top of page

Juoksin lauantaina ensimmäisen kerran maratonin Jyväskylässä osallistuessani Finlandia maratonin yhteydessä juostavalle SAUL SM-maratonille. Olen jo muutaman vuoden suunnitellut juoksevani Jyväskylässä ja nyt pääsin juoksemaan kehutulle Jyväskylän nopealle ja tasaiselle reitille, vaikka ei reitti mielestäni ihan niin tasainen ollut, kuin olin kuvitellut.



Edeltävä työviikko oli raskas ja perjantaina kärsin päänsärystä, mutta sain kuitenkin levettyä hyvin viikolla. Maanantaina juoksin reippaan yhdeksän kilometrin lenkin ja venyttelytuntia ohjatessani sain hyvät venyttelyt myös itselleni. Keskiviikkona juoksin kevyen vitosen aamulenkin ja torstaina osallistuin 45 minuutin venyttelytunnille. Mitään tankkausta en pitänyt ennen maratonia, vaan söin normaalisti, mutta hieman normaalia enemmän hiilihydraatteja. Olin myös palautunut hyvin kolmen viikon takaiselta Tampereen maratonilta, eikä kipeytynyt polvikaan enää pahemmin vaivannut. Edeltävän yön nukuin huonosti, mutta lähdin luottavaisin mielin kohti Jyväskylää.


Saavuin Jyväskylään noin puoli yhdentoista maissa Tampereen Maratonkulubin yhteiskyydillä.

Matkaan lähdimme Tampereelta puoli yhdeksän aikaan ja matka Jyväskylään meni nopeasti jutellessa ja juoksusuunnitelmaa hioessa. Maratonin reittiin olin tutustunut edellisenä iltana videon välityksellä. Klubilaisia oli kisaan ilmoittautunut 37 ja 12 joukkuetta oli saatu kasaan eli upea määrä. Olin aamulla syönyt kunnon aamupalan ja bussissa söin pienen välipalan ennen kisapaikalle saapumista. Kisanumerot saatuamme lähdimme pienellä porukalla jaloittelemaan ja katsastamaan keliä. Olin aamulla suunnitellut lähteväni juoksemaan lyhyillä trikoilla ja t-paidalla, mutta tuuli oli sen verran kova ja sää viileän tuntuinen, että päätin lähteä matkaa pitkillä trikoilla ja pitkähihaisella paidalla.


Valmiina juoksuun

Koska bussimme oli parkissa aivan lähtöalueen tuntumassa, siirryin lähtöalueelle vasta varttia ennen lähtöä. Yleensä en pahemmin verryttele ennen maratonia, mutta nyt otin pienen pyrähdyksen ennen starttia. Jännitin jälleen tyypilliseen tapaa juoksua käymällä muutamia kertoja vessassa ja tarkastamalla varusteita pariin otteeseen. Pieni jännitys kuuluu asiaan ja muuten oli oli rento ja hyvä.


Maraton starttasi Lutakon aukiolta klo 12.30 ja noin 240 juoksijaa lähti SM-maratonille. Samaan aikaan starttasi myös Finlandia maratonin juoksijat ja maratonviestin ensimmäisen osuuden juoksijat. Juoksijat lähtivät matkaan ryhmittäin turvavälit huomioiden. Maratonilla kierrettiin 10,55 kilometrin kierros neljä kertaa Jyväskylän rantaraittia ja melkein koko matka juostiin Jyväsjärven rantaa pitkin. Reitti oli kaunis ja kiva sekä suhteellisen tasainen, mutta tosiaan ei niin tasainen kuin olin kuvitellut. Nousut olivat lähinnä kävelysilloille noustessa ja heti perään sai rullata rennosti alamäkeen. Reitti kulki pääsääntöisesti asfaltilla kevyen liikenteen väylää, mutta välillä oli myös hiekkatietä. Reitti oli merkitty selkeästi ja hyvin. Kääntöpaikoissa oli henkilöopastajat ohjaamassa, joten eksymään ei päässyt.


Kuva: www.finlandiamaraton.fi

Keli oli tuulinen ja välilä aurinko paistoi pilvien välistä. Kahdella viimeisellä kierroksella tuli myös muutama pisara vettä. Lämpötila oli noin + 10-12 astetta juoksun aikana eli ihanteellinen lämpötila juoksun kannalta.


