Vuokatti Hiihto 2022

Osallistuin lauantaina 5.3.2022 Vuokatti Hiihtoon, joka oli samalla tapahtuman 20-vuotisjuhlahiihto. Tapahtuma järjestettiin Vuokatin urheiluopiston välittömässä läheisyydessä. Valittavina matkoina oli 10, 30, 50 ja 100 kilometrien matkat joko perinteisellä tai vapaalla hiihtotavalla. Matkoja ja reittivaihtoehtoja löytyi niin vasta-alkajalle, kuntoilijalle kuin kilpahiihtäjälle. Itse valitsin 50 kilometriä vapaalla hiihtotavalla. Edellisestä massahiihdostani eli Finlandia hiihdosta oli kulunut 29 vuotta, joten jo oli aikakin kokeilla jälleen massahiihtoa. Hiihdin Filandia-hiihdot vuosina 1992 ja 1993. Vuoden 1993 Finlandia hiihto oli myös 20-vuotisjuhlahiihto ja silloin lumitilanteen takia hiihdettiin 50 kilometriä. Vuonna 1992 hiihdettiin 75 kilometriä.

Hiihto on osa juoksuharjoitteluani ja osan peruskuntolenkeistä korvaan hiihdolla. Sunnuntaisin tulee hiihdettyä 40-60 kilometrin lenkkejä ja viikollakin 10-30 kilometrin lenkkejä, joten Vuokatti Hiihdon 50 kilometriä ei tuntunut suurelta haasteelta kilometrien suhteen. Hiihdän

vapaalla hiihtotavalla, vaikka perinteisen hiihdon on sanottu tukevan juoksua paremmin kuin

vapaan hiihto. Perinteisen tekniikkani on huomattavasti parempi kuin luistelutekniikkani, joten minun kannattaisi hiihtää perinteistä. Itse hiihdän kuitenkin mieluummin vapaalla hiihtotavalla, koska voin vain ottaa sukset varastosta ja lähteä hiihtämään. Vähän niin kuin juoksussa eli lenkkarit jalkaan ja ei kun menoksi. Osaan kyllä voidella perinteisen sukset, mutta inhoan voitelua ja epäonnistumisen riski on suuri, kun harvoin voitelee. Tapahtumassa oli tarjolla voitelupalvelu, mutta sitä en käyttänyt. Ehkä olisi kannattanut, sillä voitelu ei tällä kertaa onnistunut. Vuoden alussa päivitin hiihtoasusteeni, mutta hiihdän edelleen yli 20 vuotta vanhoilla Karhun suksilla. Ehkä minun pitäisi päivittää myös monot ja sukset?

Hiihtoon en valmistaunut mitenkään erityisesti. Takana oli normaali työ- ja harjoitteluviikko. Perjantaina oli vapaapäivä, joten pääsimme lähtemään aamulla kohti Vuokattia. Yövyimme

Vuokatin Urheiluopistiolla. Ennen majoittumista hain numerolapun tapahtumatoimistosta. Illalla kävin vielä 12 kilometrin verryttelylenkillä ja söin kevyen iltapalan huoneessa. Siinä oli valmistautumiseni hiihtoon.

Aamupalan jälkeen kävin katsomassa 100 kilometrin eli Kainuulaisen sprintin lähdön ja laitoin hiihtovarusteet kuntoon. Oma lähtöni oli kello 10:15 ja lähtöalueelle siirryin kello 10:00.

Muutama kuva, karkkia suuhun ja sitten lähtöviivalle. En muistanutkaan, millainen ruuhka massahiihdon lähdössä on ja, miten stressaava massalähtö voi olla. Jouduin tai ajauduin sellaiseen sumppuun, jossa hiihtäminen oli vaikeaa ja oma hiihtoni meni piloille jo ennen kuin se ehti alkaa.

Ensimmäiset 10 kilometriä meni ruuhkassa hiihtäessä, en pystynyt hiihtämään omaa hiihtoa,

enkä myöskään pystynyt pahemmin ohittamaan ja välillä jouduin jopa pysähtymään, kun letka ei vetänyt. Ruuhkassa hiihtäessä ja omaa hiihtorytmiä etsiessä muistui mieleen, miksi siirryin aikoinaan massahiihdoista juoksutapahtumiin.

