Tervetuloa seuraamaan päivittäisiä juoksuharjoitteluja kohti maailman maratoneja. 

blogit-200x80.png

Plantaarifaskiitti on yleisimpiä jalkakivun aiheuttajia ja se on myös juoksijoiden tavallisimpia vaivoja. Noin 10–15 prosenttia ihmisistä sairastaa sen elämänsä aikana. Vaiva voi tulla missä iässä vain, mutta yleensä se koettelee 40–60-vuotiaita.

Naisten vaihdevuosilla saattaa olla yhteys oireen ilmentymiselle. Ikääntyessä planteerifaskian riski voi lisääntyä, sillä iän myötä jalan rasvapatja ohenee, kalvorakenteet heikkenevät ja askellus saattaa muuttua.

Mikä on plantaarifaskiitti?

Plantaarifaskia eli kantakalvo on jalkapohjan kalvojänne, joka tekee jalkojen rakenteesta vahvan ja samaan aikaan joustavan. Se auttaa ylläpitämään jalan kaarta ja tukee

liikettä. Kävelyn ponnistusvaiheessa kantakalvo venyy, ja ponnistuksen jälkeen se auttaa palauttamaan jalkapohjan takaisin kaarelle. Se toimii kuin kuminauha. Jos kuminauha menettää kimmoisuutensa, askel ei enää ole joustava ja vaivaton.

Plantaarifaskia on kiinni kantaluussa ja kiinnittyy muun muassa varpaiden koukistajajänteiden jännetuppiin. Kantakalvo tukee jalkaholvia, vaimentaa iskuja ja on osana alaraajan

kineettisessä ketjussa. Se on osa takaosassa kulkevaa kineettistä ketjua, joka muodostuu pakaran, takareiden ja pohkeiden lihaksista sekä akillesjänteestä, plantaarifaskiasta ja varpaista. Käveltäessä plantaarifaskia venyy varpaiden työntövaiheessa. Jokaisella askeleella kalvojänne saa siis venytyksen. Plantaarifaskia on eräänlainen iskunvaimennin jalkapohjassa, joka rasittuu, jos askellus ei rullaa vapaasti. Kun kiinnityskohta kantaluussa rasittuu,

plantaarifaskian kiinnityskohtaan kantapäässä voi syntyä tulehdus. Plantaarifaskiitti voi alkaa pienestä tai osittaisesta repeämästä kantakalvon kiinnitysalueella.

Plantaarifaskiitista käytetään myös termiä plantaarifaskioosi tai faskiopatia eli kantakalvon rappeuma, koska kyseessä ei ole niinkään tulehduksellinen kiputila, vaan ylirasituksen

aiheuttama rappeuma.


Kuva: Injurymap.com

Mistä johtuu?

Syitä on monia, ja usein vaiva syntyykin eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Se voi alkaa äkillisesti tai kehittyä vähitellen ylikuormituksen seurauksena. Usein plantaarifaskiitin taustalla on kuitenkin pitkäkestoinen ylirasitustila, joka johtaa kantakalvon pitkäkestoiseen tulehdustilaan ja kiinnityskohdan paksuuntumiseen.

Kuormituksen määrään vaikuttaa muun muassa ruumiin rakenne, tuki- ja liikuntaelimistön toimintakyky, kuormituksen teho ja määrä, kehon painopisteen hallinta, kehon paino ja yleiskunto sekä eri sairaudet ja vammat. Esimerkiksi juoksutekniikka, juoksumäärän nopea

lisääntyminen, harjoitusmuotojen muuttuminen, kova juoksualusta sekä epäsopivat ja kuluneet jalkineet voivat altistaa vaivalle.


Jalkaterän virheasennot, rakenteelliset syyt (esimerkiksi latta- tai kaarijalkaisuus), ylipaino sekä seisomatyö voivat myös altistaa vaivalle. Esimerkiksi perinteisen työpöydän vaihtaminen

säätöpöytään voi kipeyttää kantapään, jos siirtyy kertaheitolla istujasta seisojaksi. Myös nilkan

liikkeen alentuminen esimerkiksi pohjelihaksen kireyden vuoksi voi altistaa plantaarifaskialle.

