Minun olisi pitänyt juosta lauantaina 10.7 Nuts Ylläs Pallaksella 58 kilometriä, mutta kisan siirryttyä ensi vuoteen, osallistuin Nuts Virtual Challenge: Yöttömän yön taikaa -tapahtumaan ja pienen pähkäilyn jälkeen päädyin juoksemaan Kolilla Herajärven pohjoispään kierroksen, jolle kertyi matkaa 37 kilometriä. Kierroksen pituudeksi on ilmoitettu 35 kilometriä, mutta lisäkilometrini tulivat siitä, kun poikkesin Pirunkirkolle.
Koska halusin juosta omatoimisen Vaarojen maratonin, jatkoin matkaa vielä Ukko-Kolilta Kolin satamaan ja takaisin Ukko-Kolille. Matka taittui maisemia ihaillen ja sainkin taittaa matkaa monenlaisessa maastossa. Liukkaat kivet ja juurakot hidastivat hieman vauhtia ja muutamia (=useita) sadekuuroja sain matkan aikana niskaani, mutta onneksi välillä aurinko paistoi ja lämmitti sekä kuivatti märän juoksijan. Kierros oli mieleenpainuva upeine maisemineen.
Herajärven kierros
Runsaan aamupalan jälkeen pakkasin juomareppuun kaksi litraa vettä, 0,5 litran cokispullon, siripiriä, banaanin, sämpylän ja kaksi proteiinijuomaa sekä ensiaputarvikkeet. Näillä varusteilla oli tarkoitus selvitä juosten Herajärven pohjoispään kierros. Matkaan lähdin klo 10.00 maissa pilvisessä ja sateisessa säässä Ylä-Kolintien parkkipaikalta. Osa reitistä oli tuttua edellisen päivän Mäkrän kierrokselta, mutta paljon oli edessä uutta polkua ja maisemaa.
Alkumatkan sain juosta itsekseni helppokulkuista polkua aina Ikolanaholle saakka. Raikkaassa tihkusateessa ja helppokulkuisella polulla vauhti meinasi karata jo heti alukumatkasta. Ikolanaholla sain niskaani ensimmäisen kunnon sadekuuron päivän lukuisista sadekuuroista. Ikolanaholta löytyy vuokratupa, tulentekopaikka, kuivakäymälä ja kaivo. Ikolanaholta matka jatkui kohti Myllypuroa suhteellisen helppokulkuista, mutta mutaista reittiä Ryläykseen, jonne matkaa tuli noin 6,5 kilometriä. Välillä juoksin kosteikoissa pitkin pitkospuita ja välillä polkuja pitkin havumetsässä. Aamutuimaan ei paljon ollut paljon muita liikkeellä, joten sain taittaa taivalta itsekseni metsän siimeksessä.
Ennen Ryläyksen parkkipaikkaa ja siirtymistä jälleen metsän siimekseen, sain juosta tovin hiekkatietä ja hiekkatiellä meinasi jälleen juoksuvauhti karata. Matka jatkuin haastavaa ja vaikeakulkuista sekä liukasta reittiä kohti Kiviniemeä, jonne kertyi kilometrejä noin 12,6 km. Ensin kiivettiin Mörkövaaralle, josta avautui kaunis maisema. Reitti eteni ylä- ja alamäkeä sekä kallioita pitkin. Välillä juoksin pitkospuita pitkin kosteikossa ja välillä komeassa kuusimetsässä. Ryläykseltä löytyy tilava, nukuttavaksi kelpaava kota, tulentekopaikka, liiteri ja kuivakäymälä. Pieni lisäys matkaan tuli, kun kiipesin ihailemaan maisemia Ryläyksen näköalatorniin. Näköalatorni sijaitsi noin 500 metrin päässä kodasta. Ryläyksen kiviputoukseksen päätin jättää vesisateessa seuraavaan kertaan. Näin jälkikäteen asia jäi vähän harmittamaan. Vähitellen reitin varrella alkoi näkyä myös muita ulkoilijoita.
Ryläyksen jälkeen matka jatkui Huurunrinteen vanhoihin ja omalla tavalla upeisiin metsiin. Seuraava kiipeäminen oli Sammakkovaaralle ja Sammakkouuron jälkeen sain juosta hetken tietä pitkin asutuksen lomassa. Vanhan kuusimetsän ja hakkuualueen jälkeen alkoi nousu Kolinvaaralle. Kolinvaaralle noustessa sain seuraavan sadekuuron niskaani ja yritin juosta rinteen ylös nopeasti, jotta pääsisin metsään sateelta suojaan. Nousu oli jyrkkä, mutta vaaran laelta avautuva maisema oli kiipeämisen arvoinen. Mielestäni etappi Ryläyksestä Kiviniemeen oli ehkä reitin vaativin osuus, mutta myös hienoimpia.
Kolinvaaralta reitti eteni kohti Herajärven rantaa ja vähitellen edessä olikin Kiviniemen tila. Tilan yrittäjältä on mahdollisuus varata etukäteen majoitus-, ravitsemus- ja kuljetuspalveluita.
Kiviniemessä pidin lyhyen evästauon ja hetken pidin myös sadetta laavulla hyttysparven parveillessa ympärilläni.
Kivinimestä matka jatkui upeissa järvimaisemissa ja vesisateessa Lakkalaan, jonne matkaa oli noin neljä kilometriä. Matkan tekoa hidasti Sikosalmen ylitys vetolautalla, sillä jouduin odottamaan vetolautan saapumista vastarannalta. Lautalla sain jälleen sadekuuron niskaani, joten vetotahti oli ripeä ja ylitys vastarannalle tapahtui vauhdilla. Lautan jälkeen edessä oli helppokulkuista polkua Lakkalaan ja etenin matkan pääasissa juosten. Tällä välillä olikin jo enemmän vaeltajia ja juoksijoita liikkeellä.
Lakkalasta matka jatkui Havukanaholle, jonne oli noin seitsemän kilometriä. Matka eteni juosten pitkin polkuja ja pitkospuita. Jauholanvaaralla oli pakko jäädä hetkeksi ihailemaan upeita maisemia Pieliselle ja Herajärvelle.
Matkalla päätin poiketa Pirunkirkolle, josta tuli parin kilometrin lisälenkki. Reitti kirkolle oli aika vaikeakulkuinen ja matka eteni hitaasti. Havukanaholle oli jälleen juostavaa polkua ja välillä sai juosta myös hiekkatietä pitkin. Noin 400 m ennen Havukanahoa on Havukankorven taukokatos. Taukokatoksen yhteydessä on kuivakäymälä.
Havukanaholta matka jatkui Kolin rantatietä ja Peinimäkräntietä kohti Mäkrävaaraa. Vaikka jalat olivat jo väsyneet, karkasi vauhti jälleen hiekkatiellä. Mäkränaholla mietin, että olisin koukannut vielä Tahrapuron vesiputokselle, mutta päädyin jatkamaan suorinta reittiä Kolin luontokeskusta. Mäkränaholta reitti nousi kohti Paha-Kolia ja Ukko-Kolia. Herajärven kierros päättyi luontokeskus Ukon pihaan. Havukanahon ja luontokeskuksen väli oli noin 5,8 kilometriä. Luontokeskuksen pihassa Garmin näytti 37 kilometriä ja aikaa oli kulunut 5 tuntia ja 38 minuuttia.
Koska halusin juosta omatoimisen Vaarojen maratonin, jatkoin matkaa Kolin satamaan ja takaisin Ukko-Kolillle. Satamaan oli helppo rullata hyvin juostavaa polkua alamäkeen, mutta takaisinpäin olikin sitten aika haastavaa juosta väsynein jaloin ylämäkeen ja jouduinkin välillä kävelemään. Aikaa maratoniin kului 6 tuntia 28 minuuttia ja matkaa kertyi 42,3 km.
Korkeuserojen takia reitti on haastava ja sateen jäljiltä reitti oli paikoin todella mutainen ja märkä. Juurakot, kivet ja kalliot olivat liukkaita ja tekivät juoksemisesta välillä haastavaa, mutta pystyssä pysyin. Reitillä oli useita maisemapaikkoja, joissa oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan maisemia. Opasteet olivat selkeät ja reitti oli hyvin merkitty opasviitoin sekä sinisin ympyröin. Polkujuoksukengillä pärjäsin hyvin ja reitin pystyi hyvin juoksemaan.
Lenkin jälkeen vaatteet ja lenkkarit olivat märät ja olo oli kuin uitetulla kissalla, mutta fiilis oli mahtava. Ehkä vielä joskus pääsen juoksemaan sen oikean Vaarojen maratonin.
Majapaikkaan päästyä ruoka maittoi ja sauna sekä uinti tekivät hyvää väsyneille lihaksille. Untakaan ei tarvinnut kovin kauan odotella.
-pia-
