top of page

@samarkandmarathon


Juoksukausi 2026 päättyi eksoottiseen ja mielenkiintoiseen Samarkandin maratoniin

Uzbekistanissa sekä Seven Lakes vuoristoretkeen Tadjikistanissa. Maraton oli tämän vuoden kolmas ja maraton no. 52.


Samarkandin maraton on yksi Keski-Aasian suurimmista juoksutapahtumista. Matkoina on

2 km, 5 km, 10 km, 21,1 km, 42,2 km ja Nordic Walk sekä lapsille on omat juoksut. Juoksijoita oli 67 eri maasta 10 496. Tapahtuma oli sopivan kokoinen ja hyvin järjestetty. Mäkisestä reitistä huolimatta voisin juosta maratonin uudelleen ja voin lämpimästi suositella tapahtumaa.



Matka

Hieman minua jännitti etukäteen, että mihin olin oikein lähdössä ja epävarmuutta lisäsi se, että monet kyselivät, mistä sain idean lähteä Uzbekistaniin juoksemaan, ja olinko ihan varma kohteesta. Ennen matkaa varmistin kohteen turvallisuuden ulkoministeriön sivuilta.


Lähdin reissuun ILO-Urheilumatkojen kautta ja meitä oli matkassa pieni naisporukka. Osa meistä juoksi maratonin ja osa puolikkaan. Minä juoksin lauantaina viiden kilometrin katujuoksun niin sanottuna shakeout runina ja sunnuntaina oli sitten vuorossa maraton.

 

Matkapakettini sisälsi lennot, lentokenttäkuljetukset, majoituksen aamupaloineen ja maratonille osallistumisen, Samarkadin kaupunkikierroksen sekä Seven Lakes vuoristoretken Tadjikistaniin. Jälkikäteen ostin tuon viiden kilometrin osallistumisen. Reissussa olin kuusi vuorokautta (5.-10.11.2026). Samarkadiin lensimme mennen tullen Turkish Airlines lennoilla Istanbulin kautta. Helsinki Istanbul lento kesti nelisen tuntia ja Istanbul Samarkand lento kesti viitisen tuntia. 

 

Samarkandin lentokentältä hotellille oli noin 20 minuutin ajomatka, jonka ajoimme taksilla. Mennessä ajomatka kentältä hotelille kesti aikalailla, koska taksikuski ei osannut ajaa hotellille. Ajomatkan aikana tuli mieleen, että pääsemmekö ollenkaan perille! Sama toistui, kun menimme hotellilta Expoon.

 

Suomalaiset eivät tarvitse Uzbekistaniin viisumia alle 30 vuorokauden oleskeluun. Passi tulee olla voimassa 6 kuukautta matkan päättymisen jälkeen.

 

Uzbekistanin rahayksikkö on som (1000 som = n. 0,075 €). Luottokortit eivät käyneet ihan joka paikassa, muuta isoimmissa ravintoloissa pystyi luottokortilla maksamaan. Visa toimi kuulemma paremmin kuin Mastercard. Paikallista valuuttaa ei pystynyt vaihtamaan Suomessa, joten vaihdoin valuutan lentokentällä. Itse maksoin kaikki ostokset käteisellä. Hintataso oli edullinen. Perusateria ravintolassa maksoi noin 6-10 euroa ja ravintoloiden laskuun lisättiin

usein automaattisesti 10–15 % palvelumaksu.


Hotelli

Majoituimme neljän tähden Diplomat Premium hotellissa, joka sijaitsi Registan Squaren sekä lähtö- ja maalialueen läheisyydessä (noin 500 metriä). Hotellissa oli ilmainen wifi, joka toimi välillä hyvin ja välillä huonosti. Huoneissa oli jääkaappi ja vedenkeitin. Aamupala sisältyi hintaan ja se tarjoiltiin klo 8.00–10.00. Buffetaamiainen oli ihan hyvä ja maratonin aamuna aamupala oli tarjolla klo 6.15 alkaen.

