#maratonkuplassa - mitä maratonin jälkeen ja miten palaudun maratonista?

Minulta kysytään usein, miltä maratonin jälkeen tuntuu ja miten palaudun juoksuista.

Maratonin jälkeen tunteet heittelee laidasta laitaan ja jokaisesta juoksusta palautuminen on erilaista, joten yhtä oikeaa vastausta ei ole. Palautuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa yllättävän moni asia.

Miltä maratonin jälkeen tuntuu?

Maratonin jälkeen olen useamman päivän niin sanotussa ”maratonkuplassa” tai

"juoksukuplassa", olipa maraton sujunut hyvin tai huonosti. Mitä paremmin juoksu on mennyt, ja mitä pidempi reissu sekä, mitä isompi juoksutapahtuma, sitä pidempään tuntuu kupla

ainakin omalla kohdallani kestävän. Kuplan jälkeen tulee jossain vaiheessa tyhjiö eli tässäkö tämä nyt sitten oli, mitäs nyt? Mitä seuraavaksi? Joidenkin juoksujen ja reissujen jälkeen myös

motivaatio on ollut kadoksissa hetken aikaa. Esimerkiksi World Marathon Major urakan jälkeen olin aika pitkään juoksukuplassa ja motivaatio oli useamman kuukauden kadoksissa.

Uuden tavoitteen ja haasteen etsiminen vei aikaa. Välillä päätän juoksun jälkeen, että en juokse enää yhtään maratonia ja välillä taas olen melkein saman tien valmis lähtöviivalle. Kuulostaako tutulta?

Juoksusta palautumiseen vaikuttaa moni asia ja se on yksilöllistä. Yleensä, mitä parempi kunto on, sitä nopeammin rasituksesta palautuu. Palautumiseen vaikuttaa tietysti myös juoksuvauhti, reitti ja matkan pituus sekä, miten tankkaus on onnistunut ennen juoksua ja

juoksun aikana. Myös arjen kuormituksella niin psyykkisellä kuin fyysisellä kuormituksella on iso vaikutus, oli sitten minkä ikäinen tahansa. Ikä tuo omat haasteensa palautumiseen, ja mitä enemmän ikää on tullut, niin sitä pidempään yleensä palautuminen kestää sekä pitkistä että kovatehoisista suorituksista.

Juoksusta palautuminen

Juoksukirjoissa on todettu, että maratonista ja ultramatkoista palautumiseen voi mennä viikosta useampaan viikkoon tai jopa kuukauteen. Maratonin rasitus vaikuttaa meihin sekä fyysisesti että psyykkisesti. Juoksun aikana jänteet, nivelet, luusto, hermosto ja lihakset joutuvat kovalle rasitukselle. Juoksu vaikuttaa myös neste- ja energiatasapainoomme. Kestävyysjuoksu edellyttää hyvän kunnon lisäksi myös mielenhallintaa. Mitä pidempi matka, sitä enemmän tarvitaan psyykkistä kuntoa. Juoksun rasitus ja stressitila tapahtumaan valmistuaessa saattavat lisätä elimistön tulehdus altiutta.

Ensimmäisenä noin 1–2 vuorokaudessa palautuu neste- ja energiatasapaino. Energia- ja nestevaje korjaantuu syömällä monipuolisesti ja riittävästi sekä pitämällä nestetasapinosta huolta juomalla riittävästi. Juoksun aiheuttamat mikrovauriot, lihasarkuus ja kivut taas vähenevät päivässä tai parissa, mutta tähän voi myös mennä pidempi aika. Hengitys- ja verenkiertoelimistön palautuminen rasituksesta on suhteellisen nopeaa, mutta hermoston ja hormonien palautuminen vie aikaa jopa 2–6 viikkoa. Jänteet, nivelet ja luusto tarvitsevat myös pidemmän ajan palautumiseen. Hermoston palautumista voi seurata esimerkiksi sykkeiden ja sykevälivaihtelun (HRV) avulla.

Sykevälivaihtelu (HRV) kuvaa autonomisen hermoston parasympaattista säätelyä ja sitä voidaan käyttää apuna kuormituksen ja palautumisen seurannassa. Stressitilassa syke on korkea ja sykevälivaihtelu matala. Sykevälivaihtelu on suurinta levossa ja pienenee fyysisen kuormituksen lisääntyessä. Suuri sykevälivaihtelu on yhteydessä hyvään aerobiseen kuntoon. Monet sairaudet sekä fyysinen ja psyykkinen kuormitus puolestaan vähentävät sykevälivaihtelua. Sykevälivaihtelun suuruuteen vaikuttaa myös esimerkiksi ikä, sukupuoli, perintötekijät, asento, tupakointi sekä jotkin sairaudet ja lääkeaineet.  

