Elokuun myötä loma loppui ja arkinen aherrus alkoi sekä normityön että harrastustyön parissa, kuten töitäni nimitän. Myös uudet tuulet puhalsivat perheessämme elokuussa, sillä molemmat tyttäreni muuttivat toisille paikkakunnille. Vielä hetki sitten tytöt olivat pieniä ja nyt aikuisia - näin se aika rientää ja elämä menee. Minulle on vapautunut entistä enemmän omaa aika. Saas nähdä, mitä keksin syksyn tullen. Ehkä enemmän ohjauksia ja keikkahommia, opiskelua tai jotain muuta.
Elokuu meni aikalailla vielä ultrajuoksusta palautuessa ja oikeastaan vasta elokuun lopulla tuntui, että olen kunnolla palautunut ultrasta. Olen yllättynyt, miten kauan lopulta palutuminen kesti, koska yleensä palaudun parissa viikossa maratonista. Elokuussa ohjelmassa oli siis enemmän arkiaskelia, golfpallon perässä kävelemistä ja venyttelyä kuin juoksua. Oli mukavaa, kun golfissa tasoituskin lähti laskemaan. Osallistuin myös Pirkkalan Hölkkään ja Paavo Nurmi Marathonille. Paavo Nurmi Marathonin kisarapsan voit lukea täältä, joten siitä ei sen enempää tällä kertaa. Kilometrejä elokuussa kertyi vain 158,5 kilometriä.
Palauttelun aikana ehdin miettimään myös tulevia juoksuja ja harjoittelua. Syksyllä on luvassa vielä muutama maratoni. Olen menossa Chicagon maratonille lokakuussa ja luultavasti juoksen myös SAUL ry:n SM-maratonin syyskuussa. Mietinnässä on myös, miten jatkaa harjoittelua ja kenen valmennuksessa. Onko maraton minun matkani vai siirrynkö kenties pidemmille matkoille. Pohdittavaa siis riittää.
Pirkkalan Hölkkä
Muutaman vuoden tauon jälkeen osallistuin myös Pirkkalan Hölkään, joka on kiva ja hyvin järjestetty juoksu- ja hölkkätapahtuma. Tapahtuma järjestetään aina elokuun ensimmäisenä keskiviikkona ja matkoina on 5,5 kilometriä ja 10,6 kilometriä. Sarjat löytyy niin kuntoilijoille kuin kilpailuhenkisille. Myös lapsille on oma ilmainen 2,2 kilometrin kisa. Melkein kolme sataa juoksijaa ja kävelijää osallistui tänä vuonna tapahtumaan ja yli 100 4-14-vuotiasta lasta osallistui juoksuun. Oli ilo katsella lasten juoksemista ja juoksemisen riemua!
Olin vielä tunti ennen kisaa löhöämässä sohvalla työpäivän jälkeen ja päätinkin yks kaks lähteä juoksemaan. Nopeasti vaatteet niskaan ja jälki-ilmoittautumisjonoon vartti ennen sen sulkeutumista. Ei kisavalmisteluja ja eikä pahemmin kisajännitystäkään. Lähdin testaamaan 5,5 kilometrin matkalle omaa kuntoani ja vauhtiani ennen Paavo Nurmi maratonia. Reitti kulki kotipoluillani, joten minun oli helppo juosta tuttussa maastossa. Reitti ei ole ihan helppo, sillä reitin alkupuolella on kaksi vähän pidempää nousua. Loppumatkalla on vielä pari pientä nousua, mutta muuten loppumatkan saa rullailla kohti urheilukenttää ja maalia. Reitti kulkee hiekkatietä ja pururataa pitkin ja viimeiset metrit juostaan urheilukenttää pitkin maaliin.
Ihan kivasti oma juoksu sujui, vaikka lähdin juoksemaan kylmiltäni ja toisaalta palautuminen ultrajuoksusta oli vielä kesken. En myöskään oikein päässyt vauhtiin viiden kilsan pikamatkalla. Alkuverryttely tuli hoidettua kävellessä kotoa kisapaikalle. Ensimmäiset kaksi kilometriä juoksin rauhallisesti, koska tiesin, että edessä olevat ylämäet voivat viedä hapoille liian kovalla alkuvauhdilla. Mäkien jälkeen lisäsin tasaisesti vauhtia kohti maalia. Olosuhteisiin nähden olin juoksuuni tyytyväinen, vaikka aika jäikin edellisvuosien ajoista. Juoksin 5,5 kilometriä aikaan 28:09 ja voitin oman ikäsarjani. Meitä oli vain kaksi osallistujaa ja enemmänkin olisi saanut osallistujia sarjassa olla, mutta palkinnot jaetaan osallistujien kesken. Oli kiva kävellä kotiin mitalli ja lahjakortti kädessä.
Kiva koko perheentapahtuma, jota voin lämpimästi suositella!
Vähitellen elimistö on palautunut ultrajuoksusta, kiitos monipuolisen ravinnon, paluttavan liikunnan sekä riittävän levon ja unen. Tästä jatketaan harjoittelua kohti syksyn maratoneja.
Juoksuterveisin
-pia-