 


Expo

Perjantaina 6.11. kävimme aamupalan jälkeen hakemassa exposta juoksunumerot.  Expo sijaitsi Olympia stadionilla ja expo oli auki kello 10.00–20.00. Expo oli pieni, eikä ruuhkaa ollut. Numeron sai QR-koodia sekä henkilökorttia näyttämällä. T-paita ja tuotepussukka sisältyi juoksunumeroon ja koska juoksin kaksi matkaa, sain kaksi paitaa ja tuotepussukkaa. Kisajärjestäjät vaativat täyttämään ”waiver” lomakkeen, jossa otin vastuu suorituksestani.

 





Shakeout run 5 km

Viiden kilometrin juoksu oli lauantaina 7.11. ja lähtö oli iltapäivällä kello 16:25. Oli kiva herätellä kroppa matkustamisen jälkeen maratonille ja samalla testata maratonin alku- ja loppuosuudet. Lähdössä oli ruuhkaa, vaikka kadut oli avattu meille juoksijoille. Oikeastaan vasta puolessavälissä juoksua pääsi juosksemaan omaa tahtia. Oma juoksu sujui ihan hyvin ja tavoitteena oli juosta kevyt verryttelylenkki maratonvauhtia. Aikani oli 26:44 ja keskivauhtini oli 5:22 eli juoksin himan lujempaa kuin olin suunnitellut. Maalissa sai vesipullon ja omenan eli siinä oli maalihuolto! Juoksun jälkeen hengailin maalialueella ja pitihän se perinteinen

mitalikuva ottaa!


 


Päivällisen kävimme syömässä hotellin lähellä olevassa Zarqand ravintollassa ja ruokana oli tuttu ja turvallinen pasta carbonada.



Päivällisen jälkeen osallistuimme vielä juoksutapahtuman konserttiin kello 20.00–22:00

Registan aukiolla ja hain samalla juoksufiilistä tulevaan maratoniin. Tapahtuman avasi moninkertainen olympiavoittaja Mo Farah ja illan kruunasi fanikuva Mo Farahin kanssa.

 


Maraton

Nukuin huonosti maratonia edeltävän yön ja aamupalakin meni vähän mönkään, kun hotellin aamupalan sai vasta klo 6:15. Olin kyllä varautunut omilla aamupalaeväillä, mutta päätin

kuitenkin turvautua hotellin aamupalan. No, tämä oli oma valinta ja tällä päätöksellä mentiin.


Maratonin startti oli sunnuntaina 8.11. kello 8:00 Registan aukiolta. Koska hotellilta oli muutaman minuutin kävelymatka lähtöalueelle, en käyttänyt varustesäilytystä. Näin ollen sen toimivuudesta ei ole kokemusta. Kävelin muutama minuutti ennen lähtöä hotellilta suoraan omaan lähtökarsinaan odottelemaan lähtöä. Kansallislaulun jälkeen olympiavoittaja Mo Farah lähetti meidät juoksijat matkaan. Puolikkaan juoksijat lähtivät kymmenen minuuttia maratonin jälkeen ja kympin juoksijat 30 minuuttia meidän lähtömme jälkeen. Tätä lähtöjärjestystä hieman ihmettelin.

 

Maratonilla juoksijoita oli 856, joista naisia oli 134. Lähtöryhmiä oli eliittiryhmän lisäksi kuusi (A-F) ja minä lähdin matkaan B-ryhmässä, jossa tavoiteaika oli neljä tuntia. Sää oli juoksuun lähdettäessä ihanteellinen + 13 astetta, mutta sää lämpeni matkan edetessä + 24–26 asteeseen.

 

Maraton juostiin kahtena kierroksena ja tiet oli avattu meille juoksijoille, kuten yleensä

ulkomailla on. Ruuhka ei ollut missään vaiheessa ja alusta saakka pystyi juoksemaan omaa vauhtia ja välillä sain taivaltaa ihan itsekseni. Reitti oli hyvin merkitty, eikä eksymään päässyt. Reitti kulki Samarkandin keskeisten kulttuuristen ja historiallisten maamerkkien ohi. Reitti oli mäkinen ja välillä vähän tylsä, eikä kannustusta ei juurikaan ollut. Eniten oli kannustusta juoksun alussa ja lopussa sekä toiselle kierrokselle lähtiessä.

