Joulukuun treenit - lumitöitä ja löhöilyä

Joulukuussa oli paljon toimintaa ja kivoja tapahtumia. Tänä vuonna jätin väliin niin marrasputken kuin joulukalenterit, sillä halusin keskittyä omiin treeneihin ja liikuntaryhmien

ohjauksiin. Loppuvuodesta siivosin myös kaiken ylimääräisen pois kalenterista ja päätin

keskittyä asioihin, joita pidän itselleni tärkeinä ja, jotka tuovat hyvän mielen & olon. Sama tulee

jatkumaan tulevana vuonna, mutta ilman mitään lupauksia. En siis harrasta uuden vuoden lupauksia.

Oli milenkiintoista olla mukana rytmihäiriöiden seulontatutkimuksessa. Tutkimukseen haettiin yli 50 vuotta täyttäneitä henkilöitä, jotka kilpailevat tai harrastavat aktiivisesti jotain kestävyysurheilulajia. Harjoitustaustaa tuli olla vähintään 10 vuotta ja harjoitustunteja keskimäärin 10 tuntia viikossa. Ei saanut myöskään olla eteivärinä diagnoosia, eikä

sydämentahdistinta. Ei ihan helpot kriteerit, mutta läpäisin kriteerit. Tutkimuksen toteuttaa Tays Sydänsairaala ja tutkimuksen tarkoituksena on todentaa ranteessa pidettävän mittalaitteen suorituskuky ja soveltuvuus sydämen rytmihäiriöiden, erityisesti eteisvärinän tunnistamiseen ja seulontaan. Pidin kahden viikon ajan ranteessa mittalaitetta, joka mittasi sykettä ja ilmoitti, mikäli laite havaitsi mahdollisen sydämen rytmihäiriön. Muutaman kerran laite hälytti porrastreenin aikana, mutta muuten tein vaadit mittaukset neljä kertaa päivässä. Nyt odottelen omia tietojani tutkimuksesta.

Treenit sujuivat harjoitusohjelman mukaan. Hieman jouduin keventämään ohjelmaa, sillä sykkeet olivat flunssan jälkeen koholla ja kuiva yskä vaivasi. Harjoitukset mentiin enemmän sykkeitä kuin vauhteja seuraten. Oli mukavaa avata myös hiihtokausi ja taisin heti ajautua hiihtokuplaan. Lumitöistä sain useampana päivänä hyvää hyötyliikuntaa ja välillä lumityöt

vastasivat lihaskuntoharjoitusta. Joulukuussa tuli tehtyä myös hitaita koiralenkkejä.

Viikko 48

Torstaina 1.12 oli HCRD AMBASSADORS KICKOFF 2023 Sporttitalolla. Oli kiva tavata vanhoja lähettiläitä ja tutustua uusiin lähettiläisiin. Me lähettiläät tulemme kertomaan omissa

sosiaalisen median kanavissamme harjoittelustamme kohti 13.5.2023 Helsinki City Running Day:ta. Meidät ambassadorit löydät täältä. On upeaa kuulua edelleen tähän energiseen porukkaan!

Illan aikana saimme kuulla muun musssa HCRD:n yhteistyökumppaneiden #craftsportswearfin ja @garmin_finland kuulumisia ja uutuuksista. Instagramin kiemuroihin meitä perehdytti Suvi

Lamminaho @lasomemedia ja taas tuli opittua uutta. Kiitos järjestäjille mukavasta illasta! Juoksen jälleen Helsinki City Runnin Day- juoksutapahtumassa Helsinki City Duoblen (osallistuminen saatu). Alunperin olin suunnitellut juoksevani maratonin, mutta niin vain se mieli muuttui! Tulen kertomaan harjoittelustani ja valmistuatumisestani doublelle sekä täällä blogissa että instagramissa. Perjantaina tein työpäivän jälkeen lihaskuntotreenin ja juoksin

kuuden kilometrin lenkin. Lauantaina tein porrastreenin ennen kuin lähdin mieheni työpaikan pikkujouluihin. Sunnuntaina juoksin 25 kilometrin lenkin. Keskivauhti oli 7:18 minuuttia/ kilometri ja keskisyke 138. Hieman taisi valvominen ja porrastreeni sekä tuleva flunssa

vaikutti vauhtiin ja sykkeeseen?

