Heinäkuun treenipäiväkirja

Heinäkuu starttasi Paavo Nurmi Maratonilla. Tavoitteena oli kolmen tunnin alitus, mutta ihan putkeen ei juoksu mennyt. Tarkemman kisaraportin maratonin vaiheista voit lukea täältä.

Muuten heinäkuu kului palautellessa maratonilta ja toisaalta valmistautuessa Helsinki City Maratonille, joka on tämän vuoden kolmas maraton ja kaikenkaikkiaan kymmenes maratonini. Paavolla kipeytynyttä oikeaa pakaraa ja takareittä hoitelin omatoimisesti venyttelemällä ja lihaskalvoja rullaamalla, mutta jouduin myös turvautumaan hierojan apuun. Heinäkuussa ehdin myös kiertelemään golfkenttää ja kesälomani aloitin heinäkuun puolivälissä Islannissa lomailemalla. Islannin matkasta voit lukea täältä.

Viikko 27 meni Paavolta palautuessa. Ohjelmassa oli venyttelyä, lihaskalvojen rullausta, hierontaa ja golfia. Kuten jo aiemmin olen kertonut, on golf minulle palauttavaa liikuntaa ja hyvää peruskestävyyslenkkiä matalalla sykkeellä. Rippuen siitä, minkä verran joutuu omaa tai muiden palloja etsimään ja olenko kierroksella naisten vai miesten kanssa, tulee 9-reikää kiertäessä kävelyä noin 5-7 kilsaa ja 18-reikää kiertäessä 10-12 kilsaa.

Viikkolla 28 tein jo muutaman juoksulenkin sekä venyttelin ja kävin hierojalla. Hieman takareisi antaa jo periksi, mutta pakarajumi ei. Yritin selvitellä, mistä vaiva johtuu, mutta vielä en selvyyttä saanut. Joko vika on tossuissa tai askelluksessa. Tai sitten lihaskiereydestä. Selvittely jatkuu edelleen...

Viikkolla 29 alkoi kesälomani ja lensin viime vuoden tapaan Islantiin. Ohjelmassa oli juoksua ja vaellusta Islannin vuoristossa. Pitkää ja hidasvauhtista peruslenkkiä sekä rentoutumista lämpimissä tai oikeastaa kuumissa altaissa. Matka oli onnistunut ja myös kelit suosivat lomailua. Matkan jälkeen tein myös viimeisen pitkän lenkin ennen maratonia. Perinteisesti teen kolme viikkoa ennen maratonia pitkän lenkin ja itselläni se on yleensä Pyhäjärven ympäri juoksu, josta kilsoja tulee noin 30-32. Lähden lenkille tulevan maratonin lähtöajan mukaan ja samalla testaan sekä varusteita että tankkausta. Aikaa kului tällä kertaa 3,11,52 ja kilsavauhti oli noin 6,00 minuuttia/ kilsa. Matkaa kertyi tällä kertaa 32 kilometriä. Noin 22 kilsaan asti juoksu kulki hyvin, mutta jälleen noin 25 kilsan paikkeilla alkoi oikea pakara jumittaa. Sitkeesti jatkoin hissukseen kohti kotia välillä kävellen. Kotona venyttelyt ja hieroin myös magnesiumvoidetta kipeään pakaraan ja takareiteen. Oli kiva juosta lenkki aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Vähän arvelluttaa, miten maraton tulee sujumaan 12.8.

