Paras juoksumuisto

Takomorunnersin huhtikuun kirjoitushaasteena oli paras juoksumuisto. Eipä ollut helppo haaste, sillä jokainen juoksu, oli se sitten lenkki metsässä tai juoksukisa, jättää oman puumerkkinsä. Välillä juoksu kulkee kuin unelma, askel on lennokas ja kaikki on helppoa. Välllä juoksu on taas takkuista, raskasta ja vaikeaa, eikä vois vähempää kiinnostaa. On onnistuneita ja vaikeita kisoja sekä keskeytyksiä.

Minulla on paljon hyviä juoksumuistoja ihan tavallisilta lenkeiltä. Eilinen lenkki lumisateessa jäi hyvin mieleen, olin kuin lumiukko 12 kilsan lenkin jälkeen! Olin kuitenkin tyytyväinen, että tuli lähdettyä lenkille sankasta lumisateesta ja puuskittaisesta tuulesta huolimatta. Lenkin jälkeen oli hyvä fiilis ja olo! Mikään ei kylläkään voita kesäaamujen aamulenkkejä luonnon herätessä päivään. Hiljaista ja kaunista :) Myös kesäiset iltalenkit auringon laskiessa hivelevät silmää. Toisaalta myös syksyn kuulaat aamut tarjoavat hyviä juoksumuistoja. Paras juoksukeli itselleni on kuitenkin pieni tihkusade ja suht lämmin sää. Paljon siis löytyy ihania muistoja ihan tavallisilta lenkeiltä.



Olen saanut juosta lomamatkoilla hyvin erilisissa paikoissa. On tullut juostua kaupunkien kaduilla, puistoissa, vuoristoissa, alpeilla, hiekkarannoilla ja metsissä. Myös näiltä reissuilta  löytyy ihania ja unohtamattomia juoksumuistoja. Pelästyttävin juoksukokemus sattui kolme vuotta sitten Koreneumissa, kun aamulenkillä viisi mustaa isoa koiraa juoksi vapaina minua vastaan keskellä metsää. Siinä hetken aikaa meikäläinen tutisi ja mietti, mitä tehdä. Jatkoin matkaa koirien seuratessa minua siinä toivossa, että koirien omista tulee vastaan. Onneksi tulikin ja sain loppu matkan juosta rauhassa hotellille, joskin aika reipasta tahtia. Kroatian helteissä taas pompin kuin pupujussi väistellen tiellä olevia käärmeitä. Paras muistoni näiltä lomareissuilta on kuitenkin viime kesäinen Islannin reissu, jossa pääsin juoksemaan tulivuoren rinnettä ylös ja alas. Islannin luonto vei mennessään ja nyt on jo heinäkuulle varattu uusi juoksureissu Islantiin! Monenlaisia muistoja siis liittyy myös lomareissuihin :) Voit lukea Islannin reissusta täältä.



Juoksukisat ovat taas ihan oma lukunsa ja jokaisesta kisasta on myös omat muistonsa. On ensimmäinen puolikas, ensimmäinen maraton, ennästysjuoksu puolikkaalla ja maratonilla, ensimmäinen isompi kisatapahtuma kotimaassa ja ulkomailla sekä ensimmäinen keskeytys eli sitä ja sun tätä ensimmäistä! Jokaisen noista muistaa ja tulee muistamaan. Juoksukisojen ja -matkojen myötä olen myös saanut paljon uusia mielenkiintoisia ihmisiä ja saanut uusia kavereita. On ollut mielenkiintoista jutella harjoittelusta, juoksemisesta ja kisakokemuksista eri ihmisten kanssa. Muutamia pettymyksiäkin mahtuu matkan varrelle ja yllättävän koville otti myös ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa keskeytys maratonilla 25 kilsan kohdalla. Sitä juoksua on tullut pohdittua useampaan kertaan!


Mietiessäni parasta juoksumuistoa nousi selkeäksi ykköseksi helmikuinen Tokion maraton. Siinä vain kaikki osui kohdalleen :)  Olin syksyn ja talven harjoitellut ahkerasti tavoitetta kohden ja itse maraton oli tähän mennessä elämäni helpoin juoksu. Alkuun vähän jännitin, miten selviydyn lähtöön ja miten pystyn juoksemaan omaa tahtiani, sillä kisa oli ensimmäinen ns. iso juoksukisani ja vielä ulkomailla. Järjestelyt hoituivat kuitenkin japanilaiseen tapaa järjestelmällisesti ja hyvin. Myös sää suosi juoksua ja ihmisiä oli koko matkan ajan kannustamassa ja tsemppaamassa meitä 35 000 juoksijaa. Reitti oli tasainen ja matkalla sai ihailla Tokion nähtävyyksiä. Olin omassa sarjassani 230 1249 juoksijasta :) ja kaikki juoksijat mukaan lukien 9556 eli hassummin! Voit lukea Tokion maratonreissuni täältä.



Oli ihana muistella juoksumatkoja ja -kisoja :)

Mikä on sinun paras juoksumuistosi?

Vappaterveisin

-pia-

© 2018 COPYRIGHT TMI PIA NYKÄNEN

  

  • Facebook
  • Instagram