HCM 2017 - What a Day!

Lauantaina 12.8 oli edessä minun viides HCM ja elämäni kymmenes maratoni sekä tämän kesän kolmas maratoni. Matkaan lähtiessäni en kyllä osannut arvata millainen kokemus niin henkisesti kuin fyysisesti tämän vuoden HCM tulee olemaan. Jos olisin tiennyt, en ehkä olisi matkaan lähtenytkään! Tämä oli raskain juoksuni ja kokemuksena tulee kyllä jäämään ikuisesti mieleen, mutta positiivisesti. Ensin 39 km helteessä ja painostavassa säässä ja viimeiset 3 km myrskyssä ja salamoiden loisteessa kohti maalia. No ompa, mitä keinutuolissa muistella!

Ennen maratonia oli monenlaista jännitystä ilmassa, ensinnäkin palautuminen Paavo Nurmi Maratonilta mietitytti. Viime vuonna tuo kuusi viikkoa ei riittänyt palautumiseen, mutta nyt tuntui, että olin palautunut edellisestä urakasta. Oikean pakaran ja takareiden kestäminen mietitytti myös, sillä Paavon jälkeen välillä pakara-takareisi on oireillut ja välillä ei eli pientä epävarmuutta tälläki saralla oli ilmassa. Myös ennustettu myrsky mietitytti ja sääennustetta tuli seurattua tavallista tarkempaan.  Muuten valmistautuminen maratonille sujui kuitenkin suunnitelmien mukaan ja mielestäni hyvin.


Maraton viikolla juoksin kaksi lenkkiä: toinen oli reipasvauhtinen 6 km lenkki ja toinen 4 km ns. verryttelylenkki muutamine vetoineen. Ohjelmaan kuului myös golfia, venyttelyä ja hierontaa sekä lomailua mökillä. Mitään suurempaa tankkausta en tehnyt, vaan söin perusruokaa, vähän enemmän kuitenkin hiilaripitoista ruokaa ja pidin huolta nestetasapainosta. Perjantaina siirryin mökiltä Helsinkiin ja kävin HCM-expossa hakemassa numeroni ja hetken aikaa kiertelin näyttelyosastolla. Illallla tein pienen kävelylenkin Helsingin keskustassa ja kävin syömässä sushia. Ennen nukkumaan menoa laitoin juoksukamat kuntoon ja kävin vielä juoksureitin läpi. Sen verran saaristoelämä vaikutti, että unta ei kovin kauaa tarvinnut odottaa.



Lauantai valkeni aurinkoisena, lämpimänä ja kauniin kesäisenä. Näin jälkeenpäin voisi todeta, että tyyntä myrskyn edellä! Heräsin virkeänä ja olo tuntui hyvältä. Söin kaikessa rauhassa kunnon aamupalan hotellilla. Tankkasin ison lautasellisen kaurapuuroa, leipää ja hedelmiä sekä join pari kuppia kahvia ja tuoremehua.  Aamupäivä meni hotellihuoneessa löhötessä, sillä jostain syystä ei huvittanut lähteä kävelylle kaupungille, kuten aikaisempina vuosina. Kello 12.00 luovutin hotellihuoneen ja lähdin kävellen kohti Telia Arenaa. Matkalla kävin hakemassa banaani-leipä lounaan. Vuosien varrella olen oppinut, että en voi syödä mitään suurempaa noin 2-3 tuntia ennen juoksua. Koska juoksu oli iltapäivällä, söin kunnon aamupalan klo 9 maissa ja klo 12.30 hedelmä-leipä lounaan. Nestettä nautin pitkin päivää pieninä kulauksina. Saavuin klo 13.30 Telia Arenan pukutiloihin, johon minulla oli pääsy HCR Street teamin kautta. Olin Street teamin porukasta ekana pukkarissa, mutta vähitellen muutkin saapuivat paikalle. Karoliina ja Sonja juoksivat myös maratonin ja juttelimme tai oikeastaan höpöttelimme jännistystä pois. Meillä kaikilla oli perhosia vatsassa, mutta eri syistä. Sonja lähti ekalle maratonille, Karoliina ensimmäiselle maratonille vauvan jälkeen ja minä "vanha rouva" taas tämän kesän kolmannelle maratonille. Myös Merituuli tuli paikalle ja hän juoksi tällä kertaa Street Runin.

Kello 14.30 lähdin kohti lähtöaluetta. Porukkaa oli jo lähtöalueella ja osa loikoili vielä puiden varjossa. Tunnelma alkoi tiivistyä lähdön lähestyessä. Juoksijoita oli 73 eri kansallisuudesta ja kaikenkaikkiaan juoksijoita oli 3100. Asettauduin tuttuun tapaan neljän tunnin jänisten taakse odotamaan lähtöä. Ennen lähtöä teimme kuuluttajan opastuksella aaltoja ja kymmenestä yhteen laskimme yhdessä lähtöä. Kello 15.00 tuli lähtökäsky ja ei muuta kuin matkaan.



