Osallistuin vasta viime vuonna ensimmäistä kertaa Möviken Runt juoksutapahtumaan, vaikka
olen viettänyt lapsuudesta asti kesälomani Nauvossa. Viime vuonna kipaisin juoksun mökille mennessä neljän tunnin autossa istumisen ja parin tunnin odottelu jälkeen, mutta tällä kertaa saavuin mökille jo edellisenä iltana ja siirryin tapahtumapaikalle noin tuntia ennen lähtöä.
Turusta Nauvon kirkonkylään on matkaa noin 60 kilometriä ja Paraisten - Nauvon välillä on lautta, joka kulkee aikataulun mukaan.
Möviken Runt juostaan heinäkuun alussa ja tänä vuonna juoksu oli 6.7. Tapahtumassa matkana on 10,7 km ja lapsille on MiniMöviken (11v.), jossa matkana on noin 3,6 kilometriä. Tapahtumassa on kilpasarjat ja kuntosarjassa, jossa ei ole ajanottoa. Tapahtuman järjestää Nagu If @naguif ja tänä vuonna järjestettiin 50:s Möviken Runt. Osallitujamäärä on rajoitettu 300 osallistujaan. Lähtö ja maali sijaitsivat Nauvon urheilukentällä, jossa oli myös
kilpailukeskus, pukuhuoneet ja suihku sekä kahvio. Tapahtumasta löytyy hyvin tietoa tapahtuman nettisivuilta.
Juoksu alkoi klo 12.00, mutta kuntosarjalaiset saivat lähteä matkaan kello 11-12 välillä.
Reitti oli 10,7 km ja se oli hyvin merkitty, joten eksymään ei päässyt. Jo mökkitiellemme oli ilmestynyt varoituskyltti juoksusta!
Reitti kierteli saariston vaihtelevassa ja kauniissa maalaismaisemassa kiertäen Möviken
lahden. Tapahtumaa mainostettiin ”Tervetuloa mukaan nauttimaan saariston kauneimmasta juoksutapahtumasta” ja tämä pitää kyllä paikkansa ainakin minun mielestäni! Suurin osa reitistä juostiin hiekka- ja soratiellä ja viimeiset kilometrit juostiin asfaltilla saaristotietä pitkin. Kapealla ja mutkikkaalla saaristotiellä autoilijat huomioivat yllättävän hyvin meidät juoksijat.
Reitti infossa sanottiin, että reitillä on pieniä korkeuseroja ja se piti paikkansa. Mielestäni reitti oli yllättävän mäkinen. Ylämäet otin rauhallisesti ja alamäet juoksin rennosti rullaten hyödyntäen hyvää alamäkitekniikkaani. Muuten yritin pitää yllä tasaista vauhtia. Asfalttiosuudella sain vauhdista kiinni. Noin 8-9 kilometrin kohdalla oli reitin pisin ja loivin nousu sekä pitkä alamäki. Ne juostiin asfattia pitkin. Soratien irtokivistä vasen jalkani ei oikein tykännyt ja jouduin katsomaan tarkempaan, mihin astua.
Kuva: Nagu If
Maalihuollon lisäksi reitin varrella oli kolme huoltopistettä ja ne olivat noin 3, 5 ja 8 kilometrien kohdilla. Ensimmäisellä huoltopisteellä oli vain vettä ja kahdella muulla oli mehua veden lisäksi. Maalihuollossa sai vesipullon, pillimehun ja suklaapatukan.
Sää oli ihanteellinen juoksun kannalta. Alkumatka juostiin vastatuuleen ja loppumatka oli
myötäistä. Lämpötila oli + 16 astetta. Keskivauhtini oli 5:10 min/ km ja keskisyke 158.
Viiden kilometrin väliaika oli 26:21 ja jälkimmäinen pätkä kulki hieman hitaammin, johtuen ehkä loppumatkan muutamasta pidemmästä ylämäestä tai sitten vain juoksijan väsymyksestä tai kenties vauhtikestävyyden puutteesta. Maaliviivan ylitin ajassa 55:28. Aikani oli vain 19 sekunnin huonompi kuin edellisenä vuonna. Olin kaikista juoksijoista 78:s ja naisjuoksijoista 20:s. N50-sarjassa olin viides. Jokainen osallituja sai malissa mitalin ja sarjojen kolme parasta palkittiin. Juhlavuoden kunniaksi palkinnot oli jakamassa nelinkertainen
olympiavoittaja Lasse Viren. Lisäksi kaikkien osallistujien kesken arvottiin palkintoja. Olin tyytyväinen omaan juoksuuni, sillä vauhtikestävyystreenäjä olen tehnyt tänä vuonna vähän, eikä juoksukilometrejäkään ole kertynyt samalla laillalla kuin edellisinä vuosina. Oli myös kiva nähdä tuttuja ja päästä Lasse Virenin kanssa fanikuvaan.
