HCM 2017 - What a Day!

Lauantaina 12.8 oli edessä minun viides HCM ja elämäni kymmenes maratoni sekä tämän kesän kolmas maratoni. Matkaan lähtiessäni en kyllä osannut arvata millainen kokemus niin henkisesti kuin fyysisesti tämän vuoden HCM tulee olemaan. Jos olisin tiennyt, en ehkä olisi matkaan lähtenytkään! Tämä oli raskain juoksuni ja kokemuksena tulee kyllä jäämään ikuisesti mieleen, mutta positiivisesti. Ensin 39 km helteessä ja painostavassa säässä ja viimeiset 3 km myrskyssä ja salamoiden loisteessa kohti maalia. No ompa, mitä keinutuolissa muistella!

Ennen maratonia oli monenlaista jännitystä ilmassa, ensinnäkin palautuminen Paavo Nurmi Maratonilta mietitytti. Viime vuonna tuo kuusi viikkoa ei riittänyt palautumiseen, mutta nyt tuntui, että olin palautunut edellisestä urakasta. Oikean pakaran ja takareiden kestäminen mietitytti myös, sillä Paavon jälkeen välillä pakara-takareisi on oireillut ja välillä ei eli pientä epävarmuutta tälläki saralla oli ilmassa. Myös ennustettu myrsky mietitytti ja sääennustetta tuli seurattua tavallista tarkempaan.  Muuten valmistautuminen maratonille sujui kuitenkin suunnitelmien mukaan ja mielestäni hyvin.

Maraton viikolla juoksin kaksi lenkkiä: toinen oli reipasvauhtinen 6 km lenkki ja toinen 4 km ns. verryttelylenkki muutamine vetoineen. Ohjelmaan kuului myös golfia, venyttelyä ja hierontaa sekä lomailua mökillä. Mitään suurempaa tankkausta en tehnyt, vaan söin perusruokaa, vähän enemmän kuitenkin hiilaripitoista ruokaa ja pidin huolta nestetasapainosta. Perjantaina siirryin mökiltä Helsinkiin ja kävin HCM-expossa hakemassa numeroni ja hetken aikaa kiertelin näyttelyosastolla. Illallla tein pienen kävelylenkin Helsingin keskustassa ja kävin syömässä sushia. Ennen nukkumaan menoa laitoin juoksukamat kuntoon ja kävin vielä juoksureitin läpi. Sen verran saaristoelämä vaikutti, että unta ei kovin kauaa tarvinnut odottaa.

Lauantai valkeni aurinkoisena, lämpimänä ja kauniin kesäisenä. Näin jälkeenpäin voisi todeta, että tyyntä myrskyn edellä! Heräsin virkeänä ja olo tuntui hyvältä. Söin kaikessa rauhassa kunnon aamupalan hotellilla. Tankkasin ison lautasellisen kaurapuuroa, leipää ja hedelmiä sekä join pari kuppia kahvia ja tuoremehua.  Aamupäivä meni hotellihuoneessa löhötessä, sillä jostain syystä ei huvittanut lähteä kävelylle kaupungille, kuten aikaisempina vuosina. Kello 12.00 luovutin hotellihuoneen ja lähdin kävellen kohti Telia Arenaa. Matkalla kävin hakemassa banaani-leipä lounaan. Vuosien varrella olen oppinut, että en voi syödä mitään suurempaa noin 2-3 tuntia ennen juoksua. Koska juoksu oli iltapäivällä, söin kunnon aamupalan klo 9 maissa ja klo 12.30 hedelmä-leipä lounaan. Nestettä nautin pitkin päivää pieninä kulauksina. Saavuin klo 13.30 Telia Arenan pukutiloihin, johon minulla oli pääsy HCR Street teamin kautta. Olin Street teamin porukasta ekana pukkarissa, mutta vähitellen muutkin saapuivat paikalle. Karoliina ja Sonja juoksivat myös maratonin ja juttelimme tai oikeastaan höpöttelimme jännistystä pois. Meillä kaikilla oli perhosia vatsassa, mutta eri syistä. Sonja lähti ekalle maratonille, Karoliina ensimmäiselle maratonille vauvan jälkeen ja minä "vanha rouva" taas tämän kesän kolmannelle maratonille. Myös Merituuli tuli paikalle ja hän juoksi tällä kertaa Street Runin.