Viikko 30 alkoi palauttavalla golfkierroksella. Hieman pakara jumitti ylämäkiä kävellessä, mutta muuten jalat ja kroppa olivat ok eilisen pitkiksen jäljiltä. Kiersin 9-reikää kauniissa ja lämpimässä säässä. Aikaa kului 2:02:02 ja kilsoja tuli 5 ja risat. Myös tiistaina päätin korvata juoksun golfilla ja antaa pakaran palautua pitkästä lenkistä. Kiersin jälleen 9-reikää ja aikaa kului 2.14:40 ja kilsoja tuli 6. Keskiviikkona kävin juoksemassa 10 kilsan lenkin 5,34 kilsavauhdilla. Juoksu kulki hyvin, eikä pakara-takaresi oireilleet juoksun aikana, eikä sen jälkeenkään. Iltapäivä menikin sitten herkuttelun puolelle juhliessa kuopukseni 17-vuotispäivää. Torstaina oli vuorossa taas palauttava golfkierros. Aurinkoinen sää houkutteli kiertämään 18-reikää, vaikka piti vain 9-reikää kiertää. Kilsoja tuli 10 ja aikaa kului 4 tuntia. Perjantaina kävin juoksemassa kevyen 5 kilsan aamulenkin ennen hierontaa. Kyllä teki hieronta hyvää rasitetuille jaloille. Pakara ja takareisi rupeavat antamaan vähitellen periksi. Hyvä niin, sillä maratonille on aikaa enää kaksi viikkoa. Lauantaina oli vuorossa lepopäivä. Sunnuntaina juoksin aamupäivällä reippaan 8 kilsan lenkin 5,28 kilsavauhdilla ja illalla kävin kiertämässä vielä 18-reikää. Aikaa kului nelisen tuntia ja kilsoja tuli 11. Kiva treeni- ja lomaviikko.

Juoksua yhteensä 128 km ja golfkierroksia tuli 7. Tämmöinen oli heinäkuuni :) Mukavaa elokuuta! -pia-

Juoksuterveiset Islannista 2017

Terveiset Islannista!

Viime vuoden Islannin matkallani ihastuin karun kauniiseen Islantiin, joten ei ollut vaikea valita tämän vuoden kesälomakohdetta. Viime vuoden reissu oli paikallisten nähtävyyksien katselureissu: Pingvellirin kansallispuisto, Gullfossin vesiputous ja Geysirit.  Viime vuoden matkakertomuksen voi lukea täältä.

Tämän kertaiseen lomasuunnitelmaani kuului juosta ja vaeltaa Islannin upeissa maisemissa, rentoutua uimaloissa ja syödä herkullisia kalaruokia sekä nauttia Islannin kauniista maisemista. Ja niin teinkin :)

Islanti tarjoaa jokaiselle jotakin ja etenkin liikkujille. On hyvät vaellus- ja lenkkimaastot kaikentasoisille liikkujille sekä golffareille paljon golfkenttiä, huikeat 65 kenttää. Suurin osa kentistä on 9-reikäisiä, mutta mukaan mahtuu myös 18- reikäisiä kenttiä. Islannin monissa uimaloissa taas voi rentoutua ja vetreyttää liikunnasta kipeytyneitä lihaksia. Uimalat ovat edullisia verrattuna esimerkiksi Blue Lagoon- ja Fontana-kylpylöihin. Melkein jokaisesta kaupungista löytyy uimala, jossa on 28 asteinen allas ja lisäksi 34-42 asteinen kuuma-allas.  Uimaloissa on myös lasten allas. Matkalla näkyi myös paljon pyöräilijöitä, mutta itse en välttämättä lähtisi pyöräilemään Islannin kapeille ja soraisille teille.