HCRD Ambassadors 2023. Kuva: Helsinki City running Day

Viikko 49

Viikko meni flunssan kourissa. Kuumetta ei ollut, mutta yskää oli ja puhuessa meni ääni. Koronatestit näyttivät onneksi negatiivista tulosta. Viikko vierähti sohvalla levätessä sekä etätöitä tehdessä. Viikonloppuna tein lyhyitä kävelylenkkejä testaten kuntoani. Oli kiva kiertää myös Turussa valon polku.

Viikko 50

Vähitellen palasin harjoittelun pariin, mutta kehoa kuunnellen ja harjoitusohjelmaa keventäen. Ohjelmassa oli juoksua ja lihaskuntoa. Lenkit koostuivat 5-10 kilometrin kevyistä lenkeistä ja lihaskunto kahdesta kevyestä 40 minuutin kuntopiiristä. Launtaina kokeilin hieman vauhdikkampaa juoksua ja tein lemppari treenini eli vauhtileikittelyn minuuteissa. Yllättävän

hyvin tuo vauhdikkaampikin juoksu sujui. Sunnuntain pitkiksen korvasin hiihdolla ja samalla avasin hiihtokauden. Hiihdin 32 kilometrin lenkin. Keskivauhtini oli 11,8 kilometriä/ tunti ja keskisyke oli 133. Talvella korvaan pitkät lenkit ja osan peruskestävyyslenkeistäni hiihdolla säästääkseni jalkojani.

Viikko 51

Vielä mentiin viikko kevennetyllä harjoitusohjlemalla. Ohjelmassa oli hiihtoa, juoksua ja

lihaskuntoa. Juoksulenkit koostuivat 6-9 kilometrin kevyistä lenkeistä. Lihaskuntotreenin tein jälleen 40 minuutin kuntopiirinä. Keskiviikkona käytin viimeisen Fressin personal trainer tuntini ja kävin pt:n kanssa läpi juoksua tukevia lihaskuntoharjoitteita. Samalla vaihdoimme kokemuksia ja ajatuksia harjoittelusta. Torstaina kävin juoksemassa Tampereen

Maratonklubin vuorolla hallissa 4 x 2 kilometrin vedot kolmen minuutin kävelypalautuksella.

Yllättävän hyvin juoksu kulki ja sain tehtyä hyvän treenin. Jouluattona juoksin perinteisen

aamulenkin ennen kuin Suomen Turku julisti joulurauhan ja joulupäivänä pidin lepopäivän.

Viikko 52

Tapaninpäivä tein perinteisen kinkunsulatuslenkin ja tällä kertaa tein sen hiihtämällä. Hiihdin

upeassa, mutta tuulisessa talvisäässä 42,2 kilometriä. Keskisyke oli 105 ja keskivauhti 12,6 kilometriä/ tunti. Suunnittelin joulun pyhinä itselleni uuden saliohjelman ja testasin sen tiistaina. Seuraavana päivänä treeni tuntui kyllä kropassa ja ihan kuin olisi löytynyt uusia

lihaksia kropasta! Keskiviikkona oli vuorossa palauttava kahdeksan kilometrin lenkki ja illalla

olin Love Actually -elokuvakonsertissa Tampere-talossa. Konsertti oli nimipäivälaja itselleni.

Torstaina juoksin 2 x 5 kilometrin vedot ulkona, kun en jaksanut odottaa illan hallivuoroa. Hieman keli haastoi juoksijaa, mutta sain tehtyä nousujohteisen treenin. Vastatuuli haittasi menoa ja välillä mentiin yksi askel eteen, kaksi taakse. Perjantaina oli palauttava juoksulenkki ja vuosi päättyi lepopäivään. Ei vain huvittanut mennä tuulee ja vesisateeseen juoksemaan tai hiihtämään pitkistä.