Ruuhka alkoi helpottamaan 12 kilometrin jälkeen, kun reitti siirtyi jäälle. Jääosuudella tuli tilaa hiihtää ja samalla pystyin nostamaan vauhtiakin sekä tarvittaessa ohittamaan. Jääosuudella

myös sukseni luistivat yllättävän hyvin, hiihto kulki ja nautin hiihtämisestä. Välillä vedin 4-7 henkilön letkaa ja välillä olin letkan hännillä.

Hiihtoni alkoi sujumaan 15 kilometristä eteen päin, kun sain hiihtää omaa rytmiäni.

Loppuosuuden nousuista ja vauhdikkaista laskuista oli minua etukäteen varoitettu, mutta eivät ylämäet olleet niin pahoja, kuin odotin. Korkeuseroa oli, mutta mäet olivat yllättävän loivia

muutamaa lukuunottamatta, eivätkä laskutkaan eivät olleet teknisesti haastavia. Vain suksien huono luisto teki nousuista vaikeat. Alamäet olisivat olleet ihanan vauhdikkaita, jos vain sukseni olisivat luistaneet. Nyt jouduin oikeastaan luistelemaan kaikki alamäet. Matka eteni hyvin, välillä omaan tahtiin hiihtäen ja välillä tuli juteltua muiden hiihtäjien kanssa. Muutamia lyhyitä pätkiä tuli myös hiihdettyä yksin.

Loppua kohden pystyin nostamaan vauhtia ja harmi, että matka vain loppui kesken. Alkumatkasta keskivauhtini oli 4:26 minuuttia/ kilometri ja loppumatkasta 4:16 minuuttia/ kilometri. Hiihdin 7,5 kilometriin ajassa 33:13 ja 36,4 kilometrin kohdalla aikaa oli kulunut 2:38:09. Maaliin saavuin hyvävoimaisena ajassa 3:36:29. Keskivauhtini oli 13,9 km/ tunti ja

keskisyke 112. Olin omassa N50-sarjassa kuudes ja olin 29. kaikista naishiihtäjistä.

Huoltopisteitä oli viisi 12,7 km, 18,5 km, 27,7 km, 36,3 km ja 43,1 km kohdilla. Tarjolla oli lämmintä urheilujuomaa ja mehua sekä rusinoita ja suolakurkkua. Hyödynsin järjestäjien huoltopisteet ja join jokaisella huoltopisteellä mehua tai urheilujuomaa. Kahdella viimeisellä huoltopisteellä otin myös rusinaa. Olin ottanut mukaan omat Noshtin vauhtikarkit, mutta ne jäi tällä kertaa käyttämättä. Huoltopisteitä oli riittävästi ja huolto toimi hyvin. Huoltopisteillä sai

myös hyvää kannustusta, kuten sai muutenkin pitkin matkaa.

Kuva: Vuokatti Hiihto kotisivut

En ole kovin tyytyväinen omaan hiihtooni. Olin kunnossa, mutta omaa tyhmyyttäni en hinannut itseäni lähdön ekaan lähtöryhmään ja se kostautui epätasaisena ja pokkuilevana hiihtona. Oli hienoa hiihtää Kainuun jylhissä vaaramaisemissa. Reitti oli mielestäni kiva ja profiililtaan se sopi minulle hyvin. Ehkä ensi vuonna täytyy ottaa revanssi?

Hiihdon jälkeen kävin saunassa ja syömässä järjestäjien tarjoaman keittoluonaan. Tarjolla oli jauhelihakeittoa tai kasviskeittoa. Illalla kävimme Tampereen Maratonklubin porukalla päivällisellä Haapalassa. Ruoka oli maittavaa ja palvelu toimi hyvin. Myös miljöö oli upea. Voin suositella.

Vuokatti Hiihdon järjestelyt toimivat hyvin ja ennen hiihtoa sai sähköpostiin selkeät ohjeet tapahtumasta. Kisajärjestäjiltä tuli myös viesti, että Vuokatti Hiihdon järjestäjät olivat päättäneet, että venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat eivät voi osallistua tapahtumaan. Päätös on linjassa Kansainvälisen Hiihtoliiton, Suomen Hiihtoliiton että Euroloppet-maratonhiihtosarjan päätösten kanssa.

