Mitä juoksuharrastus maksaa?

Löysin Miia Mökkälän Tavoitteena huippukunto blogista ”Mitä triathlonharrastuu maksaa?” jutun ja teksti sai minut pohtimaan omaa juoksuharrastustani ja sen kustannuksia.

Juoksukoululaisille aina kerron, että juoksu on edullinen harrastus ja sitä voi harrastaa missä ja milloin vain. Alkuun riittää, kun on käyttötarkoituksen mukaiset lenkkarit, hyvät sukat ja mukavat juoksuvaatteet sekä intoa.

Ensin juoksu oli myös minulle edullinen harrastus, mutta mitä pidempään olen harrastanut juoksua, sitä "kalliimmaksi" harrastus on omalla kohdallani muuttunut erilaisten tavoitteiden kautta. Miia toteaa kirjoituksessaan, että triathlon, kuten moni muukin harrastus, vie juuri niin paljon rahaa, kuin siihen haluaa laittaa. Juuri näin asia minustakin on, mutta edullisestikin voi harrastaa!

Olen tavoitteellinen juoksija ja juoksu on minulle mukava harrastus, hyvän kunnon ylläpitäjä ja vastapainoa työlle. Nykyisin juoksu on minulle elämäntapa, joten juoksisin kyllä ilman

tavoitteitakin. Loma- ja työmatkoilla lenkkarit kulkevat mukana, sillä juosten pääsee hyvin tutustumaan sekä nähtävyyksiin että uusiin mielenkiintoisiin paikkoihin, joihin ei välttämättä autolla pääse. Ensin minulla oli juoksuun liittyviä unelmia, jotka sitten vähitellen muuttuivat tavoitteiksi. Sopivan ja realistisen tavoitteen asettaminen sitouttaa ja kannustaa minua harjoittelemaan paremmin ja silloin minulla on selkeä kohde, mitä kohti mennä. On kiva treenata jotain tiettyä tapahtumaa varten. Juoksuharrastus vei minut myös ohjaamaan juoksukouluja sekä suorittamaan valmentajan ammattitutkintoa.

Oli yllättävän haasteellista miettiä, mitä kaikkea tulee ottaa huomioon juoksuharrastusta ja sen kustannuksia laskiessa. Tässä minun pohdintaa, mitä juoksuharrastus minulle tavoiteelliselle juoksijalle maksaa vuodessa.

Mitä juoksuharrastukseni sitten maksaa?

Harjoittelu

Aloitin juoksemisen uudelleen vuonna 2012 ja monta vuotta suunnittelin itse omat harjoitusohjelmani. Vaikka itselläni on tietoa ja taitoa valmentaa itseäni, on hyvä joskus ottaa myös ulkopuolista näkemystä ja apua harjoitteluun. On myös mukavaa, että välillä joku ajattelee treenit puolestani ja seuraa kehitystäni. Täytyy kyllä todeta, että valmentajan palkkaaminen vuonna 2020 on ollut yksi parhaimmista päätöksistäni. Vuodessa valmennus maksaa noin 1 000 euroa.

Harjoitteluun kuuluu muutakin kuin juoksua. Sali- ja hallimaksuihin kuluu myös jonkin verran

rahaa. Minulla on ollut Fressin salijäsenyys useamman vuoden ja jäsenyyteen meni

vuodessa noin 440 euroa. Sanoin sopimuksen irti vuodenvaihteessa ja toistaiseksi olen tehnyt lihaskuntotreenit kotona, koska minulla on siihen mahdollisuus ja kotoa löytyy myös

juoksumatto. Talvikaudella käyn juoksemassa osan vetotreeneistä Pirkkahallissa, jos sinne vain pääsee messujen lomassa. Kertamaksu halliin on bussikortilla 2,20 euroa/ kerta ja kertoja tulee muutamia talvikauden aikana. Tämän vuoden puolella olen käynyt kuusi kertaa Pirkkahallissa. Kuuluminen Tampereen Maratonklubiin mahdollistaa osallistumisen Saulin SM-kisoihin ja muutamiin SM- kisoihin olenkin vuosien varrella osallistunut. Klubilla on myös hyviä yhteistreenejä, kotileirejä ja edullisia yhteiskuljetuksia juoksutapahtumiin. Klubin jäsenmaksu on 30,00 euroa/ vuosi. Suomen Aikuisurheiluliitto otti vuoden alusta käyttöön lisenssimaksun ja se on vuodessa 39,00 euroa. Tälle vuodelle en hankkinut lisenssiä, koska en kilpaillut Saulin SM-kisoissa.

Kehonhuolto

Iän myötä olen panostanut entistä enemmän kehonhuoltoon. Omaehtoisen kehonhuollon lisäksi käyn säännöllisesti noin kerran kuukaudessa joko 45 tai 60 minuutin hieronnassa. Hintaa hieronnalle kertyy noin 400-500 euroa vuodessa. Kotoa löytyy lihashuoltovasara, jota tulee kyllä nykyisin harvakseltaan käytettyä.

Varusteet

Varusteisiin menee vuodessa myös jonkin verran rahaa. Jalkineet ja sukat ovat juoksijan tärkeimmät varusteet ja niihin satsaan. Kengät valitsen aina käyttötarkoituksen ja askelluksen mukaan. Poluilla juoksen polkujuoksukengillä, todella liukkaailla kelillä laitan nastalenkkarit jalkaan ja muuten käytän tavallisia lenkkareita. Minulla on kahdet lenkkarit yhtäaikaa käytössä, koska myös jalkineet tarvitsevat lepoa. Juoksukengät vaihdan noin 800 kilometrin jälkeen. Juoksukenkiä kuluu parit vuodessa ja juoksuvaateet uusin, kun vanhat ovat kuluneet puhki.

