Tällä kertaa oli lomaviikon jälkeen jotenkin vaikea palata töihin, samoin hiihdosta juoksun pariin. Monenlaiset sekä pää- että sivutyön asiat pyörivät liikaa mielessä. Mikään ei oikein huvittanut, eikä kiinnostanut ja lenkille lähteminenkin oli jotenkin vaikeaa, enkä oikein
tiennyt johtuiko olotila laiskuudesta ja saamattomuudesta vai 400 kilomterin treeniviikosta.
Motivaatio tuntui olevan myös kadoksissa ja treenaaminen oli jotenkin vaikeaa ja tahmeaa sekä raskasta. Jouduin myös jonkin verran sumplimaan suunniteltua harjoitusohjelmaa työkuvioiden takia ja osan harjoituksista jouduin tekemään klo 20.00 maissa, mikä taas
vaikutti nukahtamiseen ja yöuneeni. Hiihdon jälkeen juoksu on ollut yleensä helppoa ja kevyttä, niin oli nytkin jalkojen osalta, mutta hengittäminen oli vaikeaa ja sykkeet huiteli välillä miten sattuu. En ollut ihan edellisten viikkojen iskussa. Mielestäni olin palautunut lomaviikon treeneistä ja kilometreistä, mutta en enkä sitten ollutkaan. Onneksi loppuviikkoa kohden olotila parani ja juoksu alkoi jälleen sujumaan viikonlopun aikana. Kivaa vaihtelua viikkoon toi juoksuohjauksien jatkuminen jälleen muutamien kuukausien tauon jälkeen.
Lenkkien aikana tuli pohdittua syntyjä syviä. Vetämättömyys sai miettimään mm. sitä, mikä saa minut työpäivän jälkeen lähtemään lenkille ja mikä minua motivoi. Kun oli saanut harjoitella terveenä ja harjoittelu oli sujunut hyvin, niin juoksutapahtumien peruminen keväältä ja
alkukesältä harmitti. Ehkä tuo tapahtumien siirtyminen syksyyn konkretisoitui vasta lomaviikolla, kun oli aikaa pohdiskella asioita. Mietin myös, mikä oli pelkkää laiskuutta ja saamattomuutta ja, mikä taas todellista väsymystä. Mietin myös, mistä juoksun vaikeus kuluvalla viikolla johtui. Oliko loman treeniviikko kuitenkin liian raskas, vaikka viikolla tuli myös levättyä ja syötyä hyvin? Enkö ollutkaan palautunut viikosta? Vai sainko liikaa ulkoilmaa lomalla ja se väsytti? Olenko kenties ajautumassa ylikuntoon, sillä siitäkin on kokemusta vuodelta 2015? Kehon kuunteleminen jatkuu, samoin pohdinta.
Viikkoon mahtui kolme ns. kevyttä lenkkiä, joista kaksi oli lihaskuntotreenin lämmittelylenkkiä, yksi vauhtileikettelylenkki, yksi vetotreeni ja yksi pitkälenkki. Lepopäiviä oli yksi ja viikon venyttelyt jäivät tekemättä, kun ei vaan huvittanut. Kahden noin 30 minuutin lihaskuntotreenin lisäksi juoksin 84 kilometriä.
Kymmenen kilometrin lämmittelylenkeillä kilometrivauhti oli noin 6:40 ja keskisyke pysytteli
132 tuntumassa, mutta 45 minuutin palauttavalla lenkillä keskisyke oli 157, vaikka vauhti ei ollut päätä huimaava. Hengittäminen oli vaikeaa, mutta se saattoi johtua osittain katupölystä. Torstain vauhtileikettelyssä edettiin minuuteissa vuorotellen reippaasti ja kevyesti. Matkaa
kertyi lämmittelyineen 13 kilometriä. Keskivauhti oli 5:54 ja keskisyke oli 150. Näistä vauhtileikittelylenkeistä on tullut yksi suosikkitreeneistäni talven aikana.
Yleensä en juokse hieronnan jälkeisinä päivinä, mutta nyt tein poikkeuksen. Lauantaina oli ohjelmassa 8 x kilometrin vedot 4:45-5:15 aikahaarukalla kolmen minuutin
hölkkäpalautuksella. Jouduin kuitenkin helpottamaan harjoitusta sen verran, että palautus meni hölkän sijaan kävelyksi. Vedot juoksin: 4:44, 4:42, 4:35, 4:44, 4:40, 4:43, 4:42 ja 4:34. Keskisyke oli noin 165.
Sunnuntaina juoksin tämän vuoden ensimmäisen Pyhäjärven kierron ja matkaa kertyi 26
kilometriä. Koska ohjelmassa oli noin 25 kilometrin lenkki, juoksin lenkin fiiliksen ja ohjeen mukaan. Rajasalmen sillan kohdalla katsoin kelloa ja varmistin, että 25 kilometriä tulee täyteen. Muuten purin kellon datan vasta kotona. Juokseminen oli yllättävän helppoa vaikean viikon jälkeen ja juoksinkin lenkin 5:58 keskivauhdilla. Keskisyke oli 142 . Hyvä lenkki ja hyvä mieli!
Tämmöinen viikko tällä kertaa. Nyt vain katse ensi viikkoon!
-pia-