Maalissa
Oli kiva päästä fanikuvaan Lasse Virenin kanssa
Tapahtuma oli kiva ja hyvin järjestetty. Minusta on kiva osallistua pieniin juoksutapahtumiin ja tukea urheiluseuroja. Tapahtuman järjestäminen vaatii paljon työtä ja vapaaehtoisia.
Pidin vaihtelevasta ja kauniista reitistä sekä itse tapahtumasta. Ainut miinus oli se, että naisten sarjassa ei ollut N 55-sarjaa, mutta miehille kyseinen sarja oli. Olisihan se ollut mukavampi juosta omassa ikäluokassa, kuin N 50-sarjassa! Ensi vuonna olen ehdottamasti mukana!
Tapahtumasta järjestetään myös talviversio joulukuussa nimellä Julmöviken.
Sain käyttööni Zeeksack Organizer 30L repun ja heti ensivaikutelma repusta oli hyvä.
Olen nyt testannut reppua useammalla eri mittaisella reissulla muun muassa kolmen päivän
maratonreissulla Suomessa, kahden päivän työreissulla Suomessa ja viiden päivän
Färsaarten maratonreissulla sekä useammalla viikonlopun mökkireissulla. Kaikilla reissuilla tarpeelliset vaateet ja varusteet mahtuivat hyvin mukaan ja pysyivät hyvin järjestyksessä. Olin positiivisesti yllättänyt, miten paljon tavaraa reppuun mahtui ja reppu ( 1 300 g) oli myös yllättävän kevyt, vaikka se painoi matkatavaroineen pääsääntöisesti noin 7-8 kiloa. Repun
paino vaihteli matkan keston ja tavaramäärän mukaan.
Pidän järjestyksestä ja reppu sopii hyvin minunlaiselleni järjestelmälliselle ihmiselle, joka haluaa pitää tavarat järjestyksessä ja omilla paikoillaan. Tavarat on helppo laittaa ja ottaa repusta, koska reppu aukeaa sekä päältä että sivusta. Siirrettävillä tasoilla saa tehtyä kolme tai vaikka vain kaksi erikoista lokeroa tarpeen mukaan ja repussa on useampia erikokoisia vetoketjullisia taskuja. Niissä pienetkin tavarat pysyy tallessa ja löytyvät helposti. Läppärille tai tabletille löytyy tukeva tasku repun selkäosasta, joten reppu sopii hyvin myös työmatkoille. Yrityksen tietojen mukaan taskuun mahtuu 16 tuumainen läppäri. Sivusta löytyy tasku juomapulolle tai vaikkapa sateeenvarjolle. Reppu pysyy myös hyvin pystyssä, joten se on helppo pakata myös pystyasennossa. Repun mukana tuli säilytyspussi, mikä oli kiva yllätys säilytyksen kannalta. Reppu on itselläni ollut jatkuvassa käytössä, joten vielä ei ole säilytyspussia tarvittu. Varusteena oli myös kaksi irrotettavaa kiinnityshihnaa, joilla voi sitoa esimerkiksi jumppamaton reppuun. Itse en ole vielä hihnoja käyttänyt, joten niistä minulla ei ole kokemusta.
Färsaarten maratonreissun tavarat
Ulkomaan matkat haluan tehdä pääsääntöisesti käsimatkatavaroin, joten siihenkin tarkoitukseen reppu sopii minulle hyvin. Reppu mitat on 54 x 31 x 24 cm. Se on IATA:n
hyväksymä, joten reppu täyttää useimpien lentoyhtiöiden käsimatkatavaravaatimukset, mutta ei siis ihan kaikkien. Ainakin Färsaaren reissulla reppu meni käsimatkatavarana SAS yhtiön
lennoilla. Myös junan tavarahyllylle reppu mahtui hyvin. Reppu istuu hyvin selkään
ergonomisen muotoilun ja säädettävän rintaremmin ansioista, joten sitä on hyvä kantaa.