Juoksuvaateet voisin ehkä vähän useammin päivittää. Juoksutapahtumista on vuosien varrella kertynyt vino pino laadukkaita juoksupaitoja ja ulkomaan juoksureisuilta on mukaan tarttunut

muutama juoksutakki. Tälle vuodelle sain Helsinki City Running Day Ambassadors yhteistyönä

Brooksinlenkkarit ja Graftin juoksuvaateet. Toiset lenkkarit ostin ja hintaa niille tuli noin 100 euroa. Lenkkarit pyrin ostamaan alennusmyynnistä. Juoksuvaatteisiin menee noin 100-200 euroa vuodessa.

Yksi tärkeimmistä varusteista on urheilukello, johon ohjelmoin osan harjoituksista ja josta seuraan harjoittelua. Minulla on jo useamman vuoden ollut Garminin Forerunner 945 urheilukello ja olen ollut kelloon tyytyväinen.

Juoksuvaattet ja lenkkarit saatu yhteistyönä @helsinkicityrunningday @brooksrunningnordic @craftsportwearfinland

Kisat

Juoksukisojen kustannukset vaihtelevat vuosittain sen mukaan, kuinka monta kisaa juoksen ja missä vaiheessa ilmoittaudun juoksutapahtumiin. Mitä aikaisemmin tiedän tulevat juoksutapahtumat, sitä edullisemmat kustannukset. Osallistumismaksut vaihtelevat 15-500 euron välillä. Mitä suurempi tai kuuluisampi maratontapahtuma,

sitä korkeampi on yleensä osallistumismaksu. Pyrin tukemaan pieniä paikallisia

juoksutapahtumia ja tänä vuonna osallistuin muun muassa Nauvossa Möviken Runt

juoksutapahtumaan. Viime vuonna tuli juostua aika monta kisaa ja hintalappu oli myös sen mukainen. Tänä vuonna juoksutapahtumia on tullut vähemmän ja osaan

juoksutapahtumista olen saanut osallistumisen Ambassadors yhteistyönä, kuten Helsinki City Runnin Day:lle ja Paavo Nurmi Maratonille.

Juoksutapahtumiin käytän lomapäiviä ja ylityötunteja. Lentoihin ja hotelleihin pyrin käyttämään kertyneitä pisteitä tai alennuksia sekä yritän varata ne mahdollisimman ajoissa. Ulkomaan juoksumatkat olen ostanut joko PWT-Urheilumatkojen tai Vetikko Travelin kautta, koska arpaonneni on ollut aika huono. Kotimaan tapahtumiin menee tapahtumasta sekä matka- ja majoituskuluista riippuen 30-300 euroa ja ulkomaan juoksumatkoihin menee kohteesta riippuen noin 1 000-2 500 euroa.

Yksi toive ja tavoite toteutui Bostonin maratonilla 2022

Ravinto

Mitä enemmän treenaan, sitä enemmän kuluu ravintoa. Pitäisikö ruokalaskusta osa laitaa myös juoksukuluihin vai ei? Pyrin saamaan tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet ruuan mukana, enkä käytä lisäravinteita. Vain D-vitamiinia syön purkista ympäri vuoden. Syön monipuolista ruokaa ja usein syön samaa ruokaa useamman päivän. Ravintolassa syön vain kisa- ja lomareissuilla. Jonkin verran rahaa menee Nosth:n vauhtikarkkeihin ja urheilujuomiin. Yksi Jollos vauhtikarkkipaketti (52 g) maksaa 3,45 euroa ja urheilujuoma maksaa (350 g/ 20 annosta) 14,94 euroa. Maratonilla minulla on mukana 1-2 vauhtikarkkipakettia ja urheilujuomaa menee vuodessa 1-2 purkkia.

@eatnosht tuotteita kuluu jonkin verran vuodessa

Yllättävän monta asiaa, piti ottaa huomioon kuluja laskiessa ja voi olla, että jotain myös unohtui. Kun laskin yhteen kustannukset, tuli hintalapusta yllättävän suuri. Onneksi kulut kuitenkin jakaantuvat tasaisesti eri kuukausille. Vaikka rahaa kuluu, niin juoksu antaa minulle enemmän kuin ottaa. Juoksu on tuonut minulle hyvän fyysisen ja psyykkisen kunnon, joka heijastuu hyvänä työ- ja toimintakykynä. Juoksun kautta olen saanut myös uusia ystäviä. Olen saanut osallistua upeisiin juoksutapahtumiin ja nähnyt maailmaan. Näitä asioita ei voi rahassa mielestäni mitata.

Oletko miettinyt, mitä oma harrastuksesi maksaa?

-pia-

World Marathon Major -sarja

World Marathon Majors @wmmajors juoksemisesta on tullut minulle paljon kysymyksiä, joten tässä minun tarinani sekä vinkkini sarjan juoksemiseen.

Minulta on kyselty muun muassa sitä, mistä kaikki lähti liikkeelle ja kuinka paljon urakka tuli maksamaan sekä mikä juoksuista on jäänyt parhaiten mieleen. Ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata ja kahteen seuraavaan taas hieman vaikeampi vastata.

