Paavo Nurmi Marathon 2019

Nyt on viikko sulateltu ehkä elämäni raskainta maratonia, jossa pää meni lujempaa kuin jalat. Juoksin kolmannen Paavo Nurmi maratonin vuoden tauon jälkeen ja oli ihana palata tuttuihin kotimaisemiin juoksemaan.


Tällä kertaa ei ollut muuta tavoitetta kuin juosta maaliin, sillä Nuts Ylläs-Pallaksen ultrajuoksusta oli vain kuukausi aikaa ja takana oli raskas työviikko. Viikolla en ehtinyt lainkaan lenkille, mutta onneksi arkiaskelia tuli jonkin verran. Maratonille en valmistautunut sen kummemmin, koska ei ollut aikatavoitetta.


Valmiina kolmannelle Paavo Nurmi maratonille

Perjantaina olin HCRD:n städillä promoamassa vuoden 2020 juoksupäivää. Päivä oli pitkä, mutta mukava ja antoisa. Nää juoksupromot on just sitä, mitä tykkään tehdä. Sain jutella juoksemisesta ja kokemuksista eri ikäisten ja eri maalaisten juoksijoiden kanssa. Toiset olivat lähdössä Paavolla ensimmäiselle kympille, puolikkaalle tai maratonille ja heitä oli mukava tsempata. Toisilla oli useampia juoksuja takana ja heiltä taas sai hyviä vinkkejä. Oli myös kiva nähdä somesta tuttuja kasvotusten ja tehdä tuttavuutta sekä vaihtaa kuulumisia. Yllättävän moni oli myös ilmoittautunut jo HCRD:n juoksupäivään. Ensi vuonnahan on Helsinki City Marathonin 40-vuotis juhlamarathon!


Kuva: Helsinki City RunninDay

Heräsin virkeänä juoksuaamuun ja aamupalan jälkeen kävelin pilvisessä, mutta lämpimässä kelissä vanhempieni luota tapahtumapaikalle. Piipahdin vielä HCRD:n ständillä ja juttelin tuttujen kanssa. Kello 11:30 vein repun säilytykseen, sitten pakolliset lähtökuvat ja siirtyminen starttialueelle. Lähtöalueella tunnelma alkoi tiivistyä lähdön lähestyessä. Oli puheen sorinaa, nauhojen tarkastelua, kuulokkeiden asettelua ja lähtökäskyn odottelua. Nyt taisi olla myös ensimmäinen kerta, kun en jännittänyt juoksua, kun ei ollut muuta tavoitetta kuin päästä maaliin aikarajan puitteissa.

Kello 11:55 kuoro lauloi Maamme-laulun ja kello 12:00 lähdettiin matkaan "Final Countdown"-biisin saattelemana. Vau, mikä fiilis! Juoksijoita lähti virallisille matkoille eli puolimaratonille, maratonille ja kympille yli 3 500 juoksijaa. Kaiken kaikkiaan juoksijoita oli 4 500, mikä on ennätysmäärä Paavolla.


Tunnelma tiivistyy

Alkumatka meni kuten aina pienessä ruuhkassa omaa juoksurytmiä etsiessä. Juoksin noin 5:30-6:00 kilometrivauhtia kohti Ruisssaloa. Keli oli lämmin, jopa hiostava, joten noin 3-4 kilometrin kohdalla niskaan tullut sadekuuro vilvoitti kivasti. Samalla kastui vaateet ja lenkkarit. Olin kuin uitettu kissa! Ruissalossa olikin sitten edessä pitkä taival vastatuulessa. Muutenkin tuuli oli ajoittain aika voimakas. Onneksi välillä oli myös myötätuulta, jolloin sai hieman lisää vauhtia juoksuun. Enemmänkin olisi saanut myötätuulta olla! Itselleni Ruissalon osuus on reitin mukavin osuus, sillä nautin juoksemisesta Ruissalon upeissa ja rauhallisissa maisemissa, vaikka reitillä onkin muutamia mäkiä. Ruissalosta matka jatkui sataman kautta kohti Aurajoen rantaa.