Jalkaterän, pohkeen ja varpaiden lihasten sekä akillesjänteen huono kunto eli heikko voima ja joustavuus altistavat jalkapohjan kivuille. Mahdollisten alaraajojen toimintaan liittyvien

virheasentojen ja kuormitustekijöiden selvittäminen onkin tärkeää vaivojen ilmaantuessa.

Kalvojänne rasittuu, jos jalkaterä kiertyy pronaatioon eli jalkapöydän pitkittäisholvi laskeutuu ja nilkka kiertää jalan sisäkiertoon. Yleinen syy sille, että jalkapöydän asento lähtee liiaksi kiertymään käveltäessä on se, että pohkeen lihakset kiristävät tai ne ovat heikot. Esimerkiksi kireä ja heikko kaksoiskantalihas kiristää nilkan liikettä. Jos nilkka ei pääse askeltaessa vapaasti taipumaan, kääntyy jalkaterä pronaatioon eli paino alkaa siirtymään liika isovarpaan puolelle. Leväen kantalihaksen heikkous altistaa plantaarifaskialle samalla tavalla kuin kaksoiskantalihaksen heikkous. Näiden kireys kiristää myös nilkkaniveltä, jolloin askel ei enää rullaa normaalisti.

Leveän kantalihaksen voimaa voit testata seisomalla yhdellä jalalla polvi koukussa, ja nousemalla tässä asennossa varpaille seisomaan mahdollisimman monta kertaa. Kun polvi on koukussa, ei kaksoiskantalihas ole auttamassa varpaille nousua, vaan leveä kantalihas joutuu kantamaan taakan itse. Hyvä toistomäärä on 20-30 toistoa per jalka.


Plantaarifaskian vaikutusta kineettisen ketjun toimintaan voi testata

eteentaivustestillä. Tee eteentaivutus ja katso, kuinka pitkälle alas kohti lattiaa saat sormet vietyä. Tämän jälkeen rullaa kevyesti jalkapohjaasi pitkittäissuunnassa pehmeän pallon päällä noin 20-30 sekunnin ajan. Tee eteentaivutus uudelleen ja katso, kuinka pitkälle alas kohti lattiaa saat sormet vietyä.

Jos plantaarifaskia on ollut jäykkä ja jännittynyt, ero eteentaivutuksessa voi olla merkittävä.

Mistä tunnistaa?

Tyypillisin oire on terävä ja paikallinen kipu lähellä kantaluuta. Kipu paikallistuu kantapään etupuolelle tai sisäsyrjälle, mutta kipua voi esiintyä myös kantakalvon keskiosassa.

Kantapään kuormittaminen pahentaa kipua, lepo taas helpottaa sitä. Kävely ja muu jalan päälle varaaminen vaikeutuu ja myös ontumista voi esiintyä. Ulkoisesti kantapää on normaalin näköinen, eikä turvotus kuulu plantaarifaskiitin tavallisiin oireisiin.


Usein plantaarifaskiitti oireilee vaihtelevalla voimakkuudella varsin lyhytkestoisesti, esimerkiksi muutaman kuukauden ajan. Se voi oireilla myös vain lievänä kipuna. Toisinaan vaiva saattaa pitkittyä ja kestää vuoden tai pari. Plantaarifaskiitissa voimakkaammat ja

lievemmät kivun pahenemisvaiheet ovat normaaleita. Paranemisennuste on usein hyvä.


Kipu on usein pahin aamuisin sekä rasituksen alkaessa liikkeelle lähdettäessä esimerkiksi pitkän istumisen tai seisomisen jälkeen. Kipu voi helpottua hetkittäin liikkeellelähdön jälkeen, mutta pahentuu, jos kuormitus jatkuu. Kantakalvo saa yön aikana olla lepotilassa ja aamulla

se joutuu venymään, kun lähdemme liikkeelle. Tästä johtuu se, että kipu on

voimakkaimmillaan aamulla, ja ensimmäiset askeleet voivat tuntua kivuliailta. Kantakalvo

kuitenkin tottuu vähitellen kuormitukseen, ja usein kantapääkipu vähenee askel askeleelta.