Maanantai 17.7 Lensimme maanantaina aurinkoiseen, mutta tuuliseen Islantiin. Keflavikin kentältä matka jatkui vuokra-autolla Reykjanesin niemimaalle. Tarkoituksena oli tutustua pieniin satamakaupunkeihin ja tehdä lyhyt juoksu-kävelylenkki matkalla kohti Reykjavikia. Ensimmäinen etappi oli Gardur, pieni merenrantakaupunki tai oikeastaan kylä. Kävelimme rantatietä noin puolisen tuntia ja vetryttelimme jalkojamme 3 tunnin lennon jäljiltä. Gardurista matka jatkui rantatietä kohti päivällispaikkaamme Grindavikiä. Matkalla tuli pysähdyttyä useampi kerta jaloittelemaan ja maisemia ihailemaan sekä tietysti kuvaamaan. Koska vaelluspolkuja risteilee kaikkialla Islannissa, on tien poskesta helppo siirtyä patikoimaan tai katsastamaan nähtävyyksiä. Pienen patikkalenkin teimme Hafnabergissä. Matkaa tuli edestakaisin noin 6 kilsaa. Maisema muodostui mustasta hiekasta, erilaisista kivilohkareista ja kalliosta sekä kivikko kasveista. Reitti eteni pitkin upottavaa mustahiekkaista polkua pitkin, jossa yksi askel vei eteenpäin ja kaksi taaksepäin eli todellista kuntoilua 6 kilometriä ja lenkkarit täynnä mustaahiekkaa :) Välillä oli myös kivikkoisempaa reittiä. Reitti oli reunustettu kivillä, joten eksymään ei päässyt ja reitti päättyi meren rantaan, jossa oli lokkien pesimäkallio ja upeat näköalat merelle.

Brimketill:ssä taas poikkesimme kallioille ihailemaan merimaisemaa. Tuulisessa säässä aallot löivät korkealle kallion yli ja hyvällä tuurilla sai vesi- ja leväsateen niskaansa.

Pysähdyimme myös "Mantereiden väliselle sillalle", jota pitkin voi kävellä  Euraasian mannerlaatalta ja Pohjois-Amerikan laatalle. Halkeaman reunat erkanevat 2 cm vuosisadassa.

Gunnuhver:ssa katsastimme geotermisen alueen, jossa sihisevistä halkeamista purkautui enemmän tai vähemmän rikinhajuista höyryä ja vesi oli kirkkaan sinistä. Päivällisen nautimme Grindaviikin satamassa. Valitsin listalta kalahampurilaisen, joka oli maukas, mutta ei mikään makuelämys. Lounaan jälkeen matka jatkui kohti Reykjaviikkia.

CenterHotel Arnarhvolliin saavuin klo 18.00 maissa. Matkalaukun purkamisen jälkeen suunnistimme hotellin Spa-osastolle, jossa oli tavallinen sauna ja höyrysauna sekä kuuma-allas. Majoittauduimme samaan hotelliin kuin viime vuonna hotellin hyvän sijainnin, ystävällisen palvelun ja edullisen hinnan takia. Hotellin läheisyydestä löytyy useita puistoja lenkkeilyyn ja rantakatu (Seabraut) lähtee hotellin edestä. Rantakatua voi lenkeillä sekä itään että länteen useita kilometrejä. Ja se olikin niin juoksijoiden kuin pyöräilijöiden suosiossa. Myös Reykjavikin vanhakeskusta on viiden minutin kävelymatkan pääsä hotellista eli ihan nurkan takana. Hotellin edessä oli myös edullinen parkkipaikka ja hotellilta oli helppo lähteä ajamaan lähiseuduille. Monta hyvää syytä siis valita kyseinen hotelli. Myös aamupala on monipuolinnen ja hyvä :)

Tiistai 18.7.

Aamupalan jälkeen tarkoituksena oli suunnata juoksemaan Esja-vuorelle, mutta sateinen ja sumuinen sää sekä iltapäiväksi luvattu myrsky pisti suunnitelman uusiksi. Onneksi muutimme suunnitelmaa, sillä sumussa ja myrskyssä emme olisi selvinneet Esja-vuoren huipulle tai emme ainakaan takaisin sieltä. Ei muuta, kuin auton nokka kohti Hvalfjördurin vuonoa (valaiden vuono) ja nauttimaan sen  upeista maisemista. Reitin varrella näimme paljon lampaita ja islanninhevosia sekä vesilintuja. Myös kukkaloisto oli upeaa. Muutaman kerran uhmasin sadetta ja nousin kiertelemään lähimaastoon ihailemaan vesiputoksia ja pieniä vuoristopuroja.

Lounaan nautimme Englendingavikin ravintolassa Borgarnesin kaupungissa, joka on saagojen ja viikinkien kaupunki. Lounaaksi valitsin päivän kalan, joka oli paistettu kolja kasvisten kera.