 


Huoltopisteitä oli noin kolmen kilometrin välein. Pisteillä oli tarjolla vettä, urheilujuomaa ja paikallista cokista sekä banaania ja kuivattuja hedelmiä. Minulla oli omat vauhtikarkit mukana ja otin niitä 20 minuutin välein aina 24 kilometriin saakka, jonka jälkeen karkit alkoivat tökkimään ja siirryin juomaan loppumatkan cokista. Maalihuolto oli pettymys, sillä maalissa sai käteen vesipullon ja omenaan.

 

Juoksukunto oli hyvä ja päätin lähteä tekemään omaa tasiasta juoksua. Hieman reitin mäkisyys ja lämmin sää arvelutti etukäteen. Juoksu alkoi loivaa pitkää alamäkeä pitkin enne ensimmäistä pitkää loivaa ylämäkeä. Ensimmäinen kierros sujui hyvin ja yritin pitää yllä tasaista tahtia. Ylämäet juoksin vähän hitaammin ja alamäet juoksin rennosti rullaten. Samalla mietin, miten etenen reitillä toisen kierroksen. Etenin hyvää tahtia maisemia ihaillen ja

keskivauhtini oli 5:18-5:40 välillä. Myös neljäntunnin jänikset pysyivät vielä takana. 10,10 kilometrin väliaika oli 55:27 ja 20 km väliaika oli 1:51:32. Puolikkaan väliaikaa ei kirjattu.



Toinen kierros olikin sitten haasteellinen. Lämpötila nousi toisen kierroksen aikana hiostavaksi + 24–26 asteen keliksi. Noin 24 kilometrin kohdalla alkoi vauhtikarkit tökkimään ja loppumatka mentiin paikallisella cokiksella. Siirryin 27 kilometrin jälkeen etenemään juoksukävelynä. Alamäet juoksin, ylämäet kävelin. Kolmenkympin (30,30 km) väliaika oli 2:53:41 ja 40,20 kilometrin väliaika oli 4:05:01. Kilometrivauhtini oli toisella kierroksella 6:15-7:57 välillä. Ensin meni neljäntunnin jänikset ohi ja vähän myöhemmin vielä 4:09 jäsnikset. Yritin hetken pysyä heidän perässä, mutta en ihan onnistunut. Viimeiset kaksi kilsaa taistelin maaliin jalkakramppien kanssa, eikä loppukiri irronnut viimeisessä ylämäessä kohti maalia. Maaliin kuitenkin pääsin! Jälleen tuli todistettua, että maraton yllättävän pitkä ja haasteellinen matka.



Maaliviivan ylitin ajassa 4:17:37. Kilometrivauhti oli 6:05 ja keskisyke oli 143. Olin kaikista 856

juoksijasta 298 ja kaikista 134 naisjuoksijasta 49 sekä voitin oman ikäsarjani, jossa oli kuusi juoksijaa. Maratonilla ja puolikkalla palkittiin ikäsarjojen voitajat ja oli hienoa käydä hakemassa palkinto tapahtumalavalta Suomenlipun kanssa. Reitti oli yllättävän raskas ja tuuli sekä lämpötilan nousu tekivät juoksusta yllättävän haasteellisen.



Illalla kävimme porukalla syömässä Labi Gor ravintolassa ja samalla kävimme läpi juoksua sekä suunnittelimme jo tulevia juoksuja.

 


Turistina

Maratonin ohessa oli aikaa tutustua myös Samarkandin nähtävyyksiin ja maanantaina 9.11. teimme Seven Lakes retken Tadjikistaniin.

 

Samarkand on muinaisen Silkkitien varrella sijaitseva, tuhansia vuosia vanha kaupunki. Se sijaitsee lähellä Tadzikistanin rajaa ja on Keski-Aasian vanhin kaupunki. Kaupungin asukasluku on 596 000. Samarkandin tunnetuin nähtävyys on Registan-aukio, jossa järjestetään iltaisin kello yhdeksän upea valoshow. Kävellen tehdyn kaupunkikierroksen aikana tuli nähtyä kuuluisimmat nähtävyydet eli Amir Timur mausoleumi, Rukhabad mausoleumi, Registan Ensemble, Bibi Khanum Moskeija, Bibi Khanum mausoleumi, Hazrati Hizr moskeija ja Shahi Zinda Necropolis. Myös Siyobin basaarissa tuli vietettyä muutama tunti ihaillen värikkäitä keramiikka-astioita ja silkkihuiveja sekä hedelmien, kasvisten ja mausteiden väriloistoa. Silk Carpets silkkimattotehtaassa sain tutustua silkkimattojen tekemiseen ja ihailla

valmiita mattoja.




