HCM 2016

Kisavalmistelut sujuivat suunnitelmien mukaan ja olo ennen maratonia oli hyvä. Perhosia oli jonkinverran vatsassa, koska edellisestä maratonista oli aikaa vain kuusi viikkoa ja toisaalta viime vuoden HCM:n keskeytys kolkutti takaraivossa!

Jouduin viime vuonna keskeyttämään HCM:n noin 25 kilsan kohdalla, kun syke löi kahtasataa ja muiden juoksijoiden juoksusukkien värit vain välkkyivät silmissä. Syy korkeaan sykkeeseen selvisi noin kuukauden päästä maratonista, kun monien verikokeiden ja tutkimusten jälkeen selvisi, että minulla on kilpirauhasen liikatoiminta. Tuo kuukausi oli piinaavaan pitkä aika, kun tiesin, että kaikki ei ole kunnossa, mutta syytä ei vain tuntunut löytyvän. Jaksoin juuri ja juuri kävellä 2 kilometriä ja ylämäet olivat yhtä tuskaa, kun syke löi kahtasataa ja henkeä ahdisti. Myös epätietoisuus siitä, voinko ja jaksanko vielä liikua tai juosta painoi mieltä. Onneksi oikea lääkitys löytyi ja kahden kuukauden liikuntataoun jälkeen sain aloittaa juoksemisen uudelleen juoksumatolla vauhtia ja sykettä seuraten. Tammikuun alussa suunnittelin itselleni harjoitusohjelman ja tavoitteeksi asetin neljän tunnin alituksen. 

Kohti HCM:a

Perjantaina lähdin kohti sateista Helsinkiä ja majoituin keskustan hotelliin. Iltapäivän ohjelmassa oli juoksunumeron ja -paidan haku kisatoimistosta, sekä kiertely EXPO-näyttelyalueella. Illalla kiertelin vielä kaupungilla ja kävin syömässä sekä latoin juoksu kamppeet valmiiksi. Yritin katsella vielä Rion Olympiakisoja, mutta uni tuli silmään jo klo 22.00! 

Sain nukuttua hyvän ja pitkän yön. Heräsin harmaaseen ja sateiseen kisa-aamuun klo 8.30. Tuhdin aamupalan jälkeen tein pienen kävelylenkin ja seurailin Rion Olympiakisoja tv:stä. Olin laittanut jo eilen juoksukamat valmiiksi, mutta säätiedotusta seuratessa, tein vielä pientä hienosäätöä varusteisiin. Olen vuosien varrella oppinut, että minun täytyy juosta suht tyhjällä vatsalla. Nyt, kun juoksu oli iltapäivästä, söin kunnon aamupalan ja otin pientä purtavaa noin 2-3 tuntia ennen juoksua. Tällä kertaa söin banaanin, välipalapatuukan ja join kupin kahvia. vettä olin tankkaillut pitkin aamupäivää. 

Lähdin vesisateessa hotellilta kävellen kohti Sonera Stadiumia klo 13.30 muutaman muun juoksijan kanssa. Sade lakkasi kävelyn aikana, mutta silti sain lenkkarit kasteltua lätäköissä. Olo tuntui hyvältä ja rennolta kävellessä kohti stadiumia, mikä yleensä lupailee hyvää juoksua ajatellen :) Kävin vaihtamassa kuivat juoksukamat päälle ja samalla vaihdoin muiden juoksijoiden kanssa ajatuksia vaatetuksesta ja tulevasta juoksusta. Tunnelma alkoi tiivistyä ja pientä jännitystä oli ilmassa! Sadeviitta päälle, viimeiset hörpyt pepsipullosta, kamat varustesäilytykseen ja sitten wc:n kautta lähtöalueelle.

Neljään tuntiin?