Borgarnesista matka jatkui myrskyssä Akranesin merenrantakaupunkiin, joka on Islannin vanhin kalasatama. Myrskyn vallitessa kävimme kuitenkin katsastamassa majakan. Sen verran myrskysi, että muita turisteja ei majakalla näkynyt. Takaisin Reykjaviikkiin ajoimme Hvalfjörour-vuonon alittavaa tunnelia pitkin.

Hotellille saapuessa oli sade laantunut, mutta tuuli oli edellen kovaa. Päätin tehdä iltalenkin Laugardalurin puistoalueella, jossa oli mm. uimala, useita jalkapallo ja urheilukenttiä sekä kasvitietellinen puutarha. Puistosta lenkkeilin vielä rantatietä takaisin hotellille ja näin sain aikaan hyvän lenkin. Lenkin jälkeen suuntasin hotellin kuumaan altaaseen lämmittelemään ja rentoutumaan. Illalla kävimme vielä maistelemassa kalavartaita tutussa kalaravintolassa ja pitihän kotitekoista Skyriäkin maistaa. Uni tuli nopeasti silmään paivän urakoinnin jälkeen.

Keskiviikko 19.7 Säätiedotus lupaili kelpokeliä, joten aamupalan jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Esja-vuorta (914 m). Esja sijaitsee Reykjavikin pohjoispuolela Kjalamesin alueella, Mosfellsbarin lähellä. Esjustofan Hiking Centeriin, josta reitit alkavat, pääseen Reykjavikista ajamalla ykköstietä tai bussilla. Matkaa tulee noin 25 km.

Helpot reiti on merkitty eri väreillä puutolppiin ja vaikeammat vihreillä nuolilla kiviin tai valkoisilla kepeillä. Jokaiselle reitille on annettu arvio vaelluksen kestosta ja vaikeusasteesta. Tarjolla oli sekä helppoja 1-1,5 kilometrin reittejä (Kviabrekka ja Arboretum) että keskivaikeita 3-4 kilometrin reittejä (Kögunarholl ja Kollafjörour),  mutta myös melko vaativia 3-3,5 kilometrin reittejä (Gunnlaugsskaro ja Pverllshorn). Esjan huipulle reitti on vaativa ja kestoksi on arvioitu 4-5 tuntia.

Reitit olivat alhalla hiekkapolkuja ja ylempänä reitti muuttuu kivikkoiseksi ja välillä joutui turvautumaan kiivetessä kallioihin asennettuihin kettinkeihin. Matkalla sai ihailla kauniita kukkia, vesiputouksia, vuoristopuroja ja Reykjavikia. Maisemat olivat todella upeita ja muutaman kerran jäin kivelle istumaan ja ihailemaan maisemia.

Vaelsimme ensin Esjustofasta Steinnille ja siitä jatkoimme matkaa 780 metrin korkeuteen Tverfellshornille. Sieltä miedän piti jatkaa matkaa Esjan huipulle, mutta emme uskaltaneet jatkaa matkaa sankassa sumussa, vaan lähdimme laskeutumaan alas Steinnille ja sieltä Vaon kautta alas kohti Esjustofaa.  Alkumatkasta maasto oli helppokulkuista polkua, mutta Steinniä kohti mentäessä maasto muuttui kivikkoiseksi ja sumuiseksi (noin 400 metrin korkeudessa). Steinnistä eteenpäin reitti oli vaikeakulkuista ja sumu teki suunnistamisesta todella haasteellisen. Hyvä, että eteensä näki. Vähän harmitti, kun jouduin jättämään Esjan valloituksen kesken, mutta ompahan hyvä syy palata takaisin Islantiin :) Matkaa kertyi noin 10 kilometriä ja aikaa meni kolmisen tuntia.

