Tämän vuoden kuudennen ja samalla tämän kauden viimeisen maratonin juoksin syksyisessä Frankfurtissa lokakuun lopussa. Samalla tuli juostua myös maraton no. 49. Juoksu oli ensimmäinen Frankfurtissa, mutta ei ehkä viimeinen!
Reissun olisin voinut tehdä helposti omatoimimatkana, mutta lähdin reissuun PWT-Urheilumatkojen kautta. Meitä oli matkassa pieni juoksuporukka ja mukana oli sekä maratonkonkareita että muutamia maratoneita juosseita. Yksi meistä juoksi ensimmäisen maratoninsa Frankfurtin kaduilla.
Matkapakettini sisälsi lennot, lentokenttäkuljetukset, majoituksen aamupaloineen ja maratonille osallistumisen. Matka kesti tällä kertaa vain kolme vuorokautta. Yleensä lennän ulkomaan maratoneille kaksi päivää ennen juoksua, joten nyt oli totuttelemista nopeaan aikatauluun. Voin sanoa, että en tykännyt! Kevensin hieman matkaani matkustamalla Helsinkiin jo lentoa edeltävänä iltana ja olemalla yötä Scandic Helsinki Airport hotellissa. Lauantaina 25.10. olikin sitten aikainen herätys ja Finnairin aamulento Frankfurtiin. Parin tunnin lento meni nopeasti torkkuessa. Lentokentältä menimme taksilla hotellille, jonne ajoaika oli reilut 20 minuuttia. Finnairin paluulento oli maanantaina 27.10. aamupäivällä.
Tällä aikataululla Frankfurtin nähtävyydet jäi aika vähälle katsomiselle, mutta onneksi ehdin tehdä lauantaina pienen kaupunkikierroksen ja maratonin aikana tuli nähtyä kaupunkia laajemmin.
Majoituimme NH Collection Frankfurt Spin Tower hotellissa, joka sijaitsi Expon (Messe Frankfurt) sekä lähtö- ja maalialueen läheisyydessä. Matkaa hotellilta kertyi noin 700 metriä. Hotellin aamupala oli monipuolinen ja maratonin aamuna oli varhennettu aamiainen meille juoksijoille. Hotellissa oli hyvätasoinen kuntosali ja spa-osasto, jota hyödynsin juoksun jälkeen.
Hotellista löytyi myös ravintola ja kaksi baaria.
Hotellin vieressä oli Skyline Plaza ostoskeskus, jossa oli ruokakauppa sekä muita kauppoja ja ravintoloita. Miinuksena oli se, että sunnuntaina kauppakeskus sulkeutui jo varhain ja vain muutama pikaruokaravintola ja kahvila olivat auki maratonin jälkeen. Hotellin läheltä löytyi kuitenkin ravintoloita, joten nälässä ei tarvinnut juoksun jälkeen olla. Myös metro- ja rautatieasema olivat kävelyetäisyydellä, joten lentokentältä olisi päässyt helposti junalla tai metrolla hotelille.
Kun olimme jättänyt tavarat hotellille säilöön, suuntasimme kulkumme Expoon. Expo sijaitsi messukeskuksessa (Messe Frankfurt, Hall 1), jonne käveli hotellilta muutamassa minuutissa. Expo oli yllättävän iso ja siellä menikin tällä kertaa useampi tunti. Numerolapun sai nopeasti ja helposti näyttämällä järjestäjiltä sähköpostiin tullutta juoksupassia. Henkilöllisyyttä ei tällä kertaa tarkastettu. Ennen reissua latasin maratonin apin puhelimeeni. Kävin myös fiilistelemässä Festhallessa sijaitsevaa maalia, ja Pasta Party olisi ollut tarjolla klo 13.30–19.00, mutta sen jätin väliin ja suuntasin lyhyelle kaupunkikierrokselle. Illalla nautin oman pasta-aterian hotellin ravintolassa.
