Palauttelua maratonilta

Kaksi viikkoa on vierähtänyt HCR:sta ja tuntuu, että takki on tyhjä ja jotenkin muutenkin on ihan tyhjäolo. Ajatuksissa oli juosta vielä syksyllä puolikas Tampereella ja/tai maraton Keski-Euroopassa, mutta nyt tuntuu, ettei mikään kiinnosta, ei vaan saa tsemppiä päälle.

En tiedä onko jo kisaväsymystä, vai mistä tyhjä olo johtuu? Johtuuko se loman päättymisestä? Tai sateisesta kesästä? Vai siitä, että en päässyt maratonilla alle neljän tunnin? Olen mielestäni palautunut hyvin maratonilta ja harjoittelu on tuntunut ihan hyvältä. Aloitin kisaamisen keväällä Karhu-viestissä ja sen jälkeen olen juossut yhden puolikkaan, kaksi maratonia ja yhden 5 kilsan kisan. Huhtikuusta alkaen on ollut joka kuukausi jokin kisa.  Keväällä asetin tavoitteeksi 1.50 alituksen puolikkaalla ja neljän tunnin alituksen maratonilla. Juoksin molemmilla matkoilla ennätykseni, mutta tuo neljän tunnin alitus ei onnistunut. Se jäi vähästä kiinni ja taitaa edelleen vaivata alitajunnassa. Myös Karhu-viestissä paransin edellisvuoden osuusaikaani ja Pirkkalan hölkässäkin  paransin parin vuoden takaista aikaani. En voi kuin olla tyytyväinen kauteeni. Kuntoni on vielä hyvä, joten, jos saisin tsempin päälle, voisin vielä lähteä tuota neljän tunnin alitusta metsästämään. Katsotaan, mihin syksyn aikana päädyn? Syksyä on vielä jäljellä...

Kuten jo totesin, olen palautunut hyvin maratonista ja kevennetty harjoittelu on maistunut, samoin uni ja ravinto :)  Olin vielä lomalla ekan viikon maratonin jälkeen, joten sain rauhassa levätä ja rentoutua marartonin jälkeen. Tämä oli ihan luksusta, kun yleensä työmaa on kutsunut heti maratonin jälkeen! Jo maanantaina juoksujalkaa vipatti, mutta päätin vielä lepäillä, mitä nyt kuitenkin ajoin nurmikon. Siitä tulikin ihan hyvä puolentunnin saunalenkki. Pidin sekä sunnuntaina että maanataina lepopäivät. Tiistaina juoksin puolentunnin hölkkälenkin ja kävin 45 minuutin venyttelyssä. Juokseminen tuntui ihan hyvältä. Vähän nilkat olivat hellänä, mutta muuten jalat toimivat hyvin. Ihan kuin ei olisi maratonia juossutkaan! Venyttely tuntui makealta, samoin lyhyt rentoutushetki venyttelyn päätteeksi. Reiden takaosat & pakarat olivat kireät juoksun jäljiltä, joten ne kiittivät pitkistä venytyksistä. Keskiviikkona menin kuntopiiriin ja vedin sen ihan mielettömällä energialla läpi. Kyllä vanhasta rouvasta löytyi virtaa ja energiaa :) Wau, mikä fiilis tunnin jälkeen! Torstaina kävin taas hölkkäilemässä puolisen tuntia ennen venyttelyä. Juoksu tuntui edelleen hyvältä, samoin venyttely. Viikonloppu kului piha- ja puutarhahommissa sekä palauttelin golfin parissa. Sain jopa tasoitustani laskettua :) 

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, golf sopii minulle hyvin palauttavana harjoitteluna. Pehmeä alusta, sopivan epätasainen maasto ja verkkainen vauhti tekevät hyvää rasittuneelle kropalle. Myös mieli rentoutuu luonnon keskellä ja hyvässä seurassa! Olen käynyt 1-3 kertaa viikossa golfaamassa ja palauttelemassa jalkojani. Yleensä olen käynyt kierroksella reippaan ja pitkän lenkin jälkeen. Suosittelen!