Kaikki juoksut ovat olleet upeita elämyksiä ja reissuja. Tokiossa koin ensimmäisen kunnon maanjäristyksen ja pääsin tutustumaan japanilaiseen kulttuuriin sekä kylpyläkulttuuriin. Bostonissa taas sain matkustaa keltaisen koulubussin kyydissä lähtöön. Chicagossa oli koko matkan avain mieletön tunnelma ja kannustus. Lontoon expossa kävin kokeilemassa pystynkö juoksemaan 400 metriä miesten maratonin maailmanennätysvauhtia. Reisuilla olen saanut

myös uusia juoksuystäviä eri puolilta maailmaa. Haasteellisin ja kovimman työn takana oli Bostonin maratonille pääsy. Ilman Annemari Kiekaran valmennusta en olisi kyllä Bostonin rajaa rikkonut, joten kiitos Annukalle. Ehkä Boston on juuri tuon takia itselle rakkain juoksuista. Myös korona aiheutti omat haasteeensa juoksuun valmistautuessa. Bostoniin vaadittiin negatiivinen koronan testitulos ja rokotteet.

Lennot maratoneille yritin varata ajoissa ja hyödynsin sekä alennuksia että lentopisteitäni. Juoksupaketit maksoivat matkan pituudesta ja kohteesta riippuen noin 900- 3 000 euroa.

Rahaa sekä loma- että ylityöpäiviä on kulunut reissuihin, mutta ne kokemukset ja elämykset mitä olen saanut, en voi rahassa mitata. Lomansa ja rahansa voisi huonomminkin käyttää.

Mistä kaikki alkoi?

Kaikki lähti liikkeelle vuonna 2017, kun osallistuin Tokion Maratonille ja näin After Run Party

tilaisuudessa ensimmäisen kerran World Marathon Majors-mitalin, kun majorsin juosseet

kutsuttiin lavalle taputusten kera. Reissun jälkeen tutustuin Abbott World Marathon Majors nettisivuihin ja rekisteröidyin Abbotin Runners porttaaliin. Rekisteröitymisen jälkeen ilmoitin

Tokion maratonin tuloksen ja, kun tulokseni ja henkilöllisyyteni oli varmistettu, alkoi WMM-urakkani. Rekisteröityminen oli mielestäni selkeää ja helppoa. Jokaisen juoksun jälkeen kilahti sähköpostiin kuva tähdestä ja teksti "Pia, You earned a new star" ja "You have now completed 3 Majors. Which means you have 3 left to become a Six Star Finisher! " Ennen viimeistä

tähteä sain sähköpostiin selkeät ohjeet, miten toimia. Jos vain mahdollista, niin suosittelen päättämään majorit Tokioon. Siellä on kiva reitti ja upea After Run Party.

Miten pääsin juoksemaan?

World Marathon Majors- sarjaan kuuluu kuusi maailman suurinta maratonia eli Tokion, Bostonin, Lontoon, Berliinin, Chicagon ja New Yorkin maratonit. Kaikkiin muihin paitsi Bostonin maratoniin pystyy osallistumaan arvontojen lisäksi myös juoksumatkojen kautta. Myös hyväntekeväisyyskampanjan kautta on mahdollista päästä juoksemaan. Tokion maratonin

ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi Välimatkojen kautta. Chicagoon pääsin ensimmäisellä yrittämällä arvonnan kautta ja hotellipaketin ostin PWT-Urheilumatkojen kautta. Lennot varasin itse. Berliiniin, Lontooseen ja New Yorkiin yritin useamman kerran arvonnan kautta, mutta

lopulta luovutin ja ostin osallistumiset juoksumatkojen kautta. Berliinissä ja New Yorkissa olin Vetikko travelin ja Lontoossa olin PWT-Urheilumatkojen kautta. Matkapaketteihin kuului juoksunumero ja hotelli sekä kuljetukset lähtöpaikalle, paitsi ei Berliinin matkalla. Lennot varasin itse ja lensin kaikki lennot Bostonin reissua lukuunottamatta kotimaisin siivin. Bostonin aikarajan alitin kolme kertaa, mutta vasta kolmannella kerralla tärppäsi, kun alitin ikäluokkani aikarajan noin 20 minuutilla. Edellisillä kerroillaa alitin vain 5-10 minuutilla, enkä päässyt

juoksemaan. Bostonin reissu oli omatoimimatka ja reissuista kaikkein kallein. Kaikkien matkatoimistojen matkat olivat hyvin järjestettyjä ja järjestelyt toimivat hyvin. Hotellit olivat hyviä ja sijaitsivat kävelymatkan päässä maalista Tokion maratonia lukuunottamatta. Tokion maratonilla oli bussikuljetus hotellilta lähtöön ja maalista hotellille. Ennen juoksuja latasin puhelimeen järjestäjien maraton sovelluksen, josta löytyi kaikki tarvittava tieto tapahtumasta. Mielestäni kaikki tapahtumat olivat hyvin järjestettyjä ja exposta oli helppo hakea juoksunumero ilman suurempaa jonotusta. Vain myymäläpuoli oli ruuhakainen.

Tokion maraton 2017

Tokiosta kaikki alkoi ja se oli myös ensimmäinen isompi juoksutapahtumani maailmalla.

