Tampere maraton 2020

Alun perin minun ei pitänyt juosta Tampereen maratonia, mutta päätin perjantaina hitaana hämäläisenä ilmoittautua maratonille ja lähteä katsomaan, millainen uusi kaupunkireitti on ja missä tällä hetkellä mennään todellisen juoksukunnon suhteen.



Koska ilmoittauduin viime hetkellä maratonille, en tehnyt juoksun suhteen mitään suurempia valmisteluja. Juoksin viikolla yhden reippaan viiden kilometrin lenkin ja yhden rauhallisen viiden kilometrin lenkin, muuten lepäilin ja liikuskelin. Torstaina kävin myös hierojalla. Mitään sen kummoisempaa tankkausta en myöskään tehnyt, mutta söin hiilareita vähän normaalia enemmän.


Hain juoksunumeron jo lauantaina ja laitoin illalla juoksuvarusteet valmiiksi. Lenkkarien valinta aiheutti päänvaivaa, joten pakkasin mukaan kahdet lenkkarit. Numeron hakuun oli selkeät ohjeet ja haku sujui sekä turvallisesti että joustavasti Ratinan stadionilta. Numero noudettiin viivyttelemättä, sisään- ja uloskäynti tapahtuivat eri ovista. Lattiaan oli myös teipattu turvavälit ja käsidesiä löytyi. Mitään suurempaa ruuhkaa ei lauantai-iltana ollut numeroa hakiessani.


Nukuin edeltävän yön todella huonosti jostain syystä, enkä olisi millään jaksanut nousta kellon soidessa. Minun elimistöni vaatii kolmen tunnin välin ruuan ja juoksun välille, joten söin aamupalan kahdeksan maissa. Aamupalani on tuttu ja turvallinen kisa-aamuina eli kaurapuuroa, leipää ja kahvia. Tuntia ennen starttia otan vielä sekä banaanin että urheilujuomaa ja noin 20 minuuttia ennen starttia siripiriä (5 kpl) tai geelin. Tämä systeemi sopii minulle. Ratinaan saavuin sateen saattelemana noin puolitoista tuntia ennen starttia. Kiertelin hetken aikaa stadioinilla ennen kuin lähdin vaihtamaan juoksuvarusteet päälle ja vein repun säilytykseen. Myös tavarasäilytys oli organisoitu hyvin ja väljästi, sisään- ja uloskäynti tapahtuivat eri reittejä.


Ennen maratonia olo oli rento, ehkä vähän liiankin rento. Lähtöalueelle menin noin kymmenen minuuttia ennen starttia ja etsin neljän tunnin jäniksen, jonka mukaan suunnittelin lähteväni. Tarkoituksena oli juosta tasaista vauhtia jäniksen mukana ja hiljentää tai kiristää vauhtia tilanteen mukaan. Harjoitteluni on sujunut hyvin, joten asetin tavoitteeksi +/- 4:00. Hieman minua jännitti juoksu, kun edellisestä lappujuoksusta oli jo yli puoli vuotta aika.


Ilma oli raikas sateen jäljiltä ja ennen starttia pieni tihkusadekin lakkasi. Saimme juosta sopivan viileässä noin +13-16 asteisessa kelissä ja välillä aurinkokin näyttäytyi pilvien takaa.

Startti poikkesi tavanomaisesta, kun juoksijat lähtivät matkaan porrastetusti ja turvaväleistä muistutettiin. Maraton starttasi klo 11.00 ja samalla lähtivät myös varttimaratoonarit (10,5 km) ja maratonviestin ensimmäiset juoksijat. Puolimaraton starttasi klo 11:20. Lähtöalueella oli kiva tavata juoksututtuja pitkästä aikaa livenä ja uusiakin tuttavuuksia löytyi, kun on tämmöinen höpöttäjä.


Kuva: Arja Jääskeläinen

Uusi reitti

Maratonilla oli uusi reitti, joka juostiin neljänä 10,5 kilometrin lenkkinä ja jokaisella kierroksella poikettiin Ratinan stadioinilla. Sekä lähtö että maali olivat Ratinan stadionilla. Reittiä mainostettiin nopeaksi ja tasaiseksi kaupunkireitiksi ja sitä se mielestäni olikin. Reitti oli mielestäni kiva ja suhteellisen tasainen, mutta reitin kallistukset ja jyrkät kurvit pistivät ainakin minun nivelet koville. Reitin nopeudesta en kyllä osaa sanoa ainakaan omalta osaltani.

Olin tutustunut osittain uuteen reittiin Tampereen Maratonklubin yhteislenkillä ja muutamalla omalla lenkillä, joten reitti oli jokseenkin tuttu. Itse tykkää juosta maratonin kahtena tai yhtenä lenkkinä, en monena kierroksena. Minusta on myös helpompaa jättää juoksu kesken, kun juoksee useamman kerran stadionille. Keskeyttäminen olisi tarvittaessa siis helppoa.