Toinen palautusviikko menikin töihin paluun merkeissä, harjoittelun sujuessa suunnitelmien mukaan. Maanataina menin työpäivän jälkeen kiertämään 9-reikää. Aikaa meni 2,35 ja kilsoja tuli 6,5. Ihan kiva saunalenkki kauniissa ja lämpimässä elokuun illassa. Tiistaina juoksin 5 kilsan aamulenkin ja kävin venyttelyssä ennen töihin menoa. Keskiviikkona oli vuorossa taas kuntopiiri. Lämmittelin juoksumatolla 20 minsaa ennen ja jälkeen treenin. Ihan hyvä treeni ja jaksoin vetää taas kuntopiirin läpi ihan täpöillä. Hyvä minä! Torstaina juoksin vaihteeksi juoksumatolla ennen venyttelyä. Juoksin noin 5 kilsaa 5,02 kilometri vauhdilla. Edellispäivän  kuntopiiri tuntui vähän jaloissa, mutta muten juoksu sujui hyvin. Koska oli niin kaunis ja lämmin ilta, päätin mennä vielä golfkierrokselle. Tällä kertaa aikaa kului 2 tuntia 32 minuuttia ja kilsoja tuli noin 6,5. Tänään olikin sitten lepopäivä. Viikonloppuna olisi tarkoitus juosta ensimmäinen pidempi lenkki maratonin jälkeen ja katsoa, missä mennään ja mikä on kunto. Ensi viikolla pitäisi sitten alkaa taas treenaamaan, mikäli yritän vielä ennätystä puolikkaalla tai maratonilla. Luvassa siis reippampaa juoksua, lihaskuntoa ja liikkuvuutta.

Mukavaa ja liikunnallista viikonloppua!

HCM 2016

Kisavalmistelut sujuivat suunnitelmien mukaan ja olo ennen maratonia oli hyvä. Perhosia oli jonkinverran vatsassa, koska edellisestä maratonista oli aikaa vain kuusi viikkoa ja toisaalta viime vuoden HCM:n keskeytys kolkutti takaraivossa!

Jouduin viime vuonna keskeyttämään HCM:n noin 25 kilsan kohdalla, kun syke löi kahtasataa ja muiden juoksijoiden juoksusukkien värit vain välkkyivät silmissä. Syy korkeaan sykkeeseen selvisi noin kuukauden päästä maratonista, kun monien verikokeiden ja tutkimusten jälkeen selvisi, että minulla on kilpirauhasen liikatoiminta. Tuo kuukausi oli piinaavaan pitkä aika, kun tiesin, että kaikki ei ole kunnossa, mutta syytä ei vain tuntunut löytyvän. Jaksoin juuri ja juuri kävellä 2 kilometriä ja ylämäet olivat yhtä tuskaa, kun syke löi kahtasataa ja henkeä ahdisti. Myös epätietoisuus siitä, voinko ja jaksanko vielä liikua tai juosta painoi mieltä. Onneksi oikea lääkitys löytyi ja kahden kuukauden liikuntataoun jälkeen sain aloittaa juoksemisen uudelleen juoksumatolla vauhtia ja sykettä seuraten. Tammikuun alussa suunnittelin itselleni harjoitusohjelman ja tavoitteeksi asetin neljän tunnin alituksen. 

Kohti HCM:a

Perjantaina lähdin kohti sateista Helsinkiä ja majoituin keskustan hotelliin. Iltapäivän ohjelmassa oli juoksunumeron ja -paidan haku kisatoimistosta, sekä kiertely EXPO-näyttelyalueella. Illalla kiertelin vielä kaupungilla ja kävin syömässä sekä latoin juoksu kamppeet valmiiksi. Yritin katsella vielä Rion Olympiakisoja, mutta uni tuli silmään jo klo 22.00! 

Sain nukuttua hyvän ja pitkän yön. Heräsin harmaaseen ja sateiseen kisa-aamuun klo 8.30. Tuhdin aamupalan jälkeen tein pienen kävelylenkin ja seurailin Rion Olympiakisoja tv:stä. Olin laittanut jo eilen juoksukamat valmiiksi, mutta säätiedotusta seuratessa, tein vielä pientä hienosäätöä varusteisiin. Olen vuosien varrella oppinut, että minun täytyy juosta suht tyhjällä vatsalla. Nyt, kun juoksu oli iltapäivästä, söin kunnon aamupalan ja otin pientä purtavaa noin 2-3 tuntia ennen juoksua. Tällä kertaa söin banaanin, välipalapatuukan ja join kupin kahvia. vettä olin tankkaillut pitkin aamupäivää. 

