Juoksuterveiset Islannista 2017

Terveiset Islannista!

Viime vuoden Islannin matkallani ihastuin karun kauniiseen Islantiin, joten ei ollut vaikea valita tämän vuoden kesälomakohdetta. Viime vuoden reissu oli paikallisten nähtävyyksien katselureissu: Pingvellirin kansallispuisto, Gullfossin vesiputous ja Geysirit.  Viime vuoden matkakertomuksen voi lukea täältä.

Tämän kertaiseen lomasuunnitelmaani kuului juosta ja vaeltaa Islannin upeissa maisemissa, rentoutua uimaloissa ja syödä herkullisia kalaruokia sekä nauttia Islannin kauniista maisemista. Ja niin teinkin :)

Islanti tarjoaa jokaiselle jotakin ja etenkin liikkujille. On hyvät vaellus- ja lenkkimaastot kaikentasoisille liikkujille sekä golffareille paljon golfkenttiä, huikeat 65 kenttää. Suurin osa kentistä on 9-reikäisiä, mutta mukaan mahtuu myös 18- reikäisiä kenttiä. Islannin monissa uimaloissa taas voi rentoutua ja vetreyttää liikunnasta kipeytyneitä lihaksia. Uimalat ovat edullisia verrattuna esimerkiksi Blue Lagoon- ja Fontana-kylpylöihin. Melkein jokaisesta kaupungista löytyy uimala, jossa on 28 asteinen allas ja lisäksi 34-42 asteinen kuuma-allas.  Uimaloissa on myös lasten allas. Matkalla näkyi myös paljon pyöräilijöitä, mutta itse en välttämättä lähtisi pyöräilemään Islannin kapeille ja soraisille teille.

Maanantai 17.7 Lensimme maanantaina aurinkoiseen, mutta tuuliseen Islantiin. Keflavikin kentältä matka jatkui vuokra-autolla Reykjanesin niemimaalle. Tarkoituksena oli tutustua pieniin satamakaupunkeihin ja tehdä lyhyt juoksu-kävelylenkki matkalla kohti Reykjavikia. Ensimmäinen etappi oli Gardur, pieni merenrantakaupunki tai oikeastaan kylä. Kävelimme rantatietä noin puolisen tuntia ja vetryttelimme jalkojamme 3 tunnin lennon jäljiltä. Gardurista matka jatkui rantatietä kohti päivällispaikkaamme Grindavikiä. Matkalla tuli pysähdyttyä useampi kerta jaloittelemaan ja maisemia ihailemaan sekä tietysti kuvaamaan. Koska vaelluspolkuja risteilee kaikkialla Islannissa, on tien poskesta helppo siirtyä patikoimaan tai katsastamaan nähtävyyksiä. Pienen patikkalenkin teimme Hafnabergissä. Matkaa tuli edestakaisin noin 6 kilsaa. Maisema muodostui mustasta hiekasta, erilaisista kivilohkareista ja kalliosta sekä kivikko kasveista. Reitti eteni pitkin upottavaa mustahiekkaista polkua pitkin, jossa yksi askel vei eteenpäin ja kaksi taaksepäin eli todellista kuntoilua 6 kilometriä ja lenkkarit täynnä mustaahiekkaa :) Välillä oli myös kivikkoisempaa reittiä. Reitti oli reunustettu kivillä, joten eksymään ei päässyt ja reitti päättyi meren rantaan, jossa oli lokkien pesimäkallio ja upeat näköalat merelle.

Brimketill:ssä taas poikkesimme kallioille ihailemaan merimaisemaa. Tuulisessa säässä aallot löivät korkealle kallion yli ja hyvällä tuurilla sai vesi- ja leväsateen niskaansa.

Pysähdyimme myös "Mantereiden väliselle sillalle", jota pitkin voi kävellä  Euraasian mannerlaatalta ja Pohjois-Amerikan laatalle. Halkeaman reunat erkanevat 2 cm vuosisadassa.

Gunnuhver:ssa katsastimme geotermisen alueen, jossa sihisevistä halkeamista purkautui enemmän tai vähemmän rikinhajuista höyryä ja vesi oli kirkkaan sinistä. Päivällisen nautimme Grindaviikin satamassa. Valitsin listalta kalahampurilaisen, joka oli maukas, mutta ei mikään makuelämys. Lounaan jälkeen matka jatkui kohti Reykjaviikkia.

