Olin jo jonkin aikaa suunnitellut kiertäväni Satmarkin luontopolun Paraisilla ja viimein sain aikaiseksi poiketa polulle mökkireissun lomassa. Ei tarvinnut kahta kertaa arvata, minkä

kolmesta reittivaihtoehdosta valitsin - no, pisimmän 11 kilometrin reitin tietenkin!



Mistä löytyy?

Sattmarkin luontopolulle, joka sijaitsee Paraisilla saaristotien varrella, pääsee kätevästi bussilla, pyörällä tai autolla. Turusta Houtskariin päin menevät bussit pysähtyvät aivan Sattmarkin kahvilan lähellä. Jos on pyöräilemässä Saariston rengastietä, on pyöräilyn lomasta helppo poiketa jaloittelemaan Sattmarkin poluille. Omalla autolla liikkuville löytyy kahvilan parkki-alueelta hyvin tilaa auton parkkeeraukseen.


Kolme reittivaihtoehtoa

Sattmarkin kahvilan parkkipaikan vierestä lähtee kolme eri pituista vaellusreittiä lähimaastoon.

Perheen pienimmille on suunnattu Robinson-reitti, jolla on mittaa 2,5 kilometriä. Reitillä on

erilaisia rasteja, joissa voi mm. tasapainoilla ja kiipeillä. Parkkipaikan läheisyydestä löytyy myös köysirata. Kahden muun reitin pituudet ovat 5,5 kilometriä ja 11 kilometriä. Parkkipaikan vieressä on infotaulu, josta löytyy reittikartta. Kartan pystyy myös lataamaan tai tulostamaan

täältä. Satmarkin piha-alueelta löytyy kahvila Torppa, jos kahvihammasta alkaa kolotttaa ja nälkäisille retkelijöille löytyy Ravintola Bistro. Alueella on vuokralaavu, jonka vuokraamisesta ja käytöstä on aina sovittava erikseen kahvilassa. Lisää tietoa alueesta löytää Sattmarkin sivulta.



Robinson-reitti lapsille

Sinisiä merkkejä seuraten

Reitit on merkitty sinisin opastein ja reitti oli hyvin merkitty muutamaa kohtaa lukuunottamatta. Symbolit näkyivät välillä puiden rungoissa, välillä kivissä ja välillä sinisin tieviitoin. Muutamassa kohdassa puun oksat peittivät merkit ja merkkejä joutui hetken aikaa etsimään. Kahdessa tien ylityskohdassa reitti oli mielestäni huonosti merkitty ja jouduin etsimään oikeaa kulkusuuntaa. Pariin otteeseen piti tarkistaa sijaintia myös kartasta. Sekä 2,5 kilometrin että 5,5 kilometrin

erkanemiskohdat oli merkitty hyvin tieviitoin.


Kolme reittivaihtoehtoa



Monenlaista maisemaa ja maastoa

Polku kierteli vaihtelevassa maastossa ja osa polusta kulki paikoin vaativassa maastossa. Jonkin verran oli nousuja ja laskuja, mutta kovin suuria haasteita ei mielestäni reitillä ollut muutamaa kohtaa lukuunottamatta. Reitin olisi pystynyt hyvin myös juoksemaan ja ensi kerralla taidankin juosta reitin läpi. Alku ja loppumatkasta kuljettiin pieni pätkä saaristotien laitaa pyörätietä pitkin, mistä en oikein tykännyt. Koin myös saaristotien ylitykset haasteellisena ja vaarallisena kesäruuhkassa. Ensimmäinen ylitys oli heti alkumatkasta alamäessä mutkaisessa kohdassa saaristotiellä, jossa näkyvyys oli huono ja tien ylitystä joutui myös odottamaan.






Reitti oli kaunis ja sen varrelle mahtui monenlaista maisemaa ja maastoa. Oli kangasmättäitä, kallioita, kuusimetsää ja lehtometsiköitä sekä idyllistä puutalomaisemaa ja peltoja. Välillä kuljettiin pyörätietä pitkin, välillä hiekkatietä tai polkua pitkin. Välillä sai kävellä kallioisessa maastossa tai pellon reunaa pitkin.


Näköalapaikka

Heti alkumatkasta ohitetaan pronssikautinen hautakumpu ja kuin tyhjästä noin reitin puolivälissä kalliometsän keskeltä löytyi komea rautakaudelta peräisin oleva hautakumpu. Matkan varrella oli myös kaksi näköalapaikkaa, joista avautui metsämaisema. Elementti, jota jäin reitillä kaipaamaan, oli meri. Olisin toivonut näkeväni enemmän merta ja oletinkin reitin kulkevan välillä merenrannassa. Aivan reitin alkupuolella näki pienen vilauksen merestä, mutta muuten reitillä ei merta nähnyt.


Hautakumpu

Välillä oli haasteellista polkua

Kaiken kaikkiaan polku oli mielenkiintoinen ja vaihteleva. Miinusta oli saaristotien vaarallinen ylitys kaksi kertaa, meren puuttuminen ja muutamissa kohdissa huono reittimerkintä. Jos on hakeutunut luontopolulle, niin autotiellä käveleminen ei ainakaan minua silloin houkuttele.

Loppumtakasta alkoi myös tuntumaan, että reittiä on väkisin venytetty tai sitten väsymys yllätti hiekkatiellä hellesäässä!


Kokonaisuutena Sattmarkin retki oli kuitenkin mukava. Aurinkoinen ja lämmin sää suosi retkeä. Muutama peura ja kyykäärme tulivat vastaan reitillä ja väipalaksi löytyi metsästä mustikoita ja juolukoita. Polun varrelta löytyi myös kourallinen kanttarelleja. Retken jälkeen maistui kahvi ja munkki hyvältä.


Sattmarkin Torppa

Vinkki:

Noin 2 kilometrin päässä Sattmarkista Nauvoon päin löytyy toinen upea retkeilykohde, Lenholmenin tammilehto. Kyseessä on Lenholmin luonnonsuojelualue, josta suurin osa on yksityisiä luonnonsuojelualueita. Lenholmin luontopolku kulkee kallioiden koristamassa tammimetsässä ja hakalaitumilla. Polun varrelta merenrannalta löytyy myös lintutorni. Lenholmenin on ohjaus saaristotieltä.


-pia-


#LUONTOPOLKU#LUONTOLIIKUNTA #SAARISTO #SAARISTOMATKAILU #SAARISTOMERI #TURUN SAARISTO # VARSINAIS-SUOMI

Heinäkuun ensimmäisen viikon olin vielä töissä ja heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuin Tampereella aikuisurheilijoiden maailmanmestaruuskisoihin. Heti kisojen jälkeen siirryin lomailemaan mökille Turun saaristoon. Ympäristön vaihdos ja mökkiloma teki hyvää

työntäyteisen kevään jälkeen sekä kropalle että mielelle.



World Masters Athletics Osallistuin aikuisurheilijoiden MM-kisoihin (WMA) ja omat suoritukseni olivat perjantaina 8.7. ja sunnuntaina 10.7. Kymppi sujui yllättävän hyvin työviikon jälkeen ja maaliin juoksin ajassa 48:30. Paransin kolmella minuutilla vuoden 2019 takaista katukympin ennätystäni. Puolimaraton ei sujunut ihan nuottien mukaan, mutta olin silti juoksuuni tyytyväinen. Lähdin tavoittelemaan 1:46 loppuaikaa, mutta siihen en ihan yltänyt tutulla reitillä. Taisi perjantainen kymppi painaa vielä jaloissa. Loppuaika oli 1:47:58 ja sijoitus N50 sarjassa kymmenes

viidentoista juoksijan joukosta. Tarkemman kisaraportin voit lukea täältä.

Lomailua saaristossa

Vietin lomani mökillä lukuun ottamatta kahden päivän reissua Turkuun ja Naantaliin sekä parin päivän huoltoreissua kotiin. Mökillä oleminen ei ollut pelkkää lomailua ja löhöilyä, vaan monenmoista puuhastelua riitti aamusta iltaan ja askelia kertyi harva se päivä yli 20 000. Oli kukkamaiden ja kasvimaan kunnostusta ja kastelua, veden kantamista saunaan, nurmikon leikkuuta, rannan putsausta, haravointia ja mökkien siivousta sekä pienimuotoista kunnostusta. Viikkoihin mahtui siis monen moista mieluisaa puuhaa.

Mökkeilyn lomassa tein kahden päivän retken Turkuun ja Naantaliin. Oli hienoa päästä vihdoin ja viimein vierailemaan Kultarannan upeassa puutarhassa. Osallstuin opastetulle

puutarhakierrokselle ja oli mukavaa kuulla puutarhan historista ja ihailla upeaa kukkaloistoa. Kultarannan puutarha on 16 hehtaarin puisto ja opastetut kierrokset järjestetään puiston keskimmäisessä osassa, jota kutsutaan Medaljonki nimellä. Puiston rakennutti kauppias Alfred Kordelin. Kultarannan graniittilinna valmistui vuonna 1916 Kordelinin kesäasunnoksi ja

presidenttien kesäasuntona se on ollut vuodesta 1922. Sinitarha tai oikeastaan Suomi-tarha teki ainakin minuun vaikutuksen ja siellä kyllä silmä lepäsi. Matkalla Naantaliin sain ihailla aurinkoisessa kesäsäässä saaristomaisemaa hyörylaiva s/s Ukkopekan kannalta.

