top of page

Kisarapsa - London Marathon 2023

Nyt on pari viikkoa sulateltu Lontoon maratonia ja World Marathon Majoria. Minulta on paljon kyselty Majorin suorittamisesta, joten kirjoitan siitä vielä erikseen.


I did it!

Olin yrittänyt muutaman kerran päästä arvonnan kautta Lontoon maratonille, mutta huonolla menestyksellä. Koska halusin saada World Marathon Major urakan maaliin, varasin

maratonmatkan PWT - Urheilumatkojen kautta. Matkapaketti sisälsi osallistumisen maratonille ja majoituksen sekä kuljetuksen maratonin lähtöpaikalle. Lennot varasin itse hyödyntäen Finnairin pisteitäni. Ennen reissua latasin puhelimeen maratonin apin, josta oli helppo tarkistaa asioita ennen reissua ja reissun aikana. Matkajärjestelyt toimivat hyvin ja sain keskittyä rauhassa juoksemiseen ilman stressiä.


Lensin Lontooseen perjantaina 21.4. ja pientä jännitystä alkumatkaan tarjosi VR:n myöhässä kulkeneet junat. Onneksi oma junani oli vain 45 minuuttia myöhässä ja ehdin hyvin lennolle. Heathrow:n lentokentältä oli suora metrolinja (Piccadilly line) hotellille, joka sijaitsi Bloomsbury:ssa Russel Square metroaseman vieressä. Metromatkan pystyi maksamaan lähimaksulla portista sisään kulkiessa ja maksu määräytyi poistumisen mukaan. Toinen

vaihtoehto olisi ollut ostaa asemilta ladattava matkakortti (Oyster card). Itse tykkäsin maksaa matkat lähimaksulla portilla. Maratonpäivänä juoksunumeroa näyttämällä sai matkustaa ilmaiseksi.


Hotellimme oli The President Hotel, joka oli siisti ja viihtyisä. Kolmen vuorokauden

majoitukseen sisältyi monipuolinen aamupala. Vain kahvi ei ollut makuuni, mutta onneksi huoneesta löytyi hyvää pikakahvia. Hotellin lähellä oli muun muassa British Museum ja Russell Squaren puutarha-aukio sekä paljon erilaisia ravintoloita. Myös Hyde Parkiin ja Trafalgarin aukiolle oli lyhyt kävelymatka.


Expo

Lauantaina 22.4. oli expo-päivä. Lähdimme heti aamupalan jälkeen porukalla hakemaan numeroita exposta. Matka taittui kätevästi noin tunnissa metrolla mennen tullen. Expo sijaitsi ExCel kongressikeskuksessa. Ensin hain juoksunumeroni, jonka sai sähköpostiin

tullutta QR-koodia ja henkilökorttia näyttämällä. Ruuhkaa ei aamutuimaan ollut, joten haku sujui joustavasti ja nopeasti. Seuraavaksi suuntasin kulkuni Abbotin infopisteelle, josta sain World Marathon Major Six Star numerolapun ja ohjeet, mistä saan sunnuntaina mitalin juoksun jälkeen. Abbotin pisteellä sai kokeilla pystyykö juoksemaan miesten maratonin

maailmanennätys vauhtia. Pienen yllytyksen jälkeen päätin kokeilla, pystynkö juoksemaan juoksumatolla 400 metriä miesten maratonin maailmanennätysvauhtia. Kylmiltään juostuna

vauhti oli aika kovaa kyytiä, mutta pystyin juoksemaan sen. Hieman oli jalat puhki juoksun jälkeen, mutta olin yllättynyt, että pystyi juoksemaan MM-vauhtia. Ja olihan se hienoa käydä laittamassa tarra Suomen kartalle juoksun jälkeen. Parituntia vierähti todella nopeasti, sillä

expossa oli paljon nähtävää ja testattavaa. Ostoksia minun ei pitänyt tehdä, mutta ostoskoriin tarttui uusi juoksutakki.




Pienen lepohetken jälkeen kävimme Kristinan ja Carinin kanssa pastalla Spagetti Housessa. Pasta carbonada oli herkullinen ja täyttävä. Ennen kisainfoa ja yhteistä ruokailua, kävimme

Kristinan kanssa lenkeilemässä Hyde Parkissa, joka on Lontoon suurin kuninkaallinen puisto.

Ennen nukkumaan menoa laitoin tuttuun tapaan juoksuvarusteet kuntoon ja kävin juoksureitin läpi.



Nukuin suhteellisen hyvin, mutta hieman tuleva juoksu mietitytti. Major urakan päätös toi tunteet pintaan ja muutaman kerran yöllä heräsin miettimään tulevaa juoksua. Sunnuntaina 23.4. kello soi 6:30 ja kello 7:00 oli jo aamupalalla. Bussikuljetus lähtöpaikalle lähti kello 8:00 ja matka-aika oli noin 30-40 minuuttia. Juoksufiilis alkoi kummasti nousta bussissa, kun juttelimme tulevasta juoksusta ja vielä enemmän, kun saavuimme lähtöalueelle.

