HCM 2018 - hikinen ja raskas urakka

Taas on yksi HCM takana. Tämän vuoden juoksu oli hikinen ja raskas urakka sekä kaksijakoinen. Ekan puolikkaan juoksin kuin gaselli ja lopun kuin etana, mutta maaliin pääsin. Ihan suunnitelmien mukaan ei siis seitsemäs HCM mennyt!



Olin sekä perjantaina että lauantaina muutamia tunteja "töissä" Helsinki City Running Day:n Expossa. Päivät olivat todella mielenkiintoisia ja niihin mahtui mukavia kohtaamisia, uusia tuttavuuksia ja antoisia keskusteluja juoksemisesta, harjoittelusta ja kisoista. Sain myös hyviä ohjeita ja vinkkejä seikkailujuoksija Jukka Viljaselta tulevaa ultrajuoksuani varten. Lauantaina oli selkeästi enemmän jännitystä ilmassa expossa kuin perjantaina.



Mutta sitten itse maratoniin! Valmistaudun maratonille aina samalla tutulla tavalla, niin nytkin. Viikolla juoksin yhden reippaan ja kaksi kevyttä 30 minuutin lenkkiä sekä söin monipuolisesti, mutta en tankkannut. Ohjelmassa oli myös venyttelyä ja lepoa. Tuleva keli, siitepölyn määrä ja seisominen HCRD:n Expon ständillä hieman mietityttivät ennen juoksua. Juoksuruutiinehini kuuluu myös varusteiden laittaminen valmiiksi edellisenä iltana ja juoksureitin katsastaminen läpi kartalta.


Monipuolisen aamupalan jälkeen lähdin hotellilta kävellen kohti Kisahallia, sillä olin luvannut olla HCRD:n ständillä muutaman tunnin ennen kuin lähdin valmistautumaan maratonille. Kello 12 maissa söin pienen välipalaan. Ruokalistalla oli banaani, myslipatukka ja kuppi kahvia sekä urheilujuomaa. Puoliltapäivin myös Merituuli tuli expoon ja lähdimme yhtä matkaa Telia areenan vip-tilaan, johon pääsimme HCRD:n Street Teamin kautta. Pukuhuoneesa näimme myös muita tiimiläisiä, joista osa tuli jo maaliin puolikkaalta ja osa odotteli lähtöä maratonviestiin tai vitoselle. Minä ja Merituuli olimme ainoat tiimiläisistä, jotka lähtivät urakoimaan maratonille. Me vanhat ja sitkeät, kuten totesimme! Pukuhuoneessa vaihdoin juoksukamppeet päälle, söin vielä banaanin ja kourallisen sipsejä sekä join proteiinijuoman ennen kuin lähdin lähtöalueelle.



Lähtöalueella tunnelma oli jo tiivistynyt. Maratonille lähti noin 2000 juoksijaa 64 eri maasta. Olin suunnitellut lähteväni 3:45 jänisten matkaan ja niinpä asettauduin heidän lähelle. Ennen starttia otin vielä pari geelikarkkia ja vesihörpyn sekä tarkastin perinteisesti lenkkarien nauhat. Kello valmiiksi ja sitten vain odottamaan lähtökäskyä. Maraton starttasi perinteisesti klo 15.00.

Ensimmäiset viisi kilometriä sujuivat aika vauhdikkaasti kilometrivauhdin ollessa 5:07-5:15 välillä. Hieman ihmettelin vauhtia, mutta annoin mennä, kun juoksu kulki ja tuntui hyvältä. Ensimmäisellä juomapisteellä noin 2,5 kilometrin kohdalla otin hörpyn urheilujuomaa ja vettä. Matka jatkui Kuusisaaren kautta suoskkireitilleni Lehtisaareen.



Seuraavilla kilometreillä vauhti hieman hiipui, mutta juoksu tuntui edelleen hyvältä. IcePowerin kannustuspisteessä otin kunnon kylmäsuihkeet molempiin pohkeisiin, koska reipas alkuvauhti tuntui hieman pohkeissa. Juomapisteellä otin urheilujuomaa ja vettä. Kymmeneen kilometriin saavuin ajassa 52:57.