CenterHotel Arnarhvolliin saavuin klo 18.00 maissa. Matkalaukun purkamisen jälkeen suunnistimme hotellin Spa-osastolle, jossa oli tavallinen sauna ja höyrysauna sekä kuuma-allas. Majoittauduimme samaan hotelliin kuin viime vuonna hotellin hyvän sijainnin, ystävällisen palvelun ja edullisen hinnan takia. Hotellin läheisyydestä löytyy useita puistoja lenkkeilyyn ja rantakatu (Seabraut) lähtee hotellin edestä. Rantakatua voi lenkeillä sekä itään että länteen useita kilometrejä. Ja se olikin niin juoksijoiden kuin pyöräilijöiden suosiossa. Myös Reykjavikin vanhakeskusta on viiden minutin kävelymatkan pääsä hotellista eli ihan nurkan takana. Hotellin edessä oli myös edullinen parkkipaikka ja hotellilta oli helppo lähteä ajamaan lähiseuduille. Monta hyvää syytä siis valita kyseinen hotelli. Myös aamupala on monipuolinnen ja hyvä :)

Tiistai 18.7.

Aamupalan jälkeen tarkoituksena oli suunnata juoksemaan Esja-vuorelle, mutta sateinen ja sumuinen sää sekä iltapäiväksi luvattu myrsky pisti suunnitelman uusiksi. Onneksi muutimme suunnitelmaa, sillä sumussa ja myrskyssä emme olisi selvinneet Esja-vuoren huipulle tai emme ainakaan takaisin sieltä. Ei muuta, kuin auton nokka kohti Hvalfjördurin vuonoa (valaiden vuono) ja nauttimaan sen  upeista maisemista. Reitin varrella näimme paljon lampaita ja islanninhevosia sekä vesilintuja. Myös kukkaloisto oli upeaa. Muutaman kerran uhmasin sadetta ja nousin kiertelemään lähimaastoon ihailemaan vesiputoksia ja pieniä vuoristopuroja.

Lounaan nautimme Englendingavikin ravintolassa Borgarnesin kaupungissa, joka on saagojen ja viikinkien kaupunki. Lounaaksi valitsin päivän kalan, joka oli paistettu kolja kasvisten kera.

Borgarnesista matka jatkui myrskyssä Akranesin merenrantakaupunkiin, joka on Islannin vanhin kalasatama. Myrskyn vallitessa kävimme kuitenkin katsastamassa majakan. Sen verran myrskysi, että muita turisteja ei majakalla näkynyt. Takaisin Reykjaviikkiin ajoimme Hvalfjörour-vuonon alittavaa tunnelia pitkin.

Hotellille saapuessa oli sade laantunut, mutta tuuli oli edellen kovaa. Päätin tehdä iltalenkin Laugardalurin puistoalueella, jossa oli mm. uimala, useita jalkapallo ja urheilukenttiä sekä kasvitietellinen puutarha. Puistosta lenkkeilin vielä rantatietä takaisin hotellille ja näin sain aikaan hyvän lenkin. Lenkin jälkeen suuntasin hotellin kuumaan altaaseen lämmittelemään ja rentoutumaan. Illalla kävimme vielä maistelemassa kalavartaita tutussa kalaravintolassa ja pitihän kotitekoista Skyriäkin maistaa. Uni tuli nopeasti silmään paivän urakoinnin jälkeen.

Keskiviikko 19.7 Säätiedotus lupaili kelpokeliä, joten aamupalan jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Esja-vuorta (914 m). Esja sijaitsee Reykjavikin pohjoispuolela Kjalamesin alueella, Mosfellsbarin lähellä. Esjustofan Hiking Centeriin, josta reitit alkavat, pääseen Reykjavikista ajamalla ykköstietä tai bussilla. Matkaa tulee noin 25 km.

Helpot reiti on merkitty eri väreillä puutolppiin ja vaikeammat vihreillä nuolilla kiviin tai valkoisilla kepeillä. Jokaiselle reitille on annettu arvio vaelluksen kestosta ja vaikeusasteesta. Tarjolla oli sekä helppoja 1-1,5 kilometrin reittejä (Kviabrekka ja Arboretum) että keskivaikeita 3-4 kilometrin reittejä (Kögunarholl ja Kollafjörour),  mutta myös melko vaativia 3-3,5 kilometrin reittejä (Gunnlaugsskaro ja Pverllshorn). Esjan huipulle reitti on vaativa ja kestoksi on arvioitu 4-5 tuntia.