Illalla olikin vuorossa uintiretki Blue Lagooniin. Laguuni on alkujaan geotermisen voimalan jäännösvesiallas, josta tuli suosittu uintipaikka, kun sinisen mineraalipitoisen veden huomattiin pehmentävän kuivaa ihoa ja jopa hoitavan ihottumia. Luvassa oli siis terveyskylpyä. Kokeilin sekä tavallista Suomi-saunaa että höyrysaunaa. Enimmäkseen kuitenkin uiskentelin ja hengailin laguunissa. Kokeilin myös savista kasvonaamiota, jota pidettiin noin 10 minuuttia. Iho tuntui hyvältä ja sileältä kahden tunnin uinnin jälkeen, eikä kuivalta ja ruttuiselta, kuten yleensä vedessä lillumisen jälkeen! Retki laguuniin oli upea kokemus, voin suositella :) Päivän päätteeksi teimme vielä kävelylenkin tuttuun kalaravintolaan (Sea Baron) herkullisten kala- ja kasvisvartaiden ääreen. Unta ei tarvinnut taaskaan kauaa odottaa, sen verran päivän lenkkeily tuntui kropassa.

Torstai 20.7 Tänään oli vuorossa Hverageroin ja Heiomörkin patikointireitit. Ja mikä oli vaeltaessa, kun aurinko lämmitti ja mittari näytti + 20 astetta. Hverageroin alueella vaeltelimme höryvien kukkuloiden ja laaksojen sekä kuumien lähteiden keskellä monen muun lenkkeilijän kanssa. Maasto oli vaihtelevaa; soista maastoa, purojen ylityksiä, kivikkoa, ylä- ja alamäkiä sekä arvaamattomasti kiehuvia purkausaukkoja. Alueella oli myös kuumia lähteitä, joissa pystyi lenkkeilyn lomassa kylpemään. Alueella on useita eripituisia merkittyjä reittejä. Meikäläiselle tuli mittariin 9 kilsaa ja aikaa kului noin 2,5 tuntia.

Kalapullalounaan jälkeen matka jatkui Heiomörkin aluelle, joka on noin 20 kilsan päässä Reykjaviksita itään. Alue muodostuu noin 28 neliökilometrin laajuisista laavamuodostelmista, metsämaastosta ja piknikpaikoista. Maasstossa on helppo kulkea polkuja pitkin. Lenkkeilyyn voi myös yhdistää noin kolmen tunnin Ellioavatn-järven kierroksen. Itselleni tämä reitti jäi kuitenkin seuraavaan kertaan.

Retken jälkeen kutsui hotellin sauna ja kuuma-allas. Illalla kävimme jälleen syömässä herkullisia kala- ja kasvisvartaita ja jälkiruuaksi maistui kotitekoinen Skyr. Uni tuli samantien, kun pään laittoi tyynyyn :) Kiva retkipäivä.

Perjantia 21.7 Aamupalan jälkeen teimme tunnin kävelylenkin lähipuistossa ennen kuin luovutimme huoneemme ja lähdimme autoilemaan kohti Keflavikiä. Reykjavikissa on monia upeita puistoja, joissa lenkkeillä. Oma suosikkini on Laugardalurin puistoalue.

Päivän ohjelmassa oli Keflavikin lähiympäristö ennen auton luovutusta ja kotimatkaa. Ensin ajoimme Hafnarfjördurin pieneen rantakaupunkiin, joka on Burfell-tulivuoren laavarinteellä. Nautimme aamupäiväkahvin pienessä kotileipomossa ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Gerdistangia, Vikingaheimaria ja Reykjanesbaeria. Kaikissa kylissä teimme lyhyet kävelylenkit pitkin merenrantaa tai satamaa. Lento Suomeen lähti klo 16.05.

Jälleen oli mukava Islannin reissu. Paljon tuli nähtyä ja koettua. Syksyllä alkaa taas uuden Islannin reissun suunnittelu. Ensi vuoden kohteena tulee olemaan Skaftafellin kansallispuisto Vatnajökull jäätikön reunalla.