Lähtö Lähtöpaikka oli Greenwichin laajalla puistoalueella. Lähtöpaikalle saavuttaessa aurinko vielä paistoi ja lämpötila oli muutaman asteen plussan puolella. Tuulisella nurmikentällä istuessa ja lähtöä odottaessa alkoi vähitellen sataa, ensin vähän ja sitten vähän enemmän. Onneksi vältyttiin kaatosateelta. Matkaan lähtiessä lenkkarit olivat märät, joten mukaan olisi kannattanut ottaa pois heitetävät sukat ja lenkkarit. Ennen lähtöä heitin pois collagehousut ja -hupparin, mutta pidin kertakäyttösadetakin yllä noin 12 kilometriin saakka. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli virhe, koska ensin hikoilin ja noin 25 kilometrin kohdalla aloin palella. Olisi ehkä kannattanut lähteä matkaan ilman sadetakkia. Lähtöalueella oli selkeästi merkitty värikoodien mukaan rekat, joihin sai jättää oman varustepussin kuljetettavaksi maalialueelle. Kuljetuksen sai jättää vain järjestäjien tarjoaman pussin. Lähtökarsinoissa oli laatikoita, joihin sai heittää ylimääräiset vaateet. Mielestäni pajamajoja oli riittävästi aluella, eikä ainakaan minun aikana syntynyt suurempia jonoja.





Ensimmäiset juoksijat lähtivät matkaan kello 9:00. Juoksijat oli jaettu neljään eri lähtöryhmään (sininen, vihreä, punainen ja keltainen). Matkaan lähdettiin kolmesta eri pisteestä ja reitit yhtyivät alkumatkan varrella noin viiden kilometrin paikkeilla. Olin sinisessä lähtöryhmässä ja kuudennessa lähdössä. Lähtöaikani oli klo 10:28. Pääsin lähtemään matkaan oman lähtöryhmäni ensimmäisestä rivistä ja edessäni oli ensimmäistä kertaa tyhjä baana. Vau! Sain juosta alusta saakka omaa tahtia, eikä minun tarvinnut väistellä poukkoilevia juoksijoita, kuten yleensä. Lähdin juoksemaan fiiliksen mukaan ja ilman aikatavoitetta. Tavoitteena oli nauttia juoksusta ja tapahtumasta sekä päästä maaliin. Sain juosta omaa juoksuani noin kahdeksaan kilometriin saakka, jolloin tuli ensimmäinen ruuhkaisempi pätkä. Kurkkasin kelloa viiden kilometrin kohdalla ja hieman säikähdin reipasta alkuvauhtiani.



Reitti

Reitti oli kiva ja nopea, mutta kyllä reitiltä löytyi myös loivia ylämäkiä ja inhoamiani jyrkkiä

käännöksiä. Myös muutama ruuhkainen kohta osui matkani varrelle. Tiellä olevat hidasteet oli merkitty hyvin ja alkumatkasta myös järjestäjät varoittivat niistä. Tästä iso plussa.



Matkaan lähdettiin noin 35 metrin korkeudesta, joten alkumatkan sai juosta rennon reippaasti alamäkeen. Whoolwichissä, jossa reitit yhdistyivät reitti laskeutui kilometrin matkalla noin 40 metristä 10 metriin. Reitti kulki pitkin Lontoon katuja ja monta nähtävyyttä tuli bongattua matkan varrella. Tunteet nousivat ensimmäisen kerran pintaan, kun juoksimme pitkin Tower Bridgeä (noin 19 km) huutomyrskyn saattelemana. Oli ihan pakko kaivaa kännykkä esille ja napata kuva muistoksi.



Reitin lopulla tuli vastaan muun muassa Big Ben, Westminister Abbey ja Buckingham Palace. Maali sijaitsi The Mall kadulla. Monenlaista menijää näin matkalla, muun muassa jääkaappia ja golfbägiä kantavat miehet, sarvikuonon, dinosauruksen ja palomiehen, jolla oli vaahtosammutin selässä. Bongasin myös muutamia major-juoksijoita ja kannustimme sekä onnittelimme toisiamme. Minulla oli selässä Six star kyltti ja oli kiva saada kannustusta ja onnitteluja matkan varrella. Alkumatka oli alamäkivoittoinen ja juoksin alamäet rennosti rullaten, kuten opetan

