Olen asunut jo parikymmentä vuotta Tampereen seudulla, mutta Tampere maraton on jäänyt jostain syystä uoksematta. Päätin sitten hetken mielijohteesta ilmoittautua maratonille viimeisenä ennakkoilmoittautumispäivänä, pari päivää ennen maratonia. Mitään ennakko valmisteluja en siis tehnyt ja tavoitteena oli lähteä testaamaan tämän hetkinen kunto eli miten olen palautunut viiden viikon takaisesta Nuts Ylläs Pallas juoksusta ja missä mennään Zagrebin maratonin suhteen, jonka juoksen 14.10.
Hyvin nukutun yön ja monipuolisen aamupalan jälkeen laitoin juoksukamat kassiin ja suuntasin kulkuni kohti Ratinaa. Ihanan lyhyt matka kisapaikalle, sillä matka kesti noin 20 minuuttia. Ratinassa kävin moikkaamassa Hölkkä-liivin Tiinaa ja Eveliinaa ennen kuin siirryin pukkariin vaihtamaan juoksukamat päälle. Käytän tällä hetkellä Hölkkä-liiviä tehostamassa mäkitreenejä ja keväällä käytin liiviä pitkillä lenkeillä tukemassa ryhtiä ja aktivoimassa ylävartaloa. Ohjasin myös kevään ja kesän aikana Hölkkäliivi-lenkkejä Pyynikillä.
Ennen maratonia olo oli rento, ehkä vähän liiankin rento, sillä olin jopa unohtanut omat urheilujuomani kotiin. Tämä tarkoitti sitä, että juoksu mennään geeleillä ilman tuttua omaa urheilujuomaa. Lähtöalueelle menin kymmenen minuuttia ennen starttia ja etsin neljäntunnin jänikset. Tarkoituksena oli juosta tasaista vauhtia jänisten mukana ja kiristää vauhtia lopussa, jos olisi varaa. Hieman minua jännitti, miten juoksu sujuu, kun maraton juostaan neljänä 10,5 kilometrin lenkkinä. Olen juossut maratonin vain yhtenä tai kahtena lenkkinä, joten useamman kierroksen juokseminen jännitti. Mietin myös, kuinka helppoa on jättää juoksu kesken, kun juoksee useamman kerran stadionille. Keskeyttäminen olisi tarvittaessa ollut helppoa. Reitti oli tuttu, sillä treenimaastoni kulkee osittain maratonin reittiä.
Reitti oli nopea ja aika tasainen ja suurimmalta osin juostiin asfalttia pitkin. Stadionilta reitti suuntautui Ratinan rantaa pitkin kohti Arboretumia ja Vihilahtea sekä Rantaperkiötä. Reitti kulki Pyhäjärven tuntumassa ja tuuli vilvoitti kivasti, kun juostiin rannassa ja Arboretumissa. Muutama hääparikin tuli bongattua matkan varrella Arboretumissa.
Alkumatka juostiin asfaltilla ja noin kilometrin jälkeen juoksualusta vaihtui heikkatieksi. Ensimmäinen huoltopiste oli Vihilahdessa noin kolmen kilometrin kohdalla. Huoltopisteen jälkeen juostiin muutama pikku mäki tai oikeastaan nyppylä ennen kuin kaarrettiin omakotialueelle ja hiekkatie vaihtui jälleen asfalttiin. Nuolialan tietä pitkin oli kiva rullata kohti Vihilahtea ja Arboretumia, jossa oli toinen huoltopiste. Huoltopisteen jälkeen juostiin hiekkatietä pitkin kohti Hatanpään sairaalaa. Matka jatkui asfaltilla Hatanpään valtatietä ja Ratinan rantaa pitkin kohti stadioinia, jossa juostiin ratakierros ennen seuraavaa kympin kierrosta. Stadioinilla oli kolmas huoltopiste. Ja tämä kaikki siis juostiin neljä kertaa.