Ensimmäinen kierros sujui ihan kivasti kilometrivauhdin ollessa 5:30-6:00. Ensimmäisillä juomapisteillä oli vähän ruuhkaa kuten aina. Juomapisteillä toimin tututtuun tapaan eli puolimukia urheilujuomaa ja puolimukia vettä. Joka kolmannella huoltopisteellä otin geelin ja join vain vettä. Aurajoen rannassa sai yleisöltä mukavasti kannustusta ja vauhti nousi huomaamatta. Juoksuvauhti pysyi hyvänä aina puolimatkaan asti. Puolimatkaan saavuin ajassa 2:05:41.


Kuva: Paavo Nurmi Marathon

Toinen kierros olikin sitten haasteellisempi. Pientä henkistä väsymistä oli ilmassa, kun lähdin toiselle kierrokselle ja sille lähteminen tuntui haasteelliselta, kun puolikkaan juoksijat jäivät maaliin. Myös takareidet tuntuivat raskailta, enkä saanut oikein juoksuaskelta toimimaan. Matka jatkui Aurajoen rantaa kohti Majakkarantaa, jossa asuin 1990-luvun lopulla. Oli kiva juosta kotitalon ohi ja käydä katsomassa, miten alue on muuttunut viime vuosina. Majakkarannasta matka jatkui jälleen kohti Aurajokea ja siitä satamaan. Satamaa kohti juostiin jälleen vastatuuleen. Matka eteni juoksu-kävelynä eteenpäin askel askeleelta ja kilometri kerrallaan kohti maalia. Pystyin pitämään kävelyvauhdin reippaana ja alamäet juoksin rennosti rullaten. Ruissalon hivuttavien mäkien jälkeen matka suuntautui tuttua reittiä sataman kautta kautta pitkin Aurajoen rantaa kohti maalia.


Aurajoen rantaa pitkin oli kiva juosta kohti maalia, kun ihmiset kannustivat. Maalisuoralla otin pienen loppukirin, kuten aina pyrin tekemään ja löytyihän se pieni kiri tälläkin kertaa. Maalilinjan ylitin ajassa 4:42:10. Olosuhteisiin nähden sekä juoksu että aika ovat hyvät. Olin omassa sarjassani 12./ 23 juoksijasta. Keskisyke oli 152 ja keskivauhti 6:37/ kilometri. Maraton kertoi sen, mitä arvelinkin eli en ollut vielä palautunut kuukauden takaiselta ultramatkalta. Maalialueella otin pari mukia vettä ja sain mitalin kaulaan. Sitten askeleet kohti maauimalaa ja hierontaa. Huoltotoimien jälkeen lähdin kävellen kohti vanhempieni asuntoa. Matkalla otin vielä mitalikuvan Paavo Nurmen patsaalla. Suihkun jälkeen ruoka maistui ja eipä tarvinnut untakaan kovin kauaa odottaa illalla.



Kiitos järjestäjille ja vapaaehtoisille mukavasta ja hyvin järjestetystä juoksutapahtumasta.  Järjestelyt toimivat hyvin ja huoltopisteillä sai hyvää kannustusta, etenkin sataman huoltopisteellä. Myös liikenteen ohjaus toimi hyvin.

Reitti oli minulle mieleinen, ehkä mukavampi kuin viime kerran reitti. Itse en ole oikein näiden kierrosjuoksujen juoksija, vaan juoksisin mieluummin yhden kierroksen. Onneksi paavolla kierrokset eivät olleet ihan identtiset. Ensi vuonna uudelleen :)


Osallistuminen maratonille saatu.


Minä ja Paavo

Juoksuterveisin

-pia- 







© 2018 COPYRIGHT TMI PIA NYKÄNEN

  

  • Facebook
  • Instagram