Lähdin vesisateessa hotellilta kävellen kohti Sonera Stadiumia klo 13.30 muutaman muun juoksijan kanssa. Sade lakkasi kävelyn aikana, mutta silti sain lenkkarit kasteltua lätäköissä. Olo tuntui hyvältä ja rennolta kävellessä kohti stadiumia, mikä yleensä lupailee hyvää juoksua ajatellen :) Kävin vaihtamassa kuivat juoksukamat päälle ja samalla vaihdoin muiden juoksijoiden kanssa ajatuksia vaatetuksesta ja tulevasta juoksusta. Tunnelma alkoi tiivistyä ja pientä jännitystä oli ilmassa! Sadeviitta päälle, viimeiset hörpyt pepsipullosta, kamat varustesäilytykseen ja sitten wc:n kautta lähtöalueelle.

Neljään tuntiin?

Olin asettanut tavoitteksi juosta alle neljän tunnin, joten asettauduin lähtöalueella neljäntunnin jänisten taakse. Ajatuksena oli seurata heitä 35-38 kilsaan ja sitten mennä ohi, jos on rahkeissa varaa. Lähtöalueella oli tiivis tunnelma ja ahdasta, kuten aina. Juoksijat ympärillä tarkastelivat lenkkareitten nauhoja, mietivät aikatavoitteita ja pohtivat, pitäisikö sadeviitta ottaa pois vai ei ja tietysti otetiin selfieitä. Siinä lähtäalueella seistessä tuli todettua, että odottavan aika on pitkä! Kello 15.00 tuli lähtölaukaus ja itse pääsin lähtöviivan yli noin 15.01.13. Tällä kertaa lähtö sujui yllättävän hyvin ja oli tilaa juosta! Ensimmäiset kilometrit sujuivat letkassa juosten vähän suunniteltua hitaammin.  Jopa ensimmäinen juomapiste pääsi yllättämään! Viiden kilsan jälkeen sain juoksuni rullaamaan ja nostetua juoksuvauhtiani tavoitteeseen. Lehtisaaressa oli muutamassa kohdassa vähän ahdasta ja ruuhkaa. Sai varoa, ettei astu edellä olevan kantapäille. En muista, että aiempina vuosina olisi ollut tämmöistä ruuhkaa lehtisaaressa.

(Kuva: Kuva: MarathonFoto)

Juoksu kulki hyvin ja suunnitelmien mukaan aina puoleen väliin asti. Kilometrivauhti pysytteli 5,40 tuntumassa. Urheilujuoma alkoi tökkiä 28 kilsan juomapisteellä ja oli pakko ottaa muutama kävelyaskel, etten olisi oksentanut. Sama homma toistui lopuillakin juomapisteillä. Juoksu alkoi painaa jaloissa siinä 30 kilsan kohdalla. Samalla huomasin kuinka neljän tunnin jänisten viirit alkoivat etääntyä ja tajusin, että mahdollisuus neljän tunnin alitukseen ja neljän tuntiin oli mennyt. Yritin vielä kiristää vauhtia, mutta en saanut hyvää tsemppiä enää päälle. Asetin uudeksi tavoitteeksi maaliin pääsyn ja 4.30 alituksen. Kilometrivauhti tippui 35 kilsan jälkeen yli kuuden minuutin ja viimeiset 7 kilsaa olivat henkien taistelua väsymystä ja oksennusta vastaan. Baanalla ja Kansalaistorilla sain vielä pienen tsempin päälle hyvän kannustuksen ansiosta. Enää kaksi kilsaa maaliin! Jaksaa, jaksaa! Kaartuessa Sonera Stadiumille, otin vielä spurtin, kuten tapoihini kuuluu ja muutama ohituskin tuli spurtin aikana vielä tehtyä. Mistähän nuokin voimat spurttiin tulevat? Maaliin selvisin väsyneenä, mutta onnellisena ajassa 4.21.57.