Kello 14.30 lähdin kohti lähtöaluetta. Porukkaa oli jo lähtöalueella ja osa loikoili vielä puiden varjossa. Tunnelma alkoi tiivistyä lähdön lähestyessä. Juoksijoita oli 73 eri kansallisuudesta ja kaikenkaikkiaan juoksijoita oli 3100. Asettauduin tuttuun tapaan neljän tunnin jänisten taakse odotamaan lähtöä. Ennen lähtöä teimme kuuluttajan opastuksella aaltoja ja kymmenestä yhteen laskimme yhdessä lähtöä. Kello 15.00 tuli lähtökäsky ja ei muuta kuin matkaan.

Ensimmäinen kierros 1-25 km Jostain syystä tänä vuonna oli todella ahdasta juosta ensimmäiset kilsat. Juoksijoita poukkoili sieltä täältä ja osa kiilasi tosi pahasti eteen. Sain myös muutaman kyynerpään kylkeeni. En kyllä muista moista maratonin alkua. Myös ensimmäinen juomapiste meni kaaoksessa. En meinnannut millään saada juomaa ja päätinkin, että jatkossa otan oman pullon mukaan alkataipaleelle. Onneksi seuraava juomapiste sujui vähän paremmin ja loput hyvin. Juoksuruuhka alkoi rauhoittua kolmen neljän kilsan kohdalla ja sain kiinni omasta juoksurytmistä. Ensimmäiset kaksi kilsaa meni paljon hitaammin kuin olin suunnitellut (6,00 min/km). Kilsat 5-12 sujuivat kevyesti juoksusta nauttien. Kuusisaaressa sain Karoliinan kiinni ja vaihdoimme muutaman sanan, kunnes jatkoin omaa tahtiani. Juoksu kulki hyvin ja kilsat taittuivat suunniteltua vauhtia (noin 5,44/ km). Kilsat 13-17 olivat jokseenkin vaikeat helteestä ja painostavasta ilmasta johtuen, mutta hyvä kannustus siivitti juoksua. Lasten kanssa tuli jaettua useampia high-fiveja. Bongasin matkalla myös useampia minimaraton juoksijoita mitallit kaulassa. Ihania pieniä kannustajia :)  Saavuin 21 kilsaan ajassa 2:01:01 eli hieman asettamastani aikataulusta jäljessä. Pitkin reittiä oli todella paljon kannustajia ja baanalla sai viime vuotiseen tapaan hyvää kannustusta. Oli kiva juosta, kun ihmiset kannustivat nimellä. Hienoa, että numerolapussa oli nimi :) Kansalaistorilla näin Street teamin Katjun ja sain uutta puhtia juoksuun. Kiitos Katju kannustuksesta!

Kuvat Marathon Foto

Toinen kierros 26-42 km Telia areenan kohdalta alkoi toinen kierros. Matka jatkui kehoa kuunnellen ja taivasta tarkkailen eteenpäin. Juoksu tuntui ihan hyvältä aina 28 kilsaan asti. Kilsavauhti pysytteli 5,47-5-59 välillä aina 35 kilsaan asti eli ihan hyvää vauhtia etenin hellesäässä. Oikeassa pakarassa alkoi tuntua kipua ja jouduin hiljentämään juoksuvauhtia. Päätin kävellä ja juosta vuorotellen ja kuulostella oloani. Kilsavauhti tippui 6,00 tuntumaan. Sain juoksusta kiinni uudelleen Ruoholahdessa ja pystyin juoksemaan jälleen ihan kelpovauhtia eteenpäin. Osasyynä taisi olla myös taivaalle ilmestyneet tummat pilvet. Jokaisella juomapisteillä join puolimukia vettä ja puoli mukia urheilujuomaa suunnitelmani mukaan. Geelit otin 30 ja 36 kilsan kohdilla. Loppumatkasta urheilujuoma alkoi tökkiä, mutta mitään ongelmia ei juoman suhteen tai imeytymisen suhteen kuitenkaan ollut. Myrskyn alkaessa olin juuri kaartumassa baanalle. Ensin tuli muutama pisara vettä ja sitten taivas repesi. Kova pyörteinen tuuli vei vauhdilla eteenpäin pitkin baanaa. Hyvä, että jalat pysyivät mukana vauhdissa. Baanan tunneleissa oli kannustajia ja me juoksijat tsemppasimme toisiamme eteenpäin. Neljän tunnin väliaikapiste oli poissa, samoin Kansalaistorin kannustuspiste. Juoksu jatkui kaatosateessa ja yhä isommissa lätäköissä kahlatessa kohti maalia. Töölönlahdella oli isoja puunoksia katkennut, aitoja kaatunut ja juomapisteen mukit lentelivät. Taivas oli musta ja salamat läiskyivät taivaalla. Osuvasti kuulokkeistani kuului Virve Rostin Sata salamaa kappale :) Sitä vain puski eteenpäin kohti maalia. Taisi tulla juoksun nopeimmat kilsat myrskyn alkaessa tai niin minusta ainakin tuntui :)