Ennen Tokion maratonia olin juossut vain Suomessa ja Tukholmassa. Kaikki oli siis uutta, ihmeellistä ja jännittävää. Ennen maratonia kisajärjestäjiltä tuli tuhti infopaketti karttoineen

postissa kotiin ja tapahtumaviikonlopuksi sai ilmaisen metrokortin käyttöön. Ennen juoksua jännitti, heräänkö ajoissa aamupalalle ja bussikuljetukseen. Lähtöaluella taas jännitin, löydänkö varustesäilytyksen, oman lähtökarsinan ja miten löydän bussille maalin

jälkeen. Kaikki sujui hyvin ja japanilaiset olivat erittäin avuliaita ja etenkin, jos näytti vähänkään eksyneeltä. Järjestelyt sujuivati japanilaiseen tapaan järjestelmällisesti ja hyvin. Aurinkoinen

sää suosi meitä noin 35 000 juoksijaa ja sain juoksun aikana jopa rusketusraidat. Juoksureitti oli kiva ja tasainen kiertäen kaikki nähtävyydet. Oma juoksu sujui hyvin jännityksestä huolimatta ja maaliin saavuin ajassa 4:03:16. Illalla osallistuin After Run Partyihin, jonne hotelliltamme oli kuljetus. Tilaisuus järjestettiin puistoalueella ja tarjolla oli japanilaista ruokaa (mm. sushia ja yakitoria), juomia (mm. sakeaa ja japanilaista olutta) ja ohjelmaa. Ilta päättyi japanilaiseen rumpu "Wadaiko" esitykseen. Aivan mahtava ja huikea juoksupäivä! Täältä voit lukea kisarapsa.

Chicagon maraton 2018

Toisen tähden sain Chicagon maratonilta, jonne pääsin arvalla ja vielä ensimmäisellä yrittämällä. Innoissani lähdin reissuun ja ensimmäistä kertaa lähdin juoksumatkalle itsekseni, sillä aiemmilla matkoilla olen ollut joko järjestetyllä juoksumatkalla tai joku perheenjäsenistä on ollut matkaseurana. Matkaan lähti sadasta eri maasta yli 45 000 juoksijaa. Tiet oli avattu meille juoksijoille, joten tilaa oli juosta, eikä ruuhkaa ollut missään vaiheessa. Maraton juostiin yhtenä reittinä ja reitti oli tasainen, mutta mutkikas ja tuulinen. Reitti kulki ohi kaupungin nähtävyyksien ja matkalla tuli nähtyä mm. Lincoln Park, Old Town, Little Italy ja China Town. Harvoin sitä pääsee myöskään juoksemaan punaisella matolla, mutta Chicagon silloilla pääsi pariin otteeseen. Ihmisiä oli todella paljon kannustamassa reitin varrella, ihan kuin koko kaupunki olisi ollut mukana juoksuhuumassa. Kannustus oli sekä äänekästä että värikästä ja siitä sai hurjasti apua omaan juoksuun, eikä sitä oikein kehdannut juosta hitaasti, saatikka kävellä! Maaliin saavuin ajassa 3:59:46 eli kesän paras maraton tuli juostua ja samalla tuli jälleen rikottua neljän tunnin raja. Maaliin tullessa kuulin, että Kenian Brigid Kosgei oli juossut uuden naisten maailman ennätyksen 2:14:04. Maraton Chicagon kaduilla oli upea elämys ja kokemus, samoin itse Chicago. Täältä voit lukea kisarapsan.

Bostonin maraton 2022

Yksi pitkäaikainen haaveeni toteutui, kun ylitin Bostonin maratonin maaliviivan maanantaina 18.4.2022. Bostonin maraton 126 oli myös historiallinen, sillä 50 vuotta tuli kuluneeksi sitä, kun ensimmäiset naiset saivat juosta virallisesti Bostonin maratonin. Oli hienoa olla mukana tässä historiallisessa juoksussa. Tapahtumassa oli yli 25 000 juoksijaa 120 eri maasta. Keltaiset koulubussit kuljettivat meidät juoksijat 42 kilometrin päässä olevaan Hopkintoniin, josta maraton lähti kohti Bostonia. Yleisön kannustus olin jotain ihan huikeaa koko matkan ja etenkin opiskelijoiden huutotunneli. Heartbreak Hill oli juuri niin haastava, kuin oli sanottu sen olevan. Se todellakin haastoi meitä juoksijoita, mutta onneksi kannustusta oli koko ylämäen ajan. Nautin juoksemisesta koko rahan edestä ja välillä tuli otettua kuviakin. Maaliviivan ylitin ajassa 4:00:37. Reitti oli kiva, mutta yllättävän rankka ala- ja ylämäkineen ja ne kyllä vaativat veronsa loppumatkasta. Juoksin alamäet rennosti rullaten ja ylämäet juoksin rauhallisemmin. Aikaani olin tyytyväinen, vaikka tuo 37 sekunnin ylitys onkin pieni kauneusvirhe lopputuloksessa. Ehkä kuvaaminen ja maisemien ihailu söi aikaa. Olisihan se ollut hienoa alittaa neljä tuntia, mutta tällä kertaa näin. Bostonin maraton oli kaiken kakkiaan mahtava kokemus ja upea reissu! Täältä voi lukea kisarapsan.

