Retkipäivä Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Olen jo jonkin aikaa halunnut päästä käymään Etelä-Konneveden kansallispuistossa ja kesälomani alkuun osui sopiva ajankohta vierailla siellä ja kiertää Kolmen vuoren vaellus.

Etelä-Konneveden kansallispuisto on perustettu vuonna 2014 ja se levittäytyy sekä Pohjois-Savon että Keski-Suomen alueelle. Kansallispuisto sijaitsee Jyväskylän ja Kuopion välillä. Etelä-Konneveden kansallispuistossa on kaksi varsinaista vaellusreittiä, 4,6 kilometriä pitkä Kalajan kierros sekä 14 kilometriä pitkä Kolmen vuoren vaellus. Näiden kahden reitin lisäksi löytyy myös 2,8 kilometrin pituinen Loukkuvuoren lenkki, jolle pääsee vain järveltä käsin Enonrannasta tai osana Kolmen vuoren vaellusta. Kansallispuisto on monipuolinen retkikohde, sillä reittejä löytyy niin vaeltajille kuin melojillekin. Se sopii hyvin myös koko perheen retkikohteeksi.

Aamupalan jälkeen pakkasimme retkieväät reppuun ja ajoimme kolmisen tuntia (240 km) Tampereelta Kalajaan, jonka pysäköintialueelta vaellusreitit lähtevät. Alueelle pääsee kantatietä 69 sekä Rautalammin että Konneveden suunnasta. Me ajoimme kuoppaista Konnekoskentietä Törmälän matkailukeskukselle saakka, josta tie kääntyi oikealle Kajalaan. Töyssyistä ja kapeaa Kajalan tietä jatkettiin vielä parisen kilometriä Kalajan pysäköintipaikalle.

Kalajan pysäköintialueen koordinaatit: Euref-Fin (~ WGS84) lat: 62° 35.5396' lon: 26° 42.5465' ETRS-TM35FIN N: 6940202 E:485061

Kolmen vuoren vaellus

Valitsimme retkikohteeksi Kolmen vuoren vaelluksen, joka kulkee osittain samaa reittiä suositun Kalajan kierroksen kanssa. Vaelluksella kierretään Kituvuoren, Loukkuvuoren ja Kalajanvuoren sekä Enonniemen maastoissa. Halutessaan reitiltä voi poiketa Loukkuvuoren ja Kalajanvuoren näköalapaikoille ihailemaan maisemia.

Kolmen vuoren vaelluksen lähtö- ja päätepiste on Vuori-Kalajan kotalaavu. Sinne päästäkseen on ensin kuljettava pysäköintialueelta noin kilometri helppokulkuista sorapolkua. Kolmen vuoren vaellus on 14 kilometrin mittainen rengasreitti, mutta pysäköintialueelta reitille tulee pituutta yhteensä 16 km. Kulkuajaksi on ilmoitettu sulan maan aikaan 6-12 tuntia.

Reitti oli merkitty keltaisella ympyrällä ja sen lisäksi reitin varrelta löytyi opastauluja. Mielestäni reitti oli merkitty hyvin. Kolmen vuoren vaelluksen kulkusuunnaksi suositeltiin vastapäivään kiertämistä, joten noudatimme ohjetta. Kalajan kierros taas suositeltiin kierrettäväksi myötäpäivään.

Reitti on erittäin haastava, mäkinen ja epätasainen. Korkeuserot ovat suuret ja reitillä on kivikkoa ja juurakkoa sekä nousuja ja laskuja. Kuljimme reitin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä, mutta edellispäivien sateet olivat tehneet reitistä mutaisen ja juurakot sekä kivet olivat paikoitellen liukkaita. Reitin pystyy myös juoksemaan, mutta välillä se on haastavaa.