Syksy oli työntäyteinen, joten joululoma meni treenatessa, löhötessä ja leffoja katsoessa. Nukuin pitkiä 9-10 tunnin yöunia ja söin hyvin sekä herkuttelin. Oli mukavaa, kun sai lomalla tehdä treenit päivällä ja iltaisin sai löhötä sohvalla joko leffoja katsoen tai kirjaa lukien. Muutama suklaarasiakin tuli tuhottua löhötessä.

Juoksu tuli joulukuussa vain 162 kilometriä ja hiihtoa 53 kilometriä. Lisäksi tuli aherrettua salilla 1-2 kertaa viikossa. Tarkempi yhteenveto vuodesta 2022 teen myöhemmin.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

#marathontraining #treenipäiväkirja #hcrdambassador

-pia-

Marraskuun treenit - lihaskuntoa salilta ja portaista

#treenipäiväkirja #maratontraining

Marraskuu alkoi maratonilla ja minilomalla New Yorkissa. Loma tuli kyllä niin tarpeeseen ja

etenkin, kun New Yorkissa sai nauttia aurinkoisesta ja lämipästä säästä. Maratonin lisäksi tuli lenkkeiltyä keskuspuistossa, kierreltyä kaupungilla, poikettua Louis Vuitton 200 Trunks 200

visionaries näyttelyssä ja käytyä koripallopelissä sekä nautittua hyvästä ruuasta. Myös levolle jäi hyvin aikaa. Maratonin kisarapsan voit lukea täältä.

Lennokasta menoa

Maratonin jälkeen pidin viikon juoksutauon ja samalla se taisi olla minun ylimenokauteni.

Viikon aikana tein kävelylenkkejä ja huolsin kehoa. Koska olen tavoitteellinen liikkuja, niin

treenaaminen kohti vuoden 2023 tavoitteita alkoi maanantaina 14.11. Ensi vuoden kisat ovat vielä osittain mietinnässä ja vain kaksi maratonia olen lyöty lukkoon. Lontoon maratonin

juoksen huhtikuussa ja Helsingin maratonin toukokuussa (osallistuminen saatu HCRD:lle). Myös Tampereen Maratonklubin hallimaraton tammikuussa on mietinnässä.

Marraskuu on yksi kiireisimmistä kuukausista normitöissä ja monenlaista tapahtumaa,

luentoa ja kokousta mahtui kuukauteen sekä hieman juhlahumuakin. Oli kyllä kiva vaihtaa välillä lenkkarit korkkareihin ja laittaa päälle muutakin, kun juoksutrikoot. Juoksukoulujen ja jalkajumpan ohjaukset jatkuivat ja viikosta riippuen ohjauksia oli 1-4 iltana viikossa.

Viikonloppuisin tuli suunniteltua ensi kevään ryhmiä ja ohjauksia sekä opintoja. Jotain uuttakin on luvassa ryhmien osalta.

Lajinomaista voimaharjoittelua

Minulla on ollut jo jonkin aikaa salimotivaatio kadoksissa, kun kotisalini muutettiin 24H-saliksi ja ryhmäliikunnat, joissa kävin siirtyivät toiselle saman ketjun salille. Sali on ollut työ- ja kotimatkan varrella, joten sinne on ollut helppo poiketa. Yli 10 vuotta on salin juoksumatolla hiottu talvisin kuntoa maratoneille, lihaskuntoa on kehitetty ja 1-2 kertaa viikossa on

kehonhuoltotunneilla huollettu kroppaa. Ja sitten yks kaks tulee ilmoitus, että sali muutetaan

24H-saliksi ja ryhmäliikunnat siirtyy toiselle salille. Sen verran tieto otti päähän, että salitaukoa

tuli ja ryhdyin etsimään uutta salia. Päätin vielä marraskuun kokeilla, viihdynkö salilla vai en.

Minulle salin sijainnilla on iso merkitys. Salille pitää päästä helposti, sillä en omista autoa. Salin on oltava työmatkan varrella tai lähellä kotia, sillä en halua uhrata aikaani turhiin siirtymisiin. Työni puolesta en voi ottaa säännöllistä harrastusta, joten salin aukioloajoilla on minulle merkitystä. Minun pitää päästä treenaamaan silloin, kun se sopii parhaiten omaan aikatauluuni. Tietysti myös salin viihtyvyydellä ja toimivuudella sekä monipuolisuudella on merkitystä minulle.

