Yksi unelma täyttyi, kun arpaonni suosi minua ja pääsin juoksemaan Chicagon maratonin 13.10.2019 ja samalla sain toisen tähden Abbotin World Marathon Majors -sarjaan. Innoissani lähdin reissuun ja ensimmäistä kertaa lähdin juoksumatkalle itsekseni, sillä aiemmilla matkoilla olen ollut joko järjestetyllä juoksumatkalla tai joku perheenjäsenistä on ollut matkaseurana.
Arvonnan selvittyä lokakuussa 2018, varasin Finnairin kautta lennot ja hotellin taas varasin keväällä 2019 PWT-Urheilumatkojen kautta. Congress Plaza Hotel Chicago sijaitsi keskusta-alueella aivan lähtö- ja maalialueiden tuntumassa. Myös kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja Michigan-järvi sijaitsivat kävelymatkan päässä hotellista. Lähimmälle metroasemallekin oli matkaa sata metriä.
Hieman minua jännitti, kun lähdin itsekseni matkaan perjantaina 11.10. Ensin bussilla Helsinkiin ja sitten tosiaan Finnairin suoralla lennolla Chicagoon O´Haran kentälle. Vajaan kymmenen tunnin lento sujui mukavasti leffoja katsellessa ja musiikkia kuunnellen. Chicagoon saavuin iltapäivällä puoli neljän maissa. Maanhantulotarkastus sujui tällä kertaa nopeasti virkailijan tentatessa lähinnä maratonin aikatavoitettani. Matkalaukkuakaan ei tarvinnut kauan odottaa. Lentokentältä hotelliin pääsi kätevästi joko CTA -metrolinjalla (n. 5 dollaria), taksilla (n. 40-50 dollaria + tippi) tai Go Airport Express-kyydillä (20 dollaria), jonka minä valitsin. Bongasin tuon Go Airporte Express-kyydin kisajärjestäjien osallistuja-oppaasta ja varasin samantien meno-paluukyydin. Lento tuli terminaali vitoseen ja sieltä siirryin lentokenttäbussilla terminaali kolmoseen, josta expresskyyti lähti. Matka hotellille kesti noin 70 minuuttia pienoisessa alkuillan ruuhkassa. Illalla kävin vielä jaloittelemassa ja syömässä. Unta ei matkapäivän jälkeen tarvinnut kovin kauaa odottaa ja uni tulikin silmään jo klo 20.00!
Lauantaipäivä valkeni aurinkoisena ja tuulisena. Runsaan hotelliaamiaisen jälkeen tein tunnin kävelylenkin Grant Park puistossa, jossa lähtö- ja maalialueet sijaitsivat ja samalla ihailin Buckinghamn Fountain suihkulähdettä, joka on yksi maailman suurimmista suihkulähteistä. Monille suihkulähde on tuttu myös Pulmuset-sarjan alkutunnarista.
Lenkin ja välipalan jälkeen lähdin Expoon (Abbot Heath and Fitness Expo) hakemaan juoksunumeroa. Expoon pääsin kätevästi vieressä sijaitsevan Hilton hotellin edestä Shuttles-bussilla. Bussit kulkivat Expon ja hotellin väliä 15-20 minuutin välein. Turvatarkastus expoalueelle sekä juoksunumeron ja paidan hakeminen sujuivat juostavasti ja nopeasti. Muutama tunti vierähti huomaamatta expossa ja pieniä hankintojakin tuli perinteisesti tehtyä.
Lounaan jälkeen lähdin vielä Hop-on-Hop-off kaupunkikiertoajelulle katsastamaan seuraavan päivän juoksureittiä ja -maisemia. Jalkoja säästääkseni istuin koko kiertoajelun bussin kyydissä ja aikaa kierrokseen meni parisen tuntia. Nähtävyyksien tarkemman katselun ja kuvaamisen päätin jättää suosiolla maanantaille ja tiistaille. Illalla kävin vielä hakemassa pasta-aterian huoneeseen, jonka nautin telkkua katsellessa. Perinteiseen tapaan laitoin illalla myös juoksuvarusteet valmiiksi. Sen verran edellispäivän matkustaminen vielä painoi, että nukkumaan menin jo klo 19.00.
