Kisarapsa #virtualhcrd

* osallistuminen saatu #hcrdambassadors

Kohta on viikko vierähtänyt virtuaalijuoksusta ja tässä minun kisaraporttini.

Minun ja monen muunkin piti juosta lauantaina 15.5 Helsinki City Running Day:ssa, mutta tapahtuma jouduttiin siirtämään koronaepidemian takia lokakuulle. Uusi tapahtumapäivä on

lauantaina 2.10. Ohjelmassani olisi ollut viime vuotiseen tapaan Helsinki City Double eli ensin puolimaraton ja päälle maraton. Onneksi Helsinki City Running Day järjesti #VIRTUALHCRD :n, jossa pääsi testaamaan kuntoaan 15.5.-23.5. välisenä aikana. Matkoina oli 5 km, 21,1 km tai 42,2 km. Olin suunnitellut juoksevani #virtualhcrd ssa puolimaratonin lauantaina 15.5, mutta sen verran mökin kolme työprojektia vei voimia sekä painoi kehossa, että päätin suosiolla siirtää juoksun seuraavaan viikkoon.

Ennen virtuaalijuoksuja minua aina mietityttää, miten saan ladattua mobiilisovelluksen, kun

en ole noita tekniikan ihmelapsia ja onnistun aina sotkemaan kaikki sovellukset ja ohjelmat. Viimeisen vuoden aikana on kyllä moni sovellus tullut tutuksi ja latauksetkin onnistuvat

nykyisin suhteellisen hyvin. Päänvaivaa on aiheuttanut myös kännykän akun kesto etenkin viileillä keleillä. Latasin Race Connect -ohjelman valmiiksi edellisenä iltana ja ihan hyvin sain sen ladattua. Ohjelman kautta tulokseni päivittyi automaattisesti tuloslistaan. Edeltävällä viikolla tuli sähköpostiin selkeät suoritusohjeet sekä numerolappu, jonka olisi halutessaan voinut tulostaa ja kiinittää rintaan.

Aamulla minua jännitti, miten juoksu sujuu, sillä nukuin yön todella katkonaisesti ja huonosti. Taisi puolikas mietityttää ja jännittää yöllä, sillä olinhan lähdössä kisamielessä juoksemaan

puolikasta. Mietin myös joudunkohan juoksemaan sateessa ja tuulessa. Onneksi säätiedotus lupasi aamupäivälle hyvää keliä, joten lähdin matkaan klo 11.00 maissa pari tuntia tuhdin aamupalan jälkeen. Aamupalaa sulatellessa tein reittisuunnitelman ja latasin puhelimen akun täyteen. Kymmenen minuuttia verryttelyn jälkeen avasin Race Connect -sovelluksen ja painoin start-nappulaa. Samalla laitoin päälle myös Garminin, jotta saan varmasti tuloksen.

Reittini 22.5.2021

Ajatuksena oli juosta fiiliksen mukaan mahdollisimman tasavauhtinen juoksu ja testatata

samalla kuntoni. Lähdin kisamielessä tavoittelemaan uutta puolikkaan ennätystäni.

Harjoitteluni on sujunut hyvin ja juoksin muutama viikko sitten 10 kilometrin ennätykseni, joten tavoite tuntui realistiselta. Tällä kertaa en kuunnellut juostessani musiikkia, kuten en kuuntele juoksutapahtumissakaan. Koska oli viileä päivä, en ottanut mukaan juomaa, varalle

vain paketin Noshtin vauhtikarkkeja. Kisoissa hyödynnän aina järjestäjien huoltopisteet. Puolikkaalla en kuskaa mukanani omia geelejä, mutta maratonilla on aina omat geelit mukana.