Salitreenit teen joko paikkaharjoitteluna tai PHA-harjoitteluna. PHA-harjoittelu on

kiertoharjoittelun muunnelma, jossa harjoitusliikkeet käydään läpi liikepattereissa. Minulla on 3-4 liikepatteria, joissa jokaisessa on neljä liikettä. Teen läpi kolme kierrosta, jonka jälkeen on 1-2 minuutin tauko ennen kuin siirryn seuraavaan liikepatteriin. Toistoja teen 15-20. Pääasiassa käytän vastuksena joko omaa kehonpainoa tai kahvakuulia. Liikkeiksi olen pyrkinyt valitsemaan juoksua tukevia liikkeitä. Marraskuussa salitreeniä tuli 1-3 kertaa viikossa. Aikaa treenin kului 40 minuuttia + verryttelyt.

Marraskuussa porrastreeni tuli myös pitkästä aikaa ohjelmaan mukaan. Ensimmäisessä

porrastreenissä kyllä huomasi, että portaissa ei ole tullut vähään aikaan käytyä. Mäkijuoksussa ja porrastreenissä saa tehokkaasti harjoiteltua lajinomaista voimaa ja sykkeen saa myös hyvin nousemaan. Molemmat treenit teen tekniikka edellä. Portaissa tuli poikettua pari kertaa.

Porrastreeni on loistava tapa kasvattaa kuntoa. Lyhyelläkin treenillä saa hien pintaan ja

sykkeen sykkimään sekä lihasten hermotuksen paranemaan. Porrastreeni on tehokas, monipuolinen ja kuormittava harjoitus, joka kehittää myös tasapainoa ja koordinaatiota.

Porrastreeni on siitä hyvä, että sen voi helposti soveltaa omaan kuntoon ja tasoon sopivaksi. Harjoituksen vaikeustason voi määritellä vauhtia ja tekniikkaa sekä portaiden pituutta

säätämällä. Porrastreenistä voit lukea täältä.

Pirkkalan kuntoportaat, 166 porrasta

Juoksua ja jalkajumppaa

Marraskuun ensimmäinen viikko meni valmistautuessa maratonille ja maratonin jälkeen pidin tosiaan viikon juoksutauon, joten siihen nähden juoksukilometrejä kertyi ihan kivasti, peräti 210 kilomteriä. Juoksutreenit koostuivat pääasiassa 4-25 kilometrin lämmittely- tai

peruskestävyyslenkeistä sekä muutamista 10-15 kilometrin reippaammista lenkeistä.

Koordinaatioita ja rentoja kiihdytyksiä tuli myös tehtyä, mutta venyttelyt jäivät jälleen aika vähälle.

Olen suunnitellut itselleni juoksua tukevan jalkajumpan, jota teen säännöllisesti. Jalkajumppani koostuu pääasiassa muutamista aineenvaihduntaa ja verenkiertoa

vilkastuttavista liikkeistä sekä ylemmän ja alemman nilkkanivelen liikkuvuutta ja toimivuutta parantavista liikkeistä. Pitkien lenkkien jälkeen hieron ja rentoutan jalkapohjia pallohieronnalla joko golf- tai tennispallolla. Jumppaan menee aikaa vain noin 5-15 minuuttia.

Välillä lenkkarit vaihtui korkkareihin

Juoksuterveisin

-pia-

Kisarapsa - TCS New York City Marathon 2022

Viimein kahden vuoden odotuksen jälkeen pääsin asettumaan Verranzanon sillalle ja starttaamaan New Yorkin maratonille. Alunperin minun piti juosta New Yorkissa jo syksyllä 2020 ja sitten syksyllä 2021, mutta suunnitelmat muuttuivat erään epidemian takia.