Pidemmillä kävelymatkoilla kaipaisin ehkä lantiovyötä, joka on erikseen ostettavissa. Repussa on vettä hylkivä pinta ja vetoketjut ovat vedenpitävät, joten se sopii hyvin myös ulkoiluun ja työmatkapyöräilyyn.
Reppu istui hyvin selkään
Yhteenveto reppusta:
Tyylikäs
Kierrätysmateriaalista valmistettu
Käytännöllinen
Käy käsimatkatavarana, mutta ei kaikissa lentoyhtiöissä
Vettä hylkivä
Vetoketjut vedenpitävät
Repun logo on heijastava
Reppu on kevyt ( 1 300 g)
Yllättävän paljon mahtuu tavaraa
Tavarat pysyy hyvässä järjestyksessä
Reppuun on myös säilytyspussi
Istuu hyvin selkään
Pysyy hyvin pystyssä
Lantiovyö ja kiinnityshihnat myydään lisävarusteena
Olen ollut reppuun todella tyytyväinen ja se on ollut minulla ahkerassa käytössä. Reppu on käytännöllinen ja sopii monenlaiseen käyttöön. Hyvä tuote, jota voin hyvin suositella.
Olen jo useamman vuoden haaveillut maratonista Färsaarilla, ja kesäkuun alussa minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä Färsaarille Tórshavnin maratonille. World Marathon Major-sarjan suoritettuani minulla kesti jonkin aikaa miettiä, mitä seuraavaksi. Lopulta päädyin siihen, että lähden hakemaan uusia ja erilaisia juoksukokemuksia ulkomailta ja tähän Färsaaret tarjosi oivan mahdollisuuden.
Löysin Tórshavn Marathon matkan PWT-Urheilumatkojen nettisivuilta ja ei mennyt kovin kauaa, kun loma-anomus oli jätetty ja matka varattu. Matkajärjestelyt toimivat jälleen kerran hyvin ja porukalla oli sekä helppo että kiva matkustaa uuteen kohteeseen. Minun matkapakettini sisälsi lennot, lentokenttäkuljetukset kohteessa, hotellimajoituksen ja juoksunumeron sekä kaksi retkeä, kaupunkikävely ja saarikierros. Veneretki oli myös suunnitelmissa, mutta se peruuntui lakon takia. PWT:n juoksuryhmään kuului tällä kertaa 17 henkilöä. Reissun olisi voinut tehdä helposti myös omatoimimatkana, mutta silloin olisi jäänyt maratonin jälkipuinnit puimatta ja uusien juoksureissujen suunnittelmat tekemättä. On kiva matkustaa porukalla, kun on yhteinen harrastus ja puheenaihe. On myös mukava tutustua uusiin juoksijoihin ja nähdä tuttuja. Juoksumatkojen kautta olen saanut paljon uusia ystäviä.
Matkustaminen Färsaarille
Färsaarille lentää Atlantic Airways ja SAS. Suomesta saarille ei pääse suoralla lennolla. Lensimme perjantaina SAS:n aamulennolla Helsingistä Kööpenhaminan kautta Färsaarille, jonne saavuimme puoliltapäivin. Kotiin palasimme samaa reittiä maanantaina 10.6. Ensimmäinen lento kesti puolitoistatuntia ja seuraava kaksi tuntia ja viisitoista minuuttia. Kokonaismatka-aika riippuu tietysti välilaskun kestosta. Färsaarten kansainvälinen lentokenttä sijaitsee Vágar-saarella, josta oli pääkaupunkiin Tórshavniin noin 45 minuutin ajomatka. Hotellille mennessä poikkesimme ihailemaan Mulafossur-vesiputousta, joka sijaitse Vágar-saarella lähellä lentokenttää. Vesiputous on yksi Färsaarten kuvatuimmista nähtävyyksistä.
Vesiputous oli vaatimaton, mutta sitä ympäröi upea maisema jyrkänteineen ja viheriöineen.
Múlafossur Waterfall
Hotelli
Majoitusvaihtoehtoina oli joko hostelli tai hotelli ja minä valitsin hotellin. Majoituin 62N hotellinja jaoin huoneen tuttuun tapaan Kristinan kanssa. Hotelli oli kolmen tähden hotelli ja se sijaitsi Tórshavin keskustassa. Hotelli oli mukavan pieni ja siisti. Huoneemme sijaitsi ylimmässä
kerroksessa ja kattoikkunasta avautui näköala kaupunkiin ja satamaan. Hotellin vieressä oli ruokakauppa, josta kylläkin lakon takia oli kaikki tuoretavarat loppuneet. Kaikki nähtävyydet olivat kävelymatkan päässä hotellista, samoin maratonin lähtö- ja maalialue, jonne käveli hotellista muutamassa minuutissa. Kisatoimisto sijaitsi SMS-kauppakeskuksessa, jonne oli noin 10 minuutin kävelymatka hotellilta. Numerot haimme porukalla kaupunkikävelyn
päätteeksi perjantai-iltana.
