Juoksin eilen Jyväskylässä tämän vuoden ensimmäisen maratonin, kun osallistuin Finlandia maratonin yhteydessä juostavalle SAUL SM-maratonille. Hieman tai siis oikeastaan aikalailla jännitti, miten juoksu kulkee. Takana oli onnistuneet juoksut Nuts Ylläs Pallaksen 100 kilometrillä ja Paavo Nurmi Maratonin puolikkaalla sekä ennätykset 5 ja 10 kilometrin juoksuista. Tunsin olevani kunnossa, mutta silti maraton on pitkä ja arvaamaton matka.
Kisaviikon treenit
Edeltävä työviikko oli raskas ja työntäyteinen. Maanantaina oli lepopäivä, mutta kevyttä juoksentelua tuli ohjatessani juoksukoululaisia. Tiistaina juoksin kevyen 40 minuutin
juoksulenkin ja lenkin päälle tein kevyet koordinaatio- ja liikkuvuusharjoituksen. Keskiviikkona juoksin 8 kilometrin lenkin kiihtyvällä vauhdilla ja lenkin päätteeksi kävelin vielä syksyisessä metsässä 15 minuuttia. Torstaina oli jälleen lepopäivä. Perjantaina tein työpäivän jälkeen noin
20 minuutin juoksulenkin, sekä 2 x 500 metrin vedot kahden minuutin hölkkäpalautuksella.
Mitään tankkausta en pitänyt ennen maratonia, vaan söin normaalisti, mutta hieman normaalia enemmän hiilihydraatteja. Yritin myös juoda vettä normaalia enemmän. Perinteisesti olen käynyt syömässä kerrosaterian Hesburgerissa maratonia edeltävänä iltana, mutta tällä kertaa se jäi välistä. Hampurilainen siis vaihtui kanapastaan kasvisten kera. Sipsejä söin kuitenkin
perinteiseen tapaan muutaman kourallisen päivällisen jälkeen. Ilallla laitoin vielä varusateet kuntoon ja kävin juoksureitin mielessäni läpi.
Kisapäivä
Saavuin Jyväskylään noin puoli yhdentoista maissa Tampereen Maratonkulubin yhteiskyydillä.
Matkaan lähdimme Tampereelta kahdeksan maissa ja matka Jyväskylään meni nopeasti jutellessa ja arvaatte varmaan, mistä matkalla puhuttiin. Aamulla olin syönyt kunnon aamupalan ja bussissa söin pienen välipalan kello kymmennen maissa ennen kisapaikalle
saapumista. Juuri ennen starttia söin vielä kourallisen sipsejä ja join cokista sekä nappasin suuhun muutaman salmiakkikarkin.
Kisanumerot saatuamme lähdimme pienellä porukalla jaloittelemaan ja katsastamaan keliä.
Olin aamulla suunnitellut lähteväni juoksemaan lyhyillä trikoilla ja t-paidalla, mutta sää tuntui minulle viileältä, joten päätin lähteä matkaa pitkillä trikoilla ja pitkähihaisella paidalla. Tämä olikin lopulta hyvä valinta. Keli oli ihanteellinen juoksulle, vähäistä tuulta ja lämpötila pysytteli noin +10 asteessa. Matkan aikana tuli muutama pisara vettä, mutta se ei menoa haitannut. Välillä myös aurinko paistoi pilvien takaa ja lämmitti mukavasti. Lähtöalueella oli kiva nähdä juoksututtuja ja vaihtaa kuulumisia.
Koska bussimme oli parkissa aivan lähtöalueen tuntumassa, siirryin lähtöalueelle vasta varttia ennen lähtöä. Yleensä en pahemmin verryttele ennen maratonia, joten en sitä nytkään tehnyt. Jännitin jälleen tyypilliseen tapaa juoksua käymällä muutamia eli useita kertoja vessassa ja tarkastamalla lenkkarin nauhat pariin otteeseen. En ole koskaan juossut maratonia musiikkia kuunnellen, mutta tällä kertaa päätin lähteä matkaan musiikki korvissa. Musiikki kyllä siivitti kivasti menoa vaikeina hetkinä ja taidan jatkossakin hyödyntää musiikkia pitkillä matkoilla. Koska edessä oli tosiaan vuoden ensimmäinen maraton, lenteli perhosia tavallista enemmän vatsassa. Olo oli kuitenkin luottavainen ja hyvä lähtöviivalla.
