Heinäkuun treenipäiväkirja - lomaterveiset Norjasta

Nuts Ylläs Pallas juoksu eli toinen tämän vuoden ultramatkoistani oli heinäkuu puolivälissä, joten kuukauden alku meni kisaan valmistautuessa ja kuukauden loppu taas palautuessa juoksusta. Kolmen viikon kesälomani aloitin juoksun jälkeisenä maanantaina ja suuntasin kulkuni ensin Pohjois-Norjaan ja sitten mökille Turun saaristoon.


Seglan huipulla

Heinäkuun treenit

Viikko 27 oli kevyt treeniviikko ja kilometrejä tuli 52 kilometriä. Ohjelmassa oli kolme treeniä, kaksi vetotreeniä sekä kolmen ja puolen tunnin juoksu-kävelylenkki. Pitkällä lenkillä tuli testattua myös tankkausta ultrajuoksua varten. Kävin viikolla myös golfaamassa ja venyttelin. Viikko 28 oli kisaan valmistava viikko, joten minulla oli vain yksi harjoitus, 2 x 3 kilometrin vedot kolmen minuutin kävelypalautuksella. Muuten viikko meni voimia kerätessä tulevaan koitokseen. Nutsin 105 kilometrin kisa oli upea kokemus ja kisarapsan voit lukea täältä. Viikoilla 29-30 annoin elimistön palautua ultrajuoksusta ja vaeltelin tuntureilla maisemia ihaillen ja retkieväitä nauttien. Myös golfkenttää tuli kierrettyä ahkerasti, jopa niin ahkerasti, että tasoituskin lähti laskuun. Juoksukilometrejä tuli heinäkuussa vain 167 kilometriä, mutta kävelytunteja ja -kilometrejä tuli sitäkin enemmän.


Lomailua Norjassa

Juoksun jälkeen ajoimme Kilpisjärvelle, jossa yövyimme Artic Polarin huoneistossa Saana tunturin juurella. Ensimmäisenä lomapäivänä vaelsimme Saanan huipulle (1029 m). Olin yllättynyt, miten hyvin jaksoin kiivetä huipulle lauantaisen juoksu-urakan jälkeen. Alaspäin meneminen olikin sitten vähän vaikeampaa ja hitaampaa. Matkaa kertyi noin 10 kilometriä. Päivällisen ja saunan jälkeen ei tarvinnut unta kovin kauaa odotella, sillä sen verran painoi lauantain juoksu ja valvominen sekä Saanan huiputus kropassa.


Saanan huipulla

Maanantaina oli vuorossa vaellus kolmen valtakunnan rajapyykille. Matkustimme ensin Malla-laivalla Kilpisjärveltä Koltalahteen ja kävelimme sieltä noin kolmen kilometrin matkan rajapyykille. Rajapyykiltä matka jatkui Mallan luonnonpuiston halki takaisin Kilpisjärvelle. Nousimme myös Pikku Mallalle ihailemaan maisemia. Matkaa kertyi vaihtelevassa maastossa noin 20 kilometriä ja aikaa kului taukoineen seitsemisen tuntia. Maisemat olivat upeat ja jaksoin jälleen yllättävän hyvin vaeltaa, vaikka välillä maasto olikin kivikkoista. Muutaman kerran kivikossa rämpiessä tuli mieleen nutsin lauantaiset kivikot. Retkieväät maistuivat hyvin vaelluksen lomassa ja illalla saunan jälkeen pizza ja lasi punaviiniä maistui vielä paremmalta.


Kolmen valtakunnan rajapyykki



Tiistaina matkamme jatkui Kilpisjärveltä Tromssaan, jossa vietimme seuraavat kaksi päivää.

Majoittumisen jälkeen kierttelimme keskustassa ja kävimme syömässä herkulliset kotitekoiset hampurilaiset sympaattisessa Huken PUB- pubiravintolassa.


Huken Pub

Ruokailun jälkeen nousimme näköalahissillä Fjellheisenille ihailemaan maisemia. Näköalahissille oli noin puolen tunnin kävelymatka hotellistamme ja Tromssan keskustasta. Jos haluaa säästää noin 20 euron hintaisen hissilipun, voi myös reippailla vuoren laelle. Me päätimme säästää etenkin minun jalkojani ja menimme hissillä sekä ylös että alas. Kukkulan laelta avautui upea näkymä kaupunkiin, viereisille saarille, vuorille ja vuonoille. Ja löytyihän vuorelta pieni pläntti luntakin.




Toisena Tromsan päivänä teimme aamupäivällä kolmen tunnin veneretken RIB boatilla, joka lähti hotelimme edestä olevalta venelaiturialueelta. Kaikki varusteet veden- ja tuulen- kestävästä kokovartalohaalarista pelastusliiveihin ja  laskettelulaseihin hoitui järjestäneen tahon puolesta (Green Gold of Norway). Matkalla saimme ihailla kauniita vuono, vuori ja meri maisemia. Hylkeitä tai valaita emme matkalla nähneet, mutta bongasimme muutaman merikotkan. Kahvit nautimme kalliolla ihaillen upeaa vuorimaisemaa.


Iltapäivällä kävimme tutustumassa Tromssan arktiseen kasvitieteelliseen puutarhaan, joka on yksi maailman pohjoisimpia kasvitieleellisiä puutarhoja. Puutarhassa on yli tuhat erilaista kansainvälistä kasvilajiketta ja se on erikoistunut etenkin napapiirien alueiden kasveihin ja kukkiin. Puutarha sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Tromssan keskustasta. Puutarhaan on ilmainen sisäänpääsy ja se on auki päivittäin.

Tromsassa yövyimme Scandic Ishavshotellissa. Hyvä hotelli keskeisellä sijainnilla. Hotellin aamupala oli monipuolinen ja runsas, samoin illallisbufee.