Reitit olivat alhalla hiekkapolkuja ja ylempänä reitti muuttuu kivikkoiseksi ja välillä joutui turvautumaan kiivetessä kallioihin asennettuihin kettinkeihin. Matkalla sai ihailla kauniita kukkia, vesiputouksia, vuoristopuroja ja Reykjavikia. Maisemat olivat todella upeita ja muutaman kerran jäin kivelle istumaan ja ihailemaan maisemia.

Vaelsimme ensin Esjustofasta Steinnille ja siitä jatkoimme matkaa 780 metrin korkeuteen Tverfellshornille. Sieltä miedän piti jatkaa matkaa Esjan huipulle, mutta emme uskaltaneet jatkaa matkaa sankassa sumussa, vaan lähdimme laskeutumaan alas Steinnille ja sieltä Vaon kautta alas kohti Esjustofaa.  Alkumatkasta maasto oli helppokulkuista polkua, mutta Steinniä kohti mentäessä maasto muuttui kivikkoiseksi ja sumuiseksi (noin 400 metrin korkeudessa). Steinnistä eteenpäin reitti oli vaikeakulkuista ja sumu teki suunnistamisesta todella haasteellisen. Hyvä, että eteensä näki. Vähän harmitti, kun jouduin jättämään Esjan valloituksen kesken, mutta ompahan hyvä syy palata takaisin Islantiin :) Matkaa kertyi noin 10 kilometriä ja aikaa meni kolmisen tuntia.

Illalla olikin vuorossa uintiretki Blue Lagooniin. Laguuni on alkujaan geotermisen voimalan jäännösvesiallas, josta tuli suosittu uintipaikka, kun sinisen mineraalipitoisen veden huomattiin pehmentävän kuivaa ihoa ja jopa hoitavan ihottumia. Luvassa oli siis terveyskylpyä. Kokeilin sekä tavallista Suomi-saunaa että höyrysaunaa. Enimmäkseen kuitenkin uiskentelin ja hengailin laguunissa. Kokeilin myös savista kasvonaamiota, jota pidettiin noin 10 minuuttia. Iho tuntui hyvältä ja sileältä kahden tunnin uinnin jälkeen, eikä kuivalta ja ruttuiselta, kuten yleensä vedessä lillumisen jälkeen! Retki laguuniin oli upea kokemus, voin suositella :) Päivän päätteeksi teimme vielä kävelylenkin tuttuun kalaravintolaan (Sea Baron) herkullisten kala- ja kasvisvartaiden ääreen. Unta ei tarvinnut taaskaan kauaa odottaa, sen verran päivän lenkkeily tuntui kropassa.

Torstai 20.7 Tänään oli vuorossa Hverageroin ja Heiomörkin patikointireitit. Ja mikä oli vaeltaessa, kun aurinko lämmitti ja mittari näytti + 20 astetta. Hverageroin alueella vaeltelimme höryvien kukkuloiden ja laaksojen sekä kuumien lähteiden keskellä monen muun lenkkeilijän kanssa. Maasto oli vaihtelevaa; soista maastoa, purojen ylityksiä, kivikkoa, ylä- ja alamäkiä sekä arvaamattomasti kiehuvia purkausaukkoja. Alueella oli myös kuumia lähteitä, joissa pystyi lenkkeilyn lomassa kylpemään. Alueella on useita eripituisia merkittyjä reittejä. Meikäläiselle tuli mittariin 9 kilsaa ja aikaa kului noin 2,5 tuntia.

Kalapullalounaan jälkeen matka jatkui Heiomörkin aluelle, joka on noin 20 kilsan päässä Reykjaviksita itään. Alue muodostuu noin 28 neliökilometrin laajuisista laavamuodostelmista, metsämaastosta ja piknikpaikoista. Maasstossa on helppo kulkea polkuja pitkin. Lenkkeilyyn voi myös yhdistää noin kolmen tunnin Ellioavatn-järven kierroksen. Itselleni tämä reitti jäi kuitenkin seuraavaan kertaan.

Retken jälkeen kutsui hotellin sauna ja kuuma-allas. Illalla kävimme jälleen syömässä herkullisia kala- ja kasvisvartaita ja jälkiruuaksi maistui kotitekoinen Skyr. Uni tuli samantien, kun pään laittoi tyynyyn :) Kiva retkipäivä.

Perjantia 21.7 Aamupalan jälkeen teimme tunnin kävelylenkin lähipuistossa ennen kuin luovutimme huoneemme ja lähdimme autoilemaan kohti Keflavikiä. Reykjavikissa on monia upeita puistoja, joissa lenkkeillä. Oma suosikkini on Laugardalurin puistoalue.

