Juoksuterveiset Tokiosta!
Tässä viimein lupaamani matkakertomus Tokion maratonilta. Ajatus talvimaratonista alkoi kyteä mielessäni viime lokakuussa suunnitellasani vuoden 2017 harjoitusohjelmaa. Halusin yhdistää talvilomani juoksutapahtumaan ja samalla testata kuntoni sekä katkaista harjoitusrupeaman. Sopiva kohde löytyi Tokiosta ja niinpä otin yhteyttä Välimatkoihin selvittääkseni, onnisttuuko matka vielä mattimyöhäiseltä. Vahvistuksen matkan toteutumisesta sain marraskuussa.
Harjoittelu maratonille sujui suunnitelmien mukaan. Sain harjoitella terveenä, enkä onneksi onnistunut saamaan myöskään helmikuussa Tampereen seudulla jyllännyttä virusta. Matkaan lähdin terveenä ja hyvin harjoitelleena. Aikatavoitteksi asetin 3.50-4.05, mutta kaikkein tärkeitä oli lähteä nauttimaan juoksemisesta ja itse tapahtumasta.
Reissuun lähdin torstaina 23.2 pienen jännityksen vallassa. Hieman minua mietitytti ja jännitti, mihin olin lähdössä ja kenen kanssa. Tulevista matkakumppaneista ei ollut aavistustakaan ja myös Tokion suunnalta tulleet lukuisat juoksuohjeet pistivät mietimään, mihin sitä olenkaan menossa. Sääennuste näytti koko viikolle + 9-14 astetta ja itse juoksupäivälle aurinkoista ja lämmintä keliä. Finnairin suoran lennon piti lähteä klo 17.20 kohti Tokiota, mutta matkaan pääsimme erinäisten vaiheiden ja vaikeuksien kautta yli tunnin myöhässä. Lentoaika oli yhdeksän tuntia ja risat. Aikaero maiden välillä oli seitsemän tuntia.
Saavuimme Tokioon Naritan kentälle perjantaina 24.2 puolenpäivän maissa. Meidät otti vastaan aurinkoinen ja lämmin kevätsää. Kentällä tapasin myös muut Välimatkojen matkalla mukana olevat juoksijat. Meitä oli pieni, mutta mukava juoksuporukka. Majoittauduimme Grand Nikko Tokyo Daiba hotelliin, joka sijaitsi tekosaarella Tokion lahdella. Hotellin lähellä oli hyvät lenkkeilymahdollisuudet ja useampia kauppakeskuksia. Hotellissa oli myös kuntosali ja spa-osasto. Hotellilta oli noin 30 minuutin kävelymatka Expoon, jonne kävelimme porukalla hakemaan juoksunumerot ja fiilistelemään juoksutunnelmaa. Kävelylenkki Expoon ja takaisin hotellille teki hyvää pitkän lentomatkan jälkeen. Numeron ja paidan hakuun ei mennyt kuin hetki, mutta näyttelypuoleen menikin sitten pitempi tovi tutustuessa ja kuvia räpsiessä. Illalla kävin vielä maistelemassa sushia.
Lauantaina 25.2 heräsin virkeänä nukuttuani kellonympäri. Runsaan aamupalan jälkeen lähdin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä tutustumaan Tokion nähtävyyksiin. Samalla sain ajatukseni pois työasioista ja tulevasta juoksusta. Otin metron Shibuya:n alueelle, jossa kiertelin pitkin ja poikin katuja ja ihmettelin maailmanmenoa sekä ihailin kukkivia kirsikkapuita. Lounaan jälkeen palasin takasin Odaiban alueelle, jossa hotellimme sijaitsi. Onneksi olin varannut käteistä mukaan, sillä yllättävän monessa paikassa ei luottokortti kelvannut. Tämä kannattaa huomioida, kun matkustaa Japaniin. Illansuussa tein rannalla noin tunnin kävely-juoksulenkin ja otin myös muutamia avaavia vetoja ajatellen huomista juoksua. Nautin kauniista rantamaisemasta auringon laskiessa Tokion lahdelle. Myös muutamia kuvia tuli räpsittyä matkan varrella. Ennen nukkumaan menoa katsastin vielä huomisen reittikartan ja laitoin juoksukamat valmiiksi. Uni tuli silmään nopeasti, mutta pari kertaa heräsin näkien unta tulevasta juoksusta.