Kultaranta

Kultaranta

Treeniä mökillä

Juoksutreenit jatkuivat normaalisti MM-kisojen jälkeen kohti seuraavaa kisaa, joka on elokuun lopussa Paavo Nurmi Marathonin yhteydessä juostava SAUL:n SM-maraton. Juokseminen

tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja juoksu kulkee, kun ei työt rasita ja voi päättää, milloin lähtee lenkille. Mökillä tein juoksulenkit yleensä iltaisin ennen saunaa, koska suihkua ei ole ja aina ei pulahtaminen mereen lenkin jälkeen kiinnosta. Lenkin jälkeen on ollut kiva istahtaa kaikessa rauhassa rantasaunan lauteille ja pulahtaa uimaan. Lenkillä olen seurannut peurojen, kurkien ja kettujen liikkeitä sekä nauttinut luonnon hiljaisuudesta ja kauneudesta. Välillä kohtaamisia ovat säikähtäneet enemmän eläimet ja välillä juoksija. Juoksukilometrejä kertyi kuukauden aikana 292 kilometriä ja olen nauttinut juoksemisesta

saariston teillä ja poluilla. Lenkkien lomassa tai jälkeen olen tehnyt muutamia rentoja vetoja ja mäkitreeniä tulee joka lenkillä, koska mökkisaari on täynnä isompaa ja pienempää mäkeä. Yhden pitkän lenkin korvasin pyörälenkillä ja pituutta lenkille kertyi saaristotiellä 37 kilometriä.





Aamuisin tai iltaisin olen suppaillut, jos merenlahti on ollut tyyni. Supatessa keskivartalo on saanut hyvää treeniä, sillä tasapainoilu laudalla treenaa erityisesti keskivartalon syviä lihaksia. Vastatuuleen supatessa myös ylävartalo on saanut hyvää treeniä. Suppailua tuli yhteensä 6,5 kilometriä ja aikaa kului maisemia ihaillessa parisen tuntia. Joutsenperheen kanssa on ollut pientä ongelmaa, kun olen välillä suppaillut liian lähelle heidän reviiriään.




Salikorttini on tauolla lomani aikana, joten lihaskunnon teen lomalla joko ulkokuntosalilla tai kahvakuulaa ja omaa kehoa hyödyntäen. Mökillä arkiset askareet pitivät huomaamatta

kunnosta huolta eli en kantanut huolta siitä, että lihaskuntotreenit jäi tekemättä lomalla.

Metsäretkillä jalat ja mieli saivat palauttavaa liikuntaa. Venyttelyt ja koordinaatiot ovat jääneet vähemmälle lomalla, mutta sekään ei haitannut.


Nautin, kun sain olla mökillä oikeastaan koko lomani. Tuli oltua aamusta iltaan ulkona säällä kuin säällä, tuli nukuttua, löhöiltyä, liikuttua, syötyä hyvin ja ladattua akut syksyyn. Nukuin mökillä joka yö kymmenen tunnin yöunet, kun ei ollut tv:tä, eikä nettiä häiritsemässä. Oli vain luonnon rauha ja hiljaisuus. Lenkin jälkeen oli ihana mennä rantasaunan lämpöön ja pulahtaa uimaan. Kasvimaalta sai tuoreet kasvikset ja juurekset lautaselle ja metsästä kanttarellit. Mustikat pystyi pomimaan omalta maalta ja laiturin päästä sai tarvittaessa kalaa pöytään. Sain viettää mökillä arvokasta aikaa myös vanhempieni kanssa.


-pia-


Tampereella käytiin kesä-heinäkuun vaihteessa aikuisurheilijoiden yleisurheilun maailmanmestaruuskisat (World Masters Athletics). Kisoihin osallistui 35-100 -vuotiaita urheilijoita noin 90 maasta. Suurimmat joukkueet olivat Suomesta, Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, Saksasta ja Espanjasta. Kisat järjestetään joka toinen vuosi, mutta COVID-19 -pandemian takia kisoja on jouduttu peruuttamaan ja viimeisimmät kisat olivat vuonna 2018 Malagassa, Espanjassa. Ratinan stadion toimi MM-kisojen päänäyttämönä, mutta suorituspaikkoja löytyi Hervannasta ja Pirkka-hallin alueelta. Yleisöllä oli vapaa pääsy katsomoihin ja ihan kivasti kannustajia oli myös sekä kympin että puolimaratonin reitillä.



Koska kisoihin ei ollut tulosrajoja ja kisat käytiin kotinurkillani, päätin laittaa osallistumisen sisään katukympille ja puolimaratonille. Olin vuonna 1991 Turussa vastaavissa MM-kisoissa vapaaehtoisena useamman päivän ja silloin kisoja seuratessa päätin, että joskus vielä minäkin juoksen kisoissa. Se päivä koitti perjantaina 8.7, kun juoksin melkein katukympin.