Berliinin maraton 2022

Alunperin minun piti juosta Berliinissä jo syksyllä 2020 ja sitten syksyllä 2021, mutta eräs

epidempia tuli ja sotki suunnitelmat ja juoksu siirtyi syksylle 2022. Matkaan lähti noin 50 000 juoksijaa yli 150 eri maasta. Juoksuaamu valkeni pilvisenä ja läpötila oli + 10 astetta. Sää oli ihanteellinen juoksulle. Etukäteen oli varoiteltu laajasta lähtöalueesta ja pitkistä vessajonoista. Alue oli kyllä laaja, mutta alueesta oli hyvät kartat ja opasteet. Olin edellisenä päivän käynyt kävelemässä ja kellottamassa reitin hotellista lähtöalueelle, joten sain hoitaa aamupuuhat ja

valmistelut kaikessa rauhassa ilman jännitystä. Koska reitti lähtöalueelle oli tuttu, lähdin kävelemään alueelle noin tuntia ennen omaa starttia. Varustesäilytyksen toimivuudesta en pysty sanomaan mitään, koska olin valinnut pontsovaihtoehdon juoksen jälkeen. Lähtökarsinaan menenin kirpparivaatteet päällä ja tämä systeemi toimi hyvin. Reitti oli tasainen ja kiva, järjestelyt toimivat hyvin ja mahtavaa kannustusta oli pitkin reittiä. Tilaa oli juosta, kun kadut oli avattu meille juoksijoille. Vain muutamassa kapeammassa kohdassa joutui etsimään juoksulinjaa, mutta muuten sain juosta omaan tahtiin. Maalilinjan ylitin ajassa 3:55:53. Voimia jäi, joten lujempaakin olisin voinut juosta, mutta tällä kertaa nautin tasaisesta reitistä ja tapahtuman tunnelmasta sekä upeista maisemista. Olin jälleen mukana maailmanennätysmaratonilla. Tällä kertaa juostiin miesten maailmanennätys, kun Kenian Eliud Kipchoge juoksi ME-luvuiksi 2:01:09. Täältä voit lukea kisarapsan.

New York maraton 2022

Myös New Yorkin maraton minun piti juosta jo syksyllä 2020 ja sitten syksyllä 2021, mutta suunnitelmat muuttuivat ja kahden vuoden odotuksen jälkeen pääsin asettumaan Verranzanon sillalle syksyllä 2022. New Yorkin maratonia oli moni minulle kehunut ja sanonut, että se on ollut upein maratonkokemus. Maratonia on sanottu myös maailman suurimmaksi, kauneimmaksi ja halutuimmaksi. Itselleni jäi juoksusta aikalailla kaksijakoinen olo. Mielestäni maraton oli suuri ja ruuhkainen, mutta hyvin järjestetty. Reitti oli kiva vaihtelevine kaupunginosineen ja siltoineen, mutta mäkineen raskas. Kannustus oli värikästä ja mahtavaa pitkin matkaa. Tapahtuma oli kuitenkin upea ja ikimuistoinen kokemus raskaasta reitistä, lämpimästä ja kosteasta säästä sekä väenpaljoudesta huolimatta. Matkaan lähti noin 52 000 juoksijaa ja maratonin reitti kulki kaikkien New Yorkin viidessä kaupunnginosassa. Juostessa

kyllä huomasi selkeästi, missä kaupunginosassa juostaan. Maraton oli kostea, hikinen ja raskas urakka. Lämpötila oli + 22-23 astetta ja ilmankosteus 98%, mutta onneksi aurinko paistoi pilviverhon takaa ja välillä tuuli vilvoitti menoa. Myös muutama pieni sadekuuro saatiin niskaan matkan varrella. En ole koskaan saanut näin paljon kyynärpääkontakteja maratonilla ja myös poukkoilevia juoksijoita oli todella paljon. Lämmin ja kostea sää taisi tehdä myös monelle juoksijalle tepposet. Keskellä juoksureittiä näin myös kolme kuollutta rottaa, mikä ei tietystikkään ole ihme suurkaupungissa. Nautin tapahtuman tunnelmmasta ja maisemista ottamalla kuvia ja videoita sekä antamalla läpyjä pienempien ja isompien kannustajien kanssa.

Maaliin saavuin ajassa 4:16:51. Täältä voi lukea kisarapsan.

Lontoon maraton 2023

Lontoon maratonilla 23.4.2023 tuli täyteen World Marathon Major sarjani. Pääsin lähtemään matkaan oman lähtöryhmäni ensimmäisestä rivistä ja edessäni oli ensimmäistä kertaa tyhjä baana. Vau! Sain juosta alusta saakka omaa tahtia, eikä minun tarvinnut väistellä poukkoilevia juoksijoita. Lähdin juoksemaan fiiliksen mukaan ja ilman aikatavoitetta. Tavoitteena oli nauttia juoksusta ja tapahtumasta sekä päästä maaliin. Reitti oli kiva ja nopea, mutta kyllä reitiltä löytyi myös loivia ylämäkiä ja inhoamiani jyrkkiä käännöksiä. Myös muutama ruuhkainen kohta osui

matkani varrelle. Matkaan lähdettiin noin 35 metrin korkeudesta, joten alkumatkan sai juosta rennon reippaasti alamäkeen. Whoolwichissä, jossa reitit yhdistyivät reitti laskeutui kilometrin matkalla noin 40 metristä 10 metriin. Reitti kulki pitkin Lontoon katuja ja monta nähtävyyttä tuli bongattua matkan varrella. Tunteet nousivat ensimmäisen kerran pintaan, kun juoksimme pitkin Tower Bridgeä huutomyrskyn saattelemana ja toisen kerran tunteet nousi pintaan, kun näin Buckinghamin palatsin ja tiesin, että major urakkani tulisi kohta päätökseen. Maalisuoralla otin loppukirin ja maaliviivan ylittäessäni tuli helpotus, minä tein sen! Maaliin tulin ajassa 4:09:05. Maalin päästyäni sain ensin Lontoon maraton mitalin kaulaani ja sen jälkeen World Marathon Major mitalin. Moni oli kehunut minulle Lontoon maratonin reittiä, kannustusta ja ilmapiiriä. Täytyy kyllä todeta, että kannustus oli mahtavaa ja äänekästä pitkin matkaa ja oli hienoa, että epävakaisesta säästä huolimatta katujen varsille oli tullut tuhansia ihmisiä seuraamaan juoksua. Leimaa antava tekijä oli myös hyväntekeväisyys, jonka nimissä juostiin rahaa mitä erilaisimmille kohteille, etenkin syöpäpotilaille. Moni myös juoksi jonkun läheisen muistolle. Olen kuullut, että Lontoon maraton on maailman suurin yksittäinen hyväntekeväisyystapahtuma. Tapahtuma oli kiva ja hyvin järjestetty. Kannustusta ja musiikkia oli oikeastaan koko juoksun ajan. Täältä voit lukea kisarapsan.