Huoltopisteitä oli kolme ja ne olivat noin kolmen kilometrin välein. Huoltopisteet olivat Suuruspäässä, Äijälänrannassa ja Lutakonaukiolla. Tarjolla oli urheilujuomaa (Squeezy Energy Drink appelsiini) ja vettä. Itse olisin toivonut huoltopisteille myös suolakurkkua, mutta onneksi oli matkassa omat eväät. Otin geelin ja veden noin kymmenen kilometrin välein eli aina Lutakonaukiolla uudelle kierrokselle lähtiessäni. Muilla huoltopisteillä otin hörpyn urheilujuomaa. Huoltopisteillä otin muutamia kävelyaskelia, jotta sain otettua geelin kunnolla ja juotua hyvin. Mitä viileämpi keli, sitä vähemmän tarvitsen juomista matkan aikana.

Maalialueella oli tarjolla vettä ja urheilujuomaa ja alueelta poistuessa saimme käteemme sellaiset maalieväät, etten ole vähän aikaan nähnyt.



Miten sitten minun juoksuni sujui?


Ajatuksena oli lähteä juoksemaan 5:40 kilometrivauhtia, mutta edessä olevien vauhti ja imu vei jälleen kerran mukanaan ja huomasin juoksevani noin 5:20-5:30 kilometrivauhtia muiden perässä. Olo oli hyvä, joten lähdin matkaan sillä ajatuksella, että yritän pitää tavoitevauhtiani niin pitkään kuin se on mahdollista ja sitten katson, miten loppumatkasta käy.


Ensimmäinen kierros meni meni mukavan rennosti ja helposti reittiin tutustuen. Tilaa oli juosta, joten oma juoksurytmi löytyi helposti. Juoksu eteni noin 5:24-5:27 keskivauhtia, välillä nopeammin ja välillä hitaammin. Viiden kilometrin kohdalla kello näytti aikaa 28:32:4 ja kymmenen kilometrin kohdalle saavuin ajassa 54:27:6 eli neljä minuuttia nopeammin kuin olin alunperin suunnitellut.


Myös toinen kierros meni kohtuullisen helposti ja tilaa oli hyvin juosta. Juoksu eteni aika tasaisesti noin 5:28-5:30 kilometrivauhtia, mutta ylämäet juoksin tarkoituksella rauhallisesti ja alamäet rullasin rennosti. Puolimatkaan saavuin ajassa 1:55:30 eli vähän liian reippaasti suunnitellusta. Vähän säikähdin vauhtiani, mutta toisaalta juoksu tuntui edelleen helpolta ja olo oli hyvä.


Yleensä kolmas kierros on ollut minulle henkisesti vaikein, mutta nyt kolmas kierros sujui vielä suhteellisen hyvin. Kyllähän matka jo painoi kropassa ja tuuleen juokseminen otti ainakin minulla voimille. Minulla tuuli otti silmiin ja myös hartiat jännittyivät tulta vasten puskiessa. Matkan edetessä vauhti alkoi hiipua ja juoksin noin 5:30-5:33 keskivauhtia. Kolmeen kymppiin tulin ajassa 2:52:34 eli nyt olin hieman jäänyt aikataulusta.


Neljännelle kierrokselle lähdin vielä ennätys mielessä, mutta toisin kävi. Jalat alkoivat painaa noin 35-36 kilometrin kohdalla ja vauhti alkoi hidastua. Ensin juoksin tasaiset osuudet sekä alamäet ja kävelin ylämäet, mutta noin 38 kilometristä eteenpäin etenin vuortellen juoksu-kävelynä maaliin. Pystyin kävellessä pitämään reippaan rytmin yllä ja matka eteni hyvin. Kilpakävelytaustastani on ollut hyötyä näillä kävelyosuuksilla ja välillä saan kuulla muilta juoksijoilta, että he eivät meinaa pysyä perässä juoksemalla minun kävelyvauhdissani! Juostessani otin aina edeltävän juoksijan selän kiikariin ja ei kun maalia kohti. Yritin vielä kiristää lopussa vauhtia, mutta se ei oikein onnistunut vastatuulessa. Loppukirin sain kuitenkin tällä kertaa irtoamaan. Loppumatkalle lisäenergiaa toi puolimaratonin juoksijat, joista ensimmäinen ryhmä lähti matkaan klo 15.20. Oli kiva kannustaa ja tsempata muita juoksijoita sekä saada itse tsemppausta vaikeina hetkinä. Yhdessä taivallettiin matkaa toisiamme kannustaen ja kaikilla yhteisenä tavoitteena maaliin pääsy. Upeaa yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä!