Sunnuntaina herätyskello soi klo 5:15, koska minulla täytyy olla parisen tuntia ruuan ja lähdön väli. Nukuin yön hyvin ja ehdin nukkua kunnon kymmenen tunnin unet. Tapahtuma-aluelle lähdin kuuden jälkeen. Tapahtuma-alue sijaitsi tosiaan noin 500 metrin päässä hotellista, joten myöhemminkin olisin voinut lähteä, mutta minusta on kiva fiilistellä tapahtuma-alueella muiden juoksijoiden kanssa. Minun sisäänkäynti lähtöalueelle oli portilta yksi ja lähtö tapahtui E-lähtökarsinasta. Turvatarkastus alueelle sujui nopeasti. Omat linjat oli tavaroiden kanssa meneville ja ilman tavaroita meneville. Tavarasäilytystä en käyttänyt, mutta kuulin sen toimineen hyvin.
Maratonin lähdöt olivat kolmessa erässä klo 7:30, 8:00 ja 8:35. Minun lähtöni oli klo 7:30 ja lähtökarsina sulkeutui noin varttia ennen lähtöä. Aamu alkoi sarastaa lähdön kynnyksellä ja lämpötila oli noin + 4-5 astetta. Hieman oli vilu lähtöä odotellessa, joten pienessä liikkeessä oli koko ajan oltava. Kansallislaulun jälkeen lähtivät matkaan kelaajat ja eliittiryhmä. Minä pääsin ylittämään lähtöviivan klo 7:49:22. Lähdin juoksemaan ilman tavoitetta ja nauttimaan tunnelmasta ja maisemista. Kelloni laitoin päälle, mutta en siitä väliaikoja pahemmin seurannut, vaan juoksin tuntemuksen mukaan.
Matkaan lähti sadasta eri maasta yli 45 000 juoksijaa. Tiet oli avattu meille juoksijoille, joten tilaa oli juosta, eikä ruuhkaa ollut missään vaiheessa. Maraton juostiin yhtenä reittinä ja reitti oli nopea ja tasainen, mutta mutkikas. Reitti kulki ohi kaupungin nähtävyyksien ja matkalla tuli nähtyä mm. Lincoln Park, Old Town, Little Italy ja China Town. Harvoin sitä pääsee myöskään juoksemaan punaisella matolla, mutta Chicagon silloilla pääsi pariin otteeseen.
Huoltopisteitä oli 20 noin 1-2 mailin välein. Pisteitä oli sopivasti ja juomamukin sai käteen, eikä sitä tarvinnut yrittää napata pöydältä. Tarjolla oli urheilujuomaa ja vettä, loppumatkasta myös banaania ja geeliä. Söin geelikarkkeja 10-12 kilometrin välein ja join alkumatkasta jokaisella huoltopisteellä hörpyn urheilujuomaa ja vettä. Loppumatkasta join vuorotellen vettä ja urheilujuomaa.
Ihmisiä oli todella paljon kannustamassa reitin varrella, ihan kuin koko kaupunki olisi ollut mukana juoksuhuumassa. Kannustus oli sekä äänekästä että värikästä ja siitä sai hurjasti apua omaan juoksuun, eikä sitä oikein kehdannut juosta hitaasti, saatikka kävellä!
Juokseminen oli helppoa alusta alkaen ja matka meni kuin siivellä maisemia ihaillessa ja ihmisten kannustaessa. Matkan etenemistä pystyi seuraamaan sekä maileina että kilometreinä ja välillä minulla taisi mennä mailit ja kilsat sekaisin.