Lauantaina 25.10. olisi ollut mahdollisuus juosta shakeout run viiden kilometrin Brezellelauf -juoksun merkeissä, mutta tällä kertaa se jäi väliin. Juoksun startti oli kello kymmenen ja silloin
olin vielä lentokentällä. Harmittaa, sillä olisin halunnut Brezelle -mitalin. Nyt minun piti tyytyä vain brezellien syömiseen!
Frankfurtin maraton juostiin sunnuntaina 26.10. ja maratonin reitti on kuulemma maailman kolmanneksi nopein Berliinin ja Chicagon jälkeen. Juoksijoita oli noin 17 000, jos kuulin oikein.
Maraton juostiin syksyisessä, viileässä (+ 8, mutta tuntui kyllä +4 asteelta) ja tuulisessa säässä. Ilmankosteus oli 66 prosenttia. Onneksi sade ennuste ei pitänyt tällä kertaa paikkaansa ja jopa aurinko pilkisteli välillä pilvien välistä.
Lähdin hotellilta klo 9:50 kohti lähtöaluetta, sillä halusin nähdä eliittijuoksijoiden lähdön. Ensimmäinen lähtö tapahtui kello 10.00 ja lähtöryhmiä oli kuusi. Lähdöt tapahtuivat viiden minuutin välein. Minun lähtöryhmäni oli numero viisi, jossa aikatavoite oli 3:55-4:00.
Eliittiryhmän lähdön jälkeen siirryin vähitellen omaan lähtökarsinaan odottamaan lähtöäni. Pientä ruuhkaa oli ja jouduin tyytymään 4:14 jänisten vauhtiin.
Oma pukeutuminen meni nappiin. Juoksin pitkissä trikoissa ja pitkähihaisessa paidassa, jonka päällä oli vielä lyhythihainen juoksupaita. Hanskat olivat kädessä noin 38 kilometriin saakka ja jalassa luottokengät eli Sauconyn Endorphin Speed 4 kengät. Tuulen takia pipo olisi ollut tarpeen. Lähtöalueella minulla oli päällä vielä collagepaita ja kertakäyttöinen sadetakki, jotka heitin pois hieman ennen lähtöä.
Tiet oli avattu meille juoksijoille, mutta siitä huolimatta oli alussa ruuhkaa ja poukkoilevia juoksijoita riitti. En edelleenkään ymmärrä, mitä nämä poukkoilevat juoksijat voittavat menollaan! Jalkoihin sai myös katsoa, ettei kompastu edellä juoksevan jalkoihin ja muutaman kerran sain kyynärpäästä. En muista, milloin viimeksi olisi ollut näin ruuhkaista alkumatkasta. Pääsin juoksemaan oikeastaan vasta viiden kilometrin jälkeen kunnolla omaa juoksuani.
Lähdin matkaan maltilla tai oikeastaan jouduin juoksemaan alkumatkan maltilla ruuhkan takia. Seurasin sinistä viivaa ja yritin juosta mahdollisimman taloudellisesti. Juoksu sujuikin hyvin aina puolimatkaan saakka. Puolikkaan väliaika oli 2:05:50 ja keskivauhtini oli 5:30-6:18 minuuttia/ kilometri. Kolmenkympin väliaika oli 3:04:24 eli vielä juoksu sujui ihan hyvin ja keskivauhdin ollessa 6:02-7:03 minuuttia/ kilometri. Kolmenkympin huoltopisteellä hörppäsin innoissani liian nopeasti colaa ja minulle tuli huono-olo. Toisi tyhmä virhe itseltäni, mutta mikäs mahtoi! Vaikeudet alkoivat noin 31–32 kilometrin kohdalla, kuten niin monta kertaa on käynyt tänä vuonna. Etenin vielä 21–32 kilometrit juoksukävelynä, mutta loppumatka meni enimmäkseen kävellen. Koska halusin päästä maaliin, matka eteni juoksukävelynä ja
kävellen. Kiitos kilpakävelytaustani, niin vauhtini pysyi suhteellisen reippaana. Kävellen ohittelin monia juoksijoita, mutta moni meni myös minun ohi. Matkalla oli aikaa antaa myös läpyjä lasten kanssa, sekä ottaa voimaa power-kylteistä. Neljänkympin väliaika oli 4:24:09 ja keskivauhtini 6:37-8:22 minuuttia/ kilometri. Neljänkymmenen kilometrin kohdalla oli myös mukulakivetystä jonkun matkaa ja se ei tuntunut kivalta väsyneillä ja kankeilla jaloilla. Pelkäsin myös vanhan nilkkavamman puolesta.