New Yorkin maratonia oli moni minulle kehunut ja sanonut, että se on ollut upein

maratonkokemus. Maratonia on sanottu myös maailman suurimmaksi, kauneimmaksi ja

halutuimmaksi. Itselleni jäi juoksusta aikalailla kaksijakoinen olo. Mielestäni maraton oli suuri ja ruuhkainen, mutta hyvin järjestetty. Reitti oli kiva vaihtelevine kaupunginosineen ja siltoineen, mutta mäkineen raskas. Kannustus oli värikästä ja mahtavaa pitkin matkaa, mutta välillä ehkä liiankin äänekästä. Tapahtuma oli kuitenkin upea ja ikimuistoinen kokemus raskaasta reitistä, lämpimästä ja kosteasta säästä sekä väenpaljoudesta huolimatta.

Koska arpaonni ei ollut suosinut minua useamman vuoden yrittämisen jälkeen, varasin matkan

Vetikkotravelin kautta jo syksyllä 2019. Hotelli ja osallistuminen maratonille tulivat Vetikon

kautta, mutta lennot varasin itse. Matkapakettiin kuului myös lentokenttäkuljetukset ja kuljetus maratonin lähtöön. Sähköpostiin tuli säännöllisesti tietoa tapahtumasta. Puhelimeen latasin maratonin apin, josta oli helppo tarkistaa asioita ennen reissua ja reissun aikana. Matkajärjestelyt toimivat hyvin ja sain keskittyä rauhassa juoksemiseen ilman stressiä. Kiitos Paula!

Torstaina 3.11. lensin Finnairin suoralla lennolla New Yorkiin. Koronarajoituksia ei enää ollut, eikä maskeja vaadittu. Estan oli hakenut jo keväällä Bostonin maratonia varten ja Finnair vaati terveyslomakkeen täytön ennen koneeseen nousua. Muita lomakkeita ei tarvittu. Tällä kertaa maahantulotarkastus meni nopeasti ja lentokentällä meitä odotti bussikuljetus hotelille. Matka hotellille taittui illalla 45 minuutissa. Illalla oli ihan pakko vielä lähteä iltakävelylle Times

Squarelle matkustamisen jälkeen. Hotellimme Dream Midtown Hotel NewYork keskeinen sijainti mahdollisti kävellen kaupunkiin tutustumisen. Maratonin maalista oli myös vain muutama kortteli hotellille. Matkan hintaan sisältyi myös aamiainen ja maratonaamuna oli aikaistettu aamiainen.

Perjantaina 4.11. lähdimme heti aamupalan jälkeen juoksuporukalla expoon hakemaan juoksunumeroita. Expo sijaitsi Jacob K. Javis Convention Centerissä, jonne oli noin kolmen

kilometrin matka hotellilta. Aamulla ei ollut vielä kovin paljoa ruuhkaa expossa, joten numeron ja paidan haku sujui joustavasti ja nopeasti. Myymälässä taas kuhisi jo sen verran ostajia, että omat ostokset jäivät tällä kertaa tekemättä ja lähdin tyttäreni kanssa kiertelemään kaupungille. Kävelimme muun muassa pitkin High Line Parkia, joka on 2,3 kilometrin mittainen puisto. Se on rakennettu vanhan maasillan päällä kulkevalle junaradalle. Ihailimme myös The Vessel eli

"New Yorkin rappuset" rakennelmaa. Se on ovaalin muotoinen 15 kerrosta korkea

rakennelma, joka koostuu 154 portaasta ja 2 500 rappusesta. Lounaan nautimme Little Ruby`s cafessa, josta sai herkullista pastaa, myös gluteenittomana. Ruoka oli niin hyvää, että kävimme siellä toisenkin kerran syömässä! Illalla oli tarkoitus mennä seuraamaan keskuspuistoon

maratonin avajaisparaatia ja ilotulitusta, mutta uni voitti tällä kertaa.