Seven Lakes retki Länsi-Tadzikistanin Fan-vuorilla oli elämys. Maisemat olivat upeat, mutta kuoppainen ja mutkikas tie ylös seitsemännelle järvelle ja takaisin alas oli aikamoista kyytiä. Matkalla näimme kylien elämää ja lounaan söimme lattialla istuen paikallisessa kylässä.

Laakson ensimmäinen järvi oli turkoosinsininen Mijgon/Nezhigon (n. 1600–1640 m) ja seuraava oli Soya (n. 1700 m). Kolmas järvi Gushor (n. 1770 m) oli jyrkänteiden ympäröimä ja neljäs järvi Nofin (n. 1820 m) on pisin n. 2,5 kilmetriä pitkä. Viides järvi Khurdak (n. 1870 m) on järvistä pienin ja kuudes järvi Marguzor (n. 2140 m) on suurin järvistä. Se on noin 3 kilometriä pitkä ja noin 45 metriä syvä. Korkeimmalla sijaitsee Hazorchashma (n. 2400 m) järvi.






Juoksumatka oli upea kokemus ja kannatti kyllä lähteä ressuun. Mukavan juoksutapahtuman kruunasi fanikuva olympiavoittaja Mo Farahin kanssa!

-pia-

 

Aloitin juoksemisen uudelleen yli nelikymppisenä vuonna 2012 ja nykyisin juoksu on minulle oikeastaan elämäntapa ja mukava harrastus sekä hyvän kunnon ja mielen ylläpitäjä. Minusta on kiva myös kilpailla ja niinpä pidän itseäni tavoitteellisena kuntokilpajuoksijana. Erilaisista juoksutapahtumista haen uusia elämyksiä ja kerran vuodessa yritän juosta jossain uudessa juoksutapahtumassa. Omalla esimerkilläni haluan myös innostaa muita liikkumaan ja juoksemaan.


On kuitenkin hyvä muistaa, että meillä jokaisella on omat harjoittelu- ja kuntotaustamme sekä tavoitteemme. Myös arjen ja työn kuormitukset ovat erilaiset ja palautuminen harjoituksesta ja kisoista on yksilöllistä. Älä siis vertaa itseäsi toisiin!

 


Vuosi 2025 oli minulle raskaan ja haasteellisen, joten päätin vuonna 2026 panostan entistä enemmän omaan hyvinvointiini ja jaksamiseeni. Loppuvuodesta laitoin myös harjoitteluni uusiksi. Olen nyt nauttinut ihan eri tavalla harjoittelusta ja vähitellen olen löytynyt toimivan tasapainon arjen, työn, harjoittelun ja levon välille. Minun treenaamistani helpottaa se, että minulla on viikkotyöaika ja lapseni ovat jo aikuisia. Myös työni puolesta minulle tulee jonkin verran liikuntaa tai oikeastaan liikuskelua viikoittain.

 

Jo kevään aikana oli hienoa huomata, miten syksyn ja talven harjoittelu tuotti tulosta ja kunto nousi. Tämän vuoden ensimmäinen maraton Helsinki City Doublen yhteydessä sujui hyvin ja nopeammin kuin useampaan vuoteen. Hieman piti menohaluja pitää maratonilla kurissa, kun edessä oli vielä puolimaraton! Myös osuuksillani Karhuviestissä (4 km) ja Yritysmaratonviestissä (5 x 2 km) löytyi kaivattua vauhtia juoksuuni, samoin Helsinki City 5k:lla. Hieman noita lyhyitä ja nopeita matkoja olen jännittänyt etukäteen, mutta turhaan. Hyvä meno jatkui kesällä, jolloin juoksin Keuruulla ensimmäisen varttimaratonin. Kunto on kohentunut entisestään ja vauhtia olen jaksanut pitää yllä sekä puolikkailla että maratonilla. Myös palautuminen juoksuista on ollut yllättävän nopeaa. Syksyllä juoksuin Finlandia maratonilla sekä Turun ja Espoon puolikkailla hyvä ajat. Olen juossut aiempina vuosina useamman maratonin vuodessa, mutta tänä vuonna olen juossut vähemmän maratoneja ja enemmän lyhyitä matkoja, joilla on haettu vauhtia juoksuuni.