Lähdimme siis liikkeelle Vuori-Kalajan kotalaavulta, jossa on tulentekopaikka sekä käymälä. Matka eteni ensin järven tuntumassa polkua ja pitkospuita pitkin suhteellisen helppokulkuisessa maastossa. Vähitellen maasto muuttui vaihtelevammaksi ja hankalakulkuiseksi. Oli metsäpolkua, pitkospuuta, kivikkoa ja juurakkoa sekä ylä- ja alamäkeä. Välillä tuntui, että jokaisella askeleella sai katsoa, mihin astui. Reitin varrelle osui myös noin kilometrin pituinen hiekkatieosuus ennen kuin reitti palasi takaisin metsän siimekseen.

Ensimmäinen etappi oli Keskilahden tulentekopaikka, jonne matkaa kertyi noin viitisen kilometriä Vuori-Kalajan kotalaavulta. Keskilahdessa pidimme ensimmäisen evästauon ja kylläpä retkieväät maistuivat makoisilta järvimaisemaa ihaillessa. Vain hyttyslauma haittasi evästaukoa. Keksilahdessa on tulentekopaikka, käymälä ja kanoottilaituri.

Keskilahdesta matka jatkui Loukkovuoren kautta kohti Enonrannan kotalaavua, jonne matkaa kertyi kuutisen kilometriä. Polku kulki ensin Loukkulahden rantaa pitkin, joka oli sateen jäljiltä todella märkä ja mutainen. Sitä sai loikkia mättäitä ja kiviä pitkin, jotta sai pidettyä jalat joten kuten kuivina. Vähitellen polku lähti onneksi nousemaan ylemmäs rannasta. Reitti tosin jatkui vaikeakulkuisena mentäessä ylä- ja alamäkeä kivikkoisessa maastossa. Loukkuvuorelle noustessa hengästyi ja sai paikoin katsoa jalkoihinsa tosi tarkkaan. Loukkuvuoren laelta puunlatvojen lomitse sai tähytä järvimaisemiin, mutta mitään erityistä näköalapaikkaa Loukkuvuorella ei Kolmen vuoren vaelluksen reitin varrella ole. Loukkuvuoren rengasreitin varrelle on karttaan merkitty näköalapaikka. Välillä oli myös hyvin juostavaa polkua ja muutamia juoksuaskelia oli ihan pakko ottaa. Reitti kulki myös Loukkulammen rantaa pitkin. Päiväkahvit nautimme Louhulahden kalliolla.

Upeat, lähes pystysuorat kalliot kohosivat polun reunassa saapuessamme Enonlahteen. Enonrannassa pidimme vain lyhyen juomatauon. Enonrannasta löytyy laavun lisäski käymälä, laituri ja kanoottiporras ja sieltä pääsee aloittamaan Loukkuvuoren patikointireitin.

Oikeastaan viimeinen etappi oli koko ajan joko loivempaa tai jyrkempää nousua tai hankalia laskuja muutamaa helppokulkuista kangasharjupätkää lukuunottamatta. Kun matkaa oli jäljellä enää noin kaksi kilometriä, polku lähti nousemaan kohti Kalajanvuorta eli edessä oli viimeinen kunnon ylämäki kallioisessa ympäristössä. Poikkesimme ihailemaan maisemia Kajalanvuoren näköalapaikalta, mikä toi hieman matkaa lisää. Kyllä kannatti poiketa näköalapaikalle, sillä ylhäältä näki kauas, mutta myös alas! Jossain kohti oli aikamoisia pudotuksia alaspäin ja jyrkimmillä kohdilla oli jopa varoituskyltti putoamisvaarasta.

Ennen Vuori-Kalajaa kuusten välistä näkyi pieni harmaa puinen mökki. 1970-luvulla mökissä asusti karjalansiirtolainen Feliks Tarasoff. Mökkiin pääsee kurkkaamaan ikkunalasin läpi ja ikkunan sisäpuolella näkyy niin paljon tutunnäköisiä tavaroita. Vuori-Kalajan vesi on todella kirkasta ja välillä oli ihan pakko pysähtyä katselemaan veden alta kuultavia uppotukkeja sekä vastarannalla kohoavia kallioseinämiä.