Lauantaina 5.11. tein aamupalan jälkeen omatoimisen shakeout runin Central Parkissa

aurinkoisessa (+23 astetta) ja hoistavassa sääsässä. Ohjelmassa oli tuttu maratonia edeltävä

treeni eli kevyttä verryttelyä ja 2 x 1 kilometrin vedot kahden minuutin kävelypalautuksella. Ennen ja jälkeen lenkin kiertelin kävellen puistossa ihalillen syksyn väriloistoa. Ihan yksin ei tarvinnut lenkkeillä, sillä puistossa oli paljon muitakin liikkujia ja piknikillä olevia. Puiston pinta-ala on 340 hehtaaria, pituus on noin neljä kilometriä ja leveys 800 metriä. Pastalounaan

nautimme italialaisessa ravintolassa, Serafiinassa. Ravintola sijaitsi hotelimme vieressä ja myös siellä oli gluteenittomia vaihtoehtoja. Pienen lepohetken ja maratonvarusiteiden valmiiksilaittamisen jälkeen lähdimme kävellen Madison Square Gardeniin katsomaan koripallopeliä. Vastakkain olivat New York Knicks ja Boston Celtics. Vauhdikkaan päivän jälkeen ei unta tarvinnut odottaa ja sainhan yhden lisätunnin, kun kelloja siirrettiin yöllä tunti taaksepäin ja siirryttiin talviaikaan.

Sunnuntaina 6.11. herätyskello soi kello 5:20 ja kello 5:30 olin jo pirteänä aamiaisella.

Yhteiskuljetuksemme lähtöpaikalle State Islandille lähti hotellin edestä kello 6:30. Toinen,

mutta stressaavampi vaihtoehto siirtyä lähtöpaikalle olisi ollut mennä kisajärjestäjän järjestämällä lautalla tai bussilla lähtöpaikalle. Lähtöalueella kuulin, että kuljetuksissa oli ollut

ongelmia ja ruuhkaa. Reilu tunnin bussimatkamme sujui nopeasti ja heti lähtöalueelle saavuttaessa oli turvatarkastus, joka sujui joustavasti ja nopeasti. Satuimme saapumaan siis hyvään saumaan. Alueelle sai ottaa omat eväät ja juomat, jotka oli pakattava järjestäjiltä saatuun läpinäkyvään muovipussiin. Opasteet lähtöalueella olivat selkeät, eikä eksymisen vaaraa ollut. Meidät juoksijat oli jaettu kolmeen eri väriryhmään (sininen, oranssi ja

vihreä) ja jokaiselle värille löytyi lähtöalueelta "omat kylä", joissa oli tarjolla muun muassa urheilujuomaa, kahvia, bageleita ja energiapatukoita. Alueelta löytyi myös koiraterapia-piste,

jossa sai silitellä koiria ja lievittää jännitystä. Otin rauhallisen paikan nurmikolta ja jäin odottamaan omaa lähtöäni. Alueelle oli tehty myös olkipetejä, mutta ne oli jo varattu minun saapuessani alueelle. Odotusaikaa omaan lähtööni jäi vajaa kolme tuntia ja se meni todella nopeasti löhötessä ja jutellessa muiden juoksijoiden kanssa. Olin varautunut hyväntekeväisyyteen heitettävällä tuulipuvulla ja alustalla. Pipon ja hanskat jätin hotellille, koska oli lämmin ja kostea sää. Nurmella istuessa tuulipuvusta ja alustasta oli kyllä hyötyä.

Matkaan lähti noin 52 000 juoksijaa ja ensimmäiset juoksijat lähtivät matkaan kello 8:00. Eliittijuoksijoiden ja kelaajien jälkeen lähtöaaltoja oli viisi ja jokaisessa aallossa oli kolme lähtöryhmää (sininen, oranssi ja vihreä), joissa jokaisessa oli vielä kuusi lähtökarsinaan (A-F). Minä olin sinisessä lähtöryhmässä ja lähdin matkaan kolmannessa aallossa kello 10:20.

Lähtökarsinasta oli vielä yllättävän pitkä matka itse lähtöön Verranzanon sillalle.

Kansallislaulun jälkeen kanuunan pamaus lähetti meidät juoksijat matkaan ja näin tapahtui jokaisen lähdöryhmän kohdalla.

