Elokuun treenit - juoksuvauhti löytyi

Elokuu meni vauhdilla ja vauhtia löytyi myös juoksuaskeliin. Kuukauden vaihtumisen myötä alkoi jälleen myös arkinen aherrus työn merkeissä. Yleensä työrintamalla elokuu on vielä suhteellisen rauhallinen ja hiljainen, mutta syyskuun lähentyessä työtahti kiihtyy. Elokuuhun mahtui treenien lisäski myös mökkeilyä, opiskelua ja hieman juhlahumua sekä muutama

lappujuoksuja.

Harjoittelu sujui suunnitelmien mukaan ja kuukausi olikin treenien suhteen hyvä ja monipuolinen sateisista säistä huolimatta. Jostain löysin myös aina tuleen (vastatuulen) sekä vetotreeneihin että reippaille lenkeille, vaikka kuinka yritin vähätuulista reittiä etsiä. Loman

loputtua tuli salikausi korkattua ja venyttelyynkin tuli panostettua hieman enemmän kuin lomalla. Myös lyhyitä koordinaatioharjoituksia oli viikoittain ohjelmassa. Kilometrejä kivasti kertyi 274 kilometriä.

Harjoitteluun toi uutta intoa sekä 5 että 10 kilometrin ennätysjuoksut, joskin 10 kilometrin ennätys tuli omatoimisella testireitillä. Viiden kilometrin ennätyksen juoksin Tampereen

Parkrunilla, kun sain vetoapua muilta juoksijoilta. Kaksi lappujuoksuakin tuli juostua, ensin

Paavo Nurmi Maratonilla puolikas ja sitten Red Bull 400 -juoksu Lahdessa, jota voi nimittää lyhyeksi extremejuoksusksi. On ollut hienoa huomata, miten säännöllinen ja järkevä harjoittelu tuottaa tulosta. Juokseminen on ollut helppoa, mutta onhan niitä vaikeita ja raskaitakin juoksupäiviä mahtunut mukaan. Se mistä olen iloinen, on se, että kaipaamani vauhti on

löytynyt juoksuun. Myös kovempiin vauhtikestävyystreeneihin on ollut helpompi lähteä kuin viime syksynä tai talvella.

Parkrun

Parkrun on maksuton, viikoittainen, kaikille avoin ja ajanotollinen 5 kilometrin juoksu-, hölkkä- ja kävelytapahtuma. Tampereella ensimmäinen parkrun järjestettiin 14.10.2017 ja Tampereen lisäsksi parruneja järjestetään Helsingissä ja Vääksyssä. Tapahtuma on esteetön, joten se soveltuu kaikille, iästä, sukupuolesta, fyysisestä kunnosta tai muista rajoitteista huolimatta. Parkruniin voi tulla myös lastenrattaiden ja koirien kanssa. Koirat tulee kuitenkin pitää hihnassa. Jokainen voi valita juokseeko vai käveleekö reitin. Vaikka Parkrun ei olekkaan

kilpailu, tuloksiin merkitään nopein nainen ja mies. Osa osallistujista lähtee hakemaan kovaa tai reipasta juoksua, kun kiriapua on tarjolla.

Parkruniin osallistuminen vaatii ensimmäisellä kerralla rekisteröitymisen ennakkoon. Rekisteröidy ensimmäisen kerran täältä. Tulosta viivakoodisi mukaasi tapahtumaan.

Tampereella juoksu on lauantaisin klo 9.30 ja lähtö tapahtuu Ratinan stadioinin edestä. Reitti kulkee kevyenliikenteenväylää järvenrantaa mukaillen Arboretumin kääntöpaikalle ja samaa reittiä takaisin Ratinan rantaan. Kääntöpaikka on 2,5 kilometrin kohdalla. Tapahtuma järjestetään vaapaaehtoisvoimin.

Olen juossut muutamia kertoja Parkrunin. Se on mukava ja rento tapahtuma, jossa jokainen

voi edetä haluamallaan tahdilla ja tavalla joko juosten tai kävellen. Tampereen Parkrun palasi lauantaina 7.8 pitkältä koronatauolta ja pitihän sitä lähteä juhlistamaan osallistumalla tapahtumaan. Juoksu sujui omalta osaltani nousujohteisesti ja hyvin. Keskivauhti oli 4:44 minuuttia/ kilometri ja 100 metriä ennen maalia irtosi vielä loppukiri. Maaliin saavuin naisista ensimmäisenä ja samalla juoksin oman viiden kilometrin ennätykseni 23:54. Aurinkoinen ja lämmin sää siivitti juoksua. Minulle tapahtumaan osallistuminen tuo vaihtelua yksin harjoitteluun ja juoksussa on myös kiva käydä testaamassa kuntoa, kun saa muilta vetoapua.