Seuraava kympin aikana vauhti pysyi edelleen suhteellisen hyvänä, mutta läheni jo normaalia maratonvauhtiani eli 5:30-5:40 kilometrivauhtia. Juoksu tuntui edelleen hyvältä, eikä mitään suurempia ongelmia ollut. Juomapisteillä otin edelleen hörpyn urheilujuomaa ja vettä. Geelikarkit otin noin 10 ja 15 kilometrin kohdilla. Matka oli edennyt Kaivopuistoon, jossa merituuli vilvoitti mukavasti matkantekoa. Kilometrivauhdit olivat 4:48- 5:37 välillä ja puolimatkaan saavuin ennätysajassa. Kiitos hyvän alkuvauhdin! Puolikkaan kohdalla selvisi myös alkuvauhtini syy, kun 3:45 jänikset juoksivat ohitseni. Olin juossutkin 3:30 jänisten perässä. En ymmärrä, miten voin mokata näin?


No, 3:45 jänikset painelivat ohi ja meikaläinen jatkoi matkaa vähän rauhallisempaan tahtiin. Juoksu tuntui edelleen ihan hyvältä ja seuraavat kilometrit juoksin ihan kelpovauhtia. Vähitellen vauhti alkoi hiipua ja 28 kilometristä eteenpäin alkoi henkien taistelu maaliin pääsemisekesi. Oma tyhmyys ja kova alkuvauhti kostautuivat.



Toiselle kierrokselle lähtiessä tein uuden juoksusuunnitelman ja päätin, että kävelen ylämäet ja juoksen alamäet sekä tasaiset osuudet. Aika hyvin suunnitelma piti, mutta välillä jouduin kävelemään myös tasaisella. Kilometriavauhti tippui matkan edetessä ja kilometrivauhti tippui 5:53- 6:48 välille. Juoksin 30 kilometrin väliaikapisteelle ajassa 2:49:37. Seuraavilla juomapisteillä otin edelleen hörpyt sekä urheilujuomaa että vettä. Ice Powerin kannustuspisteellä otin jälleen kylmää pohkeisiin ja sain uutta virtaa juoksuun. Noin 34 kilometrin kohdalla meni 4:00 jänikset ohi ja silloin tiesin, että en pysty enää alittamaan neljää tuntia. Vähän se söi naista, mutta matkanteko jatkui.

Vauhti hiipui edelleen ja vähän tuli jo luovutuksen makua juoksuun, mutta sinnikkäästi jatkoin kohti maalia. Myös kävelyosuudet pitenivät matkan edetessä. Kilometrivauhti tippui 6:21-7:55 välille. Sanotaan, että 38 kilometrin kohdalla tulee seinä vastaan, mutta meikäläinen sai jonkin hetkellisen piristyksen, sillä vauhtini nousi 5:10/ kilometri, kunnes vauhti taas tippui 6:09/ kilometri.


Maaliin saavuin ajassa 4:11.53. Aika ei ollut se, mitä lähdin hakemaan, mutta olin tyytyväinen juoksuuni. Puolikas kulki ennätysvauhtiin ja omassa sarjassani N50 olin 15. 63 juoksijasta. Keskisyke oli 150 ja keskivauhti noin 5:50/ km. Valmistelut sujuivat maratonille hyvin, eikä siitepöly vaivannut juostessa. Vähän jalat olivat raskaat, mutta ehkä se johtui liian kovasta alkuvauhdista kuin seisomisesta ständillä. Mitä tästä opin? Aloita rauhallisesti ja katso kenen matkaan lähdet. Maraton on täynnä yllätyksiä ja jokainen maraton on omalaisensa. Taas olen yhtä kokemusta rikkaampi ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia maratonseikkailuja.



Reitti oli kiva ja kaunis etenkin näin aurinkoisella säällä. Järjestelyt toimivat hyvin ja ainakin minulle oli ihan riittävästi juomapisteitä, enkä kaivannut banaaneja matkan varrelle. Maalissa Ice Powerin kylmähoitopiste tekii hyvää väsyneille jaloille. Garminin ja Friskis & Svettis kannustuspisteet kirittivät hyvin meitä juoksijoita ja ainakin minulle tuli askeleeseen keveyttä!

Kiitos reitin varrella olleille kannustajille ja muille juoksijoille tsemppaamisesta. Kiitos myös järjestäjille hienosta Helsinki city Runnin Day-tapahtumasta sekä vapaaehtoisllle, jotka huolsitte ja kannustitte meitä juoksijoita juomapisteillä. Oli jälleen kerran onnistunut ja mukava tapahtuma. Ensi vuonna taas uudestaan!