Olin asettanut tavoitteksi juosta alle neljän tunnin, joten asettauduin lähtöalueella neljäntunnin jänisten taakse. Ajatuksena oli seurata heitä 35-38 kilsaan ja sitten mennä ohi, jos on rahkeissa varaa. Lähtöalueella oli tiivis tunnelma ja ahdasta, kuten aina. Juoksijat ympärillä tarkastelivat lenkkareitten nauhoja, mietivät aikatavoitteita ja pohtivat, pitäisikö sadeviitta ottaa pois vai ei ja tietysti otetiin selfieitä. Siinä lähtäalueella seistessä tuli todettua, että odottavan aika on pitkä! Kello 15.00 tuli lähtölaukaus ja itse pääsin lähtöviivan yli noin 15.01.13. Tällä kertaa lähtö sujui yllättävän hyvin ja oli tilaa juosta! Ensimmäiset kilometrit sujuivat letkassa juosten vähän suunniteltua hitaammin.  Jopa ensimmäinen juomapiste pääsi yllättämään! Viiden kilsan jälkeen sain juoksuni rullaamaan ja nostetua juoksuvauhtiani tavoitteeseen. Lehtisaaressa oli muutamassa kohdassa vähän ahdasta ja ruuhkaa. Sai varoa, ettei astu edellä olevan kantapäille. En muista, että aiempina vuosina olisi ollut tämmöistä ruuhkaa lehtisaaressa.

(Kuva: Kuva: MarathonFoto)

Juoksu kulki hyvin ja suunnitelmien mukaan aina puoleen väliin asti. Kilometrivauhti pysytteli 5,40 tuntumassa. Urheilujuoma alkoi tökkiä 28 kilsan juomapisteellä ja oli pakko ottaa muutama kävelyaskel, etten olisi oksentanut. Sama homma toistui lopuillakin juomapisteillä. Juoksu alkoi painaa jaloissa siinä 30 kilsan kohdalla. Samalla huomasin kuinka neljän tunnin jänisten viirit alkoivat etääntyä ja tajusin, että mahdollisuus neljän tunnin alitukseen ja neljän tuntiin oli mennyt. Yritin vielä kiristää vauhtia, mutta en saanut hyvää tsemppiä enää päälle. Asetin uudeksi tavoitteeksi maaliin pääsyn ja 4.30 alituksen. Kilometrivauhti tippui 35 kilsan jälkeen yli kuuden minuutin ja viimeiset 7 kilsaa olivat henkien taistelua väsymystä ja oksennusta vastaan. Baanalla ja Kansalaistorilla sain vielä pienen tsempin päälle hyvän kannustuksen ansiosta. Enää kaksi kilsaa maaliin! Jaksaa, jaksaa! Kaartuessa Sonera Stadiumille, otin vielä spurtin, kuten tapoihini kuuluu ja muutama ohituskin tuli spurtin aikana vielä tehtyä. Mistähän nuokin voimat spurttiin tulevat? Maaliin selvisin väsyneenä, mutta onnellisena ajassa 4.21.57.

(Kuva: Kuva: MarathonFoto)

Maaliin päästyä hain nopeasti kuivat ja läpimät vaatteet päälle ja kävelin loppuverkkana hotellille. Välipalan jälkeen menin hotellin saunaan, jossa oli myös muita juoksijoita paluttelemassa maratonin rasituksia. Kylläpä sauna teki hyvää maratonin jälkeen! Sen verran kroppa kävi kierroksilla, että uni tuli silmään vasta puolen yön jälkeen. Aamuyöstä heräsin ulkoa kantautuneeseen "me ollaan sankareita" -lauluesitykseen. Käänsin kylkeä ja totesin, että aika monta sankaria suoritti eilen maratonin maaliin!