World Marathon Major matka on ollut upea ja mielenkiintoinen sekä välillä myös haastava matka, jota ei voi rahassa mitata. Matka on tarjonnut mahtavia elämyksiä, upeita juoksutapahtumia ja olen saanut tutustua uusiin ihmisiin. Ja onhan se finisher-mitalikin upea!

Fiiliksen, kannustuksen, reitin ja järjestelyjen suhteen laittaisin juoksut ehkä seuraavaan järjestykseen: Boston, Chicago, Tokio, New York, Berliini ja Lontoo.

-pia-

#wwm #abbottworldmarathonmajors #sixstarfinnisher #sixstar #worldmarathonmajors #abbottwmmajors #abbotwmm #sixstarfinishermedal #marathon #tokyomarathon2017 #bostonmarathon2022 #tcslondonmarathon2023 #chicagomarathon2019 #berlinmarathon2023 #tcsnewyorkcitymarathon2022

Kisarapsa - London Marathon 2023

Nyt on pari viikkoa sulateltu Lontoon maratonia ja World Marathon Majoria. Minulta on paljon kyselty Majorin suorittamisesta, joten kirjoitan siitä vielä erikseen.

I did it!

Olin yrittänyt muutaman kerran päästä arvonnan kautta Lontoon maratonille, mutta huonolla menestyksellä. Koska halusin saada World Marathon Major urakan maaliin, varasin

maratonmatkan PWT - Urheilumatkojen kautta. Matkapaketti sisälsi osallistumisen maratonille ja majoituksen sekä kuljetuksen maratonin lähtöpaikalle. Lennot varasin itse hyödyntäen Finnairin pisteitäni. Ennen reissua latasin puhelimeen maratonin apin, josta oli helppo tarkistaa asioita ennen reissua ja reissun aikana. Matkajärjestelyt toimivat hyvin ja sain keskittyä rauhassa juoksemiseen ilman stressiä.

Lensin Lontooseen perjantaina 21.4. ja pientä jännitystä alkumatkaan tarjosi VR:n myöhässä kulkeneet junat. Onneksi oma junani oli vain 45 minuuttia myöhässä ja ehdin hyvin lennolle. Heathrow:n lentokentältä oli suora metrolinja (Piccadilly line) hotellille, joka sijaitsi Bloomsbury:ssa Russel Square metroaseman vieressä. Metromatkan pystyi maksamaan lähimaksulla portista sisään kulkiessa ja maksu määräytyi poistumisen mukaan. Toinen

vaihtoehto olisi ollut ostaa asemilta ladattava matkakortti (Oyster card). Itse tykkäsin maksaa matkat lähimaksulla portilla. Maratonpäivänä juoksunumeroa näyttämällä sai matkustaa ilmaiseksi.

Hotellimme oli The President Hotel, joka oli siisti ja viihtyisä. Kolmen vuorokauden

majoitukseen sisältyi monipuolinen aamupala. Vain kahvi ei ollut makuuni, mutta onneksi huoneesta löytyi hyvää pikakahvia. Hotellin lähellä oli muun muassa British Museum ja Russell Squaren puutarha-aukio sekä paljon erilaisia ravintoloita. Myös Hyde Parkiin ja Trafalgarin aukiolle oli lyhyt kävelymatka.

Expo

Lauantaina 22.4. oli expo-päivä. Lähdimme heti aamupalan jälkeen porukalla hakemaan numeroita exposta. Matka taittui kätevästi noin tunnissa metrolla mennen tullen. Expo sijaitsi ExCel kongressikeskuksessa. Ensin hain juoksunumeroni, jonka sai sähköpostiin

tullutta QR-koodia ja henkilökorttia näyttämällä. Ruuhkaa ei aamutuimaan ollut, joten haku sujui joustavasti ja nopeasti. Seuraavaksi suuntasin kulkuni Abbotin infopisteelle, josta sain World Marathon Major Six Star numerolapun ja ohjeet, mistä saan sunnuntaina mitalin juoksun jälkeen. Abbotin pisteellä sai kokeilla pystyykö juoksemaan miesten maratonin

maailmanennätys vauhtia. Pienen yllytyksen jälkeen päätin kokeilla, pystynkö juoksemaan juoksumatolla 400 metriä miesten maratonin maailmanennätysvauhtia. Kylmiltään juostuna

vauhti oli aika kovaa kyytiä, mutta pystyin juoksemaan sen. Hieman oli jalat puhki juoksun jälkeen, mutta olin yllättynyt, että pystyi juoksemaan MM-vauhtia. Ja olihan se hienoa käydä laittamassa tarra Suomen kartalle juoksun jälkeen. Parituntia vierähti todella nopeasti, sillä

expossa oli paljon nähtävää ja testattavaa. Ostoksia minun ei pitänyt tehdä, mutta ostoskoriin tarttui uusi juoksutakki.