Maratonin reitti kulki kaikkien New Yorkin viidessä kaupunnginosassa. Juostessa kyllä huomasi, missä kaupunginosassa juostaan. Matka oli enimmäkseen merkitty maileina, mutta kyllä muutama kilometrikylttikin näkyi reitin varrella. Itse en kilometrikylttejä kaivannut.

Matkaan tosiaan lähdettiin State Islandin Fort Wadsworthista Verrazzano sillalta, josta matka jatkui kiemurrellen Brooklynin läpi. Alussa ei ollut kovin paljon tilaa juosta, vaikka kaikki kolme ryhmää lähtivät matkaan sillan eri kohdista. Lähdin juoksemaan sillan ylämäkeen rauhallisesti 6:13 minuutin kilomterivauhdilla. Lujempaa en päässyt, sillä osa juoksijoista poukkoili edessäni puolelta toiselle kuvaten lähtöä. Silta oli noin parin kilometrin pituinen ja se tuntui helteessä todella pitkältä, kuten kaikki muutkin reitin sillat. Vähitellen sain juoksurytmistä kiinni, mutta koko ajan piti seurata edessä juoksevien askelia ja poukkoilua. Yritin heti alusta saakka juosta ylämäet rauhallisesti ja alamäet taas yritin juosta rennosti rullaten ja niin vauhdikkaasti kuin vain pystyin tungoksessa. Noin viiden kilometrin kohdalla kaikki kolme juoksureittiä yhdistyivät ja tungosta tuli hetkeksi entistä enemmän. Viiteen kilometeriin juoksin ajassa 28:07. Välillä oli myös kapeita kohtia, jolloin vauhti melkein pysähtyi ja muutamissa kohdissa joutui jopa kävelemään. Brooklynin osuus oli itselleni ehkä mieluisin. Kympin väliaikani oli 55:44 eli ihan hyvää vauhtia pystyin etenemään.

Juoksun puoliväli osui Pulaski-sillalle ja aikani oli 2:00:22. Brooklynistä reitti suuntasi

Queensiin. Kilometrivauhdit vaihtelivat ruuhkan ja reitin mukaan. Keskivauhti pysytteli puoliväliin saaakka 5:08-6:00 välillä. Juoksu sujui ihan hyvin aina 24 kilometriin saakka, jolloin saavuimme Queensboro-sillalle. Sillalle nousu oli ehkä juoksun raskain osuus, sillä sillalle nousu oli pitkä ja melko jyrkkä. Sillan kilometreille osui myös ensimmäinen vaikea kilometri ja siirryin etenemään juoksu-kävelynä. Sillan kautta siirryimme Manhattanille juoksemaan First Avenuelle, joka tuntui loputtoman pitkältä suoralta, samoin kuin seuraavana ollut Willis

Avenue-silta.

Sillan ylityksen jälkeen olimmekin Bronxin puolella. Willis Avenue-sillalla eräs katsoja huuteli meille juoksijoille, että enää yksi silta jäljellä ja viisi mailia maaliin. Tieto oli toisaalta helpotus, toisaalta ei! Vauhti oli hidastunut kolmeenkymppiin tullessa ja aikani oli 2:57:24. Madison

Avenue silta vei meidät jälleen Manhattanille ja etenimme Fifth Avenueta pitkin kohti keskuspuistoa. Vaikeimmat kilometrit osuivat 25, 28, 31 ja 38 kilometrien kohdille. Vauhti parani jälleen 38 kilometrin jälkeen, ehkä siksi, että maali läheni ja sai juosta keskuspuistossa. Central Parkkissa maali odotti meitä juoksijoita. Brooklynin lisäksi keskuspuiston osuus oli mieluinen ja siellä kannustus oli mahtavaa ja se jatkui aina maaliin saakka. Vielä ennen maalia oli yksi ylämäki, joka tuntui olevan haasteellinen monelle. Maaliin saavuin ajassa 4:16:51. Keskivauhti oli noin 6:04 minuuttia/ kilometri ja keskisyke oli 152. Olin 14 580 juoksija 47 744 maaliin tulleesta. Omassa ikäluokassani olin 2 277 juoksijasta 348. Suomalaisia juoksi maaliin 55 ja olin 19. Tein siis kelpo suorituksen ja olin tyytyväinen suoritukseeni.