Maali 42,195 m Maali läheni ja tuli helpotuksen tunne, kun näki Telia Areenan valot. Juoksin maaliin vauhdilla, vaikka maalitolpat olivatkin lähteneet lentoon ja sen takia korjattu pois. Maaliin saavuin ajassa 4:19:56  hyvävoimaisena ja likomärkänä, mutta onnellisena. Tulosluettelossa olin sarjassani N45 17. 69 juoksijasta eli ihan kelpo juoksu. Sain mittalin kaulaani ja kuohujuoman käteeni. Muutama kuva areenalla ja äkkiä pukuhuoneeseen ja saunaan lämmittelemään. Olin tyytyväinen juoksuuni ja olin kiitollinen, että selvisin reitiltä ehjänä maaliin. Maaliin tulleessa oli olo, että en enkä ihan heti juokse maratonia, mutta yön jälkeen mieli jo muuttui ja nyt suunnittelen syksylle vielä yhtä maratonia.

Kiitos järjestäjille jälleen kerran hyvin järjestetystä maratonista ja erityiset kiitokset vapaaehtoisille, jotka pitivät juomapisteistä huolta ja samalla kannustivat meitä juoksijoita. Kiitos myös kaikille kannustajille reitin varrella, etenkin pienille tsemppaajille. Onnea myös kaikille juoksijoille. Ensi vuonna puhaltaakin uudet tuulet HCM.n suhteen. Lähtöviivalla ollaan toukokuussa joko HCR:lla tai HCM:lla. Itse pidän tulevaa uudistusta tervetulleena ja odotan mielenkiinnolla uutta juoksutapahtumaa.

Miten sinun HCM sujui?

Maratonterveisin Pia

Heinäkuun treenipäiväkirja

Heinäkuu starttasi Paavo Nurmi Maratonilla. Tavoitteena oli kolmen tunnin alitus, mutta ihan putkeen ei juoksu mennyt. Tarkemman kisaraportin maratonin vaiheista voit lukea täältä.

Muuten heinäkuu kului palautellessa maratonilta ja toisaalta valmistautuessa Helsinki City Maratonille, joka on tämän vuoden kolmas maraton ja kaikenkaikkiaan kymmenes maratonini. Paavolla kipeytynyttä oikeaa pakaraa ja takareittä hoitelin omatoimisesti venyttelemällä ja lihaskalvoja rullaamalla, mutta jouduin myös turvautumaan hierojan apuun. Heinäkuussa ehdin myös kiertelemään golfkenttää ja kesälomani aloitin heinäkuun puolivälissä Islannissa lomailemalla. Islannin matkasta voit lukea täältä.

Viikko 27 meni Paavolta palautuessa. Ohjelmassa oli venyttelyä, lihaskalvojen rullausta, hierontaa ja golfia. Kuten jo aiemmin olen kertonut, on golf minulle palauttavaa liikuntaa ja hyvää peruskestävyyslenkkiä matalalla sykkeellä. Rippuen siitä, minkä verran joutuu omaa tai muiden palloja etsimään ja olenko kierroksella naisten vai miesten kanssa, tulee 9-reikää kiertäessä kävelyä noin 5-7 kilsaa ja 18-reikää kiertäessä 10-12 kilsaa.

Viikkolla 28 tein jo muutaman juoksulenkin sekä venyttelin ja kävin hierojalla. Hieman takareisi antaa jo periksi, mutta pakarajumi ei. Yritin selvitellä, mistä vaiva johtuu, mutta vielä en selvyyttä saanut. Joko vika on tossuissa tai askelluksessa. Tai sitten lihaskiereydestä. Selvittely jatkuu edelleen...