Vaihteleva sää
Färsaarten ilmasto on subarktinen ja merellinen. Talvet ovat leutoja ja kesät viileitä. Saarilla sataa usein ja paljon. Sää voi vaihdella hyvinkin nopeasti. Aurinko voi paistaa ja hetkenpäästä voi sataa ja olla tuulista tai sumua. Kaupunkioppaamme kertoi, että sade kestää 20 minuuttia ja sitten on poutaa 20 minuuttia ja näin voi jatkua vaikka koko päivän. Reissuun lähtiessä ohjeeksi annettiin, että kannattaa varautua kaikenlaiseen säähän ja mukaan kannatta pakata lämmintä vaatetta myös kesällä. Pakkasin mukaan muun muassa merinovilla kerraston, pipon, hanskat ja neuleen sekä sadeasun. Kaikkia vaatteita tuli pipoa lukuun ottamatta käytettyä reissussa. Reissun aikana lämpötila oli + 6-10 asteen välillä ja aurinkoisen sään lisäksi matkapäiviin mahtui myös sadetta ja tuulta.
Tórshavn Marathon oli ainutlaatuinen juoksuelämys!
Maraton juostiin sunnuntaina 9.9. ja osallistujia oli noin 700. Matkavaihtoehtoina oli maraton, puolimaraton, puolimaraton kävellen, 10 kilometriä ja 5,5 kilometriä. Kaikkien matkojen lähtö tapahtui yhtä aikaa klo 13.00 Tórshavin keskustasta, paitsi puolimaratonin kävelijöiden. He lähtivät matkaan maratonin kääntöpaikalta Kaldbakin kylästä.
Maraton järjestettiin pienin muutoksin, sillä Färsaarilla oli matkan aikana laajat lakot. Tuoretavarat olivat kaupoista loppuneet, joten huoltopisteiden banaanit vaihtuivat suklaaseen ja karkkeihin. Energiageelit olivat myös loppuneet saarelta ja niitä kehotettiin ottamaan mukaan kotimaasta, samoin banaaneja. Myöskään kaikki puolimaratonin mitalit eivät olleet saapuneet perille, joten me ulkomaalaiset olimme etusijalla mitalien jaossa.
Olin pakannut matkaan mukaan sekä lyhyet että pitkät juoksuasut. Lopulta lähdin matkaan pitkähihaisella paidalla ja pitkillä juoksutrikoilla. Alkumatkan juoksin hanskat kädessä. Myös lyhyillä juoksutrikoilla ja T-paidalla olisi pärjännyt. Jalkaan laitoin luottokengät eli Sauconyn
@saucony Endorphin Speed 4 juoksukengät.
Lähdin hotellilta Terhin ja Kristinan kanssa lähtöalueelle parikymmentä minuuttia ennen juoksua. Kello 12:30 oli ohjelmassa lämmittely ja kello 12:50 kaupunginjohtaja piti puheen. Kello 13.00 kaikki juoksijat lähtivät yhtä aikaa matkaan. Juoksuaikaa oli kuusi tuntia ja maali sulkeutui kello 19.00. Juoksusää oli tuulta lukuun ottamatta ihanteellinen. Taivas oli pilvinen ja välillä aurinko paistoi pilvien lomasta. Lämpötila oli +8–9 astetta.
Valmiina urakkaan!
Tavoitteena oli nauttia juoksusta ja luonnonkauniista maisemista. Tiesin, että reitti on mäkinen ja haastava, joten aikatavoitetta ei ollut. Pyrkimyksenä oli vain maaliin selviytyminen.
Juoksuni lähti yllättävän hyvin kulkemaan ja sain heti alusta saakka juoksurytmistä kiinni. Myös tilaa oli juosta, sillä kadut ja tiet oli avattu meille juoksijoille. Milloinhan sama tapahtuu Suomessa? Alkumatkan jälkeen sai juosta pitkiä pätkiä yksin. Otin matkan varrella muutamia kuvia reitistä ja maisemista, eikä kuvissa pahemmin juoksijoita näkynyt.
