatuuleen, mutta onneksi välillä oli myös myötätuulta.
Ei ollut minun juoksupäiväni täällä kertaa ja DNF oli lähellä. Meinasin heittää leikin kesken puolivälissä, mutta Suomalaisella sisulla jatkoin maaliin, sillä eihän tänne ollut tultu keskeyttämään! Lyhyesti sanottuna: olipa raskas reissu, mutta tulipa tehtyä!Tällä kertaa oli aikaa ihailla upeita maisemia, ottaa kuvia ja nauttia huoltopisteiden tarjonnasta eli nautin maratonista koko rahan edestä. Ilalla syksyllä 2024 loukkaamani nilkka kipuili ja oli turvoksissa. Nilkka otti pientä osumaa perjantain lumikenkäkävelyssä.
Illalla oli urheiluhallissa maratonin palkintojen jako, jonne menimme porukalla. Oli kiva käydä juoksun tapahtumia läpi ja suunnitella tulevia juoksuja.
Tapahtumassa oli tarjolla ruokaa ja juomaa. Illan päätteeksi oli palkintojen jako.
Ennen maratonia oli aikaa retkeillä ja heti ensimmäisenä päivänä tutustuin kaupunkiin kävellen ja poikkesin Svaldbard museossa, jossa pääsin tutustumaan Huippuvuorten historiaan. Keskustassa Huippuvuorten peurat kävelivät kaikessa rauhassa.
Torstaina oli ohjelmassa kuuden tunnin veneretki jäätikön reunalle hybridkatamaranilla. Matkan aikana näin lahtivalaan, hylkeitä, myrskylintuja ja lunneja, mutta jääkarhu jäi näkemättä. Kaukaa näimme myös Pyramiden, joka on vuoteen 1998 saakka toiminut venäläisten kaivosyhteisö. Nimensä se on saanut vuoresta, jonka muoto muistuttaa pyramidia. Risteilyyn sisältyi keittolounas. Risteily oli upea kokemus jylhine maisemineen.
Perjantaina oli ohjelmassa kuuden tunnin retki Sarkofagenin (512 m) huipulle. Lunta oli sen verran reitillä, että etenimme suurimman osan matkasta lumikengillä kävellen. Matkan aikana näimme riekkoja. Lounaan nautimme auringon paisteessa Sarkofagenin huipulla. Kävelyaika oli reilut neljä tuntia ja matkaa kertyi 7,3 kilometriä. Nousua oli 485 metriä.
Näin jälkikäteen ajateltuna retket olisi ehkä kannattanut tehdä maratonin jälkeen. Reissu oli kiva ja monia ihania muistoja jäi. Ja kyllä mitalikin oli upea!
Huippuvuoret (norjaksi Svaldbard) sijaitsevat Pohjoisella Jäämerellä 78-leveyspiirllä. Saariston pinta-ala on 62 160 neliökilometriä. Huippuvuorten saarista asuttuja ovat Länsimaa, Karhusaari ja Hopen. Noin 60 prosenttia saarten pinta-alasta on lumen ja jään peitossa. Longyearbyen on Huippuvuorten pääkaupunki. Asukkaita on noin 3 000. Katukuvaa katsoessa taitaa moottorikelkkoja olla yhtä paljon! Jääkarhuja on noin 1 000. Norjan kruunuja en vaihtanut mukaan ja korttimaksu onnistui niin ravintoiloissa kuin kaupoissa. Pääelinkoina on tiede ja turismi, sillä hiilikaivostoiminta on lähes kokonaan loppunut. Kaupunkialueella voi liikkua vapaasti, mutta ilman asetta tai aseistettua opasta ei saa kaupungista poistua.
Huippuvuorilla sää voi olla sateinen ja tuulinen, mutta meillä kävi hyvä tuuri sään suhteen. Ensimmäisenä reissupäivänä oli sateinen sää ja taivaalta tuli niin vettä kuin räntää. Loppuajan lämpötila oli +3-6 asteen tienoilla ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Valoisaa oli läpi yön sillä, keskiyön aurinko valaisee jo kesäkuun alusta ympäri vuorokauden. Tuulikin pysyi kohtuullisena reissun ajan.
