Ei mennyt lokakuu ihan suunnitelmien mukaan, mutta monen moista tapahtumaa ja tilannetta
mahtui kuukauteen. Heti kuukauden alussa pääsin viimein juoksemaan #helsinkicitydouble :n, joka oli yksi tämän vuoden päätavoitteistani. Lähdin hakemaan doublelta kahta onnistunutta
juoksua sekä nauttimaan itse juoksutapahtumasta. Koska olin hyvässä kunnossa, tavoitteena oli myös parantaa viime vuotista doublen kokonaisaikaa ja sainkin parannettua aikaani 6
minuuttia 51 sekuntia. Kisarapsan doublelta voit lukea täältä.
Doublen jälkeinen viikko meni palautellessa juoksusta ja viikon aikana tulikin lähinnä löhöttyä, syötyä ja vähän liikuskeltua. Myös uni maittoi ja untenmailla olinkin useampana iltana jo ennen kello kymmentä. Ruoka maistui hyvin ja tuntui, että koko ajan oli nälkä, eikä mikään tuntunut riittävän. Lisäenergiaa tulikin tankattua myös herkkujen muodossa. Juoksua tuli vain
juoksukoulujen ohjaamisen yhteydessä ja viikon aikana kävin myös kahdella venyttelytunnilla. Rauhalliset ja pitkät venyttelyt tekivätkin hyvää sekä kropalle että mielelle. Viikonloppuna
suuntasin kulkuni mökille nauttimaan luonnonrauhasta ja meri-ilmasta. Mökkiä talvikuntoon laittaessa sain monipuolista hyötyliikuntaa. Ehdin myös pihatöiden lomassa pitkästä aikaa
sieniretkelle ja sienikoriin löytyi sekä suppilovahveroita että kanttarelleja.
Viikolla 41 palasin vähitellen juoksuharjoittelun pariin. Ohjelmassa oli viisi treenikertaa ja kaksi lepopäivää. Maanantaina juoksin kevyen 9 kilometrin lenkin 140-155 sykealuella. Tiistaina oli lepopäivä ja kävin 45 minuutin venyttelytunnilla. Keskiviikkona juoksin
ensimmäisen reippaan lenkin doublen jälkeen ja ohjelmassa oli 9 kilometrin kiihtyvän lenkin niin, että ensimmäiset kolme kilometriä juoksin noin 5.40/km, seuraavat kolme kilometriä noin 5.20/km ja viimeiset kolme kilometriä noin 5.10/km. Juoksu kulki yllättävän hyvin, vaikka edellisinä päivinä oikeassa kyljessä oli tuntunut ajoittain kipua. Torstaina harjoitusohjelmassa luki lepo ja kävin jälleen 45 minuutin venyttelytunnilla. Illalla tuli muutama kilometri juoksua
juoksukoululaisten kanssa juostessa. Perjantaina juoksin kevyen 10 kilometrin lenkin ja tein 10 minuutin koordinaatiot sekä otin muutaman rennon vedon. Lauantaina minulla oli onnistunut
tasotesti Hervannan urheilukentällä. Annukka suoritti testauksen ja Mika oli jäniksenä, joten vauhti pysyi kuosissa, enkä lähtenyt juoksemaan liian lujaa. Hieman kyllä tuulinen ja viileä sää haittasi menoa. Yhteistyö on sujunut hienosti Annukan kanssa ja olen mennyt vuoden aikana todella paljon eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi vuotta. Illalla olin viluinen ja oikeassa kyljessä tuntui jälleen ajoittain kipua. Sunnuntaina juoksin aamupäivällä oman 15 kilometrin kevyen lenkin ja illalla oli juoksukoulun puolentoistatunnin sauvakävelylenkki Kaupin maastossa. Illan ja yön aikana aloin palalle ja kipu oikeassa kyljessä lisääntyin, mutta sain joten kuten nukuttua.
Viikko 42 olikin sitten kaikkea muuta kuin, mitä olin suunnittelut. Kipu oikeassa kyljessä ei
hellittänyt, pikemmikin voimistui yön ja aamun aikana. Viikko alkoi terveyskeskuksen kautta
ensiapuun ja sieltä leikkaussaliin. Samalla sain heittää hyvästit tulevan lauantain Saul SM-puolimaratonille. Kylkipistos ei ollutkaan rehvähdys, kuten olin viikon aikana tulkinnut, vaan umpisuoleni oli tulehetunut. Pari päivää vierähti leikkauksen jälkeen sairaalassa ja sen jälkeen toipuminen jatkui kotona. Loppuviikko kului nukkuen, lepäillen ja syöden. Lehtiä tuli luettua vino pino ja monta podcast-ohjelmaa kuunneltua. Löhötessä oli aikaa myös suunnitella ensi
vuoden kisakalenteria.
Viikkoa 43 voisi kuvailla lauseilla kävellen kuntoon tai hitaasti kiiruhtaen. Tämä ei ole ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen kerta, kun kuntoutan itseni kävellen takaisin
juoksukuntoon. Kävely on hyvä treeni- ja kuntoutusmuoto juoksijalle. Rauhallinen kävely antaa mukavasti peruskuntoa ja hellii myös kehoa ja mieltä.
Noudatin viikolla lääkärin ohjetta eli ulkoilua ja rauhallista kävelyä päivittäin tuntemusten mukaan. Raskaiden (5kg) taakkojen nostamista ja kantamista oli vältettävä, samoin ponnisteluja. Tein joka päivä kävelylenkin ja aloitin kahden kilometrin lenkistä. Päivittäin lisäsin aina muutaman kilometrin lisää ja vauhtini vaihteli sekä maaston että fiiliksen mukaan. Sen verran haava-alueet olivat arat, että venyttelyt jätin vielä väliin.
Onneksi muutaman viikon treenitauko ei ehdi kuntoa rapistuttaa ja toisaalta joskus tauko voi olla jopa paikallaan. Kestävyys palautuu nopeasti treenitaukoa edeltäneelle tasolle, kunhan
saa jälleen säännöllisestä treenirytmistä kiinni. Nopean palautumisen syynä on treenien avulla hankittu, tiheä hiussuoniverkosto, joka ei rapistu vielä kolmen kuukaudenkaan treenitauon
aikana. Täydellisen treenaamattomuuden seuraksena lihaskunto kääntyy laskuun jo parin viikon kuluttua ja kuukauden tauon seurauksena esimerkiksi voimatasot ovat laskeneet noin 10 prosenttia. Lihasmuistin ansioista treenanneen henkilön voimatasot sekä lihasmassa
palautuvat kuitenkin nopeasti taukoa edeltäneelle tasolle. Myös lihasmassa alkaa pienentyä jo muutaman viikon jälkeen. Maksimaalisen hapenottokyvyn osalta kunnon heikkeneminen on vieläkin nopeampaa, sillä parin viikon tauon arvioidaan tiputtavan kestävyyskuntoa 10 prosenttia ja 3-4 kuukauden treenaamattomuuden jo 20 prosenttia lähtötasosta.
Juoksua tuli kuukauden aikana 123 kilometriä ja kävelyä tuli yllättävän paljon, 105 kilometriä. Alkukuusta venyttelyä tuli tehtyä yllättävän paljon, kun ehdin töiden lomassa Fressin kehonhuoltotunneille. Lihaskuntoa ja koordinaatiota tuli tehtyä jonkin verran.
Näissä tunnelmissa kohti marraskuuta.
-pia-