Pienen lepohetken jälkeen kävimme Kristinan ja Carinin kanssa pastalla Spagetti Housessa. Pasta carbonada oli herkullinen ja täyttävä. Ennen kisainfoa ja yhteistä ruokailua, kävimme

Kristinan kanssa lenkeilemässä Hyde Parkissa, joka on Lontoon suurin kuninkaallinen puisto.

Ennen nukkumaan menoa laitoin tuttuun tapaan juoksuvarusteet kuntoon ja kävin juoksureitin läpi.

Nukuin suhteellisen hyvin, mutta hieman tuleva juoksu mietitytti. Major urakan päätös toi tunteet pintaan ja muutaman kerran yöllä heräsin miettimään tulevaa juoksua. Sunnuntaina 23.4. kello soi 6:30 ja kello 7:00 oli jo aamupalalla. Bussikuljetus lähtöpaikalle lähti kello 8:00 ja matka-aika oli noin 30-40 minuuttia. Juoksufiilis alkoi kummasti nousta bussissa, kun juttelimme tulevasta juoksusta ja vielä enemmän, kun saavuimme lähtöalueelle.

Lähtö Lähtöpaikka oli Greenwichin laajalla puistoalueella. Lähtöpaikalle saavuttaessa aurinko vielä paistoi ja lämpötila oli muutaman asteen plussan puolella. Tuulisella nurmikentällä istuessa ja lähtöä odottaessa alkoi vähitellen sataa, ensin vähän ja sitten vähän enemmän. Onneksi vältyttiin kaatosateelta. Matkaan lähtiessä lenkkarit olivat märät, joten mukaan olisi kannattanut ottaa pois heitetävät sukat ja lenkkarit. Ennen lähtöä heitin pois collagehousut ja -hupparin, mutta pidin kertakäyttösadetakin yllä noin 12 kilometriin saakka. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli virhe, koska ensin hikoilin ja noin 25 kilometrin kohdalla aloin palella. Olisi ehkä kannattanut lähteä matkaan ilman sadetakkia. Lähtöalueella oli selkeästi merkitty värikoodien mukaan rekat, joihin sai jättää oman varustepussin kuljetettavaksi maalialueelle. Kuljetuksen sai jättää vain järjestäjien tarjoaman pussin. Lähtökarsinoissa oli laatikoita, joihin sai heittää ylimääräiset vaateet. Mielestäni pajamajoja oli riittävästi aluella, eikä ainakaan minun aikana syntynyt suurempia jonoja.

Ensimmäiset juoksijat lähtivät matkaan kello 9:00. Juoksijat oli jaettu neljään eri lähtöryhmään (sininen, vihreä, punainen ja keltainen). Matkaan lähdettiin kolmesta eri pisteestä ja reitit yhtyivät alkumatkan varrella noin viiden kilometrin paikkeilla. Olin sinisessä lähtöryhmässä ja kuudennessa lähdössä. Lähtöaikani oli klo 10:28. Pääsin lähtemään matkaan oman lähtöryhmäni ensimmäisestä rivistä ja edessäni oli ensimmäistä kertaa tyhjä baana. Vau! Sain juosta alusta saakka omaa tahtia, eikä minun tarvinnut väistellä poukkoilevia juoksijoita, kuten yleensä. Lähdin juoksemaan fiiliksen mukaan ja ilman aikatavoitetta. Tavoitteena oli nauttia juoksusta ja tapahtumasta sekä päästä maaliin. Sain juosta omaa juoksuani noin kahdeksaan kilometriin saakka, jolloin tuli ensimmäinen ruuhkaisempi pätkä. Kurkkasin kelloa viiden kilometrin kohdalla ja hieman säikähdin reipasta alkuvauhtiani.

Reitti

Reitti oli kiva ja nopea, mutta kyllä reitiltä löytyi myös loivia ylämäkiä ja inhoamiani jyrkkiä

käännöksiä. Myös muutama ruuhkainen kohta osui matkani varrelle. Tiellä olevat hidasteet oli merkitty hyvin ja alkumatkasta myös järjestäjät varoittivat niistä. Tästä iso plussa.

Matkaan lähdettiin noin 35 metrin korkeudesta, joten alkumatkan sai juosta rennon reippaasti alamäkeen. Whoolwichissä, jossa reitit yhdistyivät reitti laskeutui kilometrin matkalla noin 40 metristä 10 metriin. Reitti kulki pitkin Lontoon katuja ja monta nähtävyyttä tuli bongattua matkan varrella. Tunteet nousivat ensimmäisen kerran pintaan, kun juoksimme pitkin Tower Bridgeä (noin 19 km) huutomyrskyn saattelemana. Oli ihan pakko kaivaa kännykkä esille ja napata kuva muistoksi.