juoksukoululaisiani. Ensimmäinen viisi kilometriä sujui aikaan 25:05 ja kympin rajapyykin saavutin ajassa 52:06. Puolimaraton taittui ajassa 1:54:01 ja juoksi kulki edelleen ihan hyvin pienessä tihkusateessa. Noin 28-30 kilometrin kohdalla aloin palella ja juoksu vauhtini hidastui. Olen saanut kommentteja, että en ole juossut maratonia, jos kävelen välillä. Itse olen sitä mieltä, että juoksija voi välillä myös kävellä. Vaihdoin juoksu-kävelyyn noin 32 kilometrin kohdalla, sillä halusin varmistaa maaliin pääsyn. Matka eteni ihan hyvää vauhtia juoksu-kävelynä ja väliin mahtui myös muutamia reippaampia kilometrejä. Askel askeleelta maali ja major-tavoitteeni läheni. Alku ja loppu reitti olivat mielestäni kivat. Tylsin osuus mielestäni osui 22-38 kilometrien välille. Väliaika 30 kilometrin kohdalla oli 2:47:08 ja 40 kilometrin väliaika oli 3:55:25.


Huoltopisteet Huoltopisteitä oli 17, joista kahdellatoista oli tarjolla vettä pullosta ja neljällä pisteellä oli tarjolla urheilujuomaa. Geeliä oli tarjolla kahdessa kohtaa, 14 ja 19 mailien kohdalla. Myös katsojilla oli tarjolla hedelmiä, karkkeja, sipsejä ja vettä. Itse luotin omaan juomaan aina 21 kilometriin saakka ja loppumatkan join järjestäjien tarjoamaa urheilujuomaa. Mielestäni huolto oli hyvin järjestetty ja huoltopisteitä oli riittävästi.


Maali

Kun näin Buckinghamin palatsin nousi tunteet pintaan, sillä major urakkani tulisi kohta päätökseen. Maalisuoralla otin loppukirin ja maaliviivan ylittäessäni tuli helpotus, minä tein sen! I did it! Maaliin tulin ajassa 4:09:05. Keskivauhtini oli 5:52 minuuttia/ kilometri ja

keskisyke 149. Kaloreita Garminin mukaan kului 2 550. Maalin päästyäni sain ensin Lontoon maraton mitalin kaulaani ja sen jälkeen World Marathon Major mitalin. Kuvaussession jälkeen

sain ylleni avaruuslakanan ja lähdin hakemaan varusteitani rekasta. Maalialueella saimme tuotekasiin, jossa oli vettä, urheilujuomaa ja Oat Bar patukka. Lisäsin lämmintä ylleni ja kävelin noin kolmen kilometrin matkan auringon paistaessa hotellille. Rauhallinen kävely hotellille toimi hyvänä loppuverryttelynä. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä metrolla.



Illalla kävimme porukalla syömässä ja ravintola tarjosi meille juoksijoille pizzat. Oli kiva vaihtaa juoksukokemuksia muiden kanssa ja suunnitella samalla uusia juoksuja. Ennen nukkumaan menoa kävin juhlistamassa saavutustani Kristinan ja Carinin kanssa. Uni ei meinnannut tulla millään silmään, sillä kroppa kävi ylikieroksilla juoksun jälkeen.



Sunnuntaina juoksin 48 599 juoksijan kanssa Lontoon maratonin maaliin ja samalla toteutui jälleen yksi juoksutavoiteeni. Olin maalissa 20 878 juoksija ja naisista 5 897 juoksija. Omassa ikäluokassani (55-59) olin 270 juoksija. Lontoon maratonin jälkeen Suomessa on Six Starin juossut 45 juoksijaa, joista naisia on 12. Minulla oli kunnia olla tuo 12 naisjuoksija. Olin tyytyväinen juoksuuni ja saavutukseeni. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia juoksuja.


Moni oli kehunut minulle Lontoon maratonin reittiä, kannustusta ja ilmapiiriä. Täytyy kyllä todeta, että kannustus oli mahtavaa ja äänekästä pitkin matkaa ja oli hienoa, että epävakiasesta säästä huolimatta katujen varsille oli tullut tuhansia ihmisiä seuraamaan juoksua. Leimaa antava tekijä oli myös hyväntekeväisyys, jonka nimissä juostiin rahaa mitä erilaisimmille kohteille, etenkin syöpäpotilaille. Moni myös juoksi jonkun läheisen muistolle. Olen kuullut, että Lontoon maraton on maailman suurin yksittäinen hyväntekeväisyystapahtuma. Tapahtuma oli kiva ja hyvin järjestetty. Kannustusta ja musiikkia oli oikeastaan koko juoksun ajan.

Maanantaina 24.4. kävimme lenkkeilemässä St. Jamesin puistossa aurinkoisessa säässä

Carinin kanssa ennen kuin lähdimme metrolla kohti lentokentälle. Kuningas Charlesin tuleva

kruunajaispäivä näkyi jo katukuvassa ja puistoissa. Lentoa odotellassa kävin syömässä Fish

and chips aterian, joka kuuluu Englannin matkojeni perinteisiin. Jälleen kerran kiva juoksureissu ja oli kiva tutustua uusiin juoksijoihin.



Comments


bottom of page