Olen juossut kolme kertaa paavolla maratonin ja lauantaina 21.8 juoksin ensimmäisen puolikkaani paavolla. Jos harjoituksissa juoksemiani puolikkaita ja muutamaa virtuaali
puolikasta ei lasketa mukaan, niin edellisen yksittäisen puolikkaan kisani juoksin Helsingissä vuonna 2017 HCR:lla. Tuon juoksun jälkeen olen juossut puolikkaat vain Helsinki City Doublen yhteydessä ja niissä juoksuissa olen juossut puolikkaan vähän alle kahden tunnin. Puolikkaan ennätykseni on vuoden 2017 HCR:lta ja se on 1:46:24. Hieman minua kyllä mietitytti, miten
juoksu tulee sujumaan.
Matkustin edellisenä päivänä Turkuun ja ennen junaan hyppäämistä kävin syömässä Hesburgerissa perinteisen kisatankkauksen eli kerrosaterian ja illalla pistelin vielä
poskeen muutaman kourallisen sipsejä niinikään perinteiseen tapaan. Juoksufiilistä olin hakenut viikon aikana seuraamalla juoksumessuja. Illalla tein kävelylenkin ja hain kaupungin
teatterilta juoksunumeron. Ennen untenmaille menoa laitoin vielä varusteet kuntoon.
Koska juoksureitti oli tuttu aiemmilta vuosilta, kävin vain sen mielessäni läpi. Laskin myös
energiantarpeen ja suunnittelin ottavani 5, 10 ja 15 kilometrien kohdilla Noshtin vauhtikarkit
sekä hörppääväni urheilujuomaa jokaisella huoltopisteellä. Laskin myös aikataulun tähdäten
1:46 loppuaikaan.
Yötä olin vanhempieni luona ja hyvin nukutun yön jälkeen söin kaikessa rauhassa aamupalan ja juttelin vanhempieni kanssa. Kisapaikalle lähdin kello 11.00 maissa ja kesken lyhyen
kävelymatkan kisapaikalle alkoi kaatosade. Ei auttanut kuin heittää kertakäyttösadetakki niskaan ja jatkaa matkaa kohti tapahtuma-aluetta. Onneksi matka oli lyhyt ja säästyin näin pahemmalta kastumiselta. Sadetta pidin Paavo Nurmen Stadionin katsomossa
jutellen muiden juoksijoiden kanssa. Vaihdoin myös pikaisesti kuulumiset valmentajani kanssa.
Lähtö
Noin varttia ennen starttia siirryin lähtöalueelle ja etsin 1:50 jäniksen, jonka kelkkaan olin
ajatellut lähteä. Tunnetusti lähden liikkeelle liian lujaa ja tällä tavoin ajattelin taata rauhallisen alkuvauhdin. Olo oli hyvä ja luottavainen, sillä kuntoni oli kohdillaan ja vauhtiakin oli alkanut juoksuuni löytymään. Olin myös elokuun aikana juossut sekä 5 kilometrin että 10 kilometrin ennätykseni. Lähdin siis matkaan luottavaisin mielin lenkkarit märkinä.
Onneksi sade lakkasi ennen lähtöä, joka oli kello 12.00. Juoksusää oli lopulta täydellinen, noin +17 astetta ja puolipilvistä. Aurinkokin pilkahteli välillä pilvien takaa, eikä tuultakaan
pahemmin ollut. Vauhtini karkasi jälleen heti alussa, kun lähdin muiden juoksijoiden imuun. Koska lenkkarit oli jo valmiiksi märät, en vältellyt matkalla lätäköitä, vaan juoksin niiden läpi.
Kisareitti oli minulle tuttu ja olen sen aina jakanut mennen tullen kolmeen osaan: kaupunki,
satama ja Ruissalo, joka on minun lempparini. Sataman osuus on taas tylsin ja tuntuu, ettei se osuus lopu koskaan. Yleensä myös vauhtini jostain syystä hiipuu siellä. Luin Turun Sanomista, että ensi vuonna ei enää juostaisi satamassa ja tämä on ainakin minulle mieluinen uutinen.
Alkumatkasta oli vähän ruuhkaa ja jouduin etsimään jonkin verran omaa juoksulinjaani. Kadotin myös 1:50 jäniksen heti lähdön jälkeen. Juoksuni lähti kulkemaan hyvin heti alusta asti, mutta hieman liian lujaa ja jouduinkin hidastamaan vauhtiani. Juokseminen tuntui helpolta, jopa liian helpolta ja kevyeltä. Kaupunkiosuudella oli kivasti kannustusta ja matka
eteni kaupungin katuja ja Aurajoen rantaa pitkin kohti satamaa. Ensimmäinen huoltopiste oli noin 2,5 kilometrin kohdalla Varvintorilla. Hörppäsin vauhdissa urheilujuomaa ja jatkoin matkaani. Seuraava huoltopiste oli satamassa noin 5,3 kilometrin kohdalla. Otin suunnitelman mukaan vauhtikarkin ja hörppäsin urheilujuomaa. Vitoseen saavuin ajassa 25:03.
Sataman jälkeen alkoi lemppariosuuteni eli Ruissalon kaunis ja kumpuileva osuus. Tällä kertaa Ruissalon pienet nyppylät tuntuivat helpoilta juosta ja alamäessä juoksu sujui rennosti rullaten. Nautin juoksemisesta. Ruissalossa oli kaksi huoltopistettä. Ensimmäinen oli Chorauksen lähteellä 8,6 kilometrin kohdalla ja toinen Kansanpuistossa 12,3 kilometrin kohdalla. Molemmissa hörppäsin jälleen urheilujuomaa ja 10 kilometrin kohdalla otin jälleen Noshtin vauhtikarkin. Juoksu sujui edelleen hyvin ja saavuin 10 kilometriin ajassa 50:03 eli olin edelleen suunnitellussa aikataulussa. Asfattilla juoksu kulki ja rullasi hyvin, mutta sateen kastelemalla hiekkatiellä juoksu vähän takkusi. Onneksi hiekkaosuus ei ollut pitkä. Hengitys kulki hyvin, ryhti pysyi hyvänä ja juoksu eteni hyvin. Kolmetoista kilometrin kohdalle osui ensimmäinen vaikea hetki. Onneksi siinä kohtaa löysin samaa vauhtia etenevän juoksijan ja lyöttäydyin hänen peesiin. Oli niin paljon helpompaa juosta ja tsempata itseään eteenpäin toisen peesissä.
Ruissalosta matka eteni jälleen satamaan ja 15 kilometriä tuli täyteen satamassa, jossa oli myös seuraava huoltopiste. Hörppäsin urheilujuomaa ja otin viimeisen vauhtikarkin. Viiteentoista kilometriin saavuin ajassa 1:15:34. Olin hieman jäljessä aikataulusta, mutta juoksu sujui edelleen ihan hyvin. Satamasta matka jatkui kohti Aurajoen rantaa, jossa sai mahtavaa kannustusta aina maaliin saakka. Viimeinen huoltopiste oli Varvintorilla 18,6 kilometrin
kohdalla ja heti huollon jälkeen kohdalleni osui toinen vaikea hetki, mutta onneksi maaliin oli enää muutama kilometri. Paavo Nurmen patsaan kohdalta otin loppukirin ja maaliin saavuin ajassa 1:46:37. Maalissa valmentajani Annemari Kiekara oli vastassa ja kävimme juoksuni läpi.
Olin 27. naisten sarjassa 349 juoksijan joukosta ja omassa N50-sarjassa olin hienosti kuudes 31 juoksijan joukosta. Keskivauhti oli 5:04 ja keskisyke oli 161. Matkan aikana en pahemmin vauhtia enkä sykettä seurannut. Katsoin väliajat vitosen, kympin ja 15 kilometrin kohdilla. Kanssajuoksijoita oli mukavasti ympärillä koko matkan ja heistä sain kivasti tsemppiä omaan juoksuuni. Muutaman lyhyen pätkän jouduin taivaltamaan yksin. Oli hieno juoksupäivä ja onnistunut kisa, vaikka jäin harmittavasti ennätyksestäni vain 13 sekuntia! Silti olin tyytyväinen ja ylpeä juoksuuni. Oli hienoa huomata, että kestävyyskuntoni on hyvä ja uudenlaisten harjoitusten myötä vauhti on alkanut myös löytyä. Harjoittelu siis tuottaa tulosta. Ehkä minun pitäisi jatkossa opetella seuraamaan paremmin vauhtia matkan aikana, niin ei menis enkat noin tiukoille. Ehkä täytyy etsiä syksylle vielä sopiva puolikas ja lähteä kokeilemaan ennätys.
Kiva juoksutapahtuma ja järjestelyt olivat paavolla jälleen hyvät ja toimivat. Ensi vuonna olen jälleen lähtöviivalla, mutta matkana on maraton.
-pia-