Päivän ohjelmassa oli Keflavikin lähiympäristö ennen auton luovutusta ja kotimatkaa. Ensin ajoimme Hafnarfjördurin pieneen rantakaupunkiin, joka on Burfell-tulivuoren laavarinteellä. Nautimme aamupäiväkahvin pienessä kotileipomossa ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Gerdistangia, Vikingaheimaria ja Reykjanesbaeria. Kaikissa kylissä teimme lyhyet kävelylenkit pitkin merenrantaa tai satamaa. Lento Suomeen lähti klo 16.05.

Jälleen oli mukava Islannin reissu. Paljon tuli nähtyä ja koettua. Syksyllä alkaa taas uuden Islannin reissun suunnittelu. Ensi vuoden kohteena tulee olemaan Skaftafellin kansallispuisto Vatnajökull jäätikön reunalla.

-pia-

Paavo Nurmi Marthon 2017

Terveiset Paavo Nurmi Marathonilta! Juoksin viime vuonna ensimmäisen kerran Paavo Nurmi marathonin syntymäkaupungissani ja pidin reitistä, vaikka Ruissalon nousut olikin silloin pienoinen yllätys. Päätin kuitenkin jo heti juoksun jälkeen, että paavo on juostava uudelleen ja niinpä lauantaina 1.7. oltiin taas lähtöviivalla. Edessä oli yhdeksäs marathonini ja tämän vuoden toinen marathon. Mitä todennäköisemmin minut tullaan myös jatkossa näkemään paavolla.

Sain treenata terveenä kohti marathonia ja minulla oli jo juostuna onnistunut Tokion marathon ja HCR:n puolikas, jossa juoksin ennätykseni. Vain pientä väsymystä oli ilmassa johtuen työkiireistä tai työstressistä. Varmasti myös sateisella säällä on osuutta väsymykseeni. Saavuin Turkuun jo perjantaina ja ensitöikseni hain kisanumeron ja paidan. Samalla tsekkasin HCM:n städin, johon olin lupautunut kisa-aamuna tunniksi promohommiin. Muuten kisavalmistelut menivät perinteisen hyväksi todetun kaavan mukaan. Perjantaina söin tasaiseen tahtiin 3-4 tunnin välein pieniä ruoka-annoksia ja join vettä. Tein myös noin tunnin kävelylenkin Aurajoen rannassa ja nautin syntymäkaupunkini tunnelmasta. Illalla laitoin juoksukamat kuntoon, kuten olen aina tehnyt ja untenmaille menin klo 22.00 maissa. Raskaan työviikon jälkeen uni tuli nopeasti. 

Lauantaina heräsin vähän aikaisemmin kuin olisin normaalisti herännyt, sillä olin luvannut olla ständillä klo 9.00. Söin kunnon aamupalan ja kävelin vanhempieni luota noin 10 minuutin matkan tapahtumapaikalle aurinkoisessa säässä. Ja ei muuta kuin esitteet esille ja hommiin. Tunti vierähti tosi nopeasti ja oli kiva jutella muiden juoksijoiden kanssa tulevista juoksuista ja tavoitteista. Vähän kyllä jännitti, miten tunnin seisominen vaikuttaa juoksuun eli tuntuuko seisominen selässä ja jaloissa. Sain kuitenkin hyvän fiiliksen juoksuun juttutuokioista. Kello 10.15 purin ständin ja lähdin valmistautumaan koitokseen. Pukuhuoneessa vaihdoin juoksukamat, söin tutun ja turvallisen välipalan eli banaanin ja join hiilihapotonta cokista. Pukkarissa tuli juteltua myös muiden juoksijoiden kanssa niitä näitä ja purettua jännitystä. Vessa tuli myös käytyä muutama kerta, kuten aina ennen juoksua. Sitten reppu säilytykseen ja starttialueelle. Starttialueella lyöttäydyin 4 tunnin jäniksen seuraan. Ajatuksena oli seurata jänistä 40 kilsaan ja sitten ottaa loppukiri, mutta ihan ei homma mennyt putkeen!

Sääennustetta tuli seurattua tänä vuonna ehkä tarkemmin kuin ennen. Johtuikohan sään seuraaminen Suomen vaihtelevasta kesäsäästä? Seurasin pitkin viikkoa ennustetta ja jännitin, millaisessa kelissä juoksen lauantaina. Välillä luvattiin vesisadetta, välillä aurinkoa ja välillä pilvistä, mutta lopulta lauantaille lupailtiin ihan kelpokeliä. Viimeiseen asti kylläkin jännitin, millainen keli on todellisuudessa tulossa, sillä hyvässä muistissa oli viime kesän hellemaraton. Puolille päivin luvattiin kuitenkin puolipilvistä ja noin +20 astetta eli ihan kelpokeliä ja sellainen kelistä tulikin.