Vihdoin koitti odotettu maratonpäivä. Sunnuntaina 26.2 herätyskello soi klo 5.30 ja varmuudeksi olin laittanut vielä pari torkkuherästystäkin etten vain nukkuisi pommiin. Ei muuta kuin juoksukamat niskaan ja klo 6.00 olin jo aamupalalla hotellin ylimmässä kerroksessa, josta oli mahtavat maisemat Tokion lahdelle. Kello 6.45 lähti bussikuljetus hotellilta kohti lähtöaluetta. Bussimatka kesti noin puolisen tuntia ja matkalla sain vielä hyviä vinkkejä juoksuun. Osallistuin nyt ensimmäistä kertaa isoon maratontapahtumaan, joten hieman meikäläistä jännitti, kun en oikein tiennyt, mitä tuleman piti. Saavuttuamme lähtöalueelle, etsin oman porttini ja jäin jonottamaan monen muun juoksijan kanssa turvatarkastusta ennen ns. huolto- ja lähtöalueelle pääsyäni. Perhosia lenteli vatsassa, kun mietin, mistä löydän oman tavarasäilytyksen ja missä saan vaihdettua loput juoksukamat sekä missä on lähtöporttini. Pientä säätöä oli ja pari kertaa jouduin kysymään neuvoa, mutta lopulta kaikki meni hyvin ja ehdin hyvissäajoin lähtöportilleni. Vaatteiden vaihdon jälkeen jäin wc-jonoon, mutta kellon tikittäessä uhkaavasti, päätinkin viedä ensin kamat säilytykseen, mikä olikin viisas ratkaisu. Palatessani takaisin wc-jonoon, oli jonnot lyhentyneet ja ne etenivät nyt nopeasti lähdön lähestyessä. Lähtöalueelle saavuin noin varttia ennen starttia. Vähän oli orpo-olo itsekseni lähtöalueen tiiviissä tunnelmassa. Eurooppalaisia eikä naisia pahemmin ympärilläni näkynyt, mutta fiilis oli aivan mahtava. Ensin matkaan lähtivät pyörätuolikelaajat ja sitten kilparyhmä. Lähtöviivan ylitin noin klo 9.15.
Lähdössä oli vähän ahdasta, mutta yllättävän nopeasti pääsin juoksemaan omaa rytmiäni. Ensimmäiset kymmenen kilometriä juostiin loivaan alamäkeen, mikä sopi minulle hyvin. Sain heti juoksurytmistä kiinni ja muutenkin juoksu tuntui koko matkan helpolta ja rennolta. Reitti oli tasainen ja nopea, eikä mäkiä oikeastaan ollut, vain muutama loiva nyppylä. Välillä oli myös pitkää suoraa katua edessä ja välillä jyrkkiä mutkia. Etukäteen mietin, että miten pystyn juoksemaan omaa rytmiäni näin isossa porukassa, mutta hyvin oli tilaa juosta. Vain lähdössä ja loppusuoralla sekä joissa mutkakohdissa oli vähän ruuhkaa. Reitti kulki Tokion kuuluisampien nähtävyyksien ohi ja silmä kyllä lepäsi maisemia ihaillessa, mutta kuvia en kuitenkaan alkanut napsimaan! Yleisöä riitti koko matkan ajan ja kannustus sai vipinää tossuihin. Myös läpyjä tuli jaettua ihan urakalla, varsinkin lapsien kanssa. Matkanvarrella oli aivan huikea tunnelma! Oli musiikkia, tanssia, rummutusta ja ihmiset jakoivat pieniä välipaloja pitkin matkaa mm. hedelmiä, karkkia ja leivonnaisia. Itse pysyttelin järjestäjien tarjoilussa, juoden jokaisella huoltopisteellä puoli mukia vettä ja urheilujuomaa. Olen huomannut tämän systeemin toimivan minulle parhaiten. Viimeisellä huoltopisteellä jätin juomatta, koska juoksu tuntui hyvältä ja maali häämötti jo edessä. Matkan varalle oli sekä yleisöllä että huoltojoukoilla tarjolla myös kylmägeelisuihketta juoksijoille, jota minäkin suihkutin pari kertaa polveeni loppumatkasta ihan vaan varmuudeksi. Matkan aikana bongasin monia satuhamoja ja oli sielä muutama pukumieskin salkun kanssa juoksemassa. Yllättävän monta näkövammaista oli myös opasjuoksijan kanssa juoksemassa. Maaliin päästyäni saimme niskaan kisapyyhkeet ja mitallit sekä pientä evästä. Koko matkan maalialueelta huoltoalueelle toimitsijat onnittelivat ja taputtivat meille juoksijoille. Aivan mahtava tunnelma lähdöstä maaliin!
Oma juoksu sujui hyvin. Loppuaikani oli 4.03.16 ja jälleen kerran tuo neljän tunnin alitus jäi niin lähelle. Juoksu oli elämäni helpoin maraton ja ensimmäistä kerttaa en ajatellut maalissa, että tämä on viimeinen maraton, jonka juoksen! Missään vaiheessa matkaa ei ollut ongelmia ja juoksu tuntui todella hyvältä ja helpolta. Juoksuasento pysyi hyvänä koko matkan ajan eli lihaskuntotreenistä on ollut apua! Keskivauhti oli noin 5.39-5.40/ kilometri ja keskisyke oli 150. Kaloreita paloi matkan aikana noin 2100. Ensimmäisen kympin juoksin 55:24, kahdenkympin kohdalla aika oli 1:51:29 ja kolmenkympin kohdalla 2:51:08 eli hieman vauhti hiipui loppua kohden, mutta missään vaiheessa ei tullut sippausta. Se vähän jälkikäteen harmittaa, että en lopussa kiristänyt vaikka voimia olisi ollut! Taisin nauttia liikaa maisemista ja tunnelmasta :)
Aurinkoinen sää suosi meitä noin 35 000 juoksijaa ja sain jopa rusketusraidat. Suomalaisia ei kovin montaa tainnut mukana olla? Järjestelyt sujuivat japanilaiseen tapaan järjestelmällisesti ja ystävällisesti. Hyvin järjestetty kisa.