Juoksu alkoi lyhyellä ylämäellä Tórshavnin keskustasta ja jatkui merenrantaa pitkin tehden ympyrälenkin kaupunkialueella ennen kuin reitti siirtyi takaisin merenrantaan etenemään kohti kaunista ja maisemallista Kaldbakin vuonoa. Tässä kohtaa reitti oli mäkinen ja vaativa. Vastatuuli vielä lisäsi reitin raskautta. Välillä oli myös pitkiä alamäkiä, joissa hyvä alamäkitekniikkani pääsi oikeuksiinsa. Oli kiva rullata rennosti jyrkkiäkin alamäkiä. Muutama tasainen pätkäkin mahtui mukaan, mutta joko meno- tai paluumatkalle niihin osui vastatuulta.
Tässä mäessä sai rullata rennosti alas!
Maratonin kääntöpiste oli Kaldbakin kylässä, jonne juokseminen tuntui iäisyydeltä. Jokaisen
mutkan jälkeen odotin turhaan kääntöpaikkaa. Kääntöpiste oli noin 23,5 kilometrin kohdalla.
Palasimme samaa reittiä takaisin Tórshavniin lukuun ottamatta alkumatkan ympyrälenkkiä. Paluumatkalla saimme siis kokea mäet ja maisemat toisestakin suunnasta. Pitkin matkaa oli kannustusta ja lasten kanssa tuli annettua läpyjä. Alkumatkasta mieleen jäi myös vanhainkodin asukkaiden kannustus, ihan niin kuin Havaijin maratonilla.
Kuva: Tórshavn Marathon
Kuva: tórshavn Marathon
Reitin varrella sai ihailla karun kaunista ja vehreää luontoa, isompia ja pienempiä vesiputouksia sekä kukkien väriloistoa. Ojanvarret olivat keltaisinaan rentukoita. Myös lampaita oli pitkin matkaa ja ihmisten pihoilta bongasin kanoja ja hanhia. Täytyy kyllä todeta, että reitti oli kauneimmasta, ja vaativimmasta päästä, joita olen juossut. Reitti kulki maanteitä ja katuja pitkin, joten alustana oli koko matkan asfaltti. Välillä juoksin tien reunassa hiekalla. Kaldbakin kylässä juoksimme myös useamman kerran lammasporttien päältä, joka oli haasteellista väsyneillä jaloilla. Reitti oli myös hyvin merkitty.
Huoltopisteet sijaitsivat noin neljän kilometrin välein ja tarjolla oli suklaan ja karkkien lisäksi vettä ja urheilujuomaa. Minulla oli mukana omat Noshtin vauhtikarkit, joita nautin 20 minuutin
välein. Makuna oli cola ja salmiakki. Huoltopisteillä otin alkumatkasta hörpyn vettä ja loppumatkasta urheilujuomaa. Koska en tuntenut tarjottavaa urheilujuomaa, otin sitä vasta loppumatkasta. Näin varmistin, ettei tule ongelmia vatsan kanssa. Muutamalla huoltopisteellä nappasin matkaan muutaman karkin, mutta suklaan jätin suosiolla välistä.
Tasaistakin pätkää löytyi!
Oma juoksuni sujui hyvin noin 23-24 kilometriin, mutta sen jälkeen yksin vastatuuleen puskeminen alkoi ottaa voimille ja myös vasen lonkkani alkoi ilmoittaa olemassaolostaan. Kääntöpisteen jälkeen siirryin etenemään pääasiassa juoksukävelynä. Ylämäet kävelin ja alamäet juoksin rennosti rullaten. Noin 37–38 kilometrin jälkeen löysin uuden vaihteen juoksuuni ja loppumatkan maaliin etenin 5.30 minuuttia/ kilometri. Ensimmäisen puolikkaan juoksin nopeammin kuin toisen. Viiden kilometrin väliaika oli 27:12, 10 kilometrin 55:56 ja 21 kilometrin saavutin ajassa 1:57:43. Kolmenkympin väliaika oli 2:53:00. Nopein kilometri osui viiteen kilometriin ja hitain 32 kilometriin, jossa taisi olla se pisin ylämäki. Garminin mukaan kokonaisnousua oli 551,9 metriä ja kokonaislaskua oli 547,8 metriä.