Lähtöalueella tunnelma tiivistyi. Oli puheen sorinaa, nauhojen tarkastelua ja lähtölaukauksen odottelua. Yks kaks kuului "bum" ja sitten lähdettiin matkaan. Pistoolin laukasta odotettiin, mutta varmaankin kakkien yllätykseksi lähettäjän suusta kuului vain "bum", mutta ei ku matkaan lähes 4000 muun juoksijan kanssa. Alkumatkasta oli vähän ruuhkaa, kuten aina ja jouduin etsimään omaa juoksulinjaani ehkä enemmän kuin aiemmissa juoksuissani. Myös jäniksen ilmapallo koputteli ajoittain päätäni, mutta mitäs juoksin niin lähellä jänistä! Alkumatka meni yllättävän hyvin ja kevyesti. Juokseminen tuntui helpolta, jopa liian helpolta ja kevyeltä. Kilometrit menivät kaupunkialueella nopeasti ja minusta oli mukava juosta keskellä kaupunkia yleisön kannustaessa eteenpäin. Juoksu kulki suunnitellun aikataulun mukaan ja ympärillä oli mukavasti juttu seuraa. Oli kiva ja leppoisa tunnelma. Ensimmäisillä juomapisteillä oli vähän ruuhkaa kuten aina. Juomapisteillä toimin tututtuun tapaan eli puolimukia urheilujuomaa ja puolimukia vettä. Pelkkä urheilujuoma on minulle liian vahvaa ja pelkkä vesi taas ei riitä. Geeleihin en ole oikein tottunut, joten varaeväänä minulla on ollut siripiri-glukoosipastillia. Keli oli yllättävän kuuma ensimmäisellä kierroksellä ja satama-alueella kuumuus tuntui erityisesti. Suihkun kautta ei kuitenkaan ainakaan minun tarvinnut juosta! Ruissalossa taas pääsi ihanasti puiden varjoon juoksemaan ja tuuli toi kaivattua viillennystä meille juoksijoille. Välilä tuntui, että myötätuuli vei eteenpäin tai sitten se oli vain toiveajattelua. Ruissalosta kaupunkiin päin juostessa tuuli kääntyi vastaiseksi ja tuntui, että vastatuulta riitti puolivälin krouviin asti. Juoksuvauhti pysyi puolimatkaan asti noin 5:40 per kilsa ja puoliväliin tulin aikataulun mukaan alle kahteen tuntiin. Juoksu tuntui edelleen hyvältä. 

Toiselle kierrokselle lähdettäessä aurinko meni pilvien taakse tuoden meille juoksijoille kaivattua viilennystä. Juoksin edelleen 4 tunnin jäniksen mukana tasaista tahtia eteenpäin kilsavauhdin ollessa edelleen noin 5:40. Juoksu tunti edelleen helpolta, mutta pientä väsymystä kropassa jo tuntui. Juomapisteillä toimin edelleen tutun kaavan mukaan ja 25 kilsan kohdalla otin viisi siripiriä, joista sain lisäenergiaa. Ruissalon silalle noustessa tunsin pientä kipua oikeassa pakarassa ja takareidessä, mutta jatkoin edelleen jänisten tahdissa kohti Ruissalon mäkiä. Noin 27-28 kilsan kohdalla kipu lisääntyi ja päätin ottaa muutaman kävelyaskeleen. Jänikset loittonivat ja tiesin, että neljän tunnin alitus jäi jälleen haaveeksi. Nyt oli edettävä vain askel askeleelta ja kilometri kerrallaan kohti maalia. Etenin Honkapirtille asti vuorotellen kävellen ja juosten. Jotain hyötyä oli nuoruusvuosien kilpakävelytaustastani, sillä pystyin pitämään kävelyvauhdin todella reippaana ja kilsavauhti ei kovin paljoa tippunut. Vähän ennen ennen Honkapirttiä minut tavoitti juoksija, joka oli ollut myös jänisten matkassa mukana. Hän tsemppasi minua ja kehoitti juoksemaan pientä matalaa askelta ja niinpä sain taas juoksurytmistä uudellen kiinni. Sain häneltä myös suolatabletin, joka auttoi ainakin henkisesti. Neljäntunnin jänikset olivat edelleen näkökentässä, mutta silti niin kaukana. Juoksimme vierekkäin aina 34 kilometriin saakka, jolloin minun oli taas käveltävä. Sanoimme heipat ja toivotimme toisillemme tsemppiä loppumatkaan. Jatkoin taas kävellen ja juosten aina satama-alueelle saakka. Mehiläisen ensiapupisteestä satama-alueella sain viimein ja vihdoin kylmäsuihketta sekä pakaraan että takareiteen ja samalla sain uuden juoksuvauhdin päälle. Muutamia kävelyaskeleita jouduin vielä ottamaan, mutta pääsääntöisesti pystyin juoksemaan - jee! Sain nostettua kilsavauhdin 5:40 -5:50 tuntumaan. Alunperin minun piti aloittaa loppukiri Suomen Joutsenen kohdalla, mutta niin ei käynyt. Viimeiset kaksi kilsaa juoksu kulki melkein entiseen malliin, eikä krampista ollut tietoakaan. Oli kiva kuulla "hyvä Pia” huutoja loppumatkasta ja kannustuksesta sai kivasti uutta puhtia juoksuun. Maalisuoralla otin pienen loppukirin, kuten aina pyrin tekemään ja löytyihän se kiri nytkin. 