Maali sijaitsi sisällä messukeskuksessa ja viimeiset metrit sai juosta maaliin punaista mattoa pitkin musiikin soidessa, valojen välkkyessä ja ihmisten kannustaessa. Tällä kertaa irtosi myös loppukiri ja oli mahtavaa juosta punaista mattoa pitkin maaliin. Loppuaikani oli 4:39:27 ja keskivauhtini oli 6:32 minuuttia/ kilometri. Keskisyke oli 151 ja kaloreita kului 2583 kcal.
Tuuli oli reitillä puuskittainen ja välillä jopa kova. Muutaman pätkän sai onneksi juosta myös myötätuuleen. Juoksu oli minun kolmas tuulimaraton tänä vuonna ja edelleen tuulinen sää ottaa minulla koville. Silmät vuotavat, hartiat jännittyvät ja jalat kangistuvat vastatulleen puskiessa. Juoksu oli kuitenkin tuulijuoksuista nopein, joten olen suoritukseeni tyytyväinen. Odotin juoksultani hieman enemmän, mutta näin tällä kertaa. Olen aina tyytyväinen, jos pääsen maratonilta maaliin. Jälleen tuli todistettua, että maraton yllättävän pitkä ja haasteellinen matka.
Reitti oli hyvin merkitty sekä leveä ja tasainen, vain muutama loiva mäki löytyi reitiltä. Reitti kulki pitkin kaupunkia ja reitti oli minun mieleeni liian mutkainen, mutta muuten pidin reitistä. Muutama kohta juostiin kahteen kertaan ja samalla juoksimme myös hotellimme ohi pari kertaa. Onneksi ohitus tapahtui juoksun alussa ja lopussa, niin ei tullut houkutusta keskeyttää! Pari kertaa keskeytys kävi kyllä mielessä. Reitin varrella sai ihailla uutta ja vanhaa arkkitehtuuria sekä jokimaisemaa. Yllättävän hyvin uusi ja vanha sulautuivat maisemaan. Musiikkia ja kannustusta oli pitkin matkaa ja oli kiva saada kannustusta omalla nimellä. Myös muutamia Suomen lippuja näkyi reitin varrella.
Huoltopisteitä oli noin viiden kilometrin välein ja välillä oli myös vesipisteitä. Pisteillä oli tarjolla vettä, urheilujuomaa ja banaania sekä geelejä. Kolmenkympin jälkeen oli tarjolla myös colaa ja ai, että se maistui hyvälle loppumatkasta! Otin jokaisella huoltopisteellä hörpyn urheilujuomaa ja loppumatkasta tosiaan colaa. Huoltopisteillä kävelin, koska en halunnut liukastua mukeihin ja halusin rauhassa juoda urheilujuoman. Huoltopisteiden välissä söin omia Nosht:n vauhtikarkkeja. Maalialueella oli tarjolla muun muassa teetä, urheilujuomaa, brezeleitä ja alkoholitonta olutta. Voi olla, että oli vielä jotain muutakin, mutta nämä bongasin. Tankkaus onnistui hyvin lukuunottamatta tuota 30 kilometrin kohdalla hörppittyä colaa.
Juoksun jälkeen hengailin hetken maalialueella ja pitihän muutama mitalikuva napata muistoksi. Kuvauksien jälkeen lyhyt kävely hotelille ja saunan lämpöön. Illalla kävimme
naisporukalla syömässä ja lasillisella. Samalla kävimme juoksua läpi ja suunnittelimme tulevia juoksuja.
Tapahtuma oli hyvin järjetetty. Reissu oli mukava, vaikka olikin lyhyt!