 

Olen juossut useamman vuoden ja kehittänyt pitkillä hitailla peruskestävyyslenkeillä lihasten, jänteiden, rustojen ja nivelten kestävyyttä juoksun aiheuttamaa iskutusta vastaan ja samalla valmistanut kehoa vastaanottamaan myös kovempitehoista harjoittelua. Täytyy todeta, että kyllä nuo pitkät lenkit ovat lisänneet myös sitkeyttä ja sisukkuutta sekä päättäväisyyttä. Etenkin sateiset ja tuuliset kelit sekä pimeässä juokseminen ovat kasvattaneet sitkeyttä! Ja kyllähän tuo maraton aika lailla henkinen matka fyysisen rasituksen ohella.

 

Olen pohtinut, mikä harjoittelussani on muuttunut vuoden aikana ja, miksi nautin nyt treenaamisesta ja juoksemisesta ihan eri tavalla kuin aiemmin. Yksi iso syy on se, että olen löytänyt toimivan tasapainon arjen, työn, harjoittelun ja levon välille. Monipuolisella ja riittävällä ravinnolla sekä levolla on myös iso merkitys jaksamiseeni ja hyvinvointiini. Olen yrittänyt nukkunut riittävästi ja usein olen nukkumassa jo kello kymmeneen mennessä. Olen myös pysynyt terveenä, eikä kremppoja ole ollut. Iso muutos on ollut myös se, että juoksukilometrit ovat vähentyneet ja harjoittelu on ollut laadukasta.

 

Uuden harjoituskauden alkaessa sain kuin tilauksesta @juoksukirja. Vuoden mittaan olen lukenut ja täyttynyt kirjaa sekä pohtinut muun muassa sitä, miksi juoksen, mitkä ovat vahvuuteni/ heikkouteni ja millaiset on tavoitteeni. Vaikka treenit ja kisat menevät nykyisin suoraan urheilukellosta puhelimeen ja läppäriin niin, olen aina tykännyt kirjata treenit päiväkirjaan tai vihkoon. Kirjaan ylös myös päivän tuntemukset ja sään sekä joskus myös reitin. Minusta on kiva tutkia päiväkirjoista vanhoja merkintöjä treeneistä ja kisoista. On ollut hauskaa seurata merkintöjen kautta kehitystä ja toisaalta aina oppii myös jotain sekä hyvin että huonosti menneistä treeneistä ja kisoista.


 

No, mitä on tapahtunut? Mikä muuttui?

 

Vuoden 2025 viimeisen maratonin jälkeen laitoin sekä harjoitteluni että tavoitteeni uusiksi ja nyt on vuosi täynnä säännöllistä treenaamista uuden harjoitusohjelman mukaan. Olen keskittynyt vahvistamaan heikkouttani eli vauhdin ylläpitämistä silloin, kun juoksu alkaa tuntumaan vaikealta ja raskaalta. Olen mennyt niin sanotusti mukavuusalueeni ulkopuolelle ja olen haastanut itseäni niihin kovempiin ja vauhdikkaampiin treeneihin, mutta treenit olen tehty laatu edellä. Harjoitteluni on ollut myös säännöllisempää, johdonmukaisempaa ja nousujohteista.

 

Nuorempana kannoin huonoa omatuntoa, jos treeni jäi välistä tai jouduin keventämään treeniä. Joskus tuli myös korvattua välistä jääneitä treenejä. Nykyisin en kanna huonoa omatuntoa, jos treeni jää välistä tai kevennän treeniä. En myöskään korvaa välistä jäänyttä treeniä. Kuuntelen kehoa ja sen viestejä. Voin todeta, että ikä on tuonut viisautta ja järkevyyttä harjoitteluun. Toisaalta ikä on muuttanut treenaamista, sillä esimerkiksi palautuminen kovista treeneistä on hitaampaa ja lihashuoltoa tarvitsen enemmän.