Kello pysähtyi nettoaikaan 4:07:15 ja bruttoaikani oli 4:07:35. Ihan kelpoaika keliin ja krappiin nähden. Pakaran ja takareiden krampit veivät veronsa juoksustani, mutta sellaista juokseminen välillä on. Tokiossa juokseminen oli helppoa ja lennokasta, Turussa takkuista ja raskasta. Maalia-alueella otin pari mukia vettä sekä mitalli kaulaan. Sitten askeleet kohti stadioinia ja hakemaan ” ruokakassia”. Hetken istuin stadioinilla ennen kuin lähdin kävellen kohti vanhempieni asuntoa. Suihkun jälkeen otin pienet päiväunet ennen iltapalaa. Eipä tarvinnut untakaan kovin kauaa odottaa illalla.

Neljän tunnin alitusta lähdin hakemaan, joten en voi olla kovin tyytyväinen juoksuuni. Siihen olen tyytyväinen, että krampista huolimatta en luovuttanut vaan juoksin ja kävelin maaliin ja vielä suht hyvään aikaan. Taas tuli todistettua, että juoksemisesta suurin osa mennään henkisellä puolella ja vain pieni osa on fyysistä.  Olin omassa sarjassani N45 viides ja kaikista maaliin juosseista naisista 43., joten tyytyväinen täytyy olla. Tästä on hyvä jatkaa kohti HCM:a. Kuusi viikkoa on aikaa hoitaa oikea pakara ja takareisi kuntoon. Nyt ohjelmassa on lepoa, kevyttä liikuntaa, venyttelyä ja hierontaa ja sitten aloitetaan taas treenit kohti maratonia.

Mielestäni myös tänä vuonna Paavo Nurmi Marathonin järjestäjät onnistuivat hyvin. Juomapisteiden ja ensiavun palvelu toimi hyvin ja myös reittiohjaajat hoitavat hommansa hyvin. Vauhtisammakoiden jäniksille annan täyden kympin. Harmi, että itse jouduin jättäytymään jäniksen hyvästä vedosta ja seurasta jalkakarmpin takia :(  Myös nimi numerolapussa oli kiva plussa. Sain paljon kannustusta omalla nimellä pitkin matkaa ja se antoi hyvää fiilistä juoksuun. Reitti oli myös minulle mieleinen, ehkä mukavampi kuin viime vuoden reitti. Ainut miinus järjestelyissä oli se, etä sain vasta satama-alueen ensiavusta kylmäsuihketta kramppaavaan jalkaani. 

Kiitos jälleen kerran mukavasta juoksutapahtumasta Paavo Nurmi Marathon. Ensi vuonna uudelleen :) -pia- 

Kesäkuun treenipäiväkirja

Kesäkuu alkoi kesäkelejä odotellessa ja tähtäimessä Paavo Nurmi Marathon. Kaksi ekaa viikkoa treenasin vielä kovaa ja puolessa välin kuukautta aloin keventämään tahtia. Pientä väsymystä oli ajoittain ilmassa, mutta muuten homma kulki kohti tavoitetta.