5 km

Lähdin alkuverryttelyn jälkeen pilvisessä säässä juoksemaan Pereen ja Härmälän kautta kohti

Tamperetta. Reittini ensimmäinen vitonen oli tasaista asvalttia sekä loivaa alamäkeä. Juoksu lähti sujumaan alusta saakka hyvin ja askel tuntui kevyeltä. Juoksin fiiliksen mukaan ja vauhtia tarkkailin vain silloin, kun kello piippasi kilometrin tulleen täyteen. Keskivauhtini oli 4:22-5:04

välillä ja vitonen kulki aikaan 24:09. Aloitin siis jälleen minulle tuttuun tapaan hieman liian lujaa, mutta minkäs mahdan itselleni. Hieman mietitytti vitosen kohdalla, kostautuuko kova alkuvauhti loppumatkasta.

10 km

Härmälässä tuli vastaan isompaa ja pienempää mäkeä ja alustana oli sekä asvalttia että hiekkatietä. Juoksuvauhtini alkoi tasoittua välille 5:07-5:20, mutta vauhti pysyi edelleen reippaana. Ylämäet juoksin hieman hitaammin ja alamäet rennosti rullaten. Arboretumissa jouduin puskemaan vasta- tai sivutuuleen, mutta se ei tänään tuntunut tahtia haittaavaan. Sain juosta myös lyhyen pätkän myötätuuleen. Arboretumissa sai välillä etsiä juoksulinjaa, sillä sen

verran oli ulkoilijoita liikenteessä ihailemassa puiston keväistä kukkaloistoa. Olisikohan pitänyt valita reitti hieman paremmin? Reitin kaunein osuus oli kyllä ehdottomasti Aroboretumissa. Myös aurinko pilkisti välillä pilvien takaa. Kymppi tuli täyteen ajassa 50:24 eli kevään nopein kymppini. Hyvä minä!

Arboretumissa oli maisemat ja askel kohdillaan

15 km

Arboretumin kierroksen jälkeen matka jatkui Vihilahden ja Hatanpään kautta Ratinaan. Reitti oli suhteellisen tasainen ja enimmäkseen juoksin asvalttia, mutta retin varelle mahtui myös

hiekkatietä ja sateen jäljiltä mutaisia polkuja. Juoksu sujui edelleen hyvin ja kilometrivauhti

pysytteli 5:21-5:34 välillä. Sain kaupunkiosuudelle hetkiksi aikaa juttuseuraa tyttärestäni, joten matka taittui hyvin. Minä juoksin ja määräsin vauhdin ja tyttäreni pyöräili sekä hoiti puhumisen, koska meikäläisen puhuminen alkoi jo olla haastavaa. Tyttäreni ehti nappaamaan myös muutaman kuvan minusta ennen kuin reittimme erkanivat.

Matka etenee

21,1 km

Ratinasta juoksin takaisin Arboretumiin. Vähitellen vauhti alkoi hiipumaan ja kilometrit 16-17

sekä 19-20 olivat päivän hitaimmat ja vaikeimmat. Viimeiselle kilometrille sain aikaa vielä pienen vauhdin lisäyksen. Viimeinen kilometri taittui aikaan 5:19, muuten kilometrivauhti oli viimeisellä vitosella 5.31-5:37 välillä. Arboretumin ja Härmälän välissä tuli 21,1 kilometriä

täyteen. Pysäytin Race Connectin ja Garminin. Race Connect ilmoitti tuloksekseni 1:49:52 ja Garmin 1:51:27. Pientä eroa siis lopputuloksessa. Keskivauhtini oli 5:17 ja keskisyke 158.

Jäin vuonna 2017 #hcr lla juoksemastani ennätyksestä 3 minuuttia 24 sekuntia, mutta juoksin virtuaalipuolikkaan nopeammin kuin vuosi sitten. Viime vuonna aikanani oli 1:56:04 melkein samalla reitillä ja keskivauhti oli silloin 5:28 minuuttia/ kilometri. Juoksun jälkeen otin muutaman vauhtikarkin ja kipittelin juoksu-kävelynä vielä 8 kilometriä kotiin. Suihkun ja ruuan jälkeen oli kiva löhötä sohvalla ja seurata Suomen jääkiekkopeliä. Juoksun jälkeen sähköpostiini kilahti virtuaalimitali ja diplomi.