Viikkolla 29 alkoi kesälomani ja lensin viime vuoden tapaan Islantiin. Ohjelmassa oli juoksua ja vaellusta Islannin vuoristossa. Pitkää ja hidasvauhtista peruslenkkiä sekä rentoutumista lämpimissä tai oikeastaa kuumissa altaissa. Matka oli onnistunut ja myös kelit suosivat lomailua. Matkan jälkeen tein myös viimeisen pitkän lenkin ennen maratonia. Perinteisesti teen kolme viikkoa ennen maratonia pitkän lenkin ja itselläni se on yleensä Pyhäjärven ympäri juoksu, josta kilsoja tulee noin 30-32. Lähden lenkille tulevan maratonin lähtöajan mukaan ja samalla testaan sekä varusteita että tankkausta. Aikaa kului tällä kertaa 3,11,52 ja kilsavauhti oli noin 6,00 minuuttia/ kilsa. Matkaa kertyi tällä kertaa 32 kilometriä. Noin 22 kilsaan asti juoksu kulki hyvin, mutta jälleen noin 25 kilsan paikkeilla alkoi oikea pakara jumittaa. Sitkeesti jatkoin hissukseen kohti kotia välillä kävellen. Kotona venyttelyt ja hieroin myös magnesiumvoidetta kipeään pakaraan ja takareiteen. Oli kiva juosta lenkki aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Vähän arvelluttaa, miten maraton tulee sujumaan 12.8.

Viikko 30 alkoi palauttavalla golfkierroksella. Hieman pakara jumitti ylämäkiä kävellessä, mutta muuten jalat ja kroppa olivat ok eilisen pitkiksen jäljiltä. Kiersin 9-reikää kauniissa ja lämpimässä säässä. Aikaa kului 2:02:02 ja kilsoja tuli 5 ja risat. Myös tiistaina päätin korvata juoksun golfilla ja antaa pakaran palautua pitkästä lenkistä. Kiersin jälleen 9-reikää ja aikaa kului 2.14:40 ja kilsoja tuli 6. Keskiviikkona kävin juoksemassa 10 kilsan lenkin 5,34 kilsavauhdilla. Juoksu kulki hyvin, eikä pakara-takaresi oireilleet juoksun aikana, eikä sen jälkeenkään. Iltapäivä menikin sitten herkuttelun puolelle juhliessa kuopukseni 17-vuotispäivää. Torstaina oli vuorossa taas palauttava golfkierros. Aurinkoinen sää houkutteli kiertämään 18-reikää, vaikka piti vain 9-reikää kiertää. Kilsoja tuli 10 ja aikaa kului 4 tuntia. Perjantaina kävin juoksemassa kevyen 5 kilsan aamulenkin ennen hierontaa. Kyllä teki hieronta hyvää rasitetuille jaloille. Pakara ja takareisi rupeavat antamaan vähitellen periksi. Hyvä niin, sillä maratonille on aikaa enää kaksi viikkoa. Lauantaina oli vuorossa lepopäivä. Sunnuntaina juoksin aamupäivällä reippaan 8 kilsan lenkin 5,28 kilsavauhdilla ja illalla kävin kiertämässä vielä 18-reikää. Aikaa kului nelisen tuntia ja kilsoja tuli 11. Kiva treeni- ja lomaviikko.

Juoksua yhteensä 128 km ja golfkierroksia tuli 7. Tämmöinen oli heinäkuuni :) Mukavaa elokuuta! -pia-

Juoksuterveiset Islannista 2017

Terveiset Islannista!

Viime vuoden Islannin matkallani ihastuin karun kauniiseen Islantiin, joten ei ollut vaikea valita tämän vuoden kesälomakohdetta. Viime vuoden reissu oli paikallisten nähtävyyksien katselureissu: Pingvellirin kansallispuisto, Gullfossin vesiputous ja Geysirit.  Viime vuoden matkakertomuksen voi lukea täältä.

Tämän kertaiseen lomasuunnitelmaani kuului juosta ja vaeltaa Islannin upeissa maisemissa, rentoutua uimaloissa ja syödä herkullisia kalaruokia sekä nauttia Islannin kauniista maisemista. Ja niin teinkin :)

Islanti tarjoaa jokaiselle jotakin ja etenkin liikkujille. On hyvät vaellus- ja lenkkimaastot kaikentasoisille liikkujille sekä golffareille paljon golfkenttiä, huikeat 65 kenttää. Suurin osa kentistä on 9-reikäisiä, mutta mukaan mahtuu myös 18- reikäisiä kenttiä. Islannin monissa uimaloissa taas voi rentoutua ja vetreyttää liikunnasta kipeytyneitä lihaksia. Uimalat ovat edullisia verrattuna esimerkiksi Blue Lagoon- ja Fontana-kylpylöihin. Melkein jokaisesta kaupungista löytyy uimala, jossa on 28 asteinen allas ja lisäksi 34-42 asteinen kuuma-allas.  Uimaloissa on myös lasten allas. Matkalla näkyi myös paljon pyöräilijöitä, mutta itse en välttämättä lähtisi pyöräilemään Islannin kapeille ja soraisille teille.