Juoksun jälkeen autonominen hermosto käy kierroksilla, jopa ylikierroksilla. Rauhoittuminen ja unen saanti voi olla vaikeaa. Myös yöuni voi olla levotonta. Juoksun ajankohta vaikuttaa merkittävästi rauhoittumiseen ja yöuneen. Lepo ja uni ovat tärkeimpiä fyysistä ja psyykkistä palautumista edistäviä asioita. Jopa 95% palautumisesta tapahtuu unen aikana.

Kehon lisäksi myös mieli voi olla väsynyt. Palautumisessa tulee ottaa huomioon myös psyykkinen palautuminen unohtamatta arjen kuormitusta. Suorituksen jälkeen

kuukausien harjoittelu ja kisalataus purkautuu ja silloin myös pääkoppa voi tarvita lepoa.

Psyykkistä palautumista voi seurata esimerkiksi mielialan, energisyyden ja

harjoitustuntemusten avulla.

Liian aikaisin ei kannatta harjoittelua jatkaa, sillä useamman tunnin suoritus on keholle kova koettelemus. Liian aikaisin aloitettu harjoittelu pitkittää elimistön lihaskudosta hajottava tilaa eli katabolista tilaa. Kuormittavaa harjoittelua on hyvä välttää muutaman viikon ajan, jotta maratonin aiheuttamat pienet kudosvauriot ehtivät parantua. Juoksukirjallisuudessa on todettu, että puhdas lepokaan ei ole hyväksi. Kannatta liikuskella ja huoltaa lihaksia lajeilla, jotka ylläpitävät aineenvaihduntaa ja palauttavat elimistöä. Vanha sanonta pitää hyvin paikkansa eli liike on lääkettä, kun se on oikein annosteltua. 

Palautumisen yleisinä tavoitteina levon lisäksi on elimistön tasapainotilan, neste- ja

energiavajeen sekä lihasvaurioiden korjaaminen. Palautumista voi nopeuttaa monipuolisella sekä proteiini- ja hiilihydraattipitoisella ruokavaliolla. Myös venyttelystä, hieronnasta, kompressiovaatteista sekä kylmä- tai vesihoidoista voi olla hyötyä. Vastauksena palautumiseen on liikkuminen kehoa kuunnellen, monipuolinen ravinto sekä riittävä lepo. 

Entä, miten minä hoidan palautumisen maratonin jälkeen?

Oma palautuminen lähtee liikkeelle heti juoksun jälkeen. Ruoka ei yleensä maistu heti urakan jälkeen ja urheilujuomakin tökkii. Repussa odottaakin aina cokis, josta on hiilihappo poistettu ja irtokarkkeja. Ai, että ne maistuvat hyvältä vauhtikarkkien ja urheilujuoman lipittämisen jälkeen. Jos mahdollista, niin kävelen majapaikkaan kisan jälkeen tai sitten teen illalla lyhyen palauttavan kävelylenkin. Liikuskelu tuntuu paremmalta kuin pelkkä paikallaan olo. Yleensä syön muutama tunti juoksun jälkeen pienen välipalan ja myöhemmin kunnon aterian. Illalla syön vielä ylimääräisen iltapalan. Seuraavina päivinä ruokahalu on valtava ja tuntuu, etten saa riittävästi energiaa oikein mistään. Tämä kuitenkin tasoittuu muutaman päivän kuluttua. Pyrin syömään monipuolisesti perusruokaa, jossa hieman normaalia enemmän hiilihydraattia ja proteiinia. Juoksun jälkeinen yö menee yleensä levottomasti, etenkin, jos juoksu on ollut iltapäivällä tai illalla. Muutaman päivän olen tavanomaista väsyneempi ja uni maittaa öisin.

Ensimmäinen viikko juoksun jälkeen on palauttelua ja liikunta on lähinnä kevyttä liikuskelua ja

kehonhuoltoa. Liikun kehoa kuunnellen ja vältän kovatehoista liikuntaa. Jos mahdollista yritän päästä tutulle hierojalle juoksun jälkeisellä viikolla.

Toisella viikolla palaan vähitellen juoksun pariin tuntemusten mukaan ja sitä seuraavilla viikoilla palaan yleensä normaalin harjoittelun pariin. Lähden juoksemaan vasta, kun siltä tuntuu. Usein mieli tekee juoksemaan ennen kuin keho on valmiina juoksuun.