Jalkaa kannattaakin hieroa ja venyttää ennen nousemista. Myös paljain jaloin kävely kovalla

alustalla on usein kivuliasta. Leposärkyä voi myös esiintyä.


Kantapääkivun vuoksi on syytä hakeutua hoitoon 1–2 viikon sisällä, mikäli omatoimisista hoitokeinoista ei ole apua tai jos syy ei ole ilmeinen. Oireet ja lääkärin tekemä tutkimus riittävät diagnoosiin. Röntgenkuvaa ei välttämättä tarvita. Kantapääkipu voi johtua myös muun muassa limapussin tulehduksesta, säärihermopinteestä, kantaluun rasitusmurtumasta tai akillesjänteen ongelmista. Näiden poissulkemiseen tarvitaan magneettitutkimus.


Kuva: Injurymap.com

Miten hoidetaan ja ehkäistään?

Plantaarifaskiitin hoito on lähes aina konservatiivista eli tutkimus ja sen mukainen hoito. Vain tutkimuksen pohjalta on mahdollista antaa yksilölliset ja tarkemmat hoito-ohjeet. Ensisijainen hoito on lopettaa kipua lisäävää rasitusta, mutta toisaalta liike on lääkettä myös plantaarifaskiitin hoidossa. Hoito ei keskity vain kantapäähään, vaan koko alaraajan liikeketjuun, koska jalkaterän virheasennot ja kuormitus vaikuttavat sen syntyyn. Vahvistamalla jalkaterän aluetta ja lisäämällä sen liikkuvuutta siitä tulee kuormitusta paremmin kestävä. Oireita voi helpottaa monella kotikonstilla. Levon lisäksi apua voi tuoda kipeän kohdan hierominen kevyesti tennispallolla tai jääpaloilla. Kipua ja kantakalvon liiallista venytystä voidaan vähentää akuutissa vaiheessa teippauksen ja kylmähoidon avulla. Myös

tulehduskipulääkkeitä voi käyttää. Hoidossa ovat hyödyksi omatoimiset venytykset, esimerkiksi kantakalvon, pohkeen sekä akillesjänteen venytykset. Kantakalvon liiallista venytystä tulee kuitenkin välttää. Rasituksesta johtuvaa kipua voidaan ehkäistä sopivilla jalkineilla, joissa on riittävä tuki jalkaholville ja pehmustettu kanta. Osa ihmisistä hyötyy myös tukipohjallisista tai iskua kipualueella vähentävistä pehmusteista. Liiallisen, erityisesti kovalla alustalla tapahtuvan rasituksen välttäminen on aiheellista. Jalkaterän venyttely ennen rasitusta ja rasituksen jälkeen voi olla hyödyksi.


Kireitä kalvoja voi venyttää myös yöllä joko käyttämällä yölastaa tai pohjetta venyttävää sukkaa, jossa varvasosaan on kiinnitetty remmi. Remmi vetää jalan suoraan kulmaan ja varpaat kohti säärtä. Jos venytyshoidoista ei ole apua, jännekalvon rappeuman hoidoksi

voidaan käyttää kortisonia pistoksena. Kortisonipistoksia ei nykysin kuitenkaan suositella,

koska pistoksen vaikutus on lyhytaikainen ja pistokset altistavat loukkaantumisille kudoksen haurastumisen myötä. Joissakin sitkeissä tapauksissa voidaan päätyä leikkaushoitoon. Leikkaushoidon tehosta ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä.


Plantaarifaskiittia voi yrittää ehkäistä pitämällä hyvää huolta jaloista. Liikkumalla

monipuolisesti, tekemällä säännöllisesti jalkateriä vahvistavia ja liikkuvuutta lisääviä liikkeitä sekä rentouttamalla jalkapohjaa esimerkiksi hieromalla sitä tennispallolla, voit ehkäistä plantaarifaskian syntyä. Sukkien ja jalkineiden valintaan tulee kiinnittää huomiota ja niiden tulee sopia jalkaan sekä ne tulee valita käyttötarkoituksen mukaan. Koska liiallinen rasitus

altistaa plantaarifaskiitille, liikuntaa tulee lisätä vähitellen. Ylipaino on myös yksi riskitekijä, joten paino kannattaa pitää kurissa.


Venytä ja vahvista

Ehkäise jalkaterän ongelmia pitämällä ne kunnossa. Vahvistamalla jalkaterän aluetta ja lisäämällä sen liikkuvuutta niistä tulee kuormitusta paremmin kestävä.


  • Venytä takaketjun lihaksia - pakarat, takareidet, pohkeet ja akillesjänne. Tee rauhallisia ja pitkäkestoisia 1-2 minuutin venytyksiä.

  • Venytä plantaarifaskiat ja varpaiden lihakset. Tee rauhallisia ja pitkäkestoisia 1-2 minuutin venytyksiä. Esimerkiksi isovarpaan ojennuksen parantaminen vaikuttaa plantaarifaskian toimintaan.

  • Rentouta jalkapohjaa pehmeän pallon avulla. Paina palloa hellävaraisesti ja liikuta sitä jalan alla eteen ja taakse 1–2 minuuttia. Pyörittele palloa, jolloin se hieroo jalkapohjaa.

  • Vahvista jalkaterän lihaksia poimimalla ja siirtelemällä varpailla pieniä esineitä tai rullaa jalkapohjan ja varpaiden työllä pyyhettä kasaan.


Itse pyrin ehkäisemään jalkaongelmia säännöllisellä jalkajumpalla, liikkumalla monipuolisesti ja juoksen erilaisilla alustoilla. Kiinnitän huomiota myös jalkineisiin ja sukkiin. Sanotaan, että myös jalkineet tarvitsevat lepoa ja kuivumisaikaa, joten minulla on käytössä kahdet lenkkarit. Käyn myös hoidattamassa jalkani säännöllisesti jalkojenhoitajalla ja omatoimiseen huoltoon kuuluu jalkojen rasvaus ja hieronta.



Jalkajumppaohjeitani löytyy Instagram-tililtäni ja Facebook-sivultani


-pia-






Helteinen heinäkuu meni lomailun merkeissä, ensin Äkäslompolossa ja sen jälkeen

Nauvossa. Loma ja maiseman vaihdos teki kyllä hyvää meikäläiselle. Loma alkoi Nuts Ylläs Pallas juoksun merkeissä, mutta suunniteltu Pohjois-Norjan lomareissu siirtyi ensi kesään. Tällä kertaa jäimme viikoksi Pohjois-Suomeen ja loppuloman vietin mökillä Turun saaristossa.



Nuts Ylläs Pallas 100 kilometriä sujui hyvin ja kisarapsan voit lukea täältä. Treenien suhteen pidin lepoa viikon verran, sillä palauduin Nutsin 100 kilometriltä yllättävän nopeasti. Palautumista edesauttoi se, että olin treenannut ja valmistautunut juoksuun hyvin. Etenin myös kuntooni nähden sopivaa vauhtia. Tankkaus 20 minuutin välein toimi hyvin ja energia ei loppunut missään vaiheessa. Juoksun jälkeisellä viikolla tuli tehtyä lyhyitä 3-4 tunnin kävelyretkiä mm. Särkitunturille ja Äkäskerolle. Rauhalliset lenkit ja retkieväiden nauttiminen upeita maisemia ihaillen edistivät palautumista. Kukastunturin reitin kiersin tällä kertaa pyörällä ihan omin voimin, en sähköpyörällä. Nyt olen noussut Kukastunturille juosten, hiihtäen ja pyöräillen. Viikon aikana tuli myös avattua golfkausi. Edellisestä golfkierroksesta olikin jo kulunut muutama vuosi. Oli upeaa kiertää iltakierroksina Levi Golf ja Paltamo Golf. Rauhallinen eteneminen kesäillassa oli hyvää palauttelua jaloille.