Maanantai 17.7 Lensimme maanantaina aurinkoiseen, mutta tuuliseen Islantiin. Keflavikin kentältä matka jatkui vuokra-autolla Reykjanesin niemimaalle. Tarkoituksena oli tutustua pieniin satamakaupunkeihin ja tehdä lyhyt juoksu-kävelylenkki matkalla kohti Reykjavikia. Ensimmäinen etappi oli Gardur, pieni merenrantakaupunki tai oikeastaan kylä. Kävelimme rantatietä noin puolisen tuntia ja vetryttelimme jalkojamme 3 tunnin lennon jäljiltä. Gardurista matka jatkui rantatietä kohti päivällispaikkaamme Grindavikiä. Matkalla tuli pysähdyttyä useampi kerta jaloittelemaan ja maisemia ihailemaan sekä tietysti kuvaamaan. Koska vaelluspolkuja risteilee kaikkialla Islannissa, on tien poskesta helppo siirtyä patikoimaan tai katsastamaan nähtävyyksiä. Pienen patikkalenkin teimme Hafnabergissä. Matkaa tuli edestakaisin noin 6 kilsaa. Maisema muodostui mustasta hiekasta, erilaisista kivilohkareista ja kalliosta sekä kivikko kasveista. Reitti eteni pitkin upottavaa mustahiekkaista polkua pitkin, jossa yksi askel vei eteenpäin ja kaksi taaksepäin eli todellista kuntoilua 6 kilometriä ja lenkkarit täynnä mustaahiekkaa :) Välillä oli myös kivikkoisempaa reittiä. Reitti oli reunustettu kivillä, joten eksymään ei päässyt ja reitti päättyi meren rantaan, jossa oli lokkien pesimäkallio ja upeat näköalat merelle.

Brimketill:ssä taas poikkesimme kallioille ihailemaan merimaisemaa. Tuulisessa säässä aallot löivät korkealle kallion yli ja hyvällä tuurilla sai vesi- ja leväsateen niskaansa.

Pysähdyimme myös "Mantereiden väliselle sillalle", jota pitkin voi kävellä  Euraasian mannerlaatalta ja Pohjois-Amerikan laatalle. Halkeaman reunat erkanevat 2 cm vuosisadassa.

Gunnuhver:ssa katsastimme geotermisen alueen, jossa sihisevistä halkeamista purkautui enemmän tai vähemmän rikinhajuista höyryä ja vesi oli kirkkaan sinistä. Päivällisen nautimme Grindaviikin satamassa. Valitsin listalta kalahampurilaisen, joka oli maukas, mutta ei mikään makuelämys. Lounaan jälkeen matka jatkui kohti Reykjaviikkia.

CenterHotel Arnarhvolliin saavuin klo 18.00 maissa. Matkalaukun purkamisen jälkeen suunnistimme hotellin Spa-osastolle, jossa oli tavallinen sauna ja höyrysauna sekä kuuma-allas. Majoittauduimme samaan hotelliin kuin viime vuonna hotellin hyvän sijainnin, ystävällisen palvelun ja edullisen hinnan takia. Hotellin läheisyydestä löytyy useita puistoja lenkkeilyyn ja rantakatu (Seabraut) lähtee hotellin edestä. Rantakatua voi lenkeillä sekä itään että länteen useita kilometrejä. Ja se olikin niin juoksijoiden kuin pyöräilijöiden suosiossa. Myös Reykjavikin vanhakeskusta on viiden minutin kävelymatkan pääsä hotellista eli ihan nurkan takana. Hotellin edessä oli myös edullinen parkkipaikka ja hotellilta oli helppo lähteä ajamaan lähiseuduille. Monta hyvää syytä siis valita kyseinen hotelli. Myös aamupala on monipuolinnen ja hyvä :)

Tiistai 18.7.