Reittikartta: Tampereen Maratonklubi
Ensimmäiset kaksi kierrosta saatiin juosta aurinkoisessa säässä ennen kuin aurinko meni pilvien taakse. Keli oli lämmin ja nestettä kului yllättävän paljon. Juoksu sujui suht kivasti, vaikka meno oli kankeaa ja vaikeaa. Taisi Nuts Ylläs Pallas juoksu ja Lofoottien vaellukset painaa vielä jaloissa, sillä sen verran raskas askel oli ja vauhti kadoksissa. Ensimmäinen kierros sujui rennosti jänisten ja muiden juoksijoiden kanssa jutellessa. Eka kymppi taittui aikaan 56:03. Toinen kymppi meni vähän reippaammin ja juoksin sen jänisten edellä omaan tahtiin. Kahteenkymppiin saavuin ajassa 1:51:58. Kolmas kierros oli vaikein ja jouduin juoksemaan sen osittain yksin, sillä nyt jänikset juoksivat muutaman metrin edessäni. Kolmen kympin aika oli 2:50:29. Viimeinen kymppi oli helpompi kuin edellinen, mutta hitain. Jouduin välillä ottamaan muutamia kävelyaskelia ja pitkät pätkät sain myös juosta yksin. Neljänkympin kohdalla kello näytti 3:52:29 ja maalissa kello pysähtyi aikaan 4:06:46. Keskivauhti oli noin 5:49/ kilometri ja keskisyke oli 155.
Hultopisteitä oli kolme ja ne olivat noin kolmen kilometrin välein. Join jokaisella pisteellä sekä urheilujuomaa että vettä. Tarjolla oli myös mehua, banaania, rusinoita ja suolakurkkuja. Toisesta kierroksesta alkaen otin kahdella huoltopisteillä geelit ja stadioinilla urheilujuoman ja veden. Omakotialueella oli monen pihan edessä omenakori, josta sai ottaa matkaevästä ja moni ottikin. Itse en pysty juoksun aikana syömään oikein mitään. Joskus saatan ottaa banaanin tai suolakurkun. Hultopisteen pitäjät kannustivat upeasti juoksijoita samalla kun tarjosivat vettä ja urheilujuomaa, myös liikenteenohjaajat tsemppasivat mahtavasti meitä juoksijoita. Matkalla oli myös monia tuttuja ja tuntemattomia kannustamassa. Oli kiva bongata tuttuja kasvoja reitin varrelta.
Jalat olivat sen verran kankeat, että perinteinen loppukiri ei irronnut maalisuoralla. Maaliin saavuin siis ajassa 4:06:46. Aikani oli perus maraton settiä eli mentiin vähän yli neljän tunnin. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä kuulin, että olen omassa sarjassani toisena noin minuutin jäljessä kisaa johtavaa juoksijaa. Voittajalle hävisin lopulta 1:24 eli viimeisellä kierroksella tuli eroa lisää. Oli kiva käydä pokkaamassa komea pokaali urakan jälkeen. Tämä olikin jo toinen N50 sarjan kakkossija tänä kesänä, sillä olin toinen myös Nuts Ylläs Pallas 55 km kisassa.
Ilta menikin sitten juoksusta palautuessa. Ensin perinteisesti pizza-ateria ja sitten poreisiin rentouttamaan väsyneitä lihaksia.
Tapahtuma oli rento ja mukava. Reitti oli kiva, tasainen ja maisemat kauniit, etenkin Arboretumissa. Tuo neljän kierroksen kiertäminen ei taida olla ihan minun juttuni. Taidan olla enemmän yhden tai kahden kierroksen juoksija. Järjestelyt toimivat hyvin vapaaehtoisvoimin. Kiitos järjestäjille ja vapaaehtoisille mukavasta tapahtumasta. Ilman teitä ei tapahtumaa olisi. Kiitos myös mahtavasta kannustuksesta huoltopisteitä pitäneille ja liikenteenohjaajille. Olitte huippukannustajia! Kiitos myös neljäntunnin jäniksille Ninalle ja Harrille hyvästä tsemppauksesta. Juoksu oli ensimmäinen Tampereen maraton, mutta ei varmasti viimeinen. Voin suositella!
Juoksuterveisin
-pia-