Kiitos järjestäjille ja vapaaehtoisille mukavasta, rennosta ja hyvin järjestetystä tapahtumasta.

Vaihteeksi hiihtoterveisin

-pia-

Helmikuun treenit - kadonnut motivaatio löytyi

Monen moista keliä ja treeniä mahtui helmikuulle. Välillä juokseminen oli todella haasteellista liukkailla ja rosoisilla teillä, mutta kaikki treenit tuli tehtyä ja sinnikkäästi edettiin kohti

tavoitetta. Tammikuussa kadoksissa ollut motivaatio löytyi. Motivaatiota lisäsi onnistuneet treenit ja monet viestit seuraajiltani. Sain muuan muassa kysymyksiä siitä, miten jalkani kestävät kovia juoksukilometrejä ja juoksua perättäisinä päivinä. Myös hallissa juoksemani puolimaraton herätti kysymyksiä ja kiinnosti monia. Molemmista asioista kirjoitin postaukset blogiin. Jaloista voit lukea täältä ja hallipuolikkaasta täältä.

Myös lähenevät juoksutapahtumat lisäsivät motivaatiota. Bostonin maratoniin ja talvilomaan on seitsemän viikkoa ja Helsinki City Doubleen on kymmenen viikkoa.

Vauhtisammakon juoksukoulun ohjaukset alkoivat helmikuussa ja 1-2 iltaa viikossa meni muita juoksuttaessa. On mukavaa, kun saa jakaa osaamistaan ja kokemuksiaan muille. Ohjaukset toivat kivasti vaihtelua normityöhön ja myös omaan harjoitteluun. Ohjasin myös viikottain

jalkajumppaa ja siinä samalla myös omat jalkaterät saivat huoltoa.

Olympialaisia tuli seurattua urakalla ja välillä oli haasteellista yhdistää työ, harjoittelu ja kisojen seuraaminen. Itselle sykähdyttävintä oli IIvo Niskasen 15 kilometrin kultahiihto ja Kerttu

Niskasen pronssihiihto 15 kilometrillä sekä Leijonien historiallinen kultamitali. Unohtaa ei saa myöskään Krista Pärmäkosken ja Naisleijonien pronssimitalleja. Itse arvostan korkealle kaikkia suosituksia, joissa tehdään kauden paras suoritus tai ollaan kymmenen parhaan joukossa. Kyllähän nuo hiihtomitalit lisäsivät myös omaa harjoittelumotivaatiota ja hiihtojen jälkeen oli yllättäen hiihtolauduilla ruuhkaa.

Joku hiihtäjä oli kirjoittanut "IIvo on kultaa" viestin ladun varteen

Harjoittelu sujui suunnitelmien mukaan ja ohjelmassa oli monipuolista liikuntaa. Osan peruskestävyyslenkeistä korvasin hiihdolla jalkoja säästäen ja hiihtokilometrejä kertyi 238,5

kilometriä. Lihaskuntoa tuli tehtyä viikottain sekä kotona että salilla ja kunnon venyttelyjäkin

tuli tehtyä melkein joka viikko. Ohjelmassa oli myös koordinaatio- ja liikkuvuustreenejä.

Juoksukilometrejä kertyi 220 kilometriä. Ohjelmassa oli kevyitä 5-15 kilometriä lämmittely-

ja peruskestävyyslenkkejä ja kiihtyviä 15-20 kilometrin lenkkejä sekä vauhtileikittelyä

minuuteissa. Vetotreeneinä oli sekä 8 x 1 kilometrin että 4 x 2 kilometrin vedot. Toisen

vetotreenin tein ulkona ja toisen hallissa. Osa juoksutreeneistä meni sykkeiden mukaan ja

osa vauhtien mukaan. Palauttavana treeninä kokeilin villasukkajuoksua.

Kuntoa tuli testattua hallipuolikkaalla ja samalla tuli avattua kisakausi sekä juostua

ensimmäinen hallipuolikas. Hallimaraton tuli testattua vuonna 2022. Olin tyytyväinen tasaiseen yksin suoritukseeni ja kuntokin näytti ihan hyvältä. Aikani oli 1:51:26 ja voimia jäi, joten kovempaakin olisin siis voinut juosta. Voitin oman N50-sarjan ja olisin ajallani ollut toinen naisten yleisessä sarjassa, joten kiva aloitus kisakaudelle. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua

kohti Bostonin maratonia ja Helsinki City Doublea. Kisaraportin voit lukea täältä.

#hiihtokupla

Helmikuun lopussa oli HCRD Ambassadors kickoff 2022 ja on upeaa edelleen olla osa tätä

mahtavaa tiimiä. Tilaisuus järjestettiin Helsingissä Sporttitalolla. Oli kiva nähdä muita

ambassadoreja pitkästä aikaa livenä ja oli mielenkiintoista kuulla yhteistyökumppanien

Garminin @garmin_finland, Craftin @craftsportswearfin ja Brooksin @brooksrunningnordic kuulumisia ja uutuuksista. Marjon @arkiwellness liikkuvuus- ja koordinaatiotreeni teki hyvää

työpäivän ja matkustamisen jälkeen. Ohjasin helmikuussa HCRD Ambassadorin roolissa kaksi Helsinki City Runnin Clubin Tampereen yhteislenkkiä ja lenkit jatkuvat myös maaliskuussa.

Suomen suurin juoksutapahtuma Helsinki City Running Day (@helsinkicityrunninday)

järjestetään 14.5. ja suunnitelmissani on juosta jälkeen #helsinkicitydouble. Saas nähdä, miten juoksi sujuu, kun nyt juostaan ensi maraton ja sen jälkeen puolimaraton.

HCRD Ambassadors, kuva: Helsinki City Running Day

-pia-

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksestani seuraamalla Instagram- ja Facebook-tilejäni sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi.

Hallipuolikkaalta vauhtia harjoitteluun

Juoksin ensimmäisen hallipuolikkaani sunnuntaina 20.2. Pirkkahallissa Tampereen Maratonklubin järjestämässä tapahtumassa ja samalla avasin kisakauteni. Syksyn ja talven yksin puurtamisen jälkeen oli kiva päästä pitkästä aikaa kisaamaan ja katsomaan, missä mennään kunnon suhteen sekä vaihtaa kuulumisia livenä juoksututtujen kanssa.

Valmistautuminen puolikkaalle ei ollut paras mahdollinen, sillä alla oli kuuden työpäivän putki ja työviikolle sattui myös muutama pitkä työpäivä. Viikolla treenasin ihan normaalisti ja jätin

välistä vain toisen lihaskuntotreenin ja lauantain vetotreenin. Kävin kuitenkin lauataina

työpäivän jälkeen tekemässä kuuden kilometrin rennon lenkin ja juoksun lomassa otin muutamia rentoja vetoja alamäkeen. Olen huomannut, että 30-40 minuutin rento lenkki muutamine vetoineen herättelee kropan ja avaa jalat puolikkaalle tai maratonille.

Ravintopuoli meni tuttuun tapaan monipuolisella perusruualla.

Kun kerroin osallistuvani hallijuoksuun, monet ihmettelivät, miten jaksan juosta 300 metrin rataa ympäri ja, miten lasken kierrokset. No, onneksi, ei itse tarvinnut kierroksia laskea. Kierrosten ja kierrosaikojen seuraaminen taululta oli helppoa, kunhan vain muisti oman

numeronsa. Kierrokset menivät puolikkaalla myös yllättävän nopeasti. Järjestäjien soittama musiikki tahditti menoa ja juoksun aikana tuli myös vaihdettua muutama sana muiden juoksijoiden kanssa.

Juoksin Tampereella 2020 hallimaratonin, joten tiesin, mitä 300 metrin radan kiertäminen

hallissa meinaa. Hieman minua silti mietitytti, miten juoksu lähtee sujumaan ja, miten kroppa kestää kovaa alustaa, kun en ole pahemmin hallissa ehtinyt juoksemaan. Onneksi ehdin kuitenkin tekemään muutaman treenin hallissa ennen puolikasta. Hallimaratonilla alaselkäni

kipeytyi kovasta alustasta ja samoin oikea lonkkani, joten mietin, miten tällä kertaa alaselkä ja lonkka kestävät 71 kierrosta. Nyt ei ollut ongelmia alaselän, eikä lonkan kanssa. Hallissa on mielestäni ihan helppo juosta. Plussana hallissa juoksemiselle on tasainen juoksualusta ja vakio-olosuhteet sekä huolto 300 metrin välein. Miinusta on kova alusta ja samaan suuntaan juokseminen lähinnä kaarteiden osalta sekä hallin kuiva sisäilma, joka kuivattaa suuta. Myöskään urheilukelloni ei toiminut kunnolla

hallissa, vaikka gps ei ollut päällä.