Reitti kulki kivasti vaihtelevassa maastossa. Paitsi korkeuseroja, matkan varrelle osuu myös tasaista pätkää, kuivaa kangasta, männikköä, kuusikkoa, lehtometsää, kallioita ja jopa vähän suota sekä rantakalliota. Reitille mahtui sekä haastavampia osuuksia (kalliot, kivet, juuret) että helpompaa osuutta. Paikoitellen reitti kulki myös metsäautoteitä pitkin.

Kuten reitin nimikin kertoo, kiipesimme kolmelle eri vuorelle: Kituvuorelle, Loukkuvuorelle sekä Kalajanvuorelle.

Vinkit retkelle:

• Varaa riittävästi aikaa reitin kiertämiseen

• Lenkkikengillä pärjää, mutta polkujuoksukengät tai vaelluskengät ovat mielestäni paremmat

• Ota mukaan wc-paperia, sillä käymälöissä wc-paperia ei ole

• Reittien pituuksiin kannattaa suhtautua vähän varauksella, sillä todellisuudessa käveltävää tulee muutama kilometri reitin virallista pituutta enemmän.

• Vuori-Kajalan laavu on liikuntaesteisten saavutettavissa. Lammen rantaan pääsee tarvittaessa ajamaan autolla ja viimeiset metrit laavulle kuljetaan leveitä pitkospuita pitkin.

• Reitin puolivälissä on Majaniemen varaustupa ja –saun, jonka voi etukäteen vuokrata.

• Reittikartta löytyy Metsähallituksen sivuilta

• Lisätietoja Etelä-Konneveden kansallispuistosta löytyy Luontoon.fi -sivustolta.

Kolmen vuoren vaellus oli mukava valinta ja onnistui hyvin päiväretkenä. Reitin varrelle mahtui monenlaista maisemaa ja reitillä oli paljon nousuja ja laskuja, mutta normaalikuntoinen selviää niistä hyvin. Reitin varrella oli niin louhikkoa, siirtolohkareita kuin pystyseinäisiä kallioitakin. Välillä pääsi kulkemaan ihan rannan tuntumassa. Näköalapaikoilta oli upeat näkymät vesistöihin.

Kolmen vuoren vaelluksen kerrotaan olevan 14 kilometrin mittainen ja pysäköintialueelta pysäköintialueelle 16 kilometrin mittainen, mutta minun Garmin näytti parkkipaikalla 18 kilometriä. Aikaa kului 5 tuntia 23 minuuttia. Aurinkoinen ja lämmin sää suosi päiväretkeämme, mutta hyttysiä olisi saanut olla vähemmän.

-pia-

Liikuntaa ja kulttuuria - Westerholminpolku Nauvossa

Nauvon kirkonkylästä löytyy taidemaalari Victor Westerholmin nimeä kantava luontopolku tai oikeastaan kulttuurikävelypolku, joka vihittiin käyttöön vuonna 2014. ProNauvo ry on rakennuttanut polun yhteistyössä ernholmilaisten, MultiCulti:n sekä Paraisten kaupungin matkailuyksikön kanssa. Polkua on rahoittanut myös LEADER sekä Svenska Kulturfonden.

Reitille on helppo poiketa ympäri vuoden, olitpa sitten liikenteessä autolla, pyörällä tai veneellä.

Westerholminpolku lähtee Nauvon kirkonkylän Eteläsatamasta kesätorin ja ravintola Gastropub Söderin vierestä. Torilta löytyy autolle parkkipaikka ja polun lähtökyltti. Reitti on pituudeltaan 2,8 kilometriä ja sen kävelee noin tunnissa. Polku on helppokulkuinen ja tasainen, lukuunottamatta nousua Jetukastbergin laelle ja pronssikautiselle hautaröykkiölle. Kostealla säällä kalliot, kivet ja puiden juuret ovat liukkaita. Reitti sopii hyvin koko perheen retkikohteeksi. Jos juoksujalkaa vipattaa, niin reitin voi myös hyvin juosta läpi.