Särkitunturi

Kukastuntunturi

Paltamo Golf

Juoksutreenit jatkuivat kehoa kuunnellen ja fiiliksen mukaan viikko juoksun jälkeen. Juoksu tuntui kevyeltä ja helpolta saariston vaihtelevassa maastossa. Juoksulenkit kesäiltoina ja kauniissa saaristomaisemassa tekivät kyllä hyvää mielelle. Ai, että nautin. Juoksulenkkien pituudet vaihteli 5-25 kilometrin välillä ja ohjelmassa oli peruslenkkejä, vauhtileikittelyä sekä

reippaita lenkkejä. Myös yksi 6 x 1 kilometrin vetotreenikin mahtui jo ohjelmaan. Lomalla oli aikaa palautumiselle ja rentoutumiselle, mikä teki juoksemista helppoa. Mökillä tuli kuin huomaamatta myös hyötyliikuntaa. Juoksukilometrejä kertyi komeat 393 kilometriä ja pyöräilyä 33 kilometriä Kukastunturin kierroksen myötä. Golfkierroksilla tuli kävelyä 8-10 kilometriä ja vaelluksilla kilometrejä kertyi saman verran.


Kuva: Kai Mäkelä

Mökkeilyn lomassa tuli tehtyä myös kaksi retkeä. Ensin Jurmoon ja sitten Seilin saarelle. Molemmat upeita ja mielenkiintoisia saaria.


Kuva: Kai Mäkelä

Jurmo

Mukavaa elokuuta!


-pia-





Viikko on vierähtänyt Nuts Ylläs Pallaksesta, toisesta sadan kilometrin juoksustani.

Tavoitteena oli päästä maaliin ja kuntoni mukaan olin arvioinut pääseväni maaliin 15-16

tunnissa. Halusin juoksun lomassa myös nauttia Lapin kauniista luonnosta. Juoksu Pallakselta Äkäslompoloon oli hikinen ja raskas urakka, mutta jälleen kerran upea kokemus. Juoksu vaati sisua ja sitkeyttä, mutta myös kasvatti niitä. Upea valoisa yö tunturissa, mahtavat maisemat

pitkin matkaa, helteinen sää, ötökkäparvet sekä vaihtuva juttuseura siivittivät matkan tekoa.


Olen ollut viime syksystä lähtien Annemari Kiekaran valmennuksessa ja olen treenannut hyvin sekä talven että kevään, ehkä enemmän ja paremmin kuin koskaan. Kuntoni oli hyvä juoksuun lähtiessä, joten asettamani tavoite oli realistinen.


Saavuin Äkäslompoloon keskiviikkona iltana 12 tunnin matkustamisen jälkeen. Torstaina hain numeroni kisakeskuksesta ja tein 8 kilometrin verryttelylenkin Kesänkijärven ympäri.

Kisakeskuksessa näin paljon somesta tuttuja juoksijoita ja oli kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa livenä. Perjantai menikin lepäillessä ja voimia kerätessä tulevaan koitokseen. Iltapäivällä tein lyhyen herättelylenkin ja vein drop bagin kisakeskukseen, josta se kuljetettiin

Peurakaltion huoltoon. Juoksureitin olin jälleen jakanut mielessäni huoltojen välein. Tankkauksen oli suunnitellut 20 minuutin välein joko energiajuomana tai vauhtikarkkeina. Minulla oli käytössä Noshtin urheilujuoma ja vauhtikarkit. Mukana oli myös päärynä pilttiä. Geelit olivat varaeväänä, samoin lakupötköt. Sipsit ja suolakurkut otin huoltopisteistä. Valmistautumisestani juoksuun voit lukea täältä.



Juoksureppu painoi ainakin 4-5 kiloa

Pallas – Rauhala 21,1 km

Juoksu lähti Pallakselta ja sinne saavuin noin tuntia ennen lähtöä. Seurasin hetken aikaa 66 kilometrin juoksijoiden maaliin saapumista ja juttelin tuttujen juoksijoiden kanssa. Pientä jännitystä oli ilmassa ja ehkä myös pientä panikointia, vaikka tiesin kuntoni olevan hyvä ja valmistautumisen onnistuneen. Matkaa oli kunnioitettava, sillä se oli pitkä ja mitä tahansa voi sattua hyvästä kunnosta ja valmistautumisesta huolimatta.



Lähdössä vaihdettiin kuulumisia Maijaliisaan, joka pitää Maija meinaa maralle and beyond blogia

Lähtö oli klo 00:00 ja matkaan lähti 255 juoksijaa ja ikäluokassani oli seitsemän juoksijaa. Yhtä aikaa matkaa taivalsi myös 160 kilometrin juoksijat ja loppumatkasta rinnalle tuli 37 kilometrin juoksijat. Lähdin matkaan kohtuullisen reippaalla vauhdilla, sillä tavoitteena oli kerätä kilometrejä mahdollisimman paljon yöllä ennen päivän hellettä. Ensimmäiset kilometrit juostiin jonossa kapeita polkuja pitkin. Vauhti pysyi tasaisena ja rauhallisena jonossa juostessa, eikä ohituksille ollut paljon tilaa. Polku oli mielestäni aika tekninen ja heti alkumatkasta sai hyppiä juurten ja kivien yli ja välillä sai ylittää, alittaa tai kiertää kaatuneita puita. Meidän juoksijoiden lisäksi liikkeellä oli myös itikka-armeija. Lommotunturille kiivetessä oli välillä ihan pakko jäädä hetkeksi ihailemaan maisemia, vaikka silloin menetinkin paikkani

juoksujonossa. Rauhalaa ennen kapusimme Mustakeron ja Koivakeron huipuille, jonka jälkeen oli lyhyt suo-osuus, jossa lenkkarini hieman kastuivat, mutta eivät onneksi pahasti.

Rauhalassa tein nopean huollon eli banaania ja sipsejä suuhun ja sitten taas menoksi.








Rauhala – Pahtavuoma 11,6 km

Rauhalan jälkeen alkoi maratoonarin suosikkiosuus, sillä sain juosta pari kilometriä asvalttia pitkin niin sanotusti "helpossa" maastossa ja samalla vauhti hieman karkasi suunnitellusta. Toisaalta juoksu kulki ja olo oli hyvä. Tieosuuden jälkeen sai taas varoa kiviä ja juurakoita,

kun matkan teko siirtyi jälleen polulle. Samalla vauhti tasoittui. Reitti eteni Kesälaen, Risulaen ja Koivakeron kautta Pahtavuomaan, jossa oli seuraava huolto. Koivakeron jälkeen vauhtini kiihtyi alamäessä ja otin osumaa irtonaiseen juureen sillä seurauksella, että

kompastuin ja löin oikean polveni kiveen. Onneksi kaksi 160 kilometrin juoksijaa olivat takanani ja auttoivat minut pystyyn jalkojeni krampatessa. Tarkistin polveni, otin energiaa ja

jatkoin matkaani. Pahtavuomassa oli nopea huolto. Nappasin suuhun sipsejä ja suolakurkkuja. Pyysin ensiavusta myös kylmägeeliä pohkeisiini.



Pahtavuoma – Peurakaltio 13,8 km

Pahtavuomasta matka jatkui hyvää vauhtia kohti seuraavaa huoltoa. Juttu seuraa riitti, mutta välillä juoksin myös lyhyitä pätkiä itsekseni. Pari kertaa kompuroin polulla, mutta onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Matka eteni kohti Mustakeroa, josta laskeuduttiin jyrkkää rinnettä alas ennen kuin lähdettiin nousemaan kohti Äkäskeroa. Äkäskeron nousu otti voimille lähinnä hengästymisenä, onneksi jalat toimivat vielä suhteellisen hyvin. Äkäskeron päällä maisemat olivat yhtä upeat kuin pari vuotta sitten ja jälleen piti pitää lyhyt ihastelu tauko. Peurakaltion huoltoon saavuin edelleen hyvävoimaisena, vaikka matkaa oli takana jo 46,6 kilometriä. Peurakaltiossa odotti oma huoltokassini ja mietin hetken vaihdanko loppumatkaksi vaatteet ja kengät. Päätin kuitenkin jatkaa samoilla varusteilla. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi ehkä kannattanut vaihtaa paita ja lyhyemmät juoksuhousut jalkaan. Huollossa puhdistin myös polveni ja lisäsin lötköihin urheilujuomaa sekä täydensin energiavarastoja juoksureppuuuni. Ylläksen nousua varten otin matkaan myös 0,5 litran cokispullon. Pidin vähän pidemmän

tauon huollossa ja tankkasin sapuskaa loppumatkaa varten. Huollossa saimme kuulla, että Kotajamajan vesihuoltoa ei ole, joten seuraava noin 30,4 kilometrin etappi piti selvitä omin eväin.




Peurakaltion huolto

Peurakaltio – Kotamaja 9 km

Peurakaltiosta lähdin hyvävoimaisena eteen päin hieman oikeaa polvea aristaen. Nyt sai juosta hyvää neulaspolkua pitkin kohti Kotamajaa. Alkuun jalka nousi hyvin ja matka eteni, mutta vähitellen juurakkoisessa ja kivikkoisessa maastossa polvea alkoi särkemään ja siirryin

juoksusta kävelyyn. Matka jatkui kohtuullista vauhtia eteenpäin välillä siis juosten ja välillä kävellen. Kotamajalla oli iloinen yllätys, kun majan omistaja oli laittanut vettä tarjolle. Kiitos juoksijoiden puolesta. Otin muutaman hörpyn vettä ja jatkoin matkaa. Vähitellen ilma alkoi myös lämmetä.



Kotamaja – Ylläsjärvi 21,4 km

Kotamajalta matka jatkui Hangaskurun kodan kautta kohti Kesänkijärveä ja sieltä edelleen kohti Ylläsjärveä, jonne matkaa kertyi puolimaratonin verran. Matkantekoni eteni enimmäkseen kävellen, mutta välillä yritin myös juosta. Kastelin lippistäni puroissa, jotta sain hieman viilennystä hiostavassa + 27 asteen säässä. Kesänkijärven jälkeen odotin jo Varkaankurun pitkospuita. Tällä kertaa pitkospuut tuntuivat jatkuvan ja jatkuvan, enkä pystynyt niitä juoksemaan ylös kuten pari vuotta sitten. Vauhtini pysyi onneksi hyvänä ja matka eteni metsän viileydessä. Pitkospuuosuuden jälkeen polku jatkui hiekkakivipolkuna upeassa

rakkamaisemassa ja taas piti pysähtyä ihailemaan maisemaa. Polku olisi ollut juostavaa, mutta oikean polven kipu esti juoksemisen. Onneksi kävely vielä sujui. Ylläsjärven huollossa täytin jälleen lötköt ja söin sipsejä ja suolakurkkuja. Vedin hetken henkeä ja keräsin voimia tulevaa Ylläksen nousua varten. Vuodelta 2019 tiesin sen olevan raskas urakka.