Virtuaalimitali

Olin todella tyytyväinen juoksuuni. Pystyin pitämään yllä tasaisen reipasta vauhtia ja juoksu tuntui yllättävän hyvältä viimeistä kolmea kilometriä lukuunottamatta. Kova alkuvauhtini ei siis tällä kertaa pahemmin kostautunut. Aika oli hyvä yksin juostuna ja mikähän olisi aika ollut, jos rinnalla olisi ollut muutama muu juoksija? Myös Race Connect-sovellus toimi hyvin.

Juoksu oli hyvä testijuoksu ja sain vahvistuksen omalle kunnolleni. Hyvää oli myös se, että uskalsin pitää myös vauhtia yllä ja juoksuasentoni säilyi hyvänä koko matkan. Virtuaalijuoksut

ovat ihan kivoja ja tuovat motivaatiota harjoitteluun, mutta kaipaan jo juoksutapahtumien fiilistä ja kanssa juoksijoita. Tuloslistalla olin 41. kaikista puolikkaalle osallistuneista ja naisten sarjassa olin kahdeksas 63. juoksijasta. Omassa ikäluokassani olin nopein neljästä juoksijasta. Kiva yllätys ja motivoi kyllä harjoittelemaan.

Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua kohti lokakuuta ja doublea, jonka juoksen

@helsinkicityrunningdayssä. 👍🏻

-pia-

Sport-geenitesti - mitä tulokset kertoivat?

*Kaupallinen yhteistyö Evogenom Oy:n kanssa

Annoin sylkinäytteen Sport -geenitestiä varten huhtikuun puolivälissä ja tulokset luvattiin 4-8

viikon kuluessa. Noin neljän viikon kuluttua testin lähettämisestä sain testitulokset käteeni ja mielenkiinnollla syvennyin tutkimaan tuloksia. Tulosliuskoja oli yli 50 sivua, joten jonkin

verran meni aikaa tulosten lukemiseen ja pohtimiseen. Noiden 50 sivun lisäksi oli vielä 30 sivua tietoa lääkeaineiden toimintaan ja pitoisuuksiin vaikuttavista geeneistä. Sain myös Evogenomilta geenitestin raakadatan, joka jää käyttööni tulevaisuuden varalle. Raakadatasta voi myöhemmin selvitä sellaisia asioita, jota ei vielä tänä päivänä osata tutkia

tai joista ei vielä tiedetä.

Tulosnipun alussa kerrottiin menetelmästä, miten tutkimus tehtiin ja miten tuloksia on tarkoitus lukea.

"Sinulle toimitettava raportti pitää sisällään tietoa sopivasta ruokavaliostasi, liikuntaan ja urheiluun liittyvistä ominaisuuksistasi, harjoitteluvasteistasi, palautumisestasi, unestasi sekä

monista muista tärkeistä ominaisuuksistasi. Analyysin perusteena on tieteellisesti tutkittu tieto kaikista osa-alueista. Valmista analyysiä lukiessasi Sinun on oltava tietoinen, että tarjottu tieto voi joiltakin osin haämmentää Sinua. Testin luonteen johdosta tämä ei ole todennäköistä. Analyysimme ei ole lääketieteellinen diagnoosi vaan kartoitus geneettisistä vahvuuksistasi sekä ominaisuuksistasi. Tieteellisen tutkimustiedon luotettavuudesta vastaavat ainoastaan tutkimuksia tehneet tutkijat sekä tutkimustietoa julkaisseet instituutiot ja laitokset."

"Geenitestillä tutkitaan perinnöllisiä ominaisuuksiasi, jotka ovat periytyneet Sinulle omilta vanhemmiltasi. Raportissa esitettyjen yksittäisten tulosten taustalla on suuri määrä valideja tieteellisiä tutkimuksia, joihin raporttiin kirjautuvat diagrammit ja sanalliset yhteenvedot perustuvat."