Ensimmäinen kierros 1-25 km Jostain syystä tänä vuonna oli todella ahdasta juosta ensimmäiset kilsat. Juoksijoita poukkoili sieltä täältä ja osa kiilasi tosi pahasti eteen. Sain myös muutaman kyynerpään kylkeeni. En kyllä muista moista maratonin alkua. Myös ensimmäinen juomapiste meni kaaoksessa. En meinnannut millään saada juomaa ja päätinkin, että jatkossa otan oman pullon mukaan alkataipaleelle. Onneksi seuraava juomapiste sujui vähän paremmin ja loput hyvin. Juoksuruuhka alkoi rauhoittua kolmen neljän kilsan kohdalla ja sain kiinni omasta juoksurytmistä. Ensimmäiset kaksi kilsaa meni paljon hitaammin kuin olin suunnitellut (6,00 min/km). Kilsat 5-12 sujuivat kevyesti juoksusta nauttien. Kuusisaaressa sain Karoliinan kiinni ja vaihdoimme muutaman sanan, kunnes jatkoin omaa tahtiani. Juoksu kulki hyvin ja kilsat taittuivat suunniteltua vauhtia (noin 5,44/ km). Kilsat 13-17 olivat jokseenkin vaikeat helteestä ja painostavasta ilmasta johtuen, mutta hyvä kannustus siivitti juoksua. Lasten kanssa tuli jaettua useampia high-fiveja. Bongasin matkalla myös useampia minimaraton juoksijoita mitallit kaulassa. Ihania pieniä kannustajia :)  Saavuin 21 kilsaan ajassa 2:01:01 eli hieman asettamastani aikataulusta jäljessä. Pitkin reittiä oli todella paljon kannustajia ja baanalla sai viime vuotiseen tapaan hyvää kannustusta. Oli kiva juosta, kun ihmiset kannustivat nimellä. Hienoa, että numerolapussa oli nimi :) Kansalaistorilla näin Street teamin Katjun ja sain uutta puhtia juoksuun. Kiitos Katju kannustuksesta!



Kuvat Marathon Foto


Toinen kierros 26-42 km Telia areenan kohdalta alkoi toinen kierros. Matka jatkui kehoa kuunnellen ja taivasta tarkkailen eteenpäin. Juoksu tuntui ihan hyvältä aina 28 kilsaan asti. Kilsavauhti pysytteli 5,47-5-59 välillä aina 35 kilsaan asti eli ihan hyvää vauhtia etenin hellesäässä. Oikeassa pakarassa alkoi tuntua kipua ja jouduin hiljentämään juoksuvauhtia. Päätin kävellä ja juosta vuorotellen ja kuulostella oloani. Kilsavauhti tippui 6,00 tuntumaan. Sain juoksusta kiinni uudelleen Ruoholahdessa ja pystyin juoksemaan jälleen ihan kelpovauhtia eteenpäin. Osasyynä taisi olla myös taivaalle ilmestyneet tummat pilvet. Jokaisella juomapisteillä join puolimukia vettä ja puoli mukia urheilujuomaa suunnitelmani mukaan. Geelit otin 30 ja 36 kilsan kohdilla. Loppumatkasta urheilujuoma alkoi tökkiä, mutta mitään ongelmia ei juoman suhteen tai imeytymisen suhteen kuitenkaan ollut. Myrskyn alkaessa olin juuri kaartumassa baanalle. Ensin tuli muutama pisara vettä ja sitten taivas repesi. Kova pyörteinen tuuli vei vauhdilla eteenpäin pitkin baanaa. Hyvä, että jalat pysyivät mukana vauhdissa. Baanan tunneleissa oli kannustajia ja me juoksijat tsemppasimme toisiamme eteenpäin. Neljän tunnin väliaikapiste oli poissa, samoin Kansalaistorin kannustuspiste. Juoksu jatkui kaatosateessa ja yhä isommissa lätäköissä kahlatessa kohti maalia. Töölönlahdella oli isoja puunoksia katkennut, aitoja kaatunut ja juomapisteen mukit lentelivät. Taivas oli musta ja salamat läiskyivät taivaalla. Osuvasti kuulokkeistani kuului Virve Rostin Sata salamaa kappale :) Sitä vain puski eteenpäin kohti maalia. Taisi tulla juoksun nopeimmat kilsat myrskyn alkaessa tai niin minusta ainakin tuntui :)


Maali 42,195 m Maali läheni ja tuli helpotuksen tunne, kun näki Telia Areenan valot. Juoksin maaliin vauhdilla, vaikka maalitolpat olivatkin lähteneet lentoon ja sen takia korjattu pois. Maaliin saavuin ajassa 4:19:56  hyvävoimaisena ja likomärkänä, mutta onnellisena. Tulosluettelossa olin sarjassani N45 17. 69 juoksijasta eli ihan kelpo juoksu. Sain mittalin kaulaani ja kuohujuoman käteeni. Muutama kuva areenalla ja äkkiä pukuhuoneeseen ja saunaan lämmittelemään. Olin tyytyväinen juoksuuni ja olin kiitollinen, että selvisin reitiltä ehjänä maaliin. Maaliin tulleessa oli olo, että en enkä ihan heti juokse maratonia, mutta yön jälkeen mieli jo muuttui ja nyt suunnittelen syksylle vielä yhtä maratonia.



Kiitos järjestäjille jälleen kerran hyvin järjestetystä maratonista ja erityiset kiitokset vapaaehtoisille, jotka pitivät juomapisteistä huolta ja samalla kannustivat meitä juoksijoita. Kiitos myös kaikille kannustajille reitin varrella, etenkin pienille tsemppaajille. Onnea myös kaikille juoksijoille. Ensi vuonna puhaltaakin uudet tuulet HCM.n suhteen. Lähtöviivalla ollaan toukokuussa joko HCR:lla tai HCM:lla. Itse pidän tulevaa uudistusta tervetulleena ja odotan mielenkiinnolla uutta juoksutapahtumaa.

Miten sinun HCM sujui?

Maratonterveisin Pia