Huoltopisteitä oli mielestäni riittävästi, mutta ruuhkaa oli jokaisella pisteellä. Huoltopisteitä oli kolmen mailin välein ja niitä oli 21. Tarjolla oli vettä ja urheilujuomaa (Gatorade Endurance Formula). Banaania oli tarjolla 21 ja 23 mailien kohdilla. Geeliä (Science in Sport Energy Gels) oli tarjolla 12 ja 18 mailien kohdilla. Sekä banaanit että geelit jätin väliin. Kuuman ja kostean sään takia vesisuihkuja oli lisätty reitille. Kaksi ensimmäistä huoltoa ohitin oman juomapullon

turvin, mutta muilla join sekä vettä että urheilujuomaa. Omia Nosthin vauhtikarkkeja napsin

seitsemän kilometrin välein. Olen jo pidemmän aikaa käyttänyt maratoneilla vauhtikarkkeja, koska ne sopivat vatsalleni paremmin kuin geelit ja ne voi ottaa ilman juotavaa.

Juoksua varatessa piti päättää haluaako vaihtovaatteet säilytykseen vai ottaako maalissa fleece-vuorellisen ponchon. Itse valitsin ponchon, joka maalissa tuntui vähän turhan lämpimältä, mutta hotellille kävellessä se jo tuntuikin hyvältä. Maalin jälkeen sai mitalin kaulaan ja eväspussin käteen. Maalialueelta poistuminen kesti 45 minuuttia ja siihen en ollut varautunut. Alueelta oli neljä ulospääsyä ja minä poistuin hotellia lähimpänä olevasta uloskäynnistä. Poncho päällä kävelin vielä noin kilometrin matkan hotellille. Suihkun ja lyhyen lepohetken jälkeen lähdimme syömään Benihana ravintolaan. Loppuilta menikin sitten

juoksua kerratessa ja somesta muiden juoksufiiliksiä lukiessa.

Valmistautuminen juoksuun sujui hyvin ja kunto oli kohdillaan, joten odotin perusjuoksua maratonilta. Maraton oli kostea, hikinen ja raskas urakka. Lämpötila oli + 22-23 astetta ja ilmankosteus 98%, mutta onneksi aurinko paistoi pilviverhon takaa ja välillä tuuli vilvoitti menoa. Myös muutama pieni sadekuuro saatiin niskaan matkan varrella.

En ole koskaan saanut näin paljon kyynärpääkontakteja maratonilla ja myös poukkoilevia juoksijoita oli todella paljon. Itse yritän aina juosta sinisen viivan lähellä ja yritän välttää poukkoilevaa juoksua. Oma juoksuni eteni puolimatkaan juosten ja sen jälkeen siirryin vähitellen juoksu-kävelyyn. Välillä juoksin enemmän ja välillä vähemmän. En ole milloinkaan nähnyt myöskään näin paljon elvytystilanteita ja tuupertuneita juoksijoita. Lämmin ja kostea sää taisi tehdä monelle tepposet. Keskellä juoksureittiä näin myös kolme kuollutta rottaa, mikä ei tietystikkään ole ihme suurkaupungissa. Nautin tapahtuman tunnelmmasta ja maisemista ottamalla kuvia ja videoita sekä antamalla läpyjä pienempien ja isompien kannustajien kanssa.

Maanantai 7.11 ja tiistai 8.11 menivät juoksutusta palautellen ja kaupunkiin tutustuen. Kävin katsastamassa muun muassa Yksin kotona ja Sinkkuelämää leffojen kuvauspaikkoja. Louis Vuittonin 200 Trunks, 200 Visionaries näyttelyssä tuli poikettua maannataina ja tiistain kävelyretkellä ihastuin Greenwich Village alueeseen. Paljon ehdittiin nähdä ja paljon jäi vielä nähtävää.

-pia-

#newyork#tscnymarathon2022#newyorkmarathon#tscnewyorkmarathon#marathon