Lisätietoa tapahtumasta löytyy: http://www.parkrun.fi/tampere/course/

parkrun numero #126

Paavo Nurmi Maraton

Paavo Nurmen maratonille palasin vuoden tauon jälkeen. Aiempina vuosina olen juossut

paavolla aina maratonin, mutta tällä kertaa ohjelmassa oli vain puolimaraton. Olin tyytyväinen

juoksuuni, vaikka jäinkin vuonna 2017 juoksemastani ennätyksestä 13 sekuntia. Aikani oli 1:46:37 ja keskivauhti 5:04 minuuttia/ kilometri. Juoksu opetti ainakin sen, että kannattaa vähän paremmin seurata juoksun aikana kellosta aikaa, jos ennätystä yrittää. Minulla olisi ollut kyllä varaa kiristää vauhtia, jos vain olisin huomannut, miten lähellä ennätystä olin. Tapahtuma oli jälleen hyvin järjestetty ja oli kiva juosta synnyinkaupungin teillä. Kisarapsan paavolta voit lukea täältä.

Red Bull 400 -juoksutapahtuma

Minulla on ollut tavoitteena osallistua joka vuosi johonkin uuteen ja erilaiseen

juoksutapahtumaan. Viime vuonna se oli hallimaraton Tampereella, jossa tuli juostua 142 kierrosta ympäri rataa. Tänä vuonna tapahtumaksi valikoitui Red Bull 400 -juoksutapahtuma

(osallistuminen saatu), jossa edessä oli pystysuora nousu Lahden suurmäen huipulle. Perhosia lenteli vatsanpohjassa tavallista enemmän ennen juoksua ja korkeanpaikankammoisena päässä pyöri monenlaisia ajatuksia. Tavoitteena oli juosta tasainen juoksu, enkä osannut edesä haaveilla finaalipaikasta. Hikikarpalot nousi otsalle, kun kuulin, että pääsen B-finaaliin kolmanneksi viimeisenä ajalla 3:20. B-finaalissa juostiin vauhtimäen huipulle illan hämärtyessä. Molemmat juoksut sujuivat hyvin. Alku rauhallisesti edeten ja loppuakohden vauhtia kiihdyttäen. Tuloksissa olin kivasti kymmenes 30. juoksijan joukosta. Aikaa urakkaan kului 5:42. Mielenkiintoinen ja kiva sekä hyvin järjestetty tapahtuma. Kisarapsan mäkijuoksusta voit lukea täältä.

Syyskuu tuokin monia uusia kivoja juttuja ja ainakin yksi lappujuoksu on tiedossa.

Kauden toinen pääkisa eli Helsinki City Double odottaa heti lokakuun alussa.

Tämmöinen oli elokuu, mitähän kaikkia syyskuu tuo tullessaan?

-pia-

#parkrun #paavonurmimarathon #redbull400 #helsinkicitynunring

Red Bull 400 Lahti 2021 - lyhytkestoinen extreme-kokemus

*Osallistuminen tapahtumaan saatu

Osallistuin lauantaina 28.8 Red Bull 400 -juoksutapahtumaan, jota mainostettiin lauseella "elämäsi rankin 400 metriä” ja pitihän minun korkeanpainakammoisena lähteä tämä juoksu kokemaan.

Minulla on ollut tavoitteena osallistua joka vuosi johonkin uuteen juoksutapahtumaan. Viime vuonna se oli hallimaraton Tampereella, jossa tuli juostua 142 kierrosta ympäri rataa. Tänä

vuonna tapahtumaksi valikoitui Red Bull 400 -juoksutapahtuma, jossa edessä oli pystysuora nousu Lahden suurmäen huipulle. Ei muuta kuin numero rintaan ja mittaamaan omaa

suorituskykyä ja korkeanpaikan sietokykyä.

Yleensä lähden jo edellisenä päivänä tapahtumapaikkakunnalle, mutta tällä kertaa lähdimme

vasta aamiaisen jälkeen ajamaan kohti Lahtea ja Lahden urheilukeskusta, jossa tapahtuma-alue sijaitsi. Kisa-alueelle saavuttua hain numerolapun ja juoksupaidan. Ruuhkaa ei ollut, vaikka juoksijoita oli eri matkoille ilmoittautunut yli 1000. Yksilökisan lisäksi tapahtumassa oli vaihtoehtona juosta myös viesti, jossa jokainen 4:stä juoksijasta juoksee 100 metrin pätkän.

Numerolapun saatuani kävin katsastamassa hyppyrimäen ja napsin muutamia kuvia. Mäkeä katsellessa alkoi fiilis nousta, mutta samalla myös jännitys ja paine. Mihin olin taas itseni laittanut? Miten selviän juoksusta?

En oikein tiennyt, miten valmistautua lyhytkestoiseen mäkijuoksuun. Mietin, juoksenko kevyillä lenkkareilla vai polkujuoksukengillä? Otanko hanskat vai en? Miten lämmitellä? Mitä uskallan

syödä ennen juoksua, ettei ruoka ole kurkussa mäkeä kivutessa.

Päädyin juoksemaan polkujuoksukengillä, koska ne tuntuivat pitävän peremmin kuin lenkkarit testatessani juoksualustaa. Järjestäjä suositteli hanskojen käyttöä, joten päädyin juoksemaan hanskat kädessä. Ja se kyllä kannatti, sillä hanskoilla sai hyvän otteen narusta. Tein

huolellisen 30 minuutin alkulämmittelyn, koska en halunnut, että jalat krappaa juoksun aikana. Koska minulla on korkeanpaikankammo, oli syke jännityksestä korkealla, eikä ruoka oikein

maistunut enää aamupalan jälkeen. Vedin päivän proteiinijuomalla, banaanilla ja Nosthin vauhtikarkeilla sekä urheilujuomalla. Olen juossut paljon ylämäkiä ja kestävyyskuntoakin on, joten juokseminen ylämäkeen ei niinkään mietityttänyt tai pelottanut, mutta korkeus pelotti. Pohdin ehkä vähän liikaakin, missä kohtaa alkaa huimaamaan tai pelottamaan.

ALKUKILPAILU Yksilösarjojen alkukilpailujen lähtöjä oli lisätty ja niitä juostiin kymmenen. Finaalien osallistujamärää oli pienenetty ja sekä A- että B-finaaliin pääsi 30 juoksijaa. Juoksin naisten ensimmäisessä lähdössä, joten omaa lähtöä ei tarvinnut kovin kauaa odottaa, eikä jännittää. Ohjatun alkulämmittelyn jälkeen siirryimme noin 30 juoksin ryhmässä lähtöalueelle. Lähdössä juoksijoiden keskuudessa oli aistittavissa jännitystä ja ehkä pientä pelkoakin. Lähtöviivalla

seisoessa alkoi itselle tulla olo, että mihin sitä on itsensä taas laittanut. Mies antoi ohjeeksi, että juokse hiljaa, niin sun ei tartte juosta toista kertaa ja päästään ajoissa mökille. Tosi hyvää kannustusta kotijoukoilta!

Olin miettinyt etukäteen, miten lähden mäkeä kipuamaan. Koska alkuun juostiin alamäkeä, päätin juosta sen rauhallisesti ja rennosti rullaten. En pitänyt kiirettä ja annoin muiden kiirehtiä, sillä en halunnut happoja heti alkumatkasta jalkoihin, enkä halunnut myöskään kompuroida liian lujassa alkuvauhdisssa. Alamäen ja lyhyen tasaisen pätkän jälkeen tavoitteena oli juosta pystyssä niin pitkään kuin voin ja sitten siirtyä kipuamaan nelinkontin eteen päin. Pystyinkin juoksemaan melkein 200 metrin kyltille saakka ja siitä eteenpäin etenin nelinkotin karhunkävelynä eteenpäin. Verkosta ei voinut oikein ottaa kunnolla kiinni, koska se jousti ylöspäin. Helpointa oli edetä karhunkävelyä. Matkan aikana en uskaltanut katsoa sivulle, enkä alaspäin, sillä sen verran minua hirvitti. Katse oli siis tiukasti köydessä, mutta välillä hain katseella maalia. Vähitellen huippu lähestyi ja samalla myös jyrkkyys alkoi loittonemaan, joten

loppumatkan pystyi jälleen etenemään pystyssä. Pystyin etenemään suht tasaista vauhtia koko matkan kohtia maalia, joka sijaitsi alastulomäen huipulla. Maliin selvisin ajassa 3:20.