30 km kohdalla oli komeat maisemat
Voin todeta, että juoksu oli kaikkea muuta kuin helppoa. Nyt tiedän, mitä tarkoittaa vastatuuli ja mäkinen maasto! Voi olla, että tämän jälkeen Pirkkalan mäet tuntuu helpolta, enkä valita tuulesta!
Noin 100 metriä maaliin
Maaliin sai rullata rennosti alamäkeen ja kello pysähtyi maalissa aikaan 4:12:50. Keskivauhtini oli noin 5:58 min/km. Paras kilometrivauhtini oli 4:55 minuuttia/ kilometri ja hitain oli 8:11 minuuttia/ kilometri. Olin naisten sarjan kuudes 24 osallistujasta. Omassa ikäluokassa olin kolmas kuudesta osallistujasta. Olin todella tyytyväinen juoksuuni ja juoksin mäkisellä & tuulisella reitillä 10 minuuttia nopeammin kuin HCM:llä toukokuussa! Maalissa saimme kaulaan mitalin ja käteen kaakaon ja vesipullon. Maalin jälkeen löysin itseni vielä haastattelusta, jossa sain kertoa juoksukokemukseni. Maalialueelta kävelin muutaman metrin maalihuoltoon, jossa oli tarjolla kalamuki, kakkua ja kahvia. Kiva, pieni ja hyvin järjestetty juoksutapahtuma!
Maalissa
Maalissa juoksukokemukset englanniksi
Kalamuki, jonka sai maalihuollossa.
Illalla kävimme syömässä porukalla Angnus Steakhouse Tórshavn ravintolassa ja samalla kävimme päivän juoksut läpi sekä suunnittelimme tulevia juoksuja.
Färsaaret on Tanskalle kuuluva saariryhmä Pohjois-Atlantilla. Se sijaitsee Norjan, Islannin ja Skotlannin puolivälissä. Färsaaret koostuvat 18 saarestta, joista 16 on asuttuja. Asukkaita on noin 54 000 ja lampaita on kuulemma 80 000. Färsaarilla on itsehallinto ja oma parlamentti, mutta valtionpäämiehenä toimii Tanskan monarkki. Pääkaupunki Tòrshavn on maailman pienimpiä pääkaupunkeja. Färsaarilla puhutaan fääriä ja tanskaa.
Viikonloppuun mahtui myös kävelykierros pääkaupungissa ja saarikierros. Kävelykierroksen
aikana saimme kuulla pääkaupunki Tórshavnista, Fäärsaarten historiasta ja ihailla muun muassa sympaattista vanhaa kaupunkia, jossa oli ruohokattoisia taloja ja muutamia mustaksi tervattuja taloja. Kävelyn aikana näimme myös raatihuoneen, kirkon, Skansin linnoituksen ja majakan sekä upeita pieniä puutarhoja.
Saarikierroksen ensimmäinen kohde oli Saksun, jonka äärellä on upeita vesiputouksia ja hiekkarantoja. Saksunissa sijaitsi myös kaunis kirkko ja ulkoilmamuseo Dúvugarðar, tunnelmallinen vanha maatila kiviseinineen ja ruohokattoineen. Kirkon hautausmaalla bongasimme meriharakan.
Toinen kohde oli Tjørnuvík, jolla on kuulemma mystinen maine. Kylän edessä olevalla lahdella kaukaisuudessa jököttää kaksi mahtavaa kivenmurikkaa nimeltään Noita ja Jätti. Tarinan mukaan noita ja jätti yrittivät varastaa Färsaaret Islannille, mutta epäonnistuivat, sillä aurinko ehti nousta ja muuttaa satuhahmot kiviksi. Ranta on myös surffareiden suosiossa.
Retkipäivän viimeinen kohde oli Gjóv, jonne ajaessamme ohitimme Färsaarten korkeimmat huiput Slettaratindur 880 m ja Gratelli 856 m. Gjóvin kylässä oli upea luonnonsatama, 200 metriä pitkä meriveden täyttämä rotko ja upeat maisemat Kalsoyn saarelle, jossa James Bond leffa on kuvattu. Merellä lenteli lunneja, joita oli mukava bongata.
Saarikierroksen aikana ylitimme ainoan sillan, joka ylittää Pohjoisen Atlantin ja kiersimme maailman ainoan merenalaisen liikenneympyrän. Kävimme myös ihailemassa saaren komeinta vesiputousta. Fossà vesiputouksen korkeus on 140 metriä ja se putoaa kahdessa tasossa.