"Tulokset ovat analysoituja geenejä omasta näytteestäsi, eivätkä näin ollen ota huomioon elämäntapojesi vaikutusta, ympäristötekijöitä tahi liikunnan harjoittelutaustaasi saati mahdollisia sairauksia. Analyysimme perustuu olettamukseen, että olet perusterve eikä Sinulla ole mitään lääketieteellistä seikkaa, joka tulisi ottaa huomioon esim. todennäköisyyksiä laskettaessa. Niin ikään käyttämämme tutkimukset perustuvat tämän hetken parhaaseen tieteelliseen tietoon, ja täten tulosten tulkinta saattaa muuttua tulevaisuudessa. Meidän jokaisen genomimme rakentuu neljästä erilaisesta emäksestä (A, C, T ja G). Nämä muodostavat keskenään kaksi erilaista paria, AT ja CG, ja näin yhdistyen rakentavat henkilökohtaisen, noin 3 miljardia emäsparia pitkän DNA-molekyylimme."

Evogenomin Sport-testi kattoi nämä osa-alueet:

• Valmennus- ja harjoitteluominaisuudet

• Uni ja lepo

• Nautintoaineet

• Painonhallinta

• Ravinto

• Vitamiinit

• Hivenaineet ja mineraalit

• Terveys ja oma keho

• Allergiat

• Satunnaiset mielenkiintoiset ominaisuudet

• Persoonallisuus

• Lääkevasteet

Etukäteen minua kiinnosti etenkin valmennus- ja harjoitteluominaisuudet sekä perintötekijöitteni vaikutus pärjäämiseen ääriolosuhteissa. Myös uneen liittyvät asiat ovat

alkaneet vanhemmiten kiinnostamaan. Mietin myös, että millaisia yllätyksiä analyysi mahdollisesti tuo. Tuloksista sai tietoa laajasti monista eri osa-alueista, mutta kerron teille enemmän liikuntaan ja harjoitteluun liittyvistä tuloksistani.

Olen kestävyysurheiluja

Ensimmäisenä vastauksissa oli valmennus- ja harjoitteluominaisuuksiin liittyviä tuloksia ja näitä tuloksia odotinkin etukäteen eniten. Genotyyppini on keskivertoa korkeammin painottunut kestävyysurheiluun ja perinnöllinen hapenkäyttötehoni on kestävyysliikunnan aikana keskivertoa korkeampi. Tulosten mukaan nämä perinnölliset ominaisuudet kasvattavat kestävyyskuntoani huomattavasti keskivertoa nopeammin. Perintötetekijöiden suhteen elimistöni reagoi keskiverrolla nopeudella vähähappiseen harjoitteluun ja perintötekijöiden näkökulmasta maksamaalinen hapenottokykyni keskimääräinen kasvu harjoiteltaessa on noin 235 ml/ minuutti. Osasin tämän suuntaisia tuloksia odottaakin, joten tulokset olivat mukavaa luettavaa juoksijalle.

Tulosten perusteella suorituskykyni on yhdistelmä kestävyyttä ja voimaa, joita molempia

myös juoksussa tarvitaan. Lihaskudokseni perinnöllinenrakenne on painottunut hitaan

lihaskudoksen suuntaan, mikä ei yllättänyt minua. Nopeusvoiman perinnöllinen kapasiteetti

on huomattavasti keskivertoa parempi, mikä taas oli itselleni pienoinen yllätys. Tulosten mukaan suoritukseni teho kasvaa voimalajeja treenatessa keskivertoa nopeammin.