Tavoite jäi saavuttamatta

Tavoite jäi saavuttamatta, mutta olen silti ihan tyytyväinen suoritukseeni. Lähdin hakemaan neljän tunnin alitusta ja ennätystäni, koska olin omasta mielestäni palutunut Paavon hellemaratonista. Mutta olinko sittenkään? Entä, jos väliä olisikin ollut 8 viikkoa? Mutta, kaksi maratonia kuuden viikon sisään on 48-vuotialle ihan hyvä suoritus. Vai mitä?  Pidin uudistetusta reitistä. Reitti oli sopivan haastava ja nautin juoksemisesta etenkin Lehtisaaressa ja Lauttasaaressa. Myös ns. kaupunkiosuus oli kiva. Kaivopuiston osuudesta en ole koskaan pitänyt. En kylläkään tiedä, miksi? Kannustus oli hyvää pitkin matkaa, etenkin Ruoholahdessa ja Baanalla :) Mieleeni jäi erityisesti rouva, joka nallen kanssa oli kannustamassa eri puolilla reittiä ja pikkutyttö, joka halusi ehdottomasti tulla vesilätäkön läpi antamaan läpsyjä! Huolto pelasi hyvin niin reitillä kuin maalissakin. Jälleen kerran mukava tapahtuma, kiitos järjestäjille ja vapaaehtoisille! Olin nyt mukana HCM:lla viidettä kertaa ja enköhän asetu lähtöviivalle taas ensi vuonna! Asetin tälle vuodelle tavoitteksi ennätyksen juoksemisen puolikkalla ja neljän tunnin alituksen maratonilla. Toinen toetutui ja toinen ei. Nyt mietin, että pitäisikö loppuvuodesta juosta vielä yksi maraton ja yrittää alitusta vai siirttäkö tavoite ensi vuoden kevääseen? Mutta nyt palutellaaan pari viikkoa ja nautitaan jäljellä olevasta kesälomasta :)

Juoksuterveiset Islannista!

Olen jo useamman vuoden haaveillut Islannin matkasta ja heinäkuun lopulla pääsin viimein ja vihdoin toteuttamaan haaveeni. Islannin lomaani kuului pakolliset nähtävyydet eli Gullfossin vesiputous ja Geysiirit sekä kävelyä, juoksua, uintia ja kalaherkuista nauttimista.

Viikko sitten lensin aurinkoisesta ja helteisestä Suomesta sateiseen ja viileään Islantiin. Onneksi sade kuitenkin loppui illan aikana ja säätiedotus lupasi lämmintä ja aurinkoista keliä. Lomani ajaksi sattui Islantiin kesän parhaat kelit :)

Illalla tutustuin kävellen Reykjavikiin ja etenkin rantakatuun (Saebraut), jossa oli tarkoitus juosta ja kävellä muutama lenkki viikon aikana. Rantakadulla näytti saavan hyvän 5-10 kilometrin  lenkin aikaan ja kaupan päälle sai ihailla meri- ja vuorimaisemaa. Aamuisin rantakadulla oli paljon eri ikäisiä juoksijoita.

Trail running

Olin jo Suomesta käsin selvittänyt Arctic Running:n juoksuretkiä, sillä en oikein uskaltanut lähteä omin päin juoksentelemaan luonnonpuistoihin. Tarjolla oli 2-6 tunnin juoksuretkiä sekä useamman päivän juoksuretkiä. Myös ryhmille löytyi retkiä. Hinnat vaihtelivat retken pituuden mukaan. Varasin itselleni Volcano City Trail tourin, jonka pituus oli 2-2,5 tuntia ja hinta 19 250 ISK. Tiistaina olikin vuorossa odottamani juoksulenkki. Juoksuoppaani haki iltapäivällä minut hotellilta ja ajoimme noin 15 minuutin matkan Reykjavinkin ulkopuolelle Heidmarkin luonnonsuojelualueelle, josta juoksumme alkoi. Heidmark on 28 neliökilometrin laajuinen alue, jossa on laavamuodostelmia, metsämaata, polkuja ristiin rastiin ja piknikpaikkoja. Maasto on helppokulkuista, joskin välillä aika kivikkoista.

Alkumatka oli metsäaluetta ja helppokulkuista maastoa, sillä juoksimme noin 2 kilometriä polkuja pitkin. Vähitellen maasto muuttui karummaksi ja vaikeakulkuisemmaksi laavakentäksi. Jalkojen alla oli isompaa ja pienempää kiveä eli tarkkana sai olla, ettei nilkka nyrjähdä. Maisemien ihailun lisäksi sai siis katsella myös jalkoihin. Reitin varrella oli luolia, erilasia laavamuodostelmia, lampaiden kokoomisaitauksia ja kauniita kivikkokasveja. Välillä oli pakko pysähtyä kuvaamaan karua, mutta kaunista luontoa.