 

Harjoitteluuni on tullut selkeä viikko- ja kausirytmitys. Treeniviikot ovat jakautuneet peruskuntokaudella teho- ja määräviikkoihin sekä palauttavaan viikkoon. Kevyet treeniviikot ovat olleet kevyitä ja kovat kovia. Kilpailuun valmistavalla kaudella ja kilpailukaudella viikko rytmitys on ollut määräviikko, valmistavaviikko, kilpailuviikko ja palauttavaviikko. Juoksukilometrit ovat vähentyneet selkeästi aiemmista vuosista. Nyt viikkotasolla kilometrejä on tullut 30–90 kilometriä treeni- ja kisaviikosta riippuen.

 

Peruskestävyyslenkit ovat pysyneet peruskestävyysalueella ja pitkät lenkit ovat lyhentyneet aiemmista vuosista. Nykyisin pitkät lenkit ovat 20–24 kilometrin lenkkejä ja ne olen tehnyt pääasiassa juoksukävelynä. Vain muutaman kerran olen juossut 24–30 kilometrin lenkin. Muut peruskestävyyslenkit ovat olleet 4–18 kilometrin mittaisia. Lajinomaista voimaa olen hakenut juoksemalla osan lenkeistä mäkisessä maastossa ja portaissa. Lenkkien lomassa olen ottanut myös lyhyitä rentoja vetoja eri maaston kohdissa. Talvisin olen tehnyt suurimman osan peruskestävyyslenkeistä hiihtäen, mutta tänä talvena hiihto jäi vähemmälle huonon lumitilanteen takia. Iskutusta olen hiihdon lomassa pitänyt yllä 1–2 juoksulenkillä viikoittain. Näin juoksu on sujunut helpommin hiihtokauden jälkeen.

 


Olen keskittynyt vauhtikestävyystreeneihin ja ne olen tehnyt levenneenä. Kuten jo aiemmin kerroin olen haastanut itseäni näissä vauhtikestävyystreeneissä, ja treenit olen tehnyt

laadukkaasti eli laatu edellä on menty. Usein alla on ollut lepopäivä tai kevyt lenkki ja seuraavana päivänä olen tehnyt lyhyen palauttavan lenkin. Vauhtikestävyystreenit ovat olleet kilometri- tai minuuttivetoja sekä 6–18 kilometrin reippaita, kovia tai kiintyviä lenkkejä. Treenit olen tehnyt sykeperusteisti. Vauhtikestävyystreenejä on ollut viikosta riippuen 1–2.

 

Myös nopeuskestävyystreenit ovat tulleet ohjelmaan mukaan. Olen tehnyt palauttavilla viikoilla muutamia lyhyitä (60–100 m) ja rentoja vetoja. Vedot olen tehnyt levänneenä pitkillä palautuksilla. Osan vedoista teen loivaan alamäkeen, jolloin saan omasta mielestäni parhaiten rennon ja rullaavan askeleen vetoon.

 

Lihaskuntotreenit ovat olleet enemmän lajinomaista treeniä sekä lihaskestävyystreeniä. Mukaan on tullut myös polymeeriset harjoitteet ja talvella tuli hypittyä myös hyppynarulla hyppyaikaa viikoittain lisäten. Lihaskuntoa on ollut peruskuntokaudella kaksi kertaa viikossa ja kilpailuun valmistavalla kaudella kerran viikossa. Kesälomalla olen aina pitänyt taukoa lihaskuntoharjoittelusta, koska mökillä tulee ihan tarpeeksi lihasvoimaa mökkiaskareita tehdessä. Keväällä kokeilin myös suosittua Hyrox-treeniä ja innostuin!