Reitti on merkitty hyvin ja polun varrella on opastaulut, jotka kertovat sekä Nauvon että saaren historiasta ja taidemaalari Victor Westerholmin lapsuudesta ja elämästä Ernholmassa. Reiltä löytyy 14 suomen-, ruotsin- ja englanninkielistä opastaulua. 

Alkumatka kuljetaan kävelytietä ja ylitetään Krogbron-silta, joka johtaa Ernholmin saarelle. Krouvinsillan kupeessa sijaitsi Nauvon ensimmäinen majatalo ja sillan kupeessa on pienen tiilirötiskä, joka on nimeltään ”Takomo”. Takomon jälkeen ylitetään Saaristotie ja matka jatkuu rantamaisemassa pitkospuita pitkin kohti metsää. Tuuhean metsätaipaleen jälkeen lähdetään kiipeämään Jetukasbergenin huipulle, joka on 42 metriä merenpinnasta. Kiipeämistä helpottaa reitin varrelle asennettu apuköysi. Jos ei halua kiivetä kalliolle, on polulla myös helpompi kiertotie, joka kiertää kallio-osuuden. Suosittelen kuitenkin nousemaan kalliolle, jos vain pystyy, sillä kalliolta aukeaa upea näköala ja sieltä löytyy myös pronssikautinen hautaröykkiö. Kuuleman mukaan maisema on kauneimmillaan auringonnousun aikaan. Itse olin liikenteessä alku illasta ja maisema oli silloinkin upea. Retkieväät kannattaa ehdottomasti nauttia kalliolla saaristomaisemaa ihaillen.

Opastaulun mukaan Jetukastin huipulta löytyvä kiviröykkiö on pronssikautinen hauta, jonka synty sijoittuu vuosille 1500-500 eaa. Tuolloin merenpinta oli 20 metriä korkeammalle kuin nyt eli kallion huippu muodosti vielä tuohon aikaan harvan ulkosaariston. Haudan lepoon lasketun henkilön uskotaan olleen saalistusretkellään kuollut merkittävä henkilö. Jetukastbergin eli Hiidenkivikallion kerrotaan saaneensa nimensä tarinasta, jonka mukaan näillä kallioilla lepäsi aikoinaan paljon nykyistä kookkaampia kivenmurikoita eli hiidenkiviä (paikallisella ruotsin murteella “jetukast”). On kerrottu, että Turun tuomiokirkkoa rakennettaessa Ernholmin jättiläiset vihastuivat pahamman kerran ja viskasivat nuo suuret kivet kirkon suuntaan. Järkäleet eivät kuitenkaan yltäneet perille asti, vaan molskahtivat mereen Killingholmin itäpuolella.

Kalliolta laskeudutaan alas Gåsholmintielle, jossa polut jälleen yhtyvät. Reittien yhtymäkohdassa on myös laatikko, jossa on polun vieraskirja. Reitti jatkuu hiekkatietä saaristotien yli kohti vanhaa Ernholmin kylää. Ernholmin kylän oletetaan syntyneen viimeistään 1400-luvulla ja oli siihen aikaan kirkkoa lähimpänä oleva asumusto.

Polun varrella kasvaa edelleen vanha tammi, jonka Westerholm on ikuistanut Nauvo-aiheisiin töihinsä. Puun hoidon yhteydessä vuonna 2013 tammen iäksi arvioitiin 280 vuotta ja sen arvioidaan olevan Suomen 18. suurin tammi.

Muistan tuon tammen omasta lapsuudestani. Ihailin tammea kulkiessani sen ohi ukkini kanssa ja ihailen kyllä tammea edelleen aina se ohi ajaessani. Loppumatka kävellään kävelytietä pitkin Krouvinsillan yli takasin lähtöpaikalle Eteläsatamaan.

Kiva retkikohde ympäri vuoden.