Aamupalan jälkeen tarkoituksena oli suunnata juoksemaan Esja-vuorelle, mutta sateinen ja sumuinen sää sekä iltapäiväksi luvattu myrsky pisti suunnitelman uusiksi. Onneksi muutimme suunnitelmaa, sillä sumussa ja myrskyssä emme olisi selvinneet Esja-vuoren huipulle tai emme ainakaan takaisin sieltä. Ei muuta, kuin auton nokka kohti Hvalfjördurin vuonoa (valaiden vuono) ja nauttimaan sen  upeista maisemista. Reitin varrella näimme paljon lampaita ja islanninhevosia sekä vesilintuja. Myös kukkaloisto oli upeaa. Muutaman kerran uhmasin sadetta ja nousin kiertelemään lähimaastoon ihailemaan vesiputoksia ja pieniä vuoristopuroja.

Lounaan nautimme Englendingavikin ravintolassa Borgarnesin kaupungissa, joka on saagojen ja viikinkien kaupunki. Lounaaksi valitsin päivän kalan, joka oli paistettu kolja kasvisten kera.

Borgarnesista matka jatkui myrskyssä Akranesin merenrantakaupunkiin, joka on Islannin vanhin kalasatama. Myrskyn vallitessa kävimme kuitenkin katsastamassa majakan. Sen verran myrskysi, että muita turisteja ei majakalla näkynyt. Takaisin Reykjaviikkiin ajoimme Hvalfjörour-vuonon alittavaa tunnelia pitkin.

Hotellille saapuessa oli sade laantunut, mutta tuuli oli edellen kovaa. Päätin tehdä iltalenkin Laugardalurin puistoalueella, jossa oli mm. uimala, useita jalkapallo ja urheilukenttiä sekä kasvitietellinen puutarha. Puistosta lenkkeilin vielä rantatietä takaisin hotellille ja näin sain aikaan hyvän lenkin. Lenkin jälkeen suuntasin hotellin kuumaan altaaseen lämmittelemään ja rentoutumaan. Illalla kävimme vielä maistelemassa kalavartaita tutussa kalaravintolassa ja pitihän kotitekoista Skyriäkin maistaa. Uni tuli nopeasti silmään paivän urakoinnin jälkeen.

Keskiviikko 19.7 Säätiedotus lupaili kelpokeliä, joten aamupalan jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Esja-vuorta (914 m). Esja sijaitsee Reykjavikin pohjoispuolela Kjalamesin alueella, Mosfellsbarin lähellä. Esjustofan Hiking Centeriin, josta reitit alkavat, pääseen Reykjavikista ajamalla ykköstietä tai bussilla. Matkaa tulee noin 25 km.

Helpot reiti on merkitty eri väreillä puutolppiin ja vaikeammat vihreillä nuolilla kiviin tai valkoisilla kepeillä. Jokaiselle reitille on annettu arvio vaelluksen kestosta ja vaikeusasteesta. Tarjolla oli sekä helppoja 1-1,5 kilometrin reittejä (Kviabrekka ja Arboretum) että keskivaikeita 3-4 kilometrin reittejä (Kögunarholl ja Kollafjörour),  mutta myös melko vaativia 3-3,5 kilometrin reittejä (Gunnlaugsskaro ja Pverllshorn). Esjan huipulle reitti on vaativa ja kestoksi on arvioitu 4-5 tuntia.

Reitit olivat alhalla hiekkapolkuja ja ylempänä reitti muuttuu kivikkoiseksi ja välillä joutui turvautumaan kiivetessä kallioihin asennettuihin kettinkeihin. Matkalla sai ihailla kauniita kukkia, vesiputouksia, vuoristopuroja ja Reykjavikia. Maisemat olivat todella upeita ja muutaman kerran jäin kivelle istumaan ja ihailemaan maisemia.

Vaelsimme ensin Esjustofasta Steinnille ja siitä jatkoimme matkaa 780 metrin korkeuteen Tverfellshornille. Sieltä miedän piti jatkaa matkaa Esjan huipulle, mutta emme uskaltaneet jatkaa matkaa sankassa sumussa, vaan lähdimme laskeutumaan alas Steinnille ja sieltä Vaon kautta alas kohti Esjustofaa.  Alkumatkasta maasto oli helppokulkuista polkua, mutta Steinniä kohti mentäessä maasto muuttui kivikkoiseksi ja sumuiseksi (noin 400 metrin korkeudessa). Steinnistä eteenpäin reitti oli vaikeakulkuista ja sumu teki suunnistamisesta todella haasteellisen. Hyvä, että eteensä näki. Vähän harmitti, kun jouduin jättämään Esjan valloituksen kesken, mutta ompahan hyvä syy palata takaisin Islantiin :) Matkaa kertyi noin 10 kilometriä ja aikaa meni kolmisen tuntia.