Avajaiset

Oli mukavaa, kun pystyin osallistumaan työpäivän jälkeen kisojen avajaisiin tiistaina 28.6. ja oli hienoa marssia Suomen lipun ja maakyltin takana Ratinan stadioinille ja pois sieltä. Avajaisten

toisena juontajana oli yksi suosikki urheilijoistani eli pituuden ME-mies Mike Powell. Harmi vain, että en saanut otettua yhteiskuvaa. Urheilijoiden valan vannoivat Tiia Hautala ja Pertti Nousiainen. Lisäksi tuomarit vannoivat oman valansa. Virallisen avajaispuheen piti Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen. Samba Rosean ja Tampereen Pyrinnön Cherlider-joukkueen

vauhdikkaita esityksiä oli kiva katsella ja Pirkan Pojat poikakuoro esitti Maamme laulun aivan huikeasti. Presidentti Sauli Niinistö oli kisojen virallinen suojelijana.


Valmiina avajaisiin



Omat suoritukseni olivat perjantaina 8.7. ja sunnuntaina 10.7. Kisavarusteet hain jo

avajaispäivänä Ratinan stadioinin kisatoimistosta. Varausteiden haku sujui joustavasti ja

nopeasti, koska meillä suomalaisilla oli oma infopiste, josta varusteet sai hakea.


Katukymppi

Kymppi sujui yllättävän hyvin työviikon ja järjestäjien pienten säätöjen jälkeen. Ensin muuttui juoksureitti ja sen jälkeen vielä lähtöä siirrettiin puolella tunnilla. Reitti oli hyvin merkitty, mutta tiedotus reitin muutoksesta ja aikataulusta ei kyllä tällä kertaa toiminut. Osa juoksijoista joutui verryttelemään kahteen kertaan huonon tiedotuksen takia. Lähdin hakemaan tasaista juoksua ja ennätystäni, joka paranikin vuodelta 2019 kolmella minuutilla. Aikani oli 48:30, keskivauhtini oli noin 4:57 minuuttia/ kilometri ja keskisyke 159. Viiden kilometrin väliaika oli 24:43. Hitaimmat kilometrin osuivat 3, 5 ja 9 kilometrien kohdille, jolloin vauhti painui yli viiden minuutin. Kymppi ei ole ihan minun matkani, mutta juoksun tarkoituksena oli myös avata jalat sunnuntain puolikkaalle. Reitti ei ollut ihan tasainen, eikä nopea, mutta tuttu. Kunto oli hyvä, mutta hieman työviikko painoi kropassa.

Varusteet valmiina kisaan

Puolimaraton

Puolimaraton ei sujunut ihan nuottien mukaan, mutta olin silti juoksuuni tyytyväinen. Lähdin tavoittelemaan 1:46 loppuaikaa, mutta siihen en ihan yltänyt tutulla reitillä. Jonkin verran myös perjantain kymppi painoi jaloissa. Jälleen oli pientä säätöä järjestäjien puolesta omien juomien kanssa, mutta homma toimi, kun hoidin itse juomat huoltopisteelle. Reitti oli sama kuin kympillä. Loppuaika oli 1:47:58 ja sijoitus N50 sarjassa kymmenes viidentoista juoksijan joukosta. Suomalaisista olin neljänneksi paras. Keskivauhtini oli 5:06 minuuttia/ kilometri ja

keskisyke 156. Viiden kilometrin väliaika oli 24:39, kymmenen kilometrin väliaika 50:09 ja 15 kilometrin 1:15:59. Hitaimmat kilometrit osuivat 14-16 kilometrien kohdalle. Myös loppumatka oli taistelua maalia kohti. Oman juoksuni jälkeen jäin vielä tsemppaamaan maaliin tulijoita ja 90-vuotiaan italialaisen miehen maaliin tulo teki vaikutuksen. Siinä tavoitetta tulevaisuuteen!


Puolimaratonin reitti

Kisat olivat uusi ja hieno kokemus ja olin tyytyväinen, että ilmoittauduin mukaan. Kisajärjetelyt toimivat pääasissa hyvin, mutta tiedotuksen suhteen olisi ollut parannettavaa. Olisin myös vienyt katukympin ja kävelyt keskustaan, jossa olisi ollut yleisöä. Puolikkaan reitin taas olisin vienyt esimerkiksi Arboretumiin näyttäen kaunista Tamperetta ulkomaalaisille juoksijoille. Viikonlopun aikana oli kiva tavata tuttuja ja tutustua uusiin juoksijoihin. Kiitokset myös kaikille kannustajille reitin varrella. Kannustuksesta sai kivasti tsemppiä juoksuun. Oli myös kiva jutella hetki Jarkko Järvenpään ja Laura Mannisen kanssa. Iso kiitos valmentajalleni Annukalle, jonka valmennuksessa olen mennyt ison harppauksen eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn kisoja.


-pia-

1/73