Koska olen siirtymässä vähitellen maratoneista ultramatkoille, joissa elimistö joutuu erityisen koville, kiinnosti minua sietokykyyn, kipukynnykseen ja palautumiseen liittyvät tekijät. Tulosten mukaan perintötekijäni helpottavat pärjäämistä ääriolosuhteissa ja harjoittelun jälkeinen palautumisnopeuteni on huomattavasti keskivertoa nopeampaa. Olen kyllä huomannut, että palaudun kisoista (maratoneista ja ultramatkoista) ja kovistakin harjoituksista yllättävän

nopeasti. Harjoittelun jälkeen lihakseni ovat keskivertoa vähemmän kipeät ja tämän kyllä allekirjoitan. Täytyy olla todella kova tai uudenlainen treeni, että lihakseni kipeytyvät harjoituksen tai kisan jälkeen. Tulosten mukaan kipukynnykseni on keskivertoa tasoa, mutta omasta mielestäni kipukynnykseni on kyllä korkea. Kipukynnys riippuu monesta tekijästä ja vaihtelee tilanteiden mukaan, joten on vaikea sanoa, mikä kipukynnyksestä on perimää ja, mikä opittua toimintaa.

Perintötekijät tekevät harjoittelustani keskimääräistä helpompaa ja elimistöni tulehdusvaste harjoitteluun on keskivertoa tasoa. Harjoittelun jälkeen kretiinitasoni pysyy huomattavasti

keskivertoa matalampana. Myös perinnöllinen CRP-tasoni on normaali. Geenien suhteen esimerkiksi riski akillesjänneteen tulehdukselle on normaali, samoin eturistisidevammalle.

Vaikka juoksen paljon, olen säästynyt vammoilta. Uskon, että monipuolinen harjoittelu ja hyvä lihashuolto ovat auttaneet tähän.

Olen aamuvirkku

Iän myötä uniasiat ovat alkaneet kiinnostamaan entistä enemmän, sillä uni vaikuttaa todella paljon hyvinvointiin ja toimintakykyyn sekä jaksamiseen. Unella on vaikutusta myös

harjoitteluun ja palautumiseen. Työni puolesta olen perehtynyt uniasioihin, joten senkin takia asia kiinnosti minua. Testin mukaan minun perinnöllinen unentarve on samankaltainen kuin väestöllä keskimäärin. Geenien perusteella tarvitsen unta yleisten suositusten verran, eli 7-9 tuntia vuorokaudessa. Useimmiten nukun 8-9 tuntia ja viikonloppuisin jopa 10-11 tuntia. Koen että 6-7 tuntia on minulle hieman alakanttiin ja sopiva määrä on 8-10 tuntia. Myös unen syvyys, rauhallisuus sekä rytmi on geenieni perusteella normaalia keskiarvoa. Perintötekijät eivät vaikuta unisykliini lyhentävästi eli ei tee unestani rauhattomampaa tai herättele minua keskellä yötä. Mitenhän geenit selittäisivät kuuhulluuden?

Geenien perusteella vuorokausirytmini on aamuvirkku ja tämän kyllä allekirjoitan. Minun on helppo herätä ja tykkään tehdä treenit aamusta tai aamupäivällä. Myös työvireeni on

parhaimmillaan aamusta. Olen kyllä selkeästi aamuihminen.

Olen perso makealle

Ruokavaliosta tuli paljon erilaisia vastauksia, joita en nyt lähde sen enempää tässä avamaan.

Muutaman mielenkiintoisen kohdan nostan esille, koska ne kiinnostivat minua ja vaikuttavat omalla tavalla harjoitteluuni.

Minulla on keskivertoa korkeampi makeanhimo, mutta geenini eivät kannusta minua kuitenkaan napostelun pariin. Nämä tiedot eivät yllättäneet. Tykkään herkuista ja etenkin pitkien treenien jälkeen herkut (suklaa ja irtokarkit) maistuvat, mutta napostelua ei tule harrastettua. Tämä johtuu ehkä siitä, että pyrin syömään säännöllisesti. Se kyllä yllätti, että ruokahaluni on suurempi kuin keskiverrolla yksilöllä. Ruokahaluni olen kyllä pistänyt puhtaasti harjoittelun piikkiin. Mitä enemmän treenaan, sitä enemmän syön ja välillä tuntuu, ettei mikään riitä. Mielenkiintoista oli myös se, että perimäni puolesta saan syömisestä keskivertoa vähemmän mielihyvää. Saatan joutua myös syömään keskivertoväestöä enemmän saman mielihyvämäärän saavuttamiseksi. Toisaalta olen aina pitänyt ruokaa energian lähteenä ja syön, kun minulla on nälkä.

Kofeiniiaineenvaihduntani on keskivertoa tehokkaampaa ja kofeiini poistuu elimistöstäni keskivertoa nopeammin eli sen vaikutus ei kestä pitkään. Joudun siis juomaan kahvia enemmän kuin muut ja kyllähän kahvi minulle maistuu. Juon myös kofeiinipitoisia juomia enemmän kuin keskiverron määrän. Tämän olen kyllä huomannut. Pitkillä lenkeillä cokis on paras energiajuoma ja kahvi on myös hyvä palautusjuoma kovien harjoitusten jälkeen.

Mitä muuta?

Edellisten tietojen lisäsksi testissä tuli paljon muitakin mielenkiintoisia vastauksia. Sain tietää, että perusaineenvaihduntani on hieman keskimääräistä hitaampi ja elimistöni tuottaa vähemmän lämpöä ja varastoi energiaa tehokkaammin. Oli mielenkiintoista lukea, että kuulun ryhmään, jonka edustajat eivät ole alttiita painonnousulle, eikä perimäni hankaloita painonpudotusta. Painoni on vuosia pysynyt +/- 2 kilon sisällä, enkä ole koskaan laihduttanut. Molempien raskauksien aikana painoni nousi 8-10 kiloa ja paino laski entisiin lukemiin ilman laihduttamista. Tulosten mukaan minulla ei ole myöskään kohonnutta perinnöllistä alttiutta metaboliseen oireyhtymään. Vastustuskykyni on samanlainen kuin keskivertoväestöllä ja

toimintakykyni pysyy hyvänä silloinkin, kun olen alttiina stressille. Geenien suhteen minulla on perinnöllinen alttius heinänuhalle ja olenkin allerginen heinille sekä lehti- ja havupuille.

Testin mukana tuli myös hauskoja pikku faktoja ja sain mm. tietää, että koen kasvikset maukkaina, olen herkistynyt maltaiden tuoksulle ja korvavaikkuni on kosteaa. Minulla on myös kyky pilkkoa laktoosia, jota 80 prosentilla maailman ihmisistä (aikuisista) ei ole. Mielenkiintoisia pikku faktoja siis.

Mitä ajattelen tgeenitestistä ja tuloksista?

Tietoa omasta perimästä ja geeneistä oli kiva saada. Tuloksia oli myös mielenkiintoista lukea ja pohtia. Mitään suurempaa yllätystä ei tuloksissa tullut esille, eikä yksikään tulos myöskään ollut sellainen, että olisin ehdottomasti ollut eri mieltä. Tulokset vain vahvistivat omia tuntemuksiani ja ajatuksiani. Tuloksien perusteella tunnuin olevan keskivertotyyppi aika

monessa asiassa. Testi auttoi myös ymmärtämään itseäni ja toimintaani hieman paremmin. Lisäksi tuli paljon vahvistuksia sellaisiin asioihin, joista olin ollut vähän epävarma.

Mielenkiintoista oli saada tietoa siitä, miten geeniperimän perusteella voin kehittää omaa harjoitteluani. Tiedän, että tulokset ovat suuntaa antavia ja niihin täytyy suhtautua tietyllä varauksella ja maalaisjärjellä.

Mitä mieltä olet aiheesta? Kiinnostaisiko itseäsi teettää geenitesti?

Jos geenitesti kiinnostaa, niin saat SPORT-testin hintaan 190 euroa (ovh. 590 €) käyttämällä koodia PIASPORT. Koodi on voimassa 22.5.-31.5.2021.

Pääset nettikauppaan tästä.