Maraton starttasi Lutakon aukiolta klo 12.30 Finlandia hymnin jälkeen. Samaan aikaan starttasi myös SM maratonin ja Finlandia maratonin juoksijat sekä maratonviestin ensimmäisen osuuden juoksijat. Reitti oli viime vuodesta tuttu ja olin etukäteen tehnyt tankkaus suunnitelman. Maratonilla kierrettiin 10,55 kilometrin kierros neljä kertaa Jyväskylän rantaraittia ja melkein koko matka juostiin Jyväsjärven rantaa pitkin. Reitti oli kaunis ja kiva sekä suhteellisen tasainen muutamalla lyhyellä nousulla varustettuna. Nousut olivat lähinnä kävelysilloille noustessa ja heti perään sai rullata rennosti alamäkeen. Reitti kulki pääsääntöisesti asfaltilla kevyen liikenteen väylää, mutta välillä oli myös hiekkatietä. Reitti oli merkitty selkeästi ja hyvin. Kääntöpaikoissa oli henkilöopastajat ohjaamassa, joten eksymään ei päässyt. Oliskos ollut noin kierroksen puolivällissä, kun huikean ihania lapsia oli
kannustamassa meitä juoksijoita. Lapset olivat pukeutuneet sävyyn sävyyn viuhkoin ja torvin. Kannjustus ja tsemppi ei loppunut missään vaiheessa, vaikka tapahtuma kesti useita tunteja. Iso kiitos näille tapahtuman parhaille tsemppareille!
Huoltopisteitä oli kolme ja ne olivat noin kolmen kilometrin välein. Huoltopisteet olivat Suuruspäässä, Äijälänrannassa ja Lutakonaukiolla. Tarjolla oli urheilujuomaa, vettä ja banaania. Otin huoltopisteillä hörpyn joko urheilujuomaa tai vettä, mutta muuten etenin vauhtikarkkien voimalla. Vauhtikarkeja otin noin 7-8 kilometrin välein ja yhden geelin otin viimeiselle kierrokselle lähtiessä. Maalialueella oli tarjolla vettä ja urheilujuomaa ja alueelta poistuessa mitalin kaulaan ja käteemme kassillisen herkkuja.
Miten juoksu sujui?
Koska juoksusää oli hyvä ja reitti tasainen sekä tuttu, mielessä siinsi pieni toive ennätyksestä. Realistisena pidin noin 3:50-3:55 loppuaikaa. Ajatuksena oli lähteä juoksemaan rauhallisesti, mutta jälleen kerran edessä olevien vauhti ja imu vei mukanaan ja huomasin juoksevani noin 5:10-5:20 kilometrivauhtia muiden perässä. Olo oli hyvä, joten annoin mennä ja päätin katsoa, mihin rahkeet tällä kertaa riittää.
Ensimmäinen kierros meni mukavan rennosti ja helposti. Tilaa oli juosta, joten oma juoksurytmi löytyi helposti. Juoksu eteni noin 5:10-5:20 keskivauhtia, välillä nopeammin ja välillä hitaammin. Kymmenen kilometrin kohdalle saavuin ajassa 52:26 eli neljä minuuttia nopeammin kuin viime vuonna. Kilometrivauhti oli 5:13 minuuttia/kilometri.
Myös toinen kierros meni helposti tuttua reittiä juosten. Juoksu eteni aika tasaisesti edelleen noin 5:10-5:20 kilometrivauhtia. Ylämäkien kohdalla hiljensin vauhtia ja alamäet juoksin rennosti rullaten. Puolimatkaan saavuin ajassa 1:50:36 ja kilometrivauhti oli 5.13 minuuttia/
kilometri. Ennätysvauhdissa olin edelleen ja vähän kyllä säikähdin vauhtiani, sillä olin juossut
puolikkaan viisi minuuttia nopeammin kuin edellisenä vuonna ja edessä oli vielä toinen puolikas. Toisaalta juoksu tuntui edelleen helpolta ja olo oli hyvä.