Viikko 22 Sitä päästiin taas harjoittelun makuun miniloman jälkeen. Kyllä auringolla ja lämmöllä on ihmeellinen merkitys, ainakin minuun! Perjantain kympin lenkin juoksin enemmänkin syksyisessä kuin kesäisessä säässä. Lämpötila oli + 6 astetta ja juoksin lenkin pipo päässä ja hanskat kädessä! En kyllä muista, milloin olisin viimeksi juossut kesäkuussa pipo päässä ja hanskat kädessä! Perjantaina aloitin  myös golfkauteni ja pelasin ihan tasoitukseni mukaan yhdeksän reikää. Olen jo muutaman vuoden pitänyt golfia palauttavana harjoitusmuotona ja se on tuntunut hyvältä etenkin pitkien ja kovien lenkkien jälkeen. Oli kiva pelata pitkästä aikaa. Vaihteeksi lenkkarit vaihtuivat korkkareihin ja sen kyllä tunsi illalla jaloissa! Lauantaina oli lepopäivä ja se hurahti nopeasti tyttäreni valmistumista juhlistaessa. Sunnuntaina olikin oikein tehopäivä, sillä päivä kului puutarha- ja kotitöiden merkeissä ja illalla tein vielä 28 kilsan rauhallisen lenkin. Juoksua yhteensä 38 km. To Venyttely 45 min Pe Juoksu 10 km (5,28/km) + golfkierros La Lepo Su Juoksu 28 km (6,11/km)

Viikko 23 Maanantaina palauttelin jalkoja edellispäivän pitkikseltä ja tiistaina tein palauttavan lenkin kauniissa kesäillassa. Juoksu oli helppoa ja kevyttä. Nautin juoksusta ja kesäillasta :) Keskiviikkona olikin taas perinteinen Warrior-tunti. Ohjelma vaihtui ja nyt on minulle mieleinen circuit, sillä ohjelmasta löytyy lemppariliikkeitä useampia - Jee! Torstaina ehdin työnlomassa venyttelytunnille eli käytin ruokatuntini venyttelyyn. Ihanaa, kun on mahdollista silloin tällöin katkaista työpäivä ja käydä treeneissä. Sitä on energinen ja ihan kuin uusi ihminen, kun palaa takaisin työpöydän ääreen. Perjantaina juoksin nopean 8 kilsan lenkin ja lauantaina juoksin Pyhäjärven ympäri. Lenkki oli viimeinen pidempi lenkki ennen maratonia ja testasin samalla vatetusta ja nesteytystä maratonille. Juoksu kulki hyvin ja sain juostua kaikki kympit alle tuntiin, mikä oli tavoitteeni. Kilsavauhti pysytteli 5,58 paikkailla. Kilsoja tuli yhteensä 32 ja silmä lepäsi kauniissa järvimaisemassa. Sunnuntaina pidin lepopäivän. Juoksua yhteensä  58 km.

Ma Lepo Ti Juoksu 8 km (5,42/km) Ke Juoksu 5 km (6,20/km) + kuntopiiri 45 min + juoksu 5 km (6,20/km) To Venyttely 45 min Pe Juoksu 8 km (5,09/km) La Juoksu 32 km (5,54/km) Su Lepo

Viikko 24 Saataa, sataa, ropisee... eli sateen merkeissä alkoi tämä viikko. Maanantaina kävin juoksemassa matolla 8 kilsan lenkin suunniteltua maraton vauhtia. Vähän tuntui jaloissa lauantain lenkki, mutta muuten juoksu oli ok.  Tiistaina  pidin lepopäivän ja kävin venyttelyssä työpäivän päätteeksi. Pientä kireyttä löytyi takareisistä ja pakaroista. Pitäisköhän venytellä vähän useammin tai ottaa muutama hieronta? Keskiviikko ei ole mitään ilman oli Warrior-tuntia, joten kiiruhdin suoraan töistä salille. Uusi ohjelma oli vielä hieman hakusessa, mutta sain silti tehtyä hyvän ja tehokkaan treenin. Hyvä minä! Treenin jälkeen juoksin vielä matolla vitosen loppuverkkana. Torstaina pidin lepopäivän ja ohjelmassa oli venyttelyä ja golfia. Kaunis ja lämmin kesäilta houkutteli illalla golfkierrokselle ja se tekikin hyvää sekä mielelle että keholle. Perjantaina kävin juoksemassa aamulenkin ennen kuin suuntasin diabeetikkolasten liikuntaleirillä ohjaajaksi. Tämä on kuudes kesä, kun ohjaajan liikuntaleiriä Varalan urheiluopistolla. Leiriohjelmassa on monipuolisesti liikuntaa sekä sisällä että ulkona. Lauantaina leiriohjelmassa oli Flowpark ja jouduin taas mukavuusalueeni ulkopuolelle kiipeillessäni lasten kanssa. Kiipeily on yllättävän raskasta puuhaa ja varsinkin, kun siihen lisää pelkokertoimen :) Leirit ovat raskaita, mutta aina yhtä kivoja ja antoisia. Sunnuntaina minun piti tehdä juoksulenkki, mutta leiri painoi sen verran elimistössä, että päätin jättää lenkkeilyn suosiolla väliin. Juoksua yhteensä 18 km.