Noin 4-5 kilometrin kohdalla aloimme nousta ylös kohti Burfell tuolivuoren rinnettä. Mentiin ylös-alas ja taas ylös rinteitä pitkin. Välillä meno oli enemmän kiipeämistä kuin juoksemista! Oli mahtava tunne, kun pääsin vuoren huipulle ja mitkä maisemat sieltä avautuivat eteeni. Hetken aikaa ihailin henkeäsalpaavia maisemia ja räpsin kuvia ennen kuin aloitimme juoksun alas kraaterin pohjaan. Taas juostiin rinnettä alas ja ylös. Tosi tehokasta mäkijuoksua siis :)

Paluureitti kulki aikalailla samaa reittiä kuin menomatka ja viimesiet 2 kilometriä juoksimme polkua pitkin tulevaa maraton vauhtiani. Lenkin jälkeen venyttelimme luonnon helmassa ennen paluuta hotelille. Juoksua tuli noin 10 kilometriä ja aikaa kului valokuvaustaukoineen noin puolitoista tuntia. Mukava, mutta hikinen juoksuretki. Tämä oli ensimmäinen ns. polkujuoksuni ja eipä tule jäämään viimeiseksi!

Juoksun jälkeen nautin pienen välipalan ja lähdin rantatietä pitkin Laugardalurin ulkoilualueelle uintireisulle. Rantatietä pitkin kävelyä tuli noin 3 kilometriä, joka oli hyvää palauttelua juoksusta.  Uinti ja kylpeminen + 35-40 asteisessa vedessä tuntui hyvältä ja rentouttavalta juoksu- ja kävelylenkin jälkeen. Kokeilin myös höyrysaunaa ja kylpemistä +40-44 asteisessa altaassa. Uintireissun jälkeen nautin satamassa herkullisen kala-aterian.

Ensi vuonna uudestaan?

Islannissa on paljon hyviä vaellus- ja juoksureittejä puistoalueilla ja luonnonpuistoissa.  Reykjavikin rantatietä pystyy hyvin juoksemaan pitkänkin lenkin. Myös uimareille löytyy mitä erilaisempia altaita sisältä ja ulkoa. Itse kävin kahdessa uimahalliisa Reykjavikissa ja Fontana kylpylässä. Oli aika upeaa ihailla Hekla-tulivuorta saunanlauteilta ja porealtaasta :) 

Islantiin ihastuneena aloitin jo ensi vuoden lomasuunnilman teon. Ajatuksenani on varata useamman päivän juoksuretki ja tutustua Islannin luontoon ja nähtävyyksiin juosten. Haavena on myös Reykjavinkin maraton, joka juostaan elokuun loppupuolella.

Miten huollan kroppaani?

Otin Sinin Takomorunnersin bloggaajille heittämän haasteen vastaan ja kerron omista kehonhuoltorutiineistani.

Mitä enemmän on tullut ikää, sitä enemmän olen ruvennut kinnittämään huomiota kehonhuoltoon ja kehon kuuntelemiseen. Enää ei mennä nuoruuden innolla! Olen myös kantapään kautta oppinut, että ikääntyvä keho tarvitsee enemmän palautusta etenkin kovista harjoituksista, enemmän paluttaviaharjoituksia ja venyttelyä. Myös ruokavaliolla ja unella on suuri merkitys hyvinvoinissa.

Mitä juoksijan kehonhuoltoon kuuluu?

Mielestäni siihen kuuluu palauttavat lenkit, lihaskuntoharjoittelu sekä liikkuvuus- että venyttelyharjoitukset. Myös ruokavaliolla, levolla ja unella on suuri merkitys hyvinvoinnissamme. Näen, että hyvä ja tasapainoinen olo tulee, kun harjoittelu, ravinto ja lepo (=löhöily) ovat tasapainossa eli kaikkea sopivassa suhteessa! Hieronnan lisäksi listasin juoksijan kehonhuoltoon myös jalkojen hyvinvoinnin eli sopivat jalkineet ja jalkajumpan. 

Miten huollan kroppaani?