Jälkikäteen katsoin väliajoista, että olin juossut aika tasaisesti vitoset ekaan puolikkaaseen saakka ja puolimatkaan saavuin ajassa 1:53:15. Noin 35 kilometrin kohdalla lippis lensi tuulenpuuskassa, mutta onneksi takana tullut juoksija sai sen napattua kiinni ja matka jatkui hetken pysähdyksellä. Pieni väsähdys tuli noin 37 kilometrin kohdalla, mutta muuten ei ollut mitään ongelmia juoksun aikana. Tuulta ja tuulenpuuskia riitti koko maratonin ajaksi, mutta onneksi välillä oli myös myötätuulta. Windy Chicago ei ole turha nimi kaupungille! Muuten juoksukeli oli juuri sopiva, aurinko paistoi ja lämpötila oli noin +9 asteessa. Myös loppumatkan vitoset menivät aika tasaiseen tahtiin, joskin toinen puolikas oli hieman hitaampi kuin ensimmäinen. Maaliin saavuin ajassa 3:59:46 eli kesän paras maraton tuli juostua ja samalla tuli jälleen rikottua neljän tunnin raja. Keskivauhti oli 5:29/kilometri ja keskisyke 146 l/ min. Palautumisajaksi Garmin näytti 62 tuntia. Olin kaikista 45 786 juoksijasta 16 392. ja omassa sarjassani olin 312. yli 1 000 juoksijasta. Maaliin tullessa kuulin, että Kenian Brigid Kosgei oli juossut uuden naisten maailman ennätyksen 2:14:04.
Jäin hetkeksi maalialueelle fiilistelemään tunnelmaa ja juttelemaan muiden juoksijoiden kanssa. Maalihuollossa oli tarjolla vettä, urheilujuomaa, olutta, banaania ja omenaa sekä mukaansa sai pienen pussillisen erilaisia proteiini- ja energiapatukoita sekä pähkinöitä.
Kävelin noin 500 metrin matkan hotellille ja suihkun sekä pienen lepohetken jälkeen lähdin mitalli kaulassa kiertelemään kaupungille. Olen huomannut, että pienen lepotauon jälkeen kävelylenkki tekee hyvää lihaksille, niinpä kiertelin kaupungilla parisen tuntia välillä kahviloissa istuen. Juoksijat kulkivat kaupungilla mitalit kaulassa ja onnittelivat toisiaan. Myös muut ohikulkijat onnittelivat meitä juoksijoita. Muutama poliisikin onnitteli minua, kun kävelin kaupungilla ja olin syömässä. Tämmöistä en ole vielä muualla kokenut, aivan mahtava fiilis! Illalla kävin vielä perinteisellä pizzalla.
Maanantaina heräsin virkeänä pitkän ja hyvin nukutun yön jälkeen. Edellispäivän juoksu ei tuntunut pahemmin kehossa, mitä nyt nilkat olivat vähän hellänä mutkikkaasta reitistä johtuen. Aamupalan jälkeen tein tunnin aamulenkin Michigan-järven rantaa pitkin ja lounaan jälkeen lähdin 75 minuutin jokiristeilylle ihailemaan kaupungin arkkitehtuuria vähän eri vinkkelistä. Minun piti myös nousta ihailemaan ilta-aurinkoa Willis Towerin Skydeckille, mutta en uskaltanut korkeanpaikankammoisena nousta 103 kerroksessa olevalle lasiparvekkeelle. Ehkä sitten ensi kerralla?
Tiistaina kiertelin vielä aamupäivällä Millennium Parkissa, jossa on ehkä Chicagon kuvatuin nähtävyys Cloud Gate. Se tunnetaan kylläkin paremmin nimellä papu "The Bean". Taksi haki minut hotellilta yhden jälkeen ja lento Suomeen lähti klo 17:35. Paluu lento kesti 8 tuntia 45 minuuttia ja lento meni nopeasti nukkuessa.
Maraton Chicagon kaduilla oli upea elämys ja kokemus, samoin itse Chicago. Tapahtuman järjestelyt niin Expon kuin maratonin osalta toimivat hyvin. Voin kyllä suositella Chicagon maratonia! Aurinkoinen ja lämmin, mutta tuulinen sää suosi minilomaani. Paljon tuli nähtyä ja koettua!
Maratonterveisin
-pia-