(Kuva: Kuva: MarathonFoto)

Maaliin päästyä hain nopeasti kuivat ja läpimät vaatteet päälle ja kävelin loppuverkkana hotellille. Välipalan jälkeen menin hotellin saunaan, jossa oli myös muita juoksijoita paluttelemassa maratonin rasituksia. Kylläpä sauna teki hyvää maratonin jälkeen! Sen verran kroppa kävi kierroksilla, että uni tuli silmään vasta puolen yön jälkeen. Aamuyöstä heräsin ulkoa kantautuneeseen "me ollaan sankareita" -lauluesitykseen. Käänsin kylkeä ja totesin, että aika monta sankaria suoritti eilen maratonin maaliin!

Tavoite jäi saavuttamatta

Tavoite jäi saavuttamatta, mutta olen silti ihan tyytyväinen suoritukseeni. Lähdin hakemaan neljän tunnin alitusta ja ennätystäni, koska olin omasta mielestäni palutunut Paavon hellemaratonista. Mutta olinko sittenkään? Entä, jos väliä olisikin ollut 8 viikkoa? Mutta, kaksi maratonia kuuden viikon sisään on 48-vuotialle ihan hyvä suoritus. Vai mitä?  Pidin uudistetusta reitistä. Reitti oli sopivan haastava ja nautin juoksemisesta etenkin Lehtisaaressa ja Lauttasaaressa. Myös ns. kaupunkiosuus oli kiva. Kaivopuiston osuudesta en ole koskaan pitänyt. En kylläkään tiedä, miksi? Kannustus oli hyvää pitkin matkaa, etenkin Ruoholahdessa ja Baanalla :) Mieleeni jäi erityisesti rouva, joka nallen kanssa oli kannustamassa eri puolilla reittiä ja pikkutyttö, joka halusi ehdottomasti tulla vesilätäkön läpi antamaan läpsyjä! Huolto pelasi hyvin niin reitillä kuin maalissakin. Jälleen kerran mukava tapahtuma, kiitos järjestäjille ja vapaaehtoisille! Olin nyt mukana HCM:lla viidettä kertaa ja enköhän asetu lähtöviivalle taas ensi vuonna! Asetin tälle vuodelle tavoitteksi ennätyksen juoksemisen puolikkalla ja neljän tunnin alituksen maratonilla. Toinen toetutui ja toinen ei. Nyt mietin, että pitäisikö loppuvuodesta juosta vielä yksi maraton ja yrittää alitusta vai siirttäkö tavoite ensi vuoden kevääseen? Mutta nyt palutellaaan pari viikkoa ja nautitaan jäljellä olevasta kesälomasta :)

Juoksuterveiset Islannista!

Olen jo useamman vuoden haaveillut Islannin matkasta ja heinäkuun lopulla pääsin viimein ja vihdoin toteuttamaan haaveeni. Islannin lomaani kuului pakolliset nähtävyydet eli Gullfossin vesiputous ja Geysiirit sekä kävelyä, juoksua, uintia ja kalaherkuista nauttimista.

Viikko sitten lensin aurinkoisesta ja helteisestä Suomesta sateiseen ja viileään Islantiin. Onneksi sade kuitenkin loppui illan aikana ja säätiedotus lupasi lämmintä ja aurinkoista keliä. Lomani ajaksi sattui Islantiin kesän parhaat kelit :)

Illalla tutustuin kävellen Reykjavikiin ja etenkin rantakatuun (Saebraut), jossa oli tarkoitus juosta ja kävellä muutama lenkki viikon aikana. Rantakadulla näytti saavan hyvän 5-10 kilometrin  lenkin aikaan ja kaupan päälle sai ihailla meri- ja vuorimaisemaa. Aamuisin rantakadulla oli paljon eri ikäisiä juoksijoita.