Ylläsjärvi – Kellokas 7,4 km

Huollon jälkeen katse kohti Ylläksen rinnettä. Askel askeleelta sinnikkäästi ja sisukkaasti etenin Ylläksen nousun ylös. Aurinko paistoi ja hiki virtasi, mutta nouseminen onnistui lopulta yllättävän hyvin. Välillä kyllä mietin, että miksi olen täällä ja vielä maksan tästä. Huipulta alas laskeutuminen olikin sitten oma lukunsa ja huomattavasti vaikeampaa, sillä alas laskeutuminen otti polveen ja myös etureisiin. Tässä vaiheessa ensimmäiset 37 kilometrin miesjuoksijat ohittivat minut. Naisten kärki taas ohitti minut ennen Kellokasta. Kellokkaaseen

oli juostavaa polkua ja aina välillä yritin ottaa juoksuaskelia, mutta enimmäkseen etenin kävellen. Muutama juoksija totesi kävelyvauhtini olevan niin reipasta, että he eivät pysy vauhdissani juosten! Täytyy kyllä myöntää, että kävelyvauhtini on reipasta ja eteenpäin vievää. Kellokkaan huollossa pidin jälleen lyhyen tauon, sillä halusin jo pois kuumuudesta. Söin sipsejä ja suolakurkkuja sekä täytin cokiksella juomapulloni loppumatkaa varten. Takana oli 84,6 kilometriä.




Kellokas – Maali 13,8 km

Kellokkaan jälkeen jatkoin matkaa rauhallisesti keräten energiaa Pirunkurun nousuun. Ennen Pirunkurua oli juostavaa hiekkatiepolkua ja yritin välillä edetä myös juosten. Pirunkurun nousu otti helteessä voimille enemmän kuin etukäteen kuvittelin ja se näytti pidemmältä kuin edellis

kerralla. Yritin vain edetä koko ajan ylöspäin rakkakivikossa. Pari kertaa oli kuitenkin pidettävä hengähdystauko ja kerättävä voimia. Jos katsoin kellosta oikein, niin nousu kesti noin 40 minuuttia. Pirunkurun jälkeen reitti eteni kivikossa alas päin, mutta onneksi polku muuttui vähitellen hiekkapoluksi. Olisi ollut jälleen niin kiva juosta, mutta eipä onnistunut. Viimeiset kilometrit sain juosta jälleen asvaltilla ja maalisuoralla irtosi pieni loppukirikin. Maaliin saavuin ajassa 16:36:53. Hieman jäin asettamastani tavoitteesta, mutta olin todella tyytyväinen, että selvisin maaliin ja vielä hyvällä ajalla sekä hyvävoimaisena. Meitä N 50-sarjan juoksijoita lähti matkaan seitsemän, mutta vain kaksi pääsin maaliin. Tulospalvelusta huomasin, että voitin sarjani ja olin johtanut sitä koko matkan. Kaikkista 255 juoksijasta olin 89. ja naisista 21. En voi kuin olla tyytyväinen. Maalissa sain mitaliin kaulaan ja otin "pakollisen" kylttikuvan. I did it!

Keskisykkeeni oli 129 ja keskivauhtini noin 10:10 minuuttia/ kilometri. Kaloreita kului 6 523 kcal. Garminin mukaan korkeuden lisäys oli 2 580 metriä. Palautumisajalkasi Garmin antoi neljä päivää. Suihkun ja päivällisen jälkeen lähdin vielä seuraamaan palkintojen jakoa.





Plussat ja miinukset

Etenin kaatumiseen saakka kuntooni nähden sopivaa vauhtia. Minun olisi pitänyt harjoitella enemmän poluilla juoksemista ennen nutsia, sillä askeleeni oli välillä liian matala poluille.

Myös alamäkijuoksua täytyy tulevaisuudessa treenata enemmän. Jatkossa on myös mietittävä, otanko sauvat mukaan matkaan. Nyt niistä olisi ollut hyötyä. Myös tankkaus 20 minuutin välein toimi hyvin ja energia ei loppunut missään vaiheessa. Suolaa olisin saanut ottaa myös enemmän matkan aikana. Onnistuin myös viilentämään itseäni kastelemalla lippistä puroissa ja huolloissa. Vaatetus olisi loppumatkasta saanut olla myös kevyempi.



Sen verran jäi hampaan koloon suorituksesta, että minut sattaa löytää lähtöviivalta myös ensi vuonna.


-pia-