Saavuin hallille hyvissä ajoin ja hieman minua jännitti, kuten aina ennen lappujuoksua. Sähköpostiin oli viikolla tullut selkeät ohjeet numeronhakuun ja juoksuun. Ruuhkaa ei ollut numeroiden haussa, eikä radalla, sillä yllättävän paljon oli poisjääntejä. Minunkin sarjassa piti olla useampi juoksija, mutta vain kaksi lähti matkaan. Puolikkaalle lähti kaiken kaikkiaan 22 juoksijaa, joista naisia oli yhdeksän. Maratonille lähti 43 juoksijaa. Moni on jälkikäteen sanonut minulle, että olisi tullut juoksemaan, jos olisi tiennyt tapahtumasta.

Ennen omaa juoksua seurasin kello 9.00 alkanutta maratonia. Tein lyhyen verryttelyn ja nappasin suuhun muutaman karkin ennen kuin siirryin lähtöön. Puolimaraton starttasi klo 11.00. Tavoitteena oli juosta fiiliksen mukaan tasainen juoksu, mutta reipas juoksu ja suhteellisen hyvin siinä onnistuin. Ensimmäiset kierrokset meni juoksurytmiä hakiessa. Pahemmin ei tarvinnut ohitella muita juoksijoita, mutta muutaman kerran tuli ohitusruuhkaa. Hyvin kuitenkin kaikki mahtuivat juoksemaan ja matkan eteni.

Huolto oli joka kierroksella eli 300 metrin välein. Huolto toimi hyvin ja tarjolla oli mehua, urheilujuomaa, vettä, banaania, sipsejä ja karkkia. Maratonilla join 20 minuutin välein joko urheilujuomaa tai mehua ja suun kuivuessa kävin hörppäämässä vettä. Nyt join vain kaksi kertaa 11 kilometrin ja 18 kilometrin kohdalla. Olin suunnitellut, että otan 5, 10 ja 15 kilometrien kohdilla Noshtin vauhtikarkin ja juon vettä tarvittaessa. Juoksu kulki sen verran kevyesti, että otin ensimmäisen vauhtikarkin vasta 11 kilometrin kohdalla ja toisen 18 kilometrien kohdalla. Vettä otin huoltopisteeltä myös 11 ja 18 kilometrien kohdalla. Olin vienyt varmuudeksi oman cokispullon huoltopisteelle, mutta sitä ei tällä kertaa tarvittu.

Järjestäjien soittama musiikki tahditti menoa ja lempparibiisien aikana kierrosvauhdit nousivat. Juokseminen oli alusta asti helppoa ja kevyttä ja juoksin kierrokset tasaiseen tahtiin +/- 1:35

minuuttia/ kierros. Paras kierros taisi olla 1:30 ja hitain 1:39. Keskivauhtini oli noin 5:17 minuuttia/ kilometri. Vauhtini oli siihen nähden hyvä, että juoksin puolikkaan omaan tahtiin, kun sopivaa kirittäjää ei löytynyt. Kymmenen kilometrin kohdalla kello näytti 52:30 ja 15 kilometrin kohdalla 1:19:29. Loppuaikani oli 1:51:26 ja voimia jäi, joten kovempaakin olisin siis voinut juosta. Voitin oman N50-sarjan 🥇🏆 ja olisin ajallani ollut toinen naisten yleisessä sarjassa, joten tyytyväinen olen suoritukseeni ja kuntooni. Kiva aloitus kisakaudelle 😊 ja tästä on hyvä jatkaa harjoittelua kohti Bostonin maratonia ja Helsinki City Doublea.

Kiitos järjestäjille kivasta ja hyvin järjestetystä tapahtumasta🌹ja kakkukahvit maistui hyvälle urakan jälkeen 🎂.

-pia-