Hotellille palasin klo 15.00 maissa väsyneenä, näläkäisenä ja onnellisena. Suihkun ja pienen välipalan jälkeen olin valmiina After Run Partyihin, jonne hotelliltamme oli kuljetus. Tilaisuus järjestettiin puistoalueella ja tarjolla oli japanilaista ruokaa (mm. sushia ja yakitoria), juomia (mm. sakeaa ja japanilaista olutta) ja japanilasita ohjelmaa. Ilta päättyi japanilaiseen rumpu "Wadaiko" esitykseen. Unta ei taaskaan tarvinnut kovin kauaa odotella. Aivan mahtava ja huikea juoksupäivä!
Maananataina 27.2 heräsin virkeänä, eikä eilisestä juoksusta ollut tietoakaan kropassa. Aamupalan jälkeen olikin vuorossa retkipäivä Harri-oppaan johdolla. Retki alkoi kalamarkkinoilta, josta siirryimme metrolla Sumo Halliin tutustumaan sumopainin maailmaan. Sitä tunsi itsensä pieneksi ihmetellessään sumopainijoiden käsien ja jalkojen kokoa! Ennen lounasta teimme vielä pienen kierroksen läheisessä puistossa, jossa oli kevättä ilmassa orvokkien, esikoiden ja kursikkapuiden kukkiessa. Lounaan jälkeen matka jatkui Asakusan alueen kautta Skytreen, maailman toiseksi korkeimpaan rakennelmaan, joka kohoaa 634 metrin korkeuteen. Korkeanpaikankammoisena mietin, että uskallanko nousta huipuille. Onneksi nousin, sillä maisemat olivat upeat pilvisestä säästä huolimatta. Auringonlaskiessa risteilimme takaisin hotellisaarellemme. Illalla kävimme vielä porukalla päivälliselle. Mukava retkipäivä!
Tiistaina 28.2 lähdin aamupalan jälkeen tutustumaan jälleen Tokion nähtävyyksiin Ginzan ja Kamiyachon sekä Shinjukun alueille. Kiertelin taas pitkin ja poikin katuja ja askelia kertyikin mittariin 25 000 eli pienoinen lenkki tuli tehtyä! Hotellille saavuttuani sain kokea miltä tuntuu maanjäristys. Sängyllä maatessani alkoi yks kaks kristallikruunu katossa heilua ja lattia täristä 5,6 richterin järistyksessä. Hetken sinä mietti, että mitä tehdä, mutta onneksi järistys loppui aika nopeasti ja meikäläinen lähti viettämään iltaa japanilaiseen kylpylään hotellin lähellä olevaan Ooedo Onsen Monogatai kylpylään. Jokainen vaihtoi pukuhuoneessa "Yukatan" päälleen ja sen jälkeen mentiin ns. yhteisen alueen kautta kylpylpuolelle. Pukuhuoneessa riisuttiin "Yukata" pois ja siirryttiin peseytymään. Kylpylästä löytyi sekä sisä- että ulkoaltaita kylmästä kuumaan. Alueella oli myös kaksi saunaa, höyrysauna ja suomalainen "loyly sauna", jossa ei kuitenkaan voinut heittä löylyä ja mittari näytti 80 astetta. Kylpylässä oli mahdollisuus myös hierontaan ja erilaisiin hoitoihin sekä rentoutumiseen suolakivien päällä. Harmi, että tajusin nuo suolakivet vasta pois lähtiessä, enkä päässyt niitä kokeilemaan. Tällä ns. yhteiselläalueelle oli useita erilaisia ravintoloita, mahdollisuus pelata japanilaisia pelejä sekä ostaa matkamuistoja. Tutustuminen japanilaiseen kylpyläperinteeseen oli mielenkiintoinen kokemus!
Keskiviikkona 1.3 olikin sitten aika sanoa hyvästit keväiselle Tokiolle ja palata kotiin. Reissu oli mukava ja kotiin palasin monta kokemusta ja elämystä rikkaampana. Sain myös uusia vinkkejä harjoitteluuni ja tästä on hyvä jatkaa harjoittelua koti HCR:a ja Paavo Nurmi Marathonia. Matka poiki myös idean juosta Wold Marathon Majorsin, joka koostuu kuudesta suuresta marathonista: Berliini, Boston, Chicago, Lontoo, New York ja Tokia. Syksyllä olisi tarkoitus juosta vielä marathon ulkomailla, olisikohan se Ateenan vai New Yorkin maraton?