Neljän kierroksen maraton tuntui jälleen aika puuduttavalta. Yleensä kolmas kierros on minulle hankalin, mutta tällä kertaa neljäs kierros oli vaikein. En todellakaan pidä kierrosjuoksuista, mutta toisaalta ne ovat hyviä, kun tietää missä kohdassa huoltopisteet on ja miten reitti kulkee. Välillä tuli mietittyä, että tämä kohta enää tai vielä niin ja niin monta kertaa. Toisaalta uuden kierroksen alkaessa keskeyttäminen olisi ollut helppoa, kun oli valmiiksi maalialueella.


Maaliin saavuin ajassa 4:02:31. Keskivauhtini oli 5:43 minuuttia/ kilometri ja keskisyke 158. Palautusajaksi Garmin näytti 42 tuntia. Olin omassa ikäluokassani kuudes kolmentoista juoksijan joukosta ja joukkueena saimme kotiin tuomisena pronssiset mitalit. Juoksuuni ja aikaani olin tyytyväinen. Juoksu oli tämän vuoden paras juoksuni tähän mennessä, mutta vielä on kisoja jäljellä!



Kiitos muusikoille, musiikki reitin varrella toi kivasti tsemppiä ja rytmiä juoksuun!

Kiitos järjestäjille ja kaikille talkoolaisille kivasta ja hyvin järjestetystä tapahtumasta!


Nyt palautellaan ja kahden viikon päästä on edessä Helsinki City Double.


-pia-

 

Minun olisi pitänyt juosta lauantaina 10.7 Nuts Ylläs Pallaksella 58 kilometriä, mutta kisan siirryttyä ensi vuoteen, osallistuin Nuts Virtual Challenge: Yöttömän yön taikaa -tapahtumaan ja pienen pähkäilyn jälkeen päädyin juoksemaan Kolilla Herajärven pohjoispään kierroksen, jolle kertyi matkaa 37 kilometriä. Kierroksen pituudeksi on ilmoitettu 35 kilometriä, mutta lisäkilometrini tulivat siitä, kun poikkesin Pirunkirkolle.


Koska halusin juosta omatoimisen Vaarojen maratonin, jatkoin matkaa vielä Ukko-Kolilta Kolin satamaan ja takaisin Ukko-Kolille. Matka taittui maisemia ihaillen ja sainkin taittaa matkaa monenlaisessa maastossa. Liukkaat kivet ja juurakot hidastivat hieman vauhtia ja muutamia (=useita) sadekuuroja sain matkan aikana niskaani, mutta onneksi välillä aurinko paistoi ja lämmitti sekä kuivatti märän juoksijan. Kierros oli mieleenpainuva upeine maisemineen.



Herajärven kierros


Runsaan aamupalan jälkeen pakkasin juomareppuun kaksi litraa vettä, 0,5 litran cokispullon, siripiriä, banaanin, sämpylän ja kaksi proteiinijuomaa sekä ensiaputarvikkeet. Näillä varusteilla oli tarkoitus selvitä juosten Herajärven pohjoispään kierros. Matkaan lähdin klo 10.00 maissa pilvisessä ja sateisessa säässä Ylä-Kolintien parkkipaikalta. Osa reitistä oli tuttua edellisen päivän Mäkrän kierrokselta, mutta paljon oli edessä uutta polkua ja maisemaa.



Alkumatkan sain juosta itsekseni helppokulkuista polkua aina Ikolanaholle saakka. Raikkaassa tihkusateessa ja helppokulkuisella polulla vauhti meinasi karata jo heti alukumatkasta. Ikolanaholla sain niskaani ensimmäisen kunnon sadekuuron päivän lukuisista sadekuuroista. Ikolanaholta löytyy vuokratupa, tulentekopaikka, kuivakäymälä ja kaivo. Ikolanaholta matka jatkui kohti Myllypuroa suhteellisen helppokulkuista, mutta mutaista reittiä Ryläykseen, jonne matkaa tuli noin 6,5 kilometriä. Välillä juoksin kosteikoissa pitkin pitkospuita ja välillä polkuja pitkin havumetsässä. Aamutuimaan ei paljon ollut paljon muita liikkeellä, joten sain taittaa taivalta itsekseni metsän siimeksessä.


Myllