Vuoden 2016 alussa asetin tavoitteeksi juosta maratonin alle neljään tuntiin. Tavoitetta lähdin metsästämään Paavo Nurmi Maratonille Turkuun. Tavoitteenani oli siis juosta maraton ja alittaa viimein ja vihdoin neljän tunnin maaginen raja. Mutta, kuikakas kävikään...
Valmistautuminen maratonille sujui hyvin ja maratonia edeltävän viikon vietin Vierumäen Urheiluopistolla seuraten tyttäreni golfin SM-kisoja ja samalla lenkkeilin, tein lihashuoltoa, lepäilin ja söin hyvin. Oli ihana nukkua myös päikkärit päivittäin :) Viimeistely siis sujui suunnitelmien mukaan ja olo tuntui hyvältä. Kaikki oli kunnossa ennen H-hetkeä.
Saavuin aurinkoiseen Turkuun suoraan Vierumäeltä perjantai-iltana. Ensitöikseni suuntasin kulkuni kohti kisakansliaa hakemaan juoksunumeroni ja fiilistelemään kisatunnelmaa Aurajoen rantaan. Ilta meni vanhempieni kanssa jutellessa ja herkullista kanapastasalaattia syöden. Ennen nukkumaan menoa laitoin kisakamppeet valmiiksi ja kävin reitin aikatauluineen läpi. Eikös se ole niin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Vähän tuntui perhosia olevan vatsassa, mutta onneksi ei liikaa.
Kisa-aamuun heräsin virkeänä ja runsaan aamupalan jälkeen aloin valmistautua kisaan. Perhosia oli edelleen vatsassa, joten päätin lähteä suunniteltua aiemmin kisapaikalle. Kävelin lähtöpaikalle noin tuntia ennnen lähtöä, vein vaihtolenkkarit säilytyksen ja siirryin puiden varjoon lähtöalueelle nauttimaan kisatunnelmasta. Jännittyneenä seurasin lauantain sääennustetta ja toivoin lämmintä & aurinkoista keliä, koska jostain syystä minulle tuntuu lämpimät kelit sopivan. Maratonista tulikin sitten hellejuoksu ja erittäin rankka. Vaikka olin tankannut hyvin ja vielä ennen lähtöä join muutaman desin, odotin suu kuivana juomapisteitä.
Juoksun aloitin aika reippaasti ja huomasin jo kauppatorin kohdalla ohittaneeni neljäntunnin jänikset. Suunnitelmani oli juosta jänisten mukana, mutta juoksu tuntui hyvältä ja annoin mennä vaan. Juoksin ensimmäiset kilometrit 5,20-5,25 vauhtia ja 10 kilsan jälkeen vauhti hidastui 5,32/ kilometri. Puolikkaan kohdalla kello näytti 1,58,09. Olin aikataulussa ja juoksu tuntui edellen hyvältä. Ihmettelin juoksun sujuvuutta ja pohdiskelin, että missähän vaiheessa mahtaa seinä tulla vastaan. No eipä tarvinnut kovin kauan odotella, sillä ensimmäinen notkahdus tuli 25 kilsan kohdalla. Pystyin vielä notkahduksen jälkeen nostamaan vauhdin 5,22/ kilometri. Seuraava notkahdus tuli Ruissalossa pienellä ylämäkiosuudella noin 36 kilsan kohdalla ja vauhti hiipui 5,41/ kilometri. Sain vielä loppumatkasta kiristettyä vauhtia, kun neljäntunnin jänis tuli vierelleni ja tsemppasi minua seuramaan. Kiitos Vauhtisammakon jänikselle tsempistä! Vauhtini ei kuitenkaan ihan riittänyt neljän tunnin alitukseen, mutta ennätys tuli :) Maaliin juoksin nettoaikaan 4,00,39 (brutto 4,01,17). Vähän jäi tuo aika harmitamaan, mutta uusi yritys on sitten HCM:lla elokuussa! Illalla tuloksia selatessa, huomasin ilokseni, että olin omassa sarjassani kuudes.
Juoksin ensimmäistä kertaa Paavo Nurmi Maratonin ja olin iloisesti yllättynyt tapahtumasta ja reitistä. Reitti oli mielestäni kiva ja varsinkin kävelykatuosuus, jossa oli kunnon karnevaalimeininkiä ja kovaa kannustusta. Kummasti askel lähti lentoon kannustuksen voimasta! Ruissalon osuus oli kaunis ja mukava, mutta olin yllättynyt osuuden mäkisyydestä. En muistanutkaan, että Ruissalossa on mäkiä :) Kannustus reitin varrella oli hyvää pitkin matkaa ja huolto toimi hyvin. Erityisesti mieleeni jäi kaksi pikkutyttöä, jotka tarjosivat kauhalla saavista suihkua satama-alueella :) Ja se tuli kyllä tarpeeseen! Maalin saavuttuani tankkasin ja siirryin fysioterapeutti opiskelijan hierontaan. Palauttava lihashuolto teki hyvää kankeille lihaksille. Hyvät muistot jäi hellemaratonista ja ensi vuonna juostaan uudestaan!
