Vaellusta Kolilla - Huippujen kierros ja Mäkrän kierros

Kesälomalla oli aikaa myös vaeltaa ja juoksennella Kolin kansallispuiston upeissa maisemissa. Ensimmäisenä päivänä kiersimme kävellen pienessä tihkusateessa sekä Huippujen kierroksen että Mäkrän kierroksen ja toisena lomapäivänä juoksin Herajärven kierroksen, josta on tulossa oma postaus.



Huippujen kierros


Huippujen kierros on noin 1,4 kilometrin mittainen rengasreitti, jonka kulkuajaksi on ilmoitettu puolisen tuntia. Reitillä kierretään Ukko-Koli, Paha-Koli ja Akka-Koli. Nämä Kolin kolme kuuluisinta ja kenties myös kauneinta maisemapaikkaa kiertävä reitti on klassikko. Jokaiselta huipulta avautuu upea ja omanlaisensa näköala.



Reitti lähtee Kolin luontokeksus Ukon pihapiiristä, jonne se myös päättyy. Reitti alkaa nousulla portaita pitkin kohti Ukko-Kolia. Ukko-Kolilta jatketaan suoraan eteenpäin Paha-Kolille, jonne on matkaa noin 400 metriä. Paha-Kolilta matka jatkuu Akka-Kolille, jonne polku käännytään hiljaisuuden temppelin jälkeen. Akka-Kolilta polku laskeutuu Ukon Yläpihalle. Reitillä on useita portaita sekä vaikeahkoja nousuja paljaille kallioille, jotka voi kuitenkin kiertää. Sateen jäljiltä kalliot olivat liukkaat. Jos kulkee portaatonta reittiä, on rengasreitti suurelta osin kuljettavissa lastenvaunujen ja pyörätuolin kanssa. 





Mäkrän kierto


Mäkrän kierto on noin 7 kilometrin mittainen rengasreitti ja sen kulkuajaksi on ilmoitettu 3-4 tuntia. Se on myös Kolin klassikko-kierroksia.



Reitille voi lähteä Kolin luontokeskus Ukon pihasta tai Ylä-Kolintien parkkipaikalta (P1 tai P2). Me aloitimme kierroksen Huippujen kierroksen jälkeen Ukko-Kolilta: Reitti kulki helppokulkuista polkua ja kallioita pitkin Kolin lakien yli laskeutuen ensin Mäkränaholle ja sitten Purolanaholle. Heinäkuussa ahojen kukkaloisto oli upeaa ja oli kiva tunnistaa eri kukkalajeja kävelyn lomassa. Molemmilta ahoilta olisi ollut mahdollisuus tehdä parin kilsan lisälenkki ja poiketa Tarhapuron vesiputoukselle. Me jätimme lisälenkin väliin ja nyt jälkikäteen vähän harmittaa, että vesiputous jäi näkemättä. No, ensi kerralla sitten!




Purolanaholta alkoi pitkä, tasainen nousu, joka jyrkkeni selvästi ennen Mäkrälle saapumista. Ja nousun kyllä huomasi hengityksestä! Polku oli juurakkoinen ja paikoin myös mutainen sekä liukas sateen jäljiltä. Mäkrävaaraalla nautimme iltakahvit upeaa järvimaisemaa ihaillen. Huipulta löytyy myös Eero Järnefeltin kuuluisa maalauspaikka.

Mäkrän laelta eteläreunata löytyi iso siirtolohkare, jonka pohja koskettaa vain muutamista kohdin kalliota. Tiedon mukaan mäkrän kalliot ovat kvartsiittia, mutta lohkare on gneissiä.





Mäkränvaaralta reitti jatkui Pienen-Mäkrän yli kiertäen vaaran rinnettä Ikolanaholle, jossa on nuotiopaikka, wc ja vuokratupa. Reitin viimeinen ja helpoin osuus oli Paskovaaran halki kulkeva osuus. Välillä polku oli sen verran tasaista, että oli ihan pakko ottaa myös juoksuaskelia. Reitti kulki läpi kuusi- ja koivumetsän ja välissä oli muutama kosteikko, joissa suuret saniaiset kasvoivat valtoimenaan. Reitti palasi metsäosuuden jälkeen uudelleen Mäkränaholle tehden reitistä kahdeksikon muotisen. Mäkränaholta on mahdollisuus palata luontokeskukseen joko Ukko-Kolin yli tai Pieni-Kolin reittiä tai helppokulkuista polkua pitkin pysäköintialue. Olimme jättäneet auton parkkiin P2:lle, joten kuljimme tai siis oikeastaan juoksimme Mäkränaholta tasaista polkua pitkin parkkipaikalle.


Suurista korkeuseroista johtuen reitti oli haastava. Reitti oli myös sateen jäljiltä paikoitellen mutainen ja juurakot sekä kalliot olivat liukkaita. Reitillä oli useita maisemapaikkoja, joissa kelpasi nauttia retkieväät ja ihailla maisemia. Opasteet olivat selkeät ja reitti oli hyvin merkitty. Aikaa meillä meni kierrokseen eväs- ja kuvaustaukoineen noin kolmisen tuntia ja kilometrejä kertyi noin kahdeksan. Polkujuoksukengillä ja lenkkareilla pärjäsi hyvin. Reitin pystyy myös hyvin juoksemaan ja siitä saa kivan kahdeksikon muotoisen lenkin.


-pia-

© 2018 COPYRIGHT TMI PIA NYKÄNEN

  

  • Facebook
  • Instagram