Minun vinkit palautumiseen:

🔹 Syö monipuolisesti ja riittävästi

🔹 Juo vettä riittävästi

🔹 Huolla kehoa

🔹 Lepää

🔹 Liikuskele

🔹 Nuku riittävästi 

Palautuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa moni tekijä, eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Kokeilemalla jokainen löytyy itselleen parhaan tavan palautua. Tärkeintä on, että kuuntelee kehon viestejä ja antaa kehon palautua kunnolla rasituksen jälkeen. Liian aikaisin aloitettu harjoittelu voi johtaa ylikuormitukseen ja loukkaantumisiin.

-pia-

Kisaraportti – Krakovan Maraton 2025

@cracoviamaraton

#maraton #cracoviamaraton #krakovanmaraton

Vuoden 2025 kisakausi starttasi Karakovan maratonilla ja samalla tuli juostua maraton numero 44. Myös Puola juoksumaana oli uusi tuttavuus. Krakovan maraton on Puolan maratoneista kansainvälisin. Tällä kertaa juoksu jännitti tavallista enemmän, sillä juoksutauosta johtuva kunto ja henkisesti raskas kevät mietitytti. Myös nilkan tilanne arvelutti, kun pisin juoksumatka ennen maratonia oli 27 km.

MATKALLE

Tällä kertaa olin reissussa Välimatkojen kautta. Järjestelyt toimivat hyvin ja reissu oli mukava sekä onnistunut. Maratonreissun olisi hyvin voinut tehdä omatoimimatkana, sillä Helsingistä on suoria lentoja Krakovaan muutaman kerran päivässä. Krakova on kaupunkina sopivan kokoinen ja myös maratonille on helppo ilmoittautua. Minusta on välillä mukava lähteä reissuun porukalla, on samanhenkistä porukkaa ja yhteinen puheenaihe. Ennen juoksua on kiva fiilistellä ja pohtia tulevaa juoksua ja juoksun jälkeen taas on kiva puida yhdessä juoksua läpi sekä suunnitella tulevia juoksuja. On myös mukava tutustua uusiin ihmisiin ja saada vinkkejä eri juoksutapahtumista.

Neljän päivän reissu alkoi lauantaina 5.4. Finnairin aamulennolla Helsingistä Krakovaan. Kahden tunnin lennon jälkeen saavuimme tuuliseen ja koleaan, mutta aurinkoiseen Krakovaan paikallista aikaa klo 8:10. Lentokentältä pikkubussit kuljettivat meidät ensin hotelliin ja sieltä Expoon.

HOTELLI

Hotellimme Hotel Best Western Plus Krakow Old Town sijaitsi vanhan kaupungin laidalla. Nähtävyydet olivat muutaman minuutin kävelymatkan päässä ja maratonin lähtö- ja maalialueelle oli vajaan 10 minuutin kävelymatka. Hotellin sijainti oli siis hyvä sekä nähtävyyksien että maratonin kannalta.

Hotellin vieressä oli kauppa, josta sai ostettua kaiken tarvittavan. Matkaohjeessa suositeltiin vaihtamaan mukaan paikallista valuuttaa (Zloty), mutta hyvin olisin ilman käteistäkin pärjännyt. Pankkikortilla pystyi hyvin maksamaan ostokset. Hotellin edessä oli puistoalue, jossa pystyi kivasti lenkkeilemään ja juoksemaan shakeout runnin ennen maratonia. 

Hotellihuone oli siisti, mutta pieni ja miinuksena allergiselle oli kokolattiamatto. Buffetaamiainen oli monipuolinen ja runsas. Juoksuaamuna oli tarjolla varhainen aamiainen kello 6:30 alkaen. Hotellissa oli myös baari ja ravintola, jossa oli tarjolla puolalaisen ja kansainvälisen keittiön herkkuja.

EXPO

Expo sijaitsi kaupungin stadionilla (Henryk Reyman, ul. Reymonta 20) ja se oli kyllä pienoinen pettymys. Näytteilleasettajia oli vain kourallinen, lähinnä muiden maratontapahtumien edustajia ja urheiluravinne esittelijöitä. Monenlaisia geelejä ja vauhtikarkkeja oli tarjolla. Isoin piste oli ASICS:n piste, jossa olisi halutessaan päässyt testaamaan juoksukenkiä. Numerolapun sain nopeasti henkilökorttia ja QR-koodia näyttämällä. Koodi tuli sähköpostiin järjestäjiltä hyvissä ajoin, samoin kisainfo. Kisapaidan sai ostaa etukäteen tai paikanpäältä. Exposta sai mukaansa kangaskassin, jossa oli pastapaketti, SIS-geeli, Oshee eatyx -juoma ja patukka, joka sisälsi magnesiumia ja B6-vitamiinia. Aikaa Expossa taisi mennä alle puolituntia, joten se kertoi Expon tarjonnasta ja pienuudesta. Exposta kävelimme hotelillle noin 25 minuutissa.