-pia-

Paavo Nurmi Marthon 2017

Terveiset Paavo Nurmi Marathonilta! Juoksin viime vuonna ensimmäisen kerran Paavo Nurmi marathonin syntymäkaupungissani ja pidin reitistä, vaikka Ruissalon nousut olikin silloin pienoinen yllätys. Päätin kuitenkin jo heti juoksun jälkeen, että paavo on juostava uudelleen ja niinpä lauantaina 1.7. oltiin taas lähtöviivalla. Edessä oli yhdeksäs marathonini ja tämän vuoden toinen marathon. Mitä todennäköisemmin minut tullaan myös jatkossa näkemään paavolla.

Sain treenata terveenä kohti marathonia ja minulla oli jo juostuna onnistunut Tokion marathon ja HCR:n puolikas, jossa juoksin ennätykseni. Vain pientä väsymystä oli ilmassa johtuen työkiireistä tai työstressistä. Varmasti myös sateisella säällä on osuutta väsymykseeni. Saavuin Turkuun jo perjantaina ja ensitöikseni hain kisanumeron ja paidan. Samalla tsekkasin HCM:n städin, johon olin lupautunut kisa-aamuna tunniksi promohommiin. Muuten kisavalmistelut menivät perinteisen hyväksi todetun kaavan mukaan. Perjantaina söin tasaiseen tahtiin 3-4 tunnin välein pieniä ruoka-annoksia ja join vettä. Tein myös noin tunnin kävelylenkin Aurajoen rannassa ja nautin syntymäkaupunkini tunnelmasta. Illalla laitoin juoksukamat kuntoon, kuten olen aina tehnyt ja untenmaille menin klo 22.00 maissa. Raskaan työviikon jälkeen uni tuli nopeasti. 

Lauantaina heräsin vähän aikaisemmin kuin olisin normaalisti herännyt, sillä olin luvannut olla ständillä klo 9.00. Söin kunnon aamupalan ja kävelin vanhempieni luota noin 10 minuutin matkan tapahtumapaikalle aurinkoisessa säässä. Ja ei muuta kuin esitteet esille ja hommiin. Tunti vierähti tosi nopeasti ja oli kiva jutella muiden juoksijoiden kanssa tulevista juoksuista ja tavoitteista. Vähän kyllä jännitti, miten tunnin seisominen vaikuttaa juoksuun eli tuntuuko seisominen selässä ja jaloissa. Sain kuitenkin hyvän fiiliksen juoksuun juttutuokioista. Kello 10.15 purin ständin ja lähdin valmistautumaan koitokseen. Pukuhuoneessa vaihdoin juoksukamat, söin tutun ja turvallisen välipalan eli banaanin ja join hiilihapotonta cokista. Pukkarissa tuli juteltua myös muiden juoksijoiden kanssa niitä näitä ja purettua jännitystä. Vessa tuli myös käytyä muutama kerta, kuten aina ennen juoksua. Sitten reppu säilytykseen ja starttialueelle. Starttialueella lyöttäydyin 4 tunnin jäniksen seuraan. Ajatuksena oli seurata jänistä 40 kilsaan ja sitten ottaa loppukiri, mutta ihan ei homma mennyt putkeen!

Sääennustetta tuli seurattua tänä vuonna ehkä tarkemmin kuin ennen. Johtuikohan sään seuraaminen Suomen vaihtelevasta kesäsäästä? Seurasin pitkin viikkoa ennustetta ja jännitin, millaisessa kelissä juoksen lauantaina. Välillä luvattiin vesisadetta, välillä aurinkoa ja välillä pilvistä, mutta lopulta lauantaille lupailtiin ihan kelpokeliä. Viimeiseen asti kylläkin jännitin, millainen keli on todellisuudessa tulossa, sillä hyvässä muistissa oli viime kesän hellemaraton. Puolille päivin luvattiin kuitenkin puolipilvistä ja noin +20 astetta eli ihan kelpokeliä ja sellainen kelistä tulikin.