Reitin lopulla tuli vastaan muun muassa Big Ben, Westminister Abbey ja Buckingham Palace. Maali sijaitsi The Mall kadulla. Monenlaista menijää näin matkalla, muun muassa jääkaappia ja golfbägiä kantavat miehet, sarvikuonon, dinosauruksen ja palomiehen, jolla oli vaahtosammutin selässä. Bongasin myös muutamia major-juoksijoita ja kannustimme sekä onnittelimme toisiamme. Minulla oli selässä Six star kyltti ja oli kiva saada kannustusta ja onnitteluja matkan varrella. Alkumatka oli alamäkivoittoinen ja juoksin alamäet rennosti rullaten, kuten opetan

juoksukoululaisiani. Ensimmäinen viisi kilometriä sujui aikaan 25:05 ja kympin rajapyykin saavutin ajassa 52:06. Puolimaraton taittui ajassa 1:54:01 ja juoksi kulki edelleen ihan hyvin pienessä tihkusateessa. Noin 28-30 kilometrin kohdalla aloin palella ja juoksu vauhtini hidastui. Olen saanut kommentteja, että en ole juossut maratonia, jos kävelen välillä. Itse olen sitä mieltä, että juoksija voi välillä myös kävellä. Vaihdoin juoksu-kävelyyn noin 32 kilometrin kohdalla, sillä halusin varmistaa maaliin pääsyn. Matka eteni ihan hyvää vauhtia juoksu-kävelynä ja väliin mahtui myös muutamia reippaampia kilometrejä. Askel askeleelta maali ja major-tavoitteeni läheni. Alku ja loppu reitti olivat mielestäni kivat. Tylsin osuus mielestäni osui 22-38 kilometrien välille. Väliaika 30 kilometrin kohdalla oli 2:47:08 ja 40 kilometrin väliaika oli 3:55:25.

Huoltopisteet Huoltopisteitä oli 17, joista kahdellatoista oli tarjolla vettä pullosta ja neljällä pisteellä oli tarjolla urheilujuomaa. Geeliä oli tarjolla kahdessa kohtaa, 14 ja 19 mailien kohdalla. Myös katsojilla oli tarjolla hedelmiä, karkkeja, sipsejä ja vettä. Itse luotin omaan juomaan aina 21 kilometriin saakka ja loppumatkan join järjestäjien tarjoamaa urheilujuomaa. Mielestäni huolto oli hyvin järjestetty ja huoltopisteitä oli riittävästi.

Maali

Kun näin Buckinghamin palatsin nousi tunteet pintaan, sillä major urakkani tulisi kohta päätökseen. Maalisuoralla otin loppukirin ja maaliviivan ylittäessäni tuli helpotus, minä tein sen! I did it! Maaliin tulin ajassa 4:09:05. Keskivauhtini oli 5:52 minuuttia/ kilometri ja

keskisyke 149. Kaloreita Garminin mukaan kului 2 550. Maalin päästyäni sain ensin Lontoon maraton mitalin kaulaani ja sen jälkeen World Marathon Major mitalin. Kuvaussession jälkeen

sain ylleni avaruuslakanan ja lähdin hakemaan varusteitani rekasta. Maalialueella saimme tuotekasiin, jossa oli vettä, urheilujuomaa ja Oat Bar patukka. Lisäsin lämmintä ylleni ja kävelin noin kolmen kilometrin matkan auringon paistaessa hotellille. Rauhallinen kävely hotellille toimi hyvänä loppuverryttelynä. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä metrolla.

Illalla kävimme porukalla syömässä ja ravintola tarjosi meille juoksijoille pizzat. Oli kiva vaihtaa juoksukokemuksia muiden kanssa ja suunnitella samalla uusia juoksuja. Ennen nukkumaan menoa kävin juhlistamassa saavutustani Kristinan ja Carinin kanssa. Uni ei meinnannut tulla millään silmään, sillä kroppa kävi ylikieroksilla juoksun jälkeen.

Sunnuntaina juoksin 48 599 juoksijan kanssa Lontoon maratonin maaliin ja samalla toteutui jälleen yksi juoksutavoiteeni. Olin maalissa 20 878 juoksija ja naisista 5 897 juoksija. Omassa ikäluokassani (55-59) olin 270 juoksija. Lontoon maratonin jälkeen Suomessa on Six Starin juossut 45 juoksijaa, joista naisia on 12. Minulla oli kunnia olla tuo 12 naisjuoksija. Olin tyytyväinen juoksuuni ja saavutukseeni. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia juoksuja.

Moni oli kehunut minulle Lontoon maratonin reittiä, kannustusta ja ilmapiiriä. Täytyy kyllä todeta, että kannustus oli mahtavaa ja äänekästä pitkin matkaa ja oli hienoa, että epävakiasesta säästä huolimatta katujen varsille oli tullut tuhansia ihmisiä seuraamaan juoksua. Leimaa antava tekijä oli myös hyväntekeväisyys, jonka nimissä juostiin rahaa mitä erilaisimmille kohteille, etenkin syöpäpotilaille. Moni myös juoksi jonkun läheisen muistolle. Olen kuullut, että Lontoon maraton on maailman suurin yksittäinen hyväntekeväisyystapahtuma. Tapahtuma oli kiva ja hyvin järjestetty. Kannustusta ja musiikkia oli oikeastaan koko juoksun ajan.

Maanantaina 24.4. kävimme lenkkeilemässä St. Jamesin puistossa aurinkoisessa säässä

Carinin kanssa ennen kuin lähdimme metrolla kohti lentokentälle. Kuningas Charlesin tuleva

kruunajaispäivä näkyi jo katukuvassa ja puistoissa. Lentoa odotellassa kävin syömässä Fish

and chips aterian, joka kuuluu Englannin matkojeni perinteisiin. Jälleen kerran kiva juoksureissu ja oli kiva tutustua uusiin juoksijoihin.

-pia- #tcslondonmarathon #londonmarathon #marathon #weruntogether #abbottworldmarathonmajor #abbottwmm #sixstarfinisher