Trail running

Olin jo Suomesta käsin selvittänyt Arctic Running:n juoksuretkiä, sillä en oikein uskaltanut lähteä omin päin juoksentelemaan luonnonpuistoihin. Tarjolla oli 2-6 tunnin juoksuretkiä sekä useamman päivän juoksuretkiä. Myös ryhmille löytyi retkiä. Hinnat vaihtelivat retken pituuden mukaan. Varasin itselleni Volcano City Trail tourin, jonka pituus oli 2-2,5 tuntia ja hinta 19 250 ISK. Tiistaina olikin vuorossa odottamani juoksulenkki. Juoksuoppaani haki iltapäivällä minut hotellilta ja ajoimme noin 15 minuutin matkan Reykjavinkin ulkopuolelle Heidmarkin luonnonsuojelualueelle, josta juoksumme alkoi. Heidmark on 28 neliökilometrin laajuinen alue, jossa on laavamuodostelmia, metsämaata, polkuja ristiin rastiin ja piknikpaikkoja. Maasto on helppokulkuista, joskin välillä aika kivikkoista.

Alkumatka oli metsäaluetta ja helppokulkuista maastoa, sillä juoksimme noin 2 kilometriä polkuja pitkin. Vähitellen maasto muuttui karummaksi ja vaikeakulkuisemmaksi laavakentäksi. Jalkojen alla oli isompaa ja pienempää kiveä eli tarkkana sai olla, ettei nilkka nyrjähdä. Maisemien ihailun lisäksi sai siis katsella myös jalkoihin. Reitin varrella oli luolia, erilasia laavamuodostelmia, lampaiden kokoomisaitauksia ja kauniita kivikkokasveja. Välillä oli pakko pysähtyä kuvaamaan karua, mutta kaunista luontoa.

Noin 4-5 kilometrin kohdalla aloimme nousta ylös kohti Burfell tuolivuoren rinnettä. Mentiin ylös-alas ja taas ylös rinteitä pitkin. Välillä meno oli enemmän kiipeämistä kuin juoksemista! Oli mahtava tunne, kun pääsin vuoren huipulle ja mitkä maisemat sieltä avautuivat eteeni. Hetken aikaa ihailin henkeäsalpaavia maisemia ja räpsin kuvia ennen kuin aloitimme juoksun alas kraaterin pohjaan. Taas juostiin rinnettä alas ja ylös. Tosi tehokasta mäkijuoksua siis :)

Paluureitti kulki aikalailla samaa reittiä kuin menomatka ja viimesiet 2 kilometriä juoksimme polkua pitkin tulevaa maraton vauhtiani. Lenkin jälkeen venyttelimme luonnon helmassa ennen paluuta hotelille. Juoksua tuli noin 10 kilometriä ja aikaa kului valokuvaustaukoineen noin puolitoista tuntia. Mukava, mutta hikinen juoksuretki. Tämä oli ensimmäinen ns. polkujuoksuni ja eipä tule jäämään viimeiseksi!

Juoksun jälkeen nautin pienen välipalan ja lähdin rantatietä pitkin Laugardalurin ulkoilualueelle uintireisulle. Rantatietä pitkin kävelyä tuli noin 3 kilometriä, joka oli hyvää palauttelua juoksusta.  Uinti ja kylpeminen + 35-40 asteisessa vedessä tuntui hyvältä ja rentouttavalta juoksu- ja kävelylenkin jälkeen. Kokeilin myös höyrysaunaa ja kylpemistä +40-44 asteisessa altaassa. Uintireissun jälkeen nautin satamassa herkullisen kala-aterian.

Ensi vuonna uudestaan?

Islannissa on paljon hyviä vaellus- ja juoksureittejä puistoalueilla ja luonnonpuistoissa.  Reykjavikin rantatietä pystyy hyvin juoksemaan pitkänkin lenkin. Myös uimareille löytyy mitä erilaisempia altaita sisältä ja ulkoa. Itse kävin kahdessa uimahalliisa Reykjavikissa ja Fontana kylpylässä. Oli aika upeaa ihailla Hekla-tulivuorta saunanlauteilta ja porealtaasta :) 

Islantiin ihastuneena aloitin jo ensi vuoden lomasuunnilman teon. Ajatuksenani on varata useamman päivän juoksuretki ja tutustua Islannin luontoon ja nähtävyyksiin juosten. Haavena on myös Reykjavinkin maraton, joka juostaan elokuun loppupuolella.