Olo oli helpottunut, mä selvisin! Hieman kipuaminen tuntui jaloissa ja hengästytti, mutta muuten olo oli hyvä. Nousu ei myöskään ollut niin paha kuin olin kuvitellut.

B-FINAALI Viimeisen erän jälkeen, nousi hikikarpalot otsalle, kun tajusin, että pääsin B-finaaliin kolmanneksi viimeisenä juoksijana. Oli ihan varma, että en pääse jatkoon, mutta toisin kävi.

En siis myöskään noudattanut mieheni ohjetta, emmekä päässeet lähtemään mökille ajoissa.

Ei auttanut muu, kuin huilata ja kerätä rohkeutta seuraavaan juoksuun, jossa juostaan vauhtimäen huipulle asti. Odotusaika oli pitkä, sillä finaalit juostiin vasta klo 19.45 suurmäen iltavalaistuksessa. Ennen juoksua ei ruoka maittanut, joten tankkasin banaanilla ja urheilujuomalla. Ennen juoksua tein jälleen 30 minuutin huolellisen lämmittelyn. Juoksusuunnitelma oli sama kuin alkukilpailussa eli rennosti ja rauhallisesti matkaan ja sitten

vähitellen vauhtia lisäten kohti alastulomäen huippua. Mäkeä aloin kiivetä joukon viimeisenä, mutta se ei minua haitannut. Pystyin jälleen juoksemaan pystyssä melkein 200 metrin kyltille ja siitä etenin reipasta karhunkävelyä eteenpäin ja samalla aloin vähitellen saavuttaa ja ohittaa muita juoksijoita. Alastulomäen huipulta alkoi uusi ja tuntematon urakka kohti suurmäen huippua. Etukäteen oli annettu ohjeeksi valita joko vasen tai oikea kaista, eikä kaistaa saanut vaihtaa enää kesken matkaa. Valitsin vasemman puoleisen kaistan ja etenin ylös karhunkävelynä, sillä pystyasennossa en uskaltanut edetä. Katse oli tiukasti mäessä, sillä

muualle en uskaltanut katsoa. Pientä ruuhkaa oli mäen loppuosuudella, mutta yllättävän hyvin pystyin muutamia juoksijoita ohittamaan vielä viimeisen 20 metrin aikana. Maalin saavutin helpottuneena ajassa 5:42. Nopeasti kiipesin puomin vierestä tornin suojaan ja hengähdin hetken. Nyt oli jalat hapoilla, sydän pomppi ja päässä pyöri. Hengähdystauon jälkeen otin vesimukin käteen ja lähdin hissillä alas voittajan fiiliksellä. Mä tein sen ja uskalsin juosta ylös asti! Stadioinille päästyäni näin valotaululta, että olin hienosti B-finaalin kymmenes. Hyvä ja tasainen juoksu tuotti tulosta.

FIILIS JUOKSUN JÄLKEEN Juoksun jälkeen olo oli hyvä, eikä juoksu tuntunut pahemmin jaloissa. Huolellinen lämmittely, sopiva vauhti alkumatkasta ja hyvä kestävyyskunto varmasti auttoivat asiaa, samoin

RecoveryPump palautusjärjestelmämn käyttö juoksujen välissä. RecoveryPump on lymfaattista kompressiota hyödyntävä palautusjärjestelmä, jolla nopeutetaan aineenvaihduntaa,

helpotetaan rasituksesta johtuvaa lihaskipua ja vähennetään turvotusta. Keho kävi loppuillan

kierroksilla, eikä ruokakaan maistunut ennen kuin pääsin mökille.

Sää suosi koko päivän tapahtumaa. Aurinko paistoi ja mittari näytti + 20 astetta vielä illan

hämärtyessäkin. Kisa oli hyvin ja turvallisesti järjestetty. Ennen tapahtumaa sai sähköpostiin juoksijanoppaan, jossa oli ohjeet ja säännöt selkeästi kerrottu. Paikan päällä pauhaava musiikki ja juontajien höpöttely antoi kivasti virtaa ja fiilistä. Kiva ja mielenkiintoinen tapahtuma. Vaikka heti kisan jälkeen mietin ylhäällä tornissa ollessani, etten ikinä enää tule uudestaan, niin kotimatkalla jo suunnittelin juoksevani uudestaan. Täytyyhän sitä lähteä ensi vuonna aikaa ja sijoitusta parantamaan eli ei muuta kuin ensi vuonna uudestaan!

-pia-

Kisaraportti Paavo Nurmi Marathon 2021

Olen juossut kolme kertaa paavolla maratonin ja lauantaina 21.8 juoksin ensimmäisen puolikkaani paavolla. Jos harjoituksissa juoksemiani puolikkaita ja muutamaa virtuaali

puolikasta ei lasketa mukaan, niin edellisen yksittäisen puolikkaan kisani juoksin Helsingissä vuonna 2017 HCR:lla. Tuon juoksun jälkeen olen juossut puolikkaat vain Helsinki City Doublen yhteydessä ja niissä juoksuissa olen juossut puolikkaan vähän alle kahden tunnin. Puolikkaan ennätykseni on vuoden 2017 HCR:lta ja se on 1:46:24. Hieman minua kyllä mietitytti, miten

juoksu tulee sujumaan.

Matkustin edellisenä päivänä Turkuun ja ennen junaan hyppäämistä kävin syömässä Hesburgerissa perinteisen kisatankkauksen eli kerrosaterian ja illalla pistelin vielä

poskeen muutaman kourallisen sipsejä niinikään perinteiseen tapaan. Juoksufiilistä olin hakenut viikon aikana seuraamalla juoksumessuja. Illalla tein kävelylenkin ja hain kaupungin

teatterilta juoksunumeron. Ennen untenmaille menoa laitoin vielä varusteet kuntoon.

Koska juoksureitti oli tuttu aiemmilta vuosilta, kävin vain sen mielessäni läpi. Laskin myös

energiantarpeen ja suunnittelin ottavani 5, 10 ja 15 kilometrien kohdilla Noshtin vauhtikarkit

sekä hörppääväni urheilujuomaa jokaisella huoltopisteellä. Laskin myös aikataulun tähdäten

1:46 loppuaikaan.

Yötä olin vanhempieni luona ja hyvin nukutun yön jälkeen söin kaikessa rauhassa aamupalan ja juttelin vanhempieni kanssa. Kisapaikalle lähdin kello 11.00 maissa ja kesken lyhyen

kävelymatkan kisapaikalle alkoi kaatosade. Ei auttanut kuin heittää kertakäyttösadetakki niskaan ja jatkaa matkaa kohti tapahtuma-aluetta. Onneksi matka oli lyhyt ja säästyin näin pahemmalta kastumiselta. Sadetta pidin Paavo Nurmen Stadionin katsomossa

jutellen muiden juoksijoiden kanssa. Vaihdoin myös pikaisesti kuulumiset valmentajani kanssa.

Lähtö

Noin varttia ennen starttia siirryin lähtöalueelle ja etsin 1:50 jäniksen, jonka kelkkaan olin

ajatellut lähteä. Tunnetusti lähden liikkeelle liian lujaa ja tällä tavoin ajattelin taata rauhallisen alkuvauhdin. Olo oli hyvä ja luottavainen, sillä kuntoni oli kohdillaan ja vauhtiakin oli alkanut juoksuuni löytymään. Olin myös elokuun aikana juossut sekä 5 kilometrin että 10 kilometrin ennätykseni. Lähdin siis matkaan luottavaisin mielin lenkkarit märkinä.

Onneksi sade lakkasi ennen lähtöä, joka oli kello 12.00. Juoksusää oli lopulta täydellinen, noin +17 astetta ja puolipilvistä. Aurinkokin pilkahteli välillä pilvien takaa, eikä tuultakaan

pahemmin ollut. Vauhtini karkasi jälleen heti alussa, kun lähdin muiden juoksijoiden imuun. Koska lenkkarit oli jo valmiiksi märät, en vältellyt matkalla lätäköitä, vaan juoksin niiden läpi.

Kisareitti oli minulle tuttu ja olen sen aina jakanut mennen tullen kolmeen osaan: kaupunki,

satama ja Ruissalo, joka on minun lempparini. Sataman osuus on taas tylsin ja tuntuu, ettei se osuus lopu koskaan. Yleensä myös vauhtini jostain syystä hiipuu siellä. Luin Turun Sanomista, että ensi vuonna ei enää juostaisi satamassa ja tämä on ainakin minulle mieluinen uutinen.