Ma Juoksu 8 km (5,21/km)

Ti Venyttely 30 min Ke Kuntopiiri 45 min + juoksu 5 km (6,08/km) To Venyttely 45 min Pe Juoksu 5 km (5,36/km) La Lepo Su Lepo

Viikko 25 Uusi viikko ja uudet kujeet. Viikonlopun leiri painoi vielä kehossa, joten päätin vaihtaa maanantain juoksun kävelyyn ja suuntasin kulkuni golfkentälle työpäivän jälkeen. Peli ei oikein kulkenut tuulisessa säässä, mutta rauhallinen kävely ja mukava seura teki hyvää. Tiistaina juoksin reippaan kahdeksan kilsan lenkin ja juoksu kulki yllättävän hyvin. Johtuikohan muutamista lepopäivistä? Ennen töihin menoa kävin kävin vielä venyttelyssä. Keskiviikkona olikin taas perinteinen Warrior-tunti. Tänään vedin tunnin sata lasissa ja olin ihan sippi tunnin jälkeen. Juoksin sekä alku- että loppuverkkana vitoset matolla. Illalla ei tarvinnut kovin kauaa unta odotella, sillä oli sen verran tehokas treenisetti. Torstaina juoksin sadekuurojen välissä 12 kilsan lenkin. Juokseminen oli helppoa ja kevyttä, joten juoksin kovempaa kuin olin suunnitellut. Lenkin jälkeen kotona odotti lämmin sauna ja ei ku kohti juhannuksen viettoa. Juhannus sujui perinteisesti mökillä rentoutuen. Lenkkeilin, saunoin ja söin hyvin sekä nautin olostani meren äärellä. Oli ihanaa juosta pitkästä aikaa mökki tietä ja bongata metsän eläimiä. Lauantain lenkillä näin 15 peuraa, kaksi kurkea ja kyyn poikasen. Sunnuntaina juoksin kevyen vitosen saunalenkin. Juoksua yhteensä  35 km.

Ma Golf Ti Juoksu 8 km (5,05/km) Ke Juoksu 5 km (6,01/km)  + kuntopiiri 45 min + juoksu 5 km (6,20/km) To Juoksu 12 km (5,17/km) Pe Juoksu & kävely 12 km La Lepo Su Juoksu 5 km (5,57/km)

Viikko 26 Uusi viikko ja viisi päivä kesän päätavoitteeseen. Tällä viikolla valmistaudutaan lauantain juoksuun, joten viikko alkoi lepopäivällä. Työpäivän jälkeen olikin aikaa lukea juoksublogeja ja tehdä rästihommia. Tiistaina juoksin viimeisen reippaan lenkin ennen maratonia ja ihan kivasti sujui. Minun piti mennä myös venyttelytunnille, mutta en jaksanut. Olen ollut ihmeen väsynyt ja vetämätön viime aikoina. Olenkin miettinyt, johtuuko väsymys sadekeleistä, työstressistä vai jostain muusta. Keskiviikkona pidin lepopäivän ja työpäivän jälkeen suuntasin kahville kummipoikani äidin kanssa. Juttua riitti ja kahvihetki vierähti useampaan tuntiin :) Torstaina juoksin työpäivän jälkeen kevyen vitosen verryttelylenkin ja otin muutamia kevyitä alamäkivetoja. Perjantaina oli lepopäivä ja suuntasin kulkuni kohti Turkua ja Paavo Nurmi maratonia. Kilsoja ynteensä 13 km.

Ma Lepo Ti Juoksu 8 km (5,20/km) Ke Lepo To Juoksu 5 km (5,54/km) Pe Lepo

Nyt on kesäkuu taputeltu ja kilsoja tuli yhteensä  162 km. Huomenna on edessä tämän vuoden toinen maraton ja meikäläisen yhdeksäs maraton.

Juoksuterveisin

-pia-