Evogenom Oy on suomalainen bioteknologiayritys, jonka tarkoituksena on edistää terveyttä ja hyvinvointia genetiikan avulla. Yrityksellä on myös avainlippuyrityksen status. Geenitestejä on tarjolla kolmessa eri peruslaajuudessa: Sport, Premium ja Pro, mutta peruslaajuuden lisäksi voi tilata arviot myös tiettyjen perinnöllisten sairauksien riskeistä sekä geenianalyysisi raakadatan.

-pia-

Huhtikuun treenit - kisajalka vipattaa jo

Huhtikuu meni todella nopeasti ja blogin kirjoittaminen jäi työ- ja harrastuskiireiden jalkoihin, mutta tänään oli vihdoin aikaa istahtaa hetkeksi koneen äärelle vetämään yhteen huhtikuun treenejä.

Huhtikuu alkoi tai oikeastaan jatkui lomailun merkeissä. Lomaviikko Äkäslompolon talvisissa ja upeissa maisemissa mahdollisti hiihtokauden jatkumisen vielä huhtikuun puolelle. Loman aikana tuli hiihdettyä paljon hitaita pitkiä lenkkejä ja hiihtoa kertyikin 317 kilometriä, joista huhtikuun osuus oli 243 kilometriä. Lumisilla poluilla tuli juostua pari lenkkiä ja mäkisessä maastossa sai kyllä hien pintaan ja sykkeen kivasti nousemaan. Tämän vuoden tavoitteeksi asetin kokeilla uusia liikuntalajeja ja niinpä lomalla kokeilin Fatbike-pyöräilyä. Pyöräretki oli kiva kokemus ja maisemat upeat. Sähköpyörä helpotti huomattavasti kokemattoman pyöräilijän etenemistä, mutta tuntureita kolutessa ylös alas sai apuvoimasta huolimatta hien pintaan. Välillä sai kokea myös vauhdin hurmaa. Koska palautumiselle jäi lomalla riittävästi aikaa, tein muutamana päivänä kaksi treeniä päivän aikana. Lomalla tuli nukuttua paljon ja hyvin. Yhtenäkään iltana en tainnut nähdä kympin uutisia!

Huhtikuun lopussa otin pois kertyneitä ylityötunteja ja vietin pidennetyn viikonlopun mökillä hyötyliikunnan parissa. Viikonlopun aikana tuli kaivettua ojaa, haravoitua, kannettua lautoja ja kärrättyä sekä kiviä että multaa. Mökillä olemisessa on se hyvä puoli, että siellä tulee oltua aamusta iltaan ulkona säällä kuin säällä ja hyötyaskelia kertyy kuin huomaamatta puuhastelun lomassa. Iltaisin mittariin oli kertynyt askelia 23 -25 000. Ennen saunaa ehdin myös juoksentelemaan poluille ja kesän ensimmäisen kyykin tuli vastaan. Myös muutama peura oli

lenkillä seuranani.

Näissä maisemissa kelpasi lenkkeillä

Monipuolista treenaamista

Talviloman jälkeisellä viikolla treenaaminen oli tahmeaa ja hieman taisi myös motivaatio olla kadoksissa, mutta muuten treenit ovat edelleen sujuneet hyvin ja nousujohteisesti. Juoksu kulkee ja kroppa toimii. Huhtikuuhun mahtui helppoja ja kevyitä juoksukilometrejä, mutta myös vaikeita ja raskaita lenkkejä, joissa juoksu ei kulkenut ja jalat olivat kuin lyijyä. Kelien puolesta huhtikuu oli vaihteleva. Lenkkeiltyä tuli sekä vesi- että räntäsateessa, tuuleessa ja auringonpaisteessa. Jotenkin tuntuu, että tuulisia päiviä on nykyisin paljon tai sitten minun lenkkipäiville vain sattuu aina tuulinen päivä.