Seglan huiputus - reissun kohokohta

Torstaina matkamme jatkui Senjan saarelle, joka on Norjan rannikon toiseksi isoin saari. Ajoimme aamulla Tromssasta Kvaløyan Brensholmeniin, jossa jännitimme mahdummeko lauttaan vai joudummeko jäämään odottamaan seuraavaa lauttaa. Lauttaan ei voinut varata paikkaa etukäteen, vaan paikat menivät jonotusperiaatteella. Onneksi pääsimme lauttaan! Lauttamatka Senjan Botnhamniin kesti noin 45 minuutin. Lautalta oli upeat merinäkymät, joita ihailimme ulkokannelta. Botnhamnista ajoimme Fjordgårdiin, josta Seglan vaellusreitti alkoi.


Päivän ohjelmassa oli siis odotettu reissu Seglan huipulle (639 m). Polku Seglalle lähti Fjorgårdin koulurakennuksen takaa, jossa oli myös parkkipaikka näin kesäaikaan. Lähtöpaikka löytyi mielestäni melko helpolla ja heti parkkipaikan vieressä oli kyltti, joka ohjasi oikealla polulle, joten eksymään ei päässyt.



Alkumatka oli mukavaa ja helppokulkuista polkua, joka kulki vaivaiskoivikon keskellä. Kilometrin kävelyn jälkeen saavuimme tasanteelle, josta avautui ensimmäinen vuonomaisema. Reitti jatkui kivikkoista ja juurakkoista polkua pitkin seuraavalle tasanteelle, josta avautui jälleen upeat vuonomaisemat. Tässä kohtaa huippu näytti olevan jo ihan lähellä, mutta eipäs ollutkaan. Loppureitti huipulle oli huomattavasti haastavampaa ja ihan loppuvaiheessa sai katsoa mihin astui ja mistä otti kiinni. Matka jatkui melkein nelinkohtin kohti huippua, irtokivien pyöriessä jalkojen alla. Viimeisiin metreihin meni varmaan kauemmin kun ensimmäiseen kilometriin! Laskeutuminen alas huipulta oli myös ajoittain haastavaa ja eteneminen hidasta.



Kyllä kannatti kiivetä, sillä huipulta avautui upeat maisemat merelle ja vuorille. Maisemat olivat jylhät, mutta yllättävän karut. Kilometrejä kertyi noin 6 kilometriä ja aikaa kului neljä tuntia kuvaus- ja evästaukoineen. Olimme liikenteessä heti aamusta ja saimme kiivetä kaikessa rauhassa ylös. Paluumatkalla olikin jo sitten ruuhkaisempaa. Reitti oli helppo, mutta loppuosa oli haastava.




Vielä on matkaa huipulle

Huipulla

Vaelluksen jälkeen nautimme fiskeburgerit Segla grill & pub -ravintolassa. Lounaan jälkeen matkamme jatkui maisemareittiä pitkin Finnsnesiin, jossa olimme seuraavaan yön. Maisemat olivat koko matkat upeat ja kuvaustaukoja tuli säännöllisin välein. Ensimmäinen pysähdys oli Tungenesetin näköalapaikassa, josta avautui kaunis ja karu maisema merelle ja vuorijonoon (Devil`s jaw). Seuraava kuvauskohde oli Bersbotnin kylässä, jossa oli 44 metrinen näköalatasanne. Tasanteelta avautui sekä merelle että vuorille upeat näköalat. Merelle näköalaa kuvattiin sanoin "meri kohtaa taivaan".

Yövyimme Finnsnes hotellissa, joka sijaitsi Senjalle vievän sillan vieressä. Hotellin sijainti oli hyvä ja hinta-laatusuhteeltaan ihan ok.


Tungeneset

Bergsboth

Perjantain vaelluskohteena oli Ånderdalenin kansallispuisto, joka on yksi Norjan suurimmista kansallispuistoista. Monet alueen puista on yli 600 sataa vuotta vanhoja. Lähtöpaikka oli Tranoybotnin leirintäalueen vierestä ja se oli hyvin merkitty, samoin vaellusreitti. Vaelluspolku oli merkitty punaisilla täplillä kiviin ja puihin tai merkkitolpin. Paarmoja ja hyttysiä oli paljon ja osa energiasta meni niiden hätyyttämiseen. Alueella on useita vaellusreittejä, mutta me teimme noin 15 km kävelylenkki Åndervatnetille ja aikaa kului taukoineen noin kuusi tuntia. Maasto oli helppokulkuista koivu- ja mäntymetsää sekä suota. Ja kyllä kivikkaoa ja juurakkoa löytyi täältäkin. Saimme nauttia erämaan rauhasta, sillä muita kulkijoita oli hellesäässä aika vähän liikkeellä.




Åndervatnet


Vaelluksen jälkeen ajoimme yöksi Narvikin Scandiciin, jonne voitin viime vuoden Lofoottien reisullamme ilmaisen hotelliyön. Ilta vierähti Narviikin keskustassa kauniista ja lämpimästä kesäillasta nauttien. Ja pitähän viime vuotiseen tapaan käydä pizzalla Bella Napolissa.


Lauantaina alkoi kotimatka Kiirunan ja Oulun kautta. Matkalla poikkesimme jaloittelemaan vielä Abiskon Kansallispuistoon ihailemaan vesiputouksia. Abisko taitaa olla ensi vuoden retki kohde Lyngenin lisäksi.

Muutaman kotipäivän jälkeen siirryin vielä saariston rauhaan lomailemaan.


Abiskon Kansallispuisto

Lomaterveisin

-pia-


© 2018 COPYRIGHT TMI PIA NYKÄNEN

  

  • Facebook
  • Instagram