Illalla olikin vuorossa uintiretki Blue Lagooniin. Laguuni on alkujaan geotermisen voimalan jäännösvesiallas, josta tuli suosittu uintipaikka, kun sinisen mineraalipitoisen veden huomattiin pehmentävän kuivaa ihoa ja jopa hoitavan ihottumia. Luvassa oli siis terveyskylpyä. Kokeilin sekä tavallista Suomi-saunaa että höyrysaunaa. Enimmäkseen kuitenkin uiskentelin ja hengailin laguunissa. Kokeilin myös savista kasvonaamiota, jota pidettiin noin 10 minuuttia. Iho tuntui hyvältä ja sileältä kahden tunnin uinnin jälkeen, eikä kuivalta ja ruttuiselta, kuten yleensä vedessä lillumisen jälkeen! Retki laguuniin oli upea kokemus, voin suositella :) Päivän päätteeksi teimme vielä kävelylenkin tuttuun kalaravintolaan (Sea Baron) herkullisten kala- ja kasvisvartaiden ääreen. Unta ei tarvinnut taaskaan kauaa odottaa, sen verran päivän lenkkeily tuntui kropassa.

Torstai 20.7 Tänään oli vuorossa Hverageroin ja Heiomörkin patikointireitit. Ja mikä oli vaeltaessa, kun aurinko lämmitti ja mittari näytti + 20 astetta. Hverageroin alueella vaeltelimme höryvien kukkuloiden ja laaksojen sekä kuumien lähteiden keskellä monen muun lenkkeilijän kanssa. Maasto oli vaihtelevaa; soista maastoa, purojen ylityksiä, kivikkoa, ylä- ja alamäkiä sekä arvaamattomasti kiehuvia purkausaukkoja. Alueella oli myös kuumia lähteitä, joissa pystyi lenkkeilyn lomassa kylpemään. Alueella on useita eripituisia merkittyjä reittejä. Meikäläiselle tuli mittariin 9 kilsaa ja aikaa kului noin 2,5 tuntia.

Kalapullalounaan jälkeen matka jatkui Heiomörkin aluelle, joka on noin 20 kilsan päässä Reykjaviksita itään. Alue muodostuu noin 28 neliökilometrin laajuisista laavamuodostelmista, metsämaastosta ja piknikpaikoista. Maasstossa on helppo kulkea polkuja pitkin. Lenkkeilyyn voi myös yhdistää noin kolmen tunnin Ellioavatn-järven kierroksen. Itselleni tämä reitti jäi kuitenkin seuraavaan kertaan.

Retken jälkeen kutsui hotellin sauna ja kuuma-allas. Illalla kävimme jälleen syömässä herkullisia kala- ja kasvisvartaita ja jälkiruuaksi maistui kotitekoinen Skyr. Uni tuli samantien, kun pään laittoi tyynyyn :) Kiva retkipäivä.

Perjantia 21.7 Aamupalan jälkeen teimme tunnin kävelylenkin lähipuistossa ennen kuin luovutimme huoneemme ja lähdimme autoilemaan kohti Keflavikiä. Reykjavikissa on monia upeita puistoja, joissa lenkkeillä. Oma suosikkini on Laugardalurin puistoalue.

Päivän ohjelmassa oli Keflavikin lähiympäristö ennen auton luovutusta ja kotimatkaa. Ensin ajoimme Hafnarfjördurin pieneen rantakaupunkiin, joka on Burfell-tulivuoren laavarinteellä. Nautimme aamupäiväkahvin pienessä kotileipomossa ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Gerdistangia, Vikingaheimaria ja Reykjanesbaeria. Kaikissa kylissä teimme lyhyet kävelylenkit pitkin merenrantaa tai satamaa. Lento Suomeen lähti klo 16.05.

Jälleen oli mukava Islannin reissu. Paljon tuli nähtyä ja koettua. Syksyllä alkaa taas uuden Islannin reissun suunnittelu. Ensi vuoden kohteena tulee olemaan Skaftafellin kansallispuisto Vatnajökull jäätikön reunalla.

-pia-