Reitti kulki Ratinasta Tammerkosken rantamaisemassa kohti Ranta-Tampellaa ja Näsijärven rantaa. Näsijärven rannasta juostiin Finlaysonin ja Amurin kautta kosken länsirantaa kohti Eteläpuistoa, josta matka jatkui takaisin Ratinaan. Suurin osa matkasta juostiin asfaltilla sekä jalkakäytävällä tai kevyen liikenteen väylällä, mutta reitille mahtui myös hiekkapohjaista ulkoilureittiä. Mukulakivistä en pidä ja onneksi niitä ei paljoa reitiltä löytynyt.


Kuva: Timo Tuomas

Huolto toimi

Huoltopisteitä oli kolme ja ne olivat noin kolmen kilometrin välein. Jokaisella pisteellä oli tarjolla urheilujuomaa (Squeezy), mehua, vettä, suolakurkkuja, rusinoita ja merisuolaa. Kaikki tarjottava oli laitettu valmiiksi yksittäisannoksiin. Join jokaisella huoltopisteellä mehua tai urheilujuomaa ja kahdella viimeisellä kierroksella otin myös suolakurkkuja. Geelit otin 10 kilometrin välein eli Ratinan huoltopisteellä.


Maalissa ei ollut tällä kertaa tarjolla lämmintä keittoa, vaan se oli korvattu eväspaketilla, jossa oli ruisleipä, banaani ja välipalapatukka. Mukaan sai myös Tampereen maratonin juomapullon. Maalihuollossa oli tarjolla cokista, urheilujuomaa, vettä, sipsejä ja kahvia/teetä eväspaketin lisäksi.


Hultopisteillä iloiset ja reippaat talkoolaiset kannustivat upeasti meitä juoksijoita samalla kun tarjosivat vettä ja urheilujuomaa, myös liikenteenohjaajat tsemppasivat mahtavasti meitä. Matkalla oli myös monia tuttuja kannustamassa. Kiitos myös tutuille kannustuksesta reitin varrella!


Minun juoksuni

Oma juoksuni oli tänään kaksijakoinen. Kaksi ekaa kierrosta sujui hyvin, kolmas joten kuten ja neljäs oli taistelua juoksu-kävelynä maaliin. Puolikkaaseen saakka juoksu sujui hyvin ja oli helppoa sekä eteni aikataulun mukaan jäniksen vierellä. Ehkä liiankin hyvin näin jälkikäteen ajatellen. Noin 28-30 km alkoi oikea polvi oireilla ja kipu nousi juoksen edetessä reiteen ja ajoittain nivustaipeeseen saakka, joten kylmägeeliä tarvittiin matkan aikana sekä maalissa että kotona. Viimeinen kierros eteni juoksu-kävelynä. Kävelin ylämäet ja yritin muuten edetä juosten. Välillä oli kyllä käveltävä myös tasaisella. Yllättävintä oli se, että alamäet oli helpommat juosta kuin kävellä. Juoksu-kävelyllä ja sisulla pääsin maaliin, mutta perinteinen loppukiri ei irronnut tällä kertaa kipeällä polvella.


Kuva: Antti Saarimaa

Maaliin saavuin bruttoajassa 4:14:46 (nettoaika 4:14:28). Aikaan en voinut olla tyytyväinen, kun lähdin tavoittelemaan +/- 4:00 tunnin loppuaikaa. Aika oli hyvä, joten sekä siihen että juoksuun pitäisi kyllä olla tyytyväinen. Maaliin saapumisen jälkeen jokainen sai itse ottaa mitalin telineestä. Sarjojen kolmelle parhaalle jaettiin palkinnot ja oli kiva käydä pokkaamassa oman ikäluokan kolmas palkinto urakan jälkeen. Meitä N50- sarjan juoksijoita saapui maaliin kahdeksan. Sijoitus oli kiva yllätys tämmöisen taistelun jälkeen.


Korona-ajan onnittelut! Kuva: Antti Saarimaa
Kuva: Antti Saarimaa

Keskivauhtini oli 5:59 minuuttia/ kilometri. Nopein kilometri oli 10 kilometrin kohdalla (5:23 min/ km) ja hitain oli 33 kilometrin kohdalla (7:48 min/km). Keskisyke oli 156. Kaloreita näytti kuluvan 2 190. Palautumisajaksi Garmin näytti peräti 60 tuntia, joka minua kyllä hieman ihmetytti.


Nyt tiedän kuntoni ja parantelen seuraavat viikot oikeaa polvea ja reittäni. Toivottavasti polvessa ei ole mitään vakavempaa, jotta pääsen juoksemaan kolmen viikon päästä Jyväskylään SAUL SM-maratonin ja kuukauden päästä Helsinki City Doublen.

Kiitos järjestäjille ja vapaaehtoisille hyvin järjestetystä tapahtumasta!


Juoksuterveisin

-pia-

© 2018 COPYRIGHT TMI PIA NYKÄNEN

  

  • Facebook
  • Instagram