-pia-

Viikon 32 treenit - matkalla kohti Helsinki City Doublea

Viikon 32 treenit koostui neljästä juoksutreenistä ja yhdestä salitreenistä sekä kahdesta lepopäivästä. Viikolla tein treenit työpäivän jälkeen, koska minulla ei ollut iltatöitä.

Harjoittelu jatkuu suunnitelmien mukaan kohti Helsinki City Runnin Day -juoksutapahtumaa ja loman jälkeen olen palannut jälleen noudattamaan harjoitusohjelmaa. Hieman mietityttää, miten HCRD-tapahtuman käy, jos ennuste koronaepidemian toisesta aallosta pitää paikkansa. Nyt kuitenkin harjoittelen doublea kohti ja suunnitelma laitetaan uusiksi tarpeen tullen. Voihan olla, että minun ainoaksi kisaksi jää tammikuinen hallimaraton!

Maanantai 3.8.

Juoksin työpäivän jälkeen reippaan 9 kilometrin lenkin. Tavoitevauhdiksi olin asettanut 5:00-5:45/ kilometri. Juoksin lenkin aikaan 44:57 ja keskivauhti oli 4:57/ kilometri eli ihan hyvää vauhtia pistelin menemään. Olin viikonlopun lasten liikuntaleirillä ohjaajana ja hieman viikonlopun liikunnat painoin jaloissa, vaikka en omia treenejä tehnytkään viikonlopun aikana. Keskisyke oli 154. Ennen ja jälkeen treenin tein 2 x 3 kilometrin verryttelyt keskivauhdin ollessa noin 6:25-6:30/ kilometri ja keskisyke 135. Yhteensä juoksua tuli 16 kilometriä.

Tiistai 4.8.

Tiistaina oli lepopäivä, mutta työpäivän jälkeen siirryin ohjaamaan Hölkkäliivi- treenejä Pirkkalan Kurikan kuntoilupisteelle eli se siitä lepopäivästä. Liikuttavan Satu oli ideoinut kaikille avoimen ja maksuttoman liikuntatapahtuman kuntopisteelle. Tapahtumassa Satu ohjasi halukkaille kuntopiiriä, Pirkanmaan Hierontapalvelujen Virva helpotti niska-hartiaseudun jumeja hieronnalla ja minä ohjasin yhdessä Hölkän Tiinan kanssa Hölkkäliivitreenejä. Kivasti oli porukkaa liikenteessä aurinkoisessa kesäillassa.

Jos et ole vielä kokeillut Hölkkäliiviä tai Hölkkäliivitreeniä, niin tervetuloa keskiviikkona 19.8 klo 17.30 kokeilemaan Pirkkalaan Hölkkäliivitreeniä. Lisätietoa ja ilmoittautumiset Liikuttavan kautta. Vuokraan myös liivejä ja annan mukaan treenivinkit. Ohjaan myös pienryhmätreenejä. Voit lukea Hölkktreeniliivistä täältä.

Oli pitkä, mutta mukava työpäivä. Illalla vielä löhöilin ja rentouduin porealtaassa, eikä untakaan tarvinnut kauan odottaa.

Yhteistyössä on voimaa: Pirkanmaan Hierontapalvelujen Virva, Liikuttavan Satu, minä ja Hölkkä Oy:n Tiina

Keskiviikko 5.8.

Työpäivän jälkeen piti tehdä kevyt 45 minuutin lenkki, mutta juoksu tuntui hyvältä, niin juoksinkin 8 kilometrin reippaan lenkin. Aikaa lenkkiin kului 45:03:05. Keskivauhti oli 5:12/ kilometri ja keskisyke 155. Ennen ja jälkeen lenkin juoksin kilometrin ja kävelin toisen kilometrin. Juoksu tuli yhteensä 10 kilometriä. Lenkin jälkeen söin nopeasti välipala ja sitten tunnin hierontaan. Päivällisen nautin vasta hieronnan jälkeen.

Minulle hieronta on tärkeä osa lihashuoltoa venyttelyn ja rullailun lisäksi. Käyn säännöllisesti noin 3-4 viikon välein hieronnassa. Ennen kisoja käyn kevyessä noin puolen tunnin hieronnassa ja kisasta riippuen käyn hieronnassa myös kisan jälkeen.

Torstai 6.8.

Hieronnan jälkeen minulla on aina lepopäivä. Saatan joskus käydä kävelylenkillä tai venyttelen, mutta tänään löhöilin sohvalla luin lehtiä. Joskus on hyvä vain olla.

Perjantai 7.8.

PItkän tauon jälkeen aloitin jälleen salitreenit kuntosalilla. Kevään ja kesän olen heilutellut kahvakuulaa kotona ja oli kiva päästä pitkästä aikaa taas salille treenaamaan. Ennen salitreeniä ohjelmassa oli viiden kilometrin juoksulenkki ja liikkuvuuslämmittelyt. Juoksin vitosen noin 6:30 kilometrivauhtia ja keskisyke oli 135. Lämmittelyliikkeinä tein erilaisia askelkyykkykävelyjä, sivukyykkykävelyä ja venytyksiä pakaralle sekä etu- että takareidelle. Salitreeninä oli 45 minuutin kuntopiiri, jossa hyödynsin kahvakuulaa ja tankoa. Juoksua tuli yhteensä 5 kilometriä, sillä loppuverryttelyn tein vaihteeksi kävellen.

Lauantai 8.8.

Nukuin aamulla pitkään ja heräilin kaikessa rauhassa. Iltapäivällä lähdin tekemään viikon kovimman treenin. Ohjelmassa oli 5 x kilometrin vedot. Juoksin alkuverryttelynä kotoa urheilukentälle, jossa tällä kertaa tein vetotreenin. Yleensä juoksen vedot joko maantiellä, polulla tai purtsilla. Tavoitteena oli juosta vedot alle viiden minuutin ja ihan kivasti onnistuin, sillä juoksin vedot 4:45, 4:45, 4:42, 4:29 ja 4:27. Keskisyke oli 164. Hieman eilinen salitreeni painoi jaloissa, mutta toisaalta helteinen sää hiveli lihaksia. Minulle on aina sopinut lämmin sää, joten nytkin nautin olostani ja juoksemisesta kuumalla urheilukentällä. Loppuverryttelynä juoksin lyhyen lenkin kotiin. Juoksua tuli yhteensä 12 kilometriä. Loppupäivä menikin sitten puutarhahommissa ja illalla kävin vielä huoltamassa lihaksia porealtaassa.

Sunnuntai 9.8.

Sunnuntai on perinteinen pitkispäivä ja niin oli nytkin. Nukuin jälleen aamulla pitkään ja runsaan aamupalan jälkeen odottelin vielä tovin ennen kuin lähdin lenkille. Mittari näytti + 24 astetta, joten otin juomaa mukaan normaalia enemmän. Join noin 25 minuutin välein alkumatkan, mutta ehkä olisi pitänyt juoda 15 minuutin välein tässä säässä. Juoksen yleensä kierroksen vastapäivään ja niin juoksin nytkin. Tavoitteena oli juosta noin 6:30 kilometrivauhtia, mutta helteisen sään takia tiputin kilomterivauhtia. Ensimmäiset 20 kilometriä juoksu tuntui hyvältä, mutta viimeinen kymppi otti koville. En tiedä oliko helle vai viikon treenit, jotka painoivat, mutta lenkki tuli tehtyä. Loppupäivä menikin sitten huilatessa, syödessä ja venytellessä. Aikaa meni 3:31:46 ja keskivauhti oli 6:50/ kilometri. Keskisyke oli 140. Juokua tuli yhteensä 31 kilometriä. Jos Pyhäjärven kierto kiinnostaa, voit lukea siitä täältä.

Matkalla kävin ihailemassa Arboretumin ruusuja

Hyvä treeniviikko takana ja juoksua tuli yhteensä 74 kilometriä. Ensi viikko onkin sitten kevyt treeniviikko.

Mukavaa treeniviikkoa kaikille!

-pia-