Meikäläisellä tulee selkeästi enemmän tehtyä liikkuvuus- ja venyttelyharjoituksia talvikaudella kuin kesällä ja kotona olen tosi laiska venyttelemään.

Talvikaudella harjoitteluni koostuu juoksu- ja lihaskuntoharjoittelusta sekä venyttelystä. Juoksua tulee sekä ulkona että juoksumatolla 3-4 kertaa/ viikko, lihaskuntoaharjoituksia 1-2 kertaa/ viikko ja venyttelyä 1-2 kertaa/ viikko viikoista riippuen. Talvella käyn 1-2 kertaa viikossa ohjatuilla venyttelytunneilla, koska näin tulee venyteltyä säännöllisesti ja huolella koko kroppa. Tunnit kestää 45-50 minuuttia ja ne sisältävät liikuvuusharjoituksia, pitkäkestoisia venytyksiä ja usein lopussa on lyhyt rentoutus. Koska tunneilla on eri ohjaa, poikeavat tunnit toisitaan, eikä kyllästymistä tule. Tuntien sisällöt vaihtuvat noin kuukauden välein. Talvella tulee käytyä myös hierojalla säännöllisen epäsäännöllisesti. Yleensä ostan 5-10 kerran hierontakortin ja käyn 1-2 viikon välein hieronnassa. Hieronta kohdistuu jumeista johtuen joko niska-hartiaseutuun tai jalkoihin. En kylläkään voi sanoa, että nautisin hieronnasta, sillä paikat ovat yleensä sen verran jumissa, että hieronta ei ole nautinnollista! Välillä kylläkin pyydän kevyen henrouttavan hieronnan :) Saunassa miedossa lämmössä palauttelen pitkien lenkkien rasitukset ja rentoudun.

Kesällä taas harjoitteluuni kuuluu juoksua 3-5 kertaa/ viikko, lihaskuntoharjoittelu kerran viikossa ja ohjattu venyttely kerran viikossa. Palauttavana harjoitteluna kesäkaudella on myös golf. Olen huomannut, että golfkierros pehmeällä nurmella rauhalliseen tahtiin, on minulle sopivaa palauttavaa harjoittelua. Samalla se on hyvää ajatusten nollausta, kun on keskityttävä pelaamiseen. Joskus myös korvaan pitkänlenkin golfkierroksella. Yritän venytellä kotona, mutta aika laiskasti tulee venyteltyä. Yritän huoltaa kerran viikossa pakarat, reidet ja pohkeet. Jalkapohjat tulee ehkä kaikkein parhaiten huollettua. Putkirullaan jalkapohjia säännöllisesti joko rullalla tai golfpalollla, etenkin pitkien lenkkien jälkeen.

Mitä ravintopuoleen tulee, niin pyrin syömään säännöllisin väliajoin perusruokaa. Herkuttelen silloin, kun siltä tuntuu, enkä pode huonoa omaatuntoa siitä! Kesällä tulee syötyä kevyemmin kala-kasvispainotteisesti. Talvella taas syön enemmän kana-pastaruokia. Lisäravinteita en käytä. Yritän nukkua kahdeksan tunnin yöunia, mutta aina se ei onnistu. Ikä on tuonut myös omat muutoksensa unen laatuun ja pituuteen.

Jalkojen hoito

Itse pidän tärkeänä myös jalkojen hyvinvointia. Teen säännöllisesti jalkajumppaa ja rentoutan jalkapohjia rullaamalla joko golfpalolla tai rullalla. Käyn säännöllisesti huoltamassa jalkani joko jalkojenhoitajalla tai jalkaterapeutilla. Yleensä silloin, kun vaihdan talvikengät kesäkenkiin ja kesäkengät talvikenkiin. Rasvaan myös jalkojani säännöllisesti.

(kuva: Kimmo Torkkeli)

Uskon, että olen säästynyt rasitusvammoilta ja suuremmilta lihaskivuilta suht säännöllisen venyttely- ja liikkuvuusharjoittelun avulla. Minun lihashuoltoni on siis sopivasti löhöilyä, ravintoa ja unta!