Olin yllättynyt, miten hyvin kolmas kierros sujui. Yleensä kolmas kierros on ollut minulle henkisesti kaikkein vaikein, mutta nyt kolmas kierros sujui vielä suhteellisen hyvin. Kyllähän matka jo painoi jaloissa ja kropassa. Hieman myös vauhti hiipui ja hitaita kilometrejä mahtui
matkaan, mutta kilometrivauhti pysytteli hyvin vielä 5:20 tuntumassa. Päivän hitain kilometri osui 28 kilometrin kohdalle, jolloin vauhti tippui 5:39 minuuttia/kilometri. Kolmeen kymppiin
tulin ajassa 2:44:44 ja keskivauhtini oli 5:24 minuuttia/kilometri.
Neljännelle kierrokselle lähtiessä sain eteeni puolimaratoni juoksijat ja hieman juoksurytmini katosi, kun jouduin etsimään omaa juoksulinjaa ja ohittelemaan juoksijoita milloin oikean ja
milloin vasemman penkan kautta. Tähän en ollut varautunut. Pystyin edelleen pitämään reippaan rytmin yllä ja matka eteni. Hitaimmat kilometrit osuivat 36 ja 38 kilometrien kohdalle. Noin 40 kilometrin kohdalla oikea pohje alkoi krampata ja säikähdin. Laskin, että
vaikka joutuisin kävelemään, juoksisin ennätykseni. Tieto ennätyksestä siivitti matkan tekoa. Loppumatkalle lisäenergiaa toi puolimaratonin juoksijat. Pieni loppukirikin irtosi pohjekrampista huolimatta ja maaliin saavuin ajassa 3:46:43 ja ennätykseni parani 12 minuutilla. Viimeillä kympillä keskivauhtini oli 5:35 minuuttia/kilometri eli jonkin verran
puolikkaan juoksijoiden ohittelu hidasti juoksuani, samoin tietysti väsymys.
Juoksin kympit 52:17, 52:12, 54:08 ja 55:55, joten suhteellisen tasaisesti tuli omasta mielestä juostua. Ehkä ensimmäinen kierros oli liian luja ja aina vauhti hiipuu loppua kohden, ainakin minulla. Keskivauhtini oli 5:21 minuuttia/ kilometri ja keskisyke 154. Juoksun aikana en seurannut sykettä, vain kilometrivauhtiani. Palautusajaksi Garmin näytti kolme päivää, josta olin yllättynyt. Yleensä maratonin jälkeen palautumisajaksi on tullut noin 42-48 tuntia.
Olin omassa ikäluokassani seitsemäs kolmentoista juoksijan joukosta ja joukkueena saimme kotiin tuomisena kultaisett mitalit, mikä oli kiva yllätys. Juoksuuni ja aikaani olin todella
tyytyväinen. Olihan se kiva juosta ennätys monen vuoden tauon jälkeen. Edellinen ennätys oli vuodelta 2018, jolloin täytin 50 vuotta. Oli hienoa huomata, miten vauhtikestävyysharjoittelu
on tuonut vauhtia juoksuuni ja se, että jaksan pitää vauhtia yllä. Ennätyksestä sai kivasti lisää potkua harjoitteluun ja loppu vuoden juoksuihin. Ilman valmentajaa en kyllä olisi ennätystä
juossut, joten iso kiitos hyvästä harjoitusohjelmasta ja tsemppauksesta kuuluu valmentajalleni Annukalle. Tästä on hyvä jatkaa kohti Helsinki City Doublea.
Kiitos järjestäjille ja kaikille talkoolaisille jälleen kivasta ja hyvin järjestetystä tapahtumasta!
Kiitos myös Tampereen Maratonklubin porukalle mukavasta matkaseurasta! On upeaa kuulua tähän porukkaan.
-pia-