Lähtöalueella tunnelma tiivistyi. Oli puheen sorinaa, nauhojen tarkastelua ja lähtölaukauksen odottelua. Yks kaks kuului "bum" ja sitten lähdettiin matkaan. Pistoolin laukasta odotettiin, mutta varmaankin kakkien yllätykseksi lähettäjän suusta kuului vain "bum", mutta ei ku matkaan lähes 4000 muun juoksijan kanssa. Alkumatkasta oli vähän ruuhkaa, kuten aina ja jouduin etsimään omaa juoksulinjaani ehkä enemmän kuin aiemmissa juoksuissani. Myös jäniksen ilmapallo koputteli ajoittain päätäni, mutta mitäs juoksin niin lähellä jänistä! Alkumatka meni yllättävän hyvin ja kevyesti. Juokseminen tuntui helpolta, jopa liian helpolta ja kevyeltä. Kilometrit menivät kaupunkialueella nopeasti ja minusta oli mukava juosta keskellä kaupunkia yleisön kannustaessa eteenpäin. Juoksu kulki suunnitellun aikataulun mukaan ja ympärillä oli mukavasti juttu seuraa. Oli kiva ja leppoisa tunnelma. Ensimmäisillä juomapisteillä oli vähän ruuhkaa kuten aina. Juomapisteillä toimin tututtuun tapaan eli puolimukia urheilujuomaa ja puolimukia vettä. Pelkkä urheilujuoma on minulle liian vahvaa ja pelkkä vesi taas ei riitä. Geeleihin en ole oikein tottunut, joten varaeväänä minulla on ollut siripiri-glukoosipastillia. Keli oli yllättävän kuuma ensimmäisellä kierroksellä ja satama-alueella kuumuus tuntui erityisesti. Suihkun kautta ei kuitenkaan ainakaan minun tarvinnut juosta! Ruissalossa taas pääsi ihanasti puiden varjoon juoksemaan ja tuuli toi kaivattua viillennystä meille juoksijoille. Välilä tuntui, että myötätuuli vei eteenpäin tai sitten se oli vain toiveajattelua. Ruissalosta kaupunkiin päin juostessa tuuli kääntyi vastaiseksi ja tuntui, että vastatuulta riitti puolivälin krouviin asti. Juoksuvauhti pysyi puolimatkaan asti noin 5:40 per kilsa ja puoliväliin tulin aikataulun mukaan alle kahteen tuntiin. Juoksu tuntui edelleen hyvältä. 

Toiselle kierrokselle lähdettäessä aurinko meni pilvien taakse tuoden meille juoksijoille kaivattua viilennystä. Juoksin edelleen 4 tunnin jäniksen mukana tasaista tahtia eteenpäin kilsavauhdin ollessa edelleen noin 5:40. Juoksu tunti edelleen helpolta, mutta pientä väsymystä kropassa jo tuntui. Juomapisteillä toimin edelleen tutun kaavan mukaan ja 25 kilsan kohdalla otin viisi siripiriä, joista sain lisäenergiaa. Ruissalon silalle noustessa tunsin pientä kipua oikeassa pakarassa ja takareidessä, mutta jatkoin edelleen jänisten tahdissa kohti Ruissalon mäkiä. Noin 27-28 kilsan kohdalla kipu lisääntyi ja päätin ottaa muutaman kävelyaskeleen. Jänikset loittonivat ja tiesin, että neljän tunnin alitus jäi jälleen haaveeksi. Nyt oli edettävä vain askel askeleelta ja kilometri kerrallaan kohti maalia. Etenin Honkapirtille asti vuorotellen kävellen ja juosten. Jotain hyötyä oli nuoruusvuosien kilpakävelytaustastani, sillä pystyin pitämään kävelyvauhdin todella reippaana ja kilsavauhti ei kovin paljoa tippunut. Vähän ennen ennen Honkapirttiä minut tavoitti juoksija, joka oli ollut myös jänisten matkassa mukana. Hän tsemppasi minua ja kehoitti juoksemaan pientä matalaa askelta ja niinpä sain taas juoksurytmistä uudellen kiinni. Sain häneltä myös suolatabletin, joka auttoi ainakin henkisesti. Neljäntunnin jänikset olivat edelleen näkökentässä, mutta silti niin kaukana. Juoksimme vierekkäin aina 34 kilometriin saakka, jolloin minun oli taas käveltävä. Sanoimme heipat ja toivotimme toisillemme tsemppiä loppumatkaan. Jatkoin taas kävellen ja juosten aina satama-alueelle saakka. Mehiläisen ensiapupisteestä satama-alueella sain viimein ja vihdoin kylmäsuihketta sekä pakaraan että takareiteen ja samalla sain uuden juoksuvauhdin päälle. Muutamia kävelyaskeleita jouduin vielä ottamaan, mutta pääsääntöisesti pystyin juoksemaan - jee! Sain nostettua kilsavauhdin 5:40 -5:50 tuntumaan. Alunperin minun piti aloittaa loppukiri Suomen Joutsenen kohdalla, mutta niin ei käynyt. Viimeiset kaksi kilsaa juoksu kulki melkein entiseen malliin, eikä krampista ollut tietoakaan. Oli kiva kuulla "hyvä Pia” huutoja loppumatkasta ja kannustuksesta sai kivasti uutta puhtia juoksuun. Maalisuoralla otin pienen loppukirin, kuten aina pyrin tekemään ja löytyihän se kiri nytkin. 

Kello pysähtyi nettoaikaan 4:07:15 ja bruttoaikani oli 4:07:35. Ihan kelpoaika keliin ja krappiin nähden. Pakaran ja takareiden krampit veivät veronsa juoksustani, mutta sellaista juokseminen välillä on. Tokiossa juokseminen oli helppoa ja lennokasta, Turussa takkuista ja raskasta. Maalia-alueella otin pari mukia vettä sekä mitalli kaulaan. Sitten askeleet kohti stadioinia ja hakemaan ” ruokakassia”. Hetken istuin stadioinilla ennen kuin lähdin kävellen kohti vanhempieni asuntoa. Suihkun jälkeen otin pienet päiväunet ennen iltapalaa. Eipä tarvinnut untakaan kovin kauaa odottaa illalla.

Neljän tunnin alitusta lähdin hakemaan, joten en voi olla kovin tyytyväinen juoksuuni. Siihen olen tyytyväinen, että krampista huolimatta en luovuttanut vaan juoksin ja kävelin maaliin ja vielä suht hyvään aikaan. Taas tuli todistettua, että juoksemisesta suurin osa mennään henkisellä puolella ja vain pieni osa on fyysistä.  Olin omassa sarjassani N45 viides ja kaikista maaliin juosseista naisista 43., joten tyytyväinen täytyy olla. Tästä on hyvä jatkaa kohti HCM:a. Kuusi viikkoa on aikaa hoitaa oikea pakara ja takareisi kuntoon. Nyt ohjelmassa on lepoa, kevyttä liikuntaa, venyttelyä ja hierontaa ja sitten aloitetaan taas treenit kohti maratonia.

Mielestäni myös tänä vuonna Paavo Nurmi Marathonin järjestäjät onnistuivat hyvin. Juomapisteiden ja ensiavun palvelu toimi hyvin ja myös reittiohjaajat hoitavat hommansa hyvin. Vauhtisammakoiden jäniksille annan täyden kympin. Harmi, että itse jouduin jättäytymään jäniksen hyvästä vedosta ja seurasta jalkakarmpin takia :(  Myös nimi numerolapussa oli kiva plussa. Sain paljon kannustusta omalla nimellä pitkin matkaa ja se antoi hyvää fiilistä juoksuun. Reitti oli myös minulle mieleinen, ehkä mukavampi kuin viime vuoden reitti. Ainut miinus järjestelyissä oli se, etä sain vasta satama-alueen ensiavusta kylmäsuihketta kramppaavaan jalkaani. 

Kiitos jälleen kerran mukavasta juoksutapahtumasta Paavo Nurmi Marathon. Ensi vuonna uudelleen :) -pia-