Alkumatkasta oli vähän ruuhkaa ja jouduin etsimään jonkin verran omaa juoksulinjaani. Kadotin myös 1:50 jäniksen heti lähdön jälkeen. Juoksuni lähti kulkemaan hyvin heti alusta asti, mutta hieman liian lujaa ja jouduinkin hidastamaan vauhtiani. Juokseminen tuntui helpolta, jopa liian helpolta ja kevyeltä. Kaupunkiosuudella oli kivasti kannustusta ja matka

eteni kaupungin katuja ja Aurajoen rantaa pitkin kohti satamaa. Ensimmäinen huoltopiste oli noin 2,5 kilometrin kohdalla Varvintorilla. Hörppäsin vauhdissa urheilujuomaa ja jatkoin matkaani. Seuraava huoltopiste oli satamassa noin 5,3 kilometrin kohdalla. Otin suunnitelman mukaan vauhtikarkin ja hörppäsin urheilujuomaa. Vitoseen saavuin ajassa 25:03.

Sataman jälkeen alkoi lemppariosuuteni eli Ruissalon kaunis ja kumpuileva osuus. Tällä kertaa Ruissalon pienet nyppylät tuntuivat helpoilta juosta ja alamäessä juoksu sujui rennosti rullaten. Nautin juoksemisesta. Ruissalossa oli kaksi huoltopistettä. Ensimmäinen oli Chorauksen lähteellä 8,6 kilometrin kohdalla ja toinen Kansanpuistossa 12,3 kilometrin kohdalla. Molemmissa hörppäsin jälleen urheilujuomaa ja 10 kilometrin kohdalla otin jälleen Noshtin vauhtikarkin. Juoksu sujui edelleen hyvin ja saavuin 10 kilometriin ajassa 50:03 eli olin edelleen suunnitellussa aikataulussa. Asfattilla juoksu kulki ja rullasi hyvin, mutta sateen kastelemalla hiekkatiellä juoksu vähän takkusi. Onneksi hiekkaosuus ei ollut pitkä. Hengitys kulki hyvin, ryhti pysyi hyvänä ja juoksu eteni hyvin. Kolmetoista kilometrin kohdalle osui ensimmäinen vaikea hetki. Onneksi siinä kohtaa löysin samaa vauhtia etenevän juoksijan ja lyöttäydyin hänen peesiin. Oli niin paljon helpompaa juosta ja tsempata itseään eteenpäin toisen peesissä.

Ruissalosta matka eteni jälleen satamaan ja 15 kilometriä tuli täyteen satamassa, jossa oli myös seuraava huoltopiste. Hörppäsin urheilujuomaa ja otin viimeisen vauhtikarkin. Viiteentoista kilometriin saavuin ajassa 1:15:34. Olin hieman jäljessä aikataulusta, mutta juoksu sujui edelleen ihan hyvin. Satamasta matka jatkui kohti Aurajoen rantaa, jossa sai mahtavaa kannustusta aina maaliin saakka. Viimeinen huoltopiste oli Varvintorilla 18,6 kilometrin

kohdalla ja heti huollon jälkeen kohdalleni osui toinen vaikea hetki, mutta onneksi maaliin oli enää muutama kilometri. Paavo Nurmen patsaan kohdalta otin loppukirin ja maaliin saavuin ajassa 1:46:37. Maalissa valmentajani Annemari Kiekara oli vastassa ja kävimme juoksuni läpi.

Kuva: Annemari Kiekara

Olin 27. naisten sarjassa 349 juoksijan joukosta ja omassa N50-sarjassa olin hienosti kuudes 31 juoksijan joukosta. Keskivauhti oli 5:04 ja keskisyke oli 161. Matkan aikana en pahemmin vauhtia enkä sykettä seurannut. Katsoin väliajat vitosen, kympin ja 15 kilometrin kohdilla. Kanssajuoksijoita oli mukavasti ympärillä koko matkan ja heistä sain kivasti tsemppiä omaan juoksuuni. Muutaman lyhyen pätkän jouduin taivaltamaan yksin. Oli hieno juoksupäivä ja onnistunut kisa, vaikka jäin harmittavasti ennätyksestäni vain 13 sekuntia! Silti olin tyytyväinen ja ylpeä juoksuuni. Oli hienoa huomata, että kestävyyskuntoni on hyvä ja uudenlaisten harjoitusten myötä vauhti on alkanut myös löytyä. Harjoittelu siis tuottaa tulosta. Ehkä minun pitäisi jatkossa opetella seuraamaan paremmin vauhtia matkan aikana, niin ei menis enkat noin tiukoille. Ehkä täytyy etsiä syksylle vielä sopiva puolikas ja lähteä kokeilemaan ennätys.

Kiva juoksutapahtuma ja järjestelyt olivat paavolla jälleen hyvät ja toimivat. Ensi vuonna olen jälleen lähtöviivalla, mutta matkana on maraton.

-pia-