 


Koordinaatio- ja liikkuvuusharjoituksia sekä jalkateräjumppaa olen tehnyt säännöllisesti

kerran viikossa ympäri vuoden. Koordinaatiot koostuvat 3–4 perusliikkeestä, joita toistan kolme kertaa kävelypalautuksella. Jalkateräjumpassa on myös kolme helppoa liikettä pehmopalolla, joita toistan muutaman minuutin.

 

Kehonhuoltoon olen aina kiinnittänyt huomiota ja iän karttuessa vielä enemmän. Hieronnassa olen käynyt säännöllisesti jo monta vuotta ja samalla hierojalla. Jos muistan oikein, niin kymmenen vuotta olen käynyt Virvan käsittelyssä. Nyt hieronnat on ajoitettu kevyelle viikolle. Ennen hieronnat olivat, miten sattuivat sopimaan minun ja Virvan aikatauluun. Lepopäiviä on ollut 1–3 treeniviikosta riippuen.

 

Olen myös löytänyt kivan treeniporukan, jossa vauhtikestävyystreeniin löytyy aina sopivia kirittäjiä ja pitkille lenkeille seuraa. Ainut miinus on se, että työ hieman haittaa osallistumista yhteistreeneihin. Myös somesta olen saanut mukavasti kannustusta ja tsemppiä treeneihin ja kisoihin sekä olen löytänyt hyviä vinkkejä eri juoksutapahtumista. Juoksuyhteisössä on voimaa!

 

Tällä hetkellä juokseminen kivaa ja helppoa, mutta aina ei ole näin ollut. Muutama vuosi sitten treenasin itseni ylikuntoon ja ajoittain treenaaminen on ollut väkinäistä, kun en huomioinut riittävästi arjen kuormitusta. Aina välillä juokseminen on vaikeaa, raskasta ja askel painaa. Aina ei huvita lähteä treenaamaan, etenkään kovempiin treeneihin. Joskus se lähteminen on se kaikkein vaikein juttu, mutta hyväolo treenin jälkeen palkitsee. Kuulostaako tutulta?

 

Loppujen lopuksi olen tehnyt aika pieniä ja yksinkertaisia muutoksia harjoitteluuni.

 

Tsemppiä treeneihin!

-pia-

 

Mainos | tuoteet saatu @tempusown




Sain testiin Tempus Own syvän siniset (Deep blue) juoksushortsit ja topin.

Olen nyt testannut parisen kuukautta juoksuvaatteita salitreeneissä, 4–21 kilometrin mittaisilla juoksulenkeillä sekä juoksukisoissa. Mökillä asua tuli testattua myös pihahommissa.

Tässä kokemukseni Tempus Own juoksuvaatteista.

 

Mielestäni juoksijan tärkein liikuntavaruste on jalkaan sopivat juoksukengät ja sukat sekä hyvin istuvat juoksuvaatteet. Vuosien varrella olen kokeillut monenlaisia juoksuvaatteita, ja käteen on tarttunut sekä hyviä että huonoja valintoja. Koska juoksen pääasiassa säällä kuin säällä ulkona, arvostan juoksuvaatteissa ennen kaikkea hyvää laatua, istuvuutta ja käytännöllissyyttä.

 

Suosin laadukkaita, hengittäviä, kevyitä ja nopeasti kuivuvia juoksuvaatteita. Vaatteiden täytyy tuntua heti ensi hetkestä päällä mukavilta ja niiden on pysyvät yllä hyvin treenin aikana. Inhottavinta mitä tiedän, on urheiluvaatteiden korjaaminen lenkin tai salitreenin aikana.

Vaatteet eivät saa myöskään hiertää mistään kohtaa, eivätkä estää liikettä/ liikkumista.

 

Suurin osa juoksuvaatteistani on mustia, joten alkuun himan aristin sinistä väriä. Mielestäni väri kuitenkin sopi minulle ja toi kivaa vaihtelua mustan rinnalle. Näin vähän iäkkäämpänä juoksijana aristin alkuun myös pientä toppia ja lyhyitä shortseja, mutta turhaan. 

 

Minulla oli etukäteen tiedossa, että vaatteet ovat napakkaa kokoa ja kokotaulukkoa tutkiessani minua mietitytti etenkin topin koko. Suurin osa juoksuvaatteistani on M-kokoa ja hetken arvoin M- ja L-kokojen välillä, mutta lopulta päädyin tuttuun M-kokoon. Kokovalintaani olen ollut tyytyväinen. 