Hiihtokauden jälkeen juoksun määrä on lisääntynyt ja olen siirtynyt juoksemaan myös poluille. Viikottain juoksua tuli 35-88 kilometriä viikosta riippuen. Peruskestävyyslenkkejä olen juossut 2-4 kertaa viikossa ja innostui myös tekemään osan peruskestävyyslenkeistä työmatkajuoksuna. Työmatkani on reitistä riippuen 8-10 kilometriä, joten se on minulle sopivan mittainen matka heti työpäivän jälkeen. Alkumatkasta jalat ovat hieman kankeat istumisen jäljiltä ja viimeiset neljä kilometriä joudun juoksemaan loivaa ylämäkeä. Myös perinteinen sunnuntain järvenkierto palasi talven jälkeen ohjelmaan.

Vauhtikestävyystreenejä olen juossut 1-3 kertaa viikossa. Osa on ollut kiihtyviä lenkkejä ja osa reippaita lenkkejä. Lenkkien pituudet ovat vaihdelleet 10-15 kilometrin välillä. Eri mittaisia vetoja olen juossut kerran viikossa ja kaikki vedot olen juossut ulkona. Talvella pystyin tekemään vetojen palautukset juosten tai kevyesti hölkäten, mutta huhtikuun

aikana olen joutunut tekemään palautukset kävellen. Johtuukohan siitä, että vauhdit vedoissa ovat kasvaneet? Vai johtuuko jostain muusta? Edelleen koviin treeneihin lähteminen tuottaa vaikeutta, vaikka treenit ovatkin sujuneet hyvin.

Lihaskuntoa olen tehnyt 1-2 kertaa viikossa, mutta venyttelyt ovat jääneet vähemmälle. Ei ole vain jostain syystä huvittanut venytellä. Toivottavasti tähän tulee parannusta toukokuussa. Huhtikuussa hyötyliikunnan määrää lisääntyi pihatöiden myötä. Perustason arkiliikunta minulle tulee viikoittain hyvin, sillä hoidan kaikki siirtymiset ja asioinnit kävellen. Myös juoksukoulujen ohjausten kautta saan hyvää perusliikuntaa. Huhtikuussa juoksua tuli 255 km, hiihtoa 243 km ja pyöräilyä 32 km.

Pyhäjärven kiertolenkit palasivat sunnuntain ohjelmaan

Huhtikuussa alkoi pitkästä aikaa juoksukoulujen ohjaukset, joten pari arki-iltaa menee ohjauspuuhissa. Koronarajoitusten myötä ryhmien kokoa on pienennetty ja ohjauksessa

huomioidaan turvavälit. Tällä hetkellä minulla on neljä ryhmää ohjattavana, joista kolme on niin sanottuja perusjuoksukouluja ja yksi on polkujuoksukoulu. On ollut kiva suunnitella ja ohjata pitkästä aikaa ryhmiä. Ohjatessa erilaisia ryhmiä oppii aina itsekin uutta sekä saa intoa myös omaan harjoitteluun.

Kisajalkaa on alkanut jo vipattamaan ja olisi kiva päästä vähitellen testaamaan kuntoa ja juoksemaan lappu rinnassa. Onneksi toukokuussa on luvassa muutama virtuaalijuoksu, joissa pääsee testaamaan kuntoani. Harjoittelu etenee valmentajan johdolla ja suunnitelman mukaan kohti NUTS Ylläs-Pallasta ja Helsinki City Double:a. Välietappina juoksen toukokuussa kaksi

virtuaalijuoksua. Ensin on vuorossa hyväntekeväisyysjuoksu Wings for Life World Run, jossa juoksen Catcher Caria pakoon. Kisa päättyy siihen, kun Catcher Car saa minut kiinni. Saas nähdä, kuinka pitkälle pääsen? Lauantaina 15.5 on vuorossa Virtual HCRD, jossa katsastan tämän hetkisen puolikkaan kuntoni ja tavoittelen puolikkaan ennätystäni.

Miten sinun treenit on sujuneet? Juoksetko keväällä virtuaalijuoksuja?

Juoksuterveisin

-pia-