MARATON

Maraton juostiin sunnuntaina 6.4. ja tapahtuma starttasi kello 9.00 Krakovan pääaukiolta (Rynek Glowny). Aamupalan jälkeen kävelimme porukalla muutamassa minuutissa lähtöalueelle. Meitä noin 6 000 juoksijaa odotti tuulinen ja kylmä sää eli kylmää kyytiä oli luvassa. Mittari näytti muutamaa pakkasastetta, mutta keli tuntui – 10 asteiselta. Hieman sai

miettiä, mitä päälle laittaa. Pysyin kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa ja se toimi. Muutama minuutti ennen lähtöä heitin ylimääräisen puseron pois ja kävelin kohti lähtöviivaa. Lähdössä oli hieman vilu, mutta 10 kilometriin mennessä oli jo lämmin.

Tavoitteena oli lähteä hakemaan tasaista ja ehjää suoritusta sekä nauttimaan juoksusta ja itse tapahtumasta. Olin ilmoittanut itseni 4:00-4:09 lähtöryhmään, mutta lähdin matkaan 3:50-4:00 jänisten välissä. Juoksin fiiliksen mukaan, enkä seurannut sykettä, enkä kilometriaikoja. Katsoin vain 10, 21 ja 30 kilometrien väliajat.

Juoksu lähti heti alusta saakka hyvin kulkemaan ja ainakin minun kohdallani pääsi juoksemaan hyvin omaan tahtiin. Joissain kapeimmissa kohdissa oli hieman ahdasta ja vain muutaman kerran matkan aikana oli tönimistä. Yllättävän vähän oli myös poukkoilevia juoksijoita. Muutamissa kohdissa kuopat oli merkitty, mutta sen verran oli välillä epätasaista alustaa, että sain useamman kerran katsoa jalkoihin.

Pitkää suoraa lukuunottamatta reitti oli kiva ja juoksun aikana tuli nähtyä Krakovan nähtävyyksiä. Silloille noustessa oli loivia ylämäkiä ja jonkin verran reitillä oli käännöksiä. Onneksi oli paljon tasaista ja loivia alamäkiä, joissa sain hyödyntää hyvää alamäkitekniikkaani. Myös kannustusta oli ihan kivasti pitkin matkaa. Ainut miinus reitillä oli noin 23–36 kilometrin kohdille osunut pitkä ja tylsä suora, joka juostiin edestakaisin. Suoralla meinasi usko loppua ja sitä odotti vain 28 kilometrin kohdalla ollutta käännöstä! Myös muutama epätasainen hiekkatiepätkä ja rakennustyönmaan kapea kohta olivat miinusta.

Ensimmäiset neljä kilometriä juostiin puistoalueella ja ensimmäinen kilometritolppa olli hotellimme edessä. Seuraavat kilometrit juostiin kävelytietä pitkin ja 11 kilometrin kohdalla reitti siirtyy kulkemaan Veiksel-joen varteen. Reitti poikkesi välillä sivummalle joesta ja palasi jälleen joen varteen 15 kilometrin kohdalla. Juoksin 15 kilometriin vitoset aika tarkalleen samaan aikaan ja vielä neljäskin vitonen meni aika lailla samoilla ajoilla. Näin jälkikäteen en ihmettele aikoja, sillä juokseminen tuntui helpolta ja kevyeltä. Myös reitti oli kiva tässä kohtaa. Vitosen väliaikani oli 27:32, kympin 55:04 ja 15 kilometrin 1:22:29.

Noin 19 kilometristä alkoi ensimmäinen tylsä ja puuduttava osuus. Sinne osui myös puolimatka, johon saavuin ajassa 1:58:07. Noin 23 kilometristä alkoi tylsä pitkä suora, joka juostiin edestakaisin. ensin loivaa alamäkeä ja paluumatka loivaa ylämäkeä. Reitti parani 36 kilometrin kohdalla, kun juostiin joen vartta kohti Wavelin linnaa. Linnan nurkalta reitti kurvasi viimeiselle kilometrille ja maaliin juostiin loivaa ylämäkeä kävelykatua pitkin ja tällä kertaa myös vastatuulessa. Kolmeen kymppiin juoksin 2:51:36 ja neljään kymppiin 3:54:16.