 


Vaatteet on valmistettu kompressiokankaasta ja sen kyllä huomasi heti, sillä alusta saakka vaatteet ovat tuntuneet napakoilta, tukevilta ja ovat istuneet hyvin päälle, eivätkä ole hiertäneet lenkillä tai salitreenissä. Vaatteita ei ole myöskään tarvinnut korjailla liikunnan lomassa, vaan ne pysyvät hyvin yllä. 


Materiaali tuntui heti miellyttävältä ja hengittävältä. Muutamalla helteisellä ja kostealla säällä vaatteet hiostivat lenkillä, ja vaatteiden kuivuminen kesti lenkin jälkeen normaalia pidempään. Tai sitten vain meikäläinen hikoili likkaa! Pesun jälkeen vaatteiden väri säilyi ja muoto pysyi.

 

Pidän juoksushortsien korkeasta ja napakasta vyötäröstä. Shortsien neljään eri kokoiseen taskuun mahtuu kaikki tavarat, mitä lenkeillä yleensä tarvitsen eli kännykän, juomalötkön, avaimet ja vauhtikarkit. Kokeilin taskuissa sekä 2,5 desilitran että 5,0 desilitran juomalötköjä

ja molemmat toimivat hyvin. Mielestäni taskut olivat sopivan kokoiset ja käytännölliset. Vauhtikarkkeja ja juomalötkö oli helppo ottaa taskusta ja laittaa takaisin. Shortsit pysyivät hyvin päällä, eivätkä valuneet alaspäin, vaikka taskuissa oli tavaraa.



 

Toppi on tukeva ja napakka. Toppi toimi hyvin myös treenipaidan alla salilla ja juoksulenkillä. Myös juoksutopin selkäosassa on tasku, johon voi laittaa esimerkiksi kännykän tai juomalötkön. Itse testasin molempia topin taskussa. Juomalötkö oli helppo ottaa taskusta lenkin aikana, mutta vaikeampi laittaa takasin. Mieluummin käytin juomalötköä shortsien

taskussa kuin topin taskussa. Kännykän säilytykseen tasku sopi paremmin. Olkapäävaivaisen tai henkilön, jonka olknivelen liikkuvuus on huono, voi olla vaikea laittaa juomalötkö tai kännykkä topin selkäosaan tai ottaa sieltä pois treenin aikana.

 

Testasin asua myös Paavo Nurmen puolimaratonilla. Puolimaratonilla minulla oli 2,5 desilitran juomalötkö, kaksi pötköä vauhtikarkkeja ja kännykkä shortsien taskuissa. Taskuista oli helppo ottaa juomaa ja vauhtikarkkeja kisan aikana. Tavarat eivät häirinneet juoksua ja myös näillä tavaroilla shortsit pysyivät hyvin yllä, eivätkä valuneet alaspäin. Seuraavissa juoksukisoissa oli minulle sen verran viileä sää, että juoksin pitkillä juoksutrikoilla, mutta toppia käytin juokssupaidan alla.

 


Vaatteiden suunnittelussa on otettu hyvin huomioon liikkujien ja etenkin juoksijoiden tarpeet. Vaatteet on suunniteltu Suomessa ja valmistettu Brasiliassa.

 

Viileille syksyn keleille ja muutenkin toivoisin lyhyiden shortsien rinnalle vähän pidempiä

malleja esimerkiksi 1/2-pituisia tai 3/4 capreja sekä täyspitkiä trikoita. Toivoisin myös eri värivaihtoehtoja.


Laadukkaisiin juoksuvaatteisiin kannattaa panostaa, sillä oikeanlaiset varusteet takaavat parhaimman juoksu- ja liikuntanautinnon.

 

Voin lämpimästi suositella tätä pientä brändiä ja yritystä!

Kiitos, kun sain testata. 💙


Lisätietoa: Tempus Own


-pia-



 

 

 

 

tmi Pia Nykänen

Ilmoittaudu jouksukouluun

Blogi

Screenshot 2025-01-14 at 21.00.12.png
bottom of page