Maalin saavutin ajassa 4:08:23 ja keskivauhti oli 5:53 min/ km. Keskisyke oli 147.

Juomapisteitä oli 15 ja niitä oli mielestäni riittävästi. Viiden kilometrin välein oli tarjoilla urheilujuomaa, vettä, banaania, sokeria, rusinoita ja marmeladikarkkia. Vitosten välissä oli tarjolla vettä. Minulla oli mukana omia vauhtikarkkeja, joita otin neljä kappaletta noin viiden kilometrin välein. Alkumatkasta otin muutamalla huoltopisteellä vettä ja loppumatkasta otin muutamalla huoltopisteellä hörpyn urheilujuomaa. Tällä kertaa tankkaus onnistui, eikä imeytymisen suhteen ollut ongelmia. Maalihuollossa sai mukaansa banaanin, urheilujuoman, kivennäisvesipullon ja alkoholittoman oluen.

Hain tosiaan tasaista sekä ehjää suoritusta ja siinä onnistuin. Juoksin paremman ajan kuin kertaakaan viime vuonna, joten kisakausi alkoi hyvin. Myös nilkka kesti hyvin rasituksen. Tuuli, kylmä sää ja mukulakivitys söivät kyllä tällä kertaa meikäläistä. Loppumatkasta satoi

vielä muutamia lumihiutaleita niskaan, mutta onneksi maalisuoralla sai nauttia hetken auringon säteistä. Olosuhteisiin nähden olen todella tyytyväinen juoksuuni. Maalissa sai mitalin kaulaan ja avaruuslakanan ylle. Jäin hetkeksi fiilistelemään maalialueen tunnelmaa ja pitihän mitalikuvakin ottaa ennen kuin kävelin hotellille lämpimään suihkuun.

Maaliin juoksi 6 229 juoksijaa. Olin kaikista juoksijoista 3 660 ja naisista 418. Naisten 50-sarjassa olin sijalla 44. Kiva ja hyvin järjestetty tapahtuma.

Illalla kävimme porukalla syömässä ja samalla kävimme läpi päivän juoksun ja suunnittelimme tulevia juoksuja.

TURISTINA

Maratonreissuilla matkaani kuuluu myös turistina olo sekä aina kyseisen kaupungin ja maan historiaan tutustuminen. Tällä kertaa ohjelmassa oli sekä opastettu kaupunkikierros kävellen että omatoimista tutustumista kaupunkiin. Kävellen tuli nähtyä vanhan kaupungin

nähtävyydet, lukuisat kirkot, Kazimirin juutalaiskaupunginosa ja Wawelin linna.

Maanantaina 7.4. oli ohjelmassa koskettava, pysäyttävä ja ajatuksia herättävä Auschwitz-Birkenau retki. Auschwitz sijaitsee Oswiecimin kaupungissa noin 67 kilometrin päässä Krakovasta. Auschwitz-Birkenau oli natsien laajin keskitys- ja tuhoamisleiri (1940–1945), jossa yli 1,1 miljoonaa ihmistä menetti henkensä ja se on maailman suurin juutalaisten hautausmaa. Keskitysleiri koostui kolmesta eri leiristä Auschwitz I, Auschwitz-Birkenau II ja Auschwitz III, joka tuhottiin sodan jälkeen. Varsinkin Birkenau oli paljon laajempi ja kaprumpi, mitä olin etukäteen ajatellut. Olin tyytyväinen, että pääsin näkemään kohteen. Sain paljon uutta tietoa vuosien 1940-1945 tapahtumista.

-pia-

Kisaraportti - Tokion maraton 2017

#tokyomarathon #tokiomaraton #worldmarathonmajor

Siirsin vanhasta blogistani Tokion maratonin kisaraportin vuodelta 2017 tänne uuteen blogiin. Nyt kaikki World Marathon Major-sarjan juoksujen kisaraportit löytyy samasta paikasta.

Matka

Varasin juoksumatkan Välimatkojen kautta. Matkapakettini sisälsi osanoton maratonille, kuljetuksen lähtöpaikalle ja maalista hotellille, lennot, lentokenttäkuljetukset, hotellin + aamupalat, kaupunkikierroksen ja sisäänpääsyn kylpylään. Näiden lisäksi ostin myös lipun After Run Partyyn. Ennen maratonia kotiin tuli postissa tuhti paketti karttoja, esitteitä ja osallistujan opas tapahtuman järjestäjältä.

Hieman minua mietitytti ja jännitti, mihin olin lähdössä ja kenen kanssa. Tulevista matkakumppaneista ei ollut aavistustakaan ja myös Tokion suunnalta tulleet lukuisat ohjeet pistivät miettimään, mihin sitä olenkaan menossa. Tapahtuma oli myös ensimmäinen iso juoksutapahtuma, johon osallistuin.

Torstaina 23.2 pienen jännityksen vallassa lähdin kohti Tokiota Finnairin suoralla lennolla. Lentoaika oli yhdeksän tuntia ja risat. Aikaero maiden välillä oli seitsemän tuntia.

Tokioon Naritan kentälle saavuimme perjantaina 24.2 puoliltapäivin. Meidät otti vastaan aurinkoinen ja lämmin kevätsää. Kentällä tapasin myös muut Välimatkojen matkalla mukana olevat juoksijat. Meitä oli pieni, mutta mukava juoksuporukka. Lentokentältä menimme taksilla hotellille, joka sijaitsi Tokion lahdella Odaiba tekosaarella. Majoittauduimme Grand Nikko Tokyo Daiba hotelliin. Hotellissa oli kuntosali ja spa-osasto. Hotellin lähellä oli metroasema ja useampi kauppakeskus sekä hyvät lenkkeily mahdollisuudet.

Expo

Hotellilta oli noin 30 minuutin kävelymatka Expoon, jonne kävelimme porukalla hakemaan juoksunumerot ja fiilistelemään juoksutunnelmaa. Kävelylenkki Expoon ja takaisin hotellille teki hyvää pitkän lentomatkan jälkeen. Numeron ja paidan hakuun ei mennyt kuin hetki, mutta näyttelypuoleen tutustuessa ja kuvia räpsiessä menikin sitten enemmän aikaa. Illalla kävimme vielä maistelemassa sushia Japanissa, kun olimme.

Turistina

Lauantaina 25.2 heräsin virkeänä nukuttuani kellonympäri. Runsaan aamupalan jälkeen lähdimme aurinkoisessa ja lämpimässä säässä tutustumaan Tokion nähtävyyksiin. Samalla sain ajatukseni pois tulevasta juoksusta. Otimme metron Shibuya:n alueelle, jossa kiertelimme pitkin ja poikin katuja ja ihmetellen maailmanmenoa sekä ihaillen kukkivia kirsikkapuita. Shibuyan rautatieaseman luoteiskulmassa sijaitsi yksi maailman kuuluisimmista risteyksistä, jossa jalankulkijat voivat ylittää kadut kerralla joka suuntaan. Yllättävän paljon olikin porukkaa ylittämässä risteystä sekä kuvaamassa risteystä. Lounaan jälkeen palasimme takaisin hotellille.

Illansuussa tein rannalla noin tunnin kävelyjuoksulenkin ja otin myös muutamia avaavia vetoja. Nautin kauniista rantamaisemasta auringon laskiessa Tokion lahdelle. Lenkin jälkeen kävimme pizzalla ja ennen nukkumaan menoa katsastin vielä maratonin reitin ja laitoin juoksuvarusteet valmiiksi. Uni tuli silmään nopeasti, mutta pari kertaa heräsin nähden unta tulevasta juoksusta.

Maraton

Sunnuntaina 26.2 oli odotettu maratonpäivä. Herätyskello soi kello 5:30 ja varmuudeksi olin laittanut vielä pari ylimääräistä herätystä, etten vain nukkuisi pommiin. Herätyksen jälkeen juoksukamat niskaan ja kello 6:00 olin jo aamupalalla hotellin ylimmässä kerroksessa, josta oli mahtavat maisemat Tokion lahdelle. Kello 6:45 lähti bussikuljetus hotellilta kohti lähtöaluetta. Bussimatka kesti puolisen tuntia ja matkalla sain vielä hyviä vinkkejä juoksuun muilta juoksijoilta.

Osallistuin nyt tosiaan ensimmäistä kertaa isoon maratontapahtumaan, joten hieman meikäläistä jännitti, kun en oikein tiennyt, mitä tuleman piti. Saavuttuamme lähtöalueelle, etsin oman porttini ja jäin jonottamaan monen muun juoksijan kanssa turvatarkastusta ennen huolto- ja lähtöalueelle pääsyä. Perhosia lenteli vatsassa, kun mietin, mistä löydän oman tavarasäilytyksen ja missä saan vaihdettua loput juoksukamat sekä missä on lähtöporttini. Pientä säätöä ja etsimistä oli ja pari kertaa jouduin kysymään neuvoa, mutta lopulta kaikki meni hyvin ja ehdin hyvissä ajoin lähtöön. Vaatteiden vaihdon jälkeen jäin wc-jonoon, mutta kellon tikittäessä uhkaavasti, päätinkin viedä ensin varusteet säilytykseen, mikä olikin viisas ratkaisu. Varusteet oli helppo ja nopea jättää rekan lavalle.

Lähtöalueelle saavuin noin varttia ennen starttia. Vähän oli orpo-olo itsekseni lähtöalueen tiiviissä tunnelmassa. Eurooppalaisia eikä naisia pahemmin ympärilläni näkynyt, mutta fiilis oli aivan mahtava. Ensin matkaan lähtivät pyörätuolikelaajat ja sitten eliittiryhmä. Lähtöviivan ylitin noin kello 9:15.

Lähdössä oli vähän ahdasta, mutta yllättävän nopeasti pääsin juoksemaan omaa rytmiäni. Ensimmäiset kymmenen kilometriä juostiin loivaan alamäkeen, mikä sopi minulle hyvin. Sain heti juoksurytmistä kiinni ja muutenkin juoksu tuntui koko matkan helpolta ja rennolta. Reitti oli tasainen ja nopea, eikä mäkiä oikeastaan ollut, vain muutama loiva nyppylä. Välillä oli myös pitkää suoraa katua edessä ja välillä jyrkkiä mutkia. Etukäteen mietin, että miten pystyn juoksemaan omaa rytmiäni näin isossa porukassa, mutta hyvin oli tilaa juosta. Olihan kadut avattu meille juoksijoille! Vain lähdössä ja loppusuoralla sekä joissa mutkakohdissa oli vähän

ruuhkaa. Reitti kulki Tokion kuuluisampien nähtävyyksien ohi ja silmä kyllä lepäsi maisemia ihaillessa, mutta kuvia en kuitenkaan alkanut napsimaan! Yleisöä riitti koko matkan ajan ja kannustus sai vipinää tossuihin. Myös läpsyjä tuli jaettua ihan urakalla, varsinkin lapsien kanssa.

Matkanvarrella oli aivan huikea tunnelma! Oli musiikkia, tanssia, rummutusta ja ihmiset jakoivat pieniä välipaloja pitkin matkaa muun muassa hedelmiä, karkkia ja leivonnaisia. Itse pysyttelin järjestäjien tarjoilussa, juoden jokaisella huoltopisteellä puoli mukia vettä ja urheilujuomaa. Viimeisellä huoltopisteellä jätin juomatta, koska juoksu tuntui hyvältä ja maali häämötti jo edessä. Matkan varalle oli sekä yleisöllä että järjestäjillä tarjolla kylmägeelisuihketta juoksijoille. Minäkin otin kylmägeelisuihketta pari kertaa polveeni loppumatkasta ihan vaan varmuudeksi. Matkan aikana bongasin monia satuhamoja ja oli siellä muutama pukumieskin salkun kanssa juoksemassa. Yllättävän monta näkövammaista oli myös opasjuoksijan kanssa juoksemassa. Maaliin päästyäni saimme niskaan Tokion maraton pyyhkeen ja mitalin kaulaan sekä pientä evästä. Koko matkan maalialueelta huoltoalueelle toimitsijat onnittelivat ja taputtivat meille juoksijoille. Mahtava tunnelma lähdöstä maaliin!

Oma juoksu sujui hyvin. Loppuaikani oli 4.03.16 ja jälleen kerran tuo neljän tunnin alitus jäi niin lähelle. Juoksu oli elämäni helpoin maraton ja ensimmäistä kertaa en ajatellut maalissa, että tämä on viimeinen maraton, jonka juoksen! Missään vaiheessa matkaa ei ollut ongelmia ja juoksu tuntui todella hyvältä ja helpolta. Juoksuasento pysyi hyvänä koko matkan ajan eli lihaskuntotreenistä on ollut apua! Keskivauhti oli noin 5.40/ kilometri ja keskisyke oli 150. Kaloreita paloi matkan aikana noin 2 100. Ensimmäisen kympin juoksin 55:24, kahdenkympin kohdalla aika oli 1:51:29 ja kolmenkympin kohdalla 2:51:08 eli hieman vauhti hiipui loppua kohden, mutta missään vaiheessa ei tullut sippausta. Se vähän jälkikäteen harmittaa, että en lopussa kiristänyt, vaikka voimia olisi ollut! Taisin nauttia liikaa maisemista ja tunnelmasta! Aurinkoinen sää suosi meitä noin 35 000 juoksijaa ja sain jopa rusketusraidat. Järjestelyt sujuivat japanilaiseen tapaan järjestelmällisesti ja ystävällisesti. Hyvin järjestetty kisa.

Hotellille palasin kello 15:00 maissa väsyneenä, nälkäisenä ja onnellisena. Suihkun ja pienen välipalan jälkeen olin valmiina After Run Partyihin, jonne hotelliltamme oli kuljetus. Tilaisuus järjestettiin japanilaisessa puutarhassa ja tarjolla oli japanilaista ruokaa ja juomia sekä japanilaista ohjelmaa. Ilta päättyi japanilaiseen rumpu "Wadaiko" esitykseen. Unta ei taaskaan tarvinnut kovin kauaa odotella.

Kaupunkikierros

Maanantaina 27.2 heräsin virkeänä, eikä eilisestä juoksusta ollut tietoakaan kropassa. Aamupalan jälkeen oli vuorossa retkipäivä Harri-oppaan johdolla. Retki alkoi kalamarkkinoilta, josta siirryimme metrolla Sumo Halliin tutustumaan sumopainin maailmaan. Sitä tunsi itsensä pieneksi ihmetellessään sumopainijoiden käsien ja jalkojen kokoa! Ennen lounasta teimme vielä pienen kierroksen läheisessä puistossa, jossa oli kevättä ilmassa orvokkien, esikoiden ja kirsikkapuiden kukkiessa. Lounaan jälkeen matka jatkui Asakusan alueen kautta Skytreen, maailman toiseksi korkeimpaan rakennelmaan, joka kohoaa 634 metrin korkeuteen. Korkeanpaikankammoisena mietin, että uskallanko nousta huipuille. Onneksi nousin, sillä maisemat olivat upeat pilvisestä säästä huolimatta. Auringon laskiessa risteilimme takaisin hotellisaarellemme.  Illalla kävimme vielä porukalla päivälliselle.

Tiistaina 28.2 lähdimme aamupalan jälkeen tutustumaan jälleen Tokion nähtävyyksiin Ginzan ja Kamiyachon sekä Shinjukun alueille. Kiertelimme taas pitkin ja poikin katuja ja askelia kertyikin mittariin 25 000 eli pienoinen lenkki tuli tehtyä! Hotellille saavuttuani sain kokea miltä tuntuu maanjäristys. Sängyllä maatessani alkoi yks kaks kristallikruunu katossa heilua ja lattia täristä 5,6 richterin järistyksessä. Hetken sinä mietti, että mitä tehdä, mutta onneksi järistys loppui aika nopeasti.  Ilta kului tutustuen japanilaiseen kylpyläkulttuuriin Ooedo Onsen Monogatai kylpylässä. Jokainen vaihtoi pukuhuoneessa "Yukatan" päälleen ja sen jälkeen mentiin. yhteisen alueen kautta kylpylän puolelle.  Pukuhuoneessa riisuttiin "Yukata" pois ja siirryttiin peseytymään. Kylpylästä löytyi sekä sisä- että ulkoaltaita kylmästä kuumaan. Alueella oli myös kaksi saunaa, höyrysauna ja suomalainen "loyly sauna", jossa ei kuitenkaan voinut heittä löylyä ja mittari näytti 80 astetta. Kylpylässä oli mahdollisuus myös hierontaan ja erilaisiin hoitoihin sekä rentoutumiseen suolakivien päällä. Harmi, että tajusin nuo suolakivet vasta pois lähtiessä, enkä päässyt niitä kokeilemaan. Yhteisellä alueelle oli useita erilaisia ravintoloita, mahdollisuus pelata japanilaisia pelejä sekä ostaa matkamuistoja.  Tutustuminen japanilaiseen kylpyläperinteeseen oli mielenkiintoinen kokemus!

Keskiviikkona 1.3 oli aika sanoa hyvästit keväiselle Tokiolle ja palata kotiin. Reissu oli mukava ja kotiin palasin monta kokemusta ja elämystä rikkaampana. Sain myös uusia vinkkejä harjoitteluuni ja matka poiki myös idean juosta Wold Marathon Majorsin, joka koostuu kuudesta maailman suurimmasta maratonista: Berliini, Boston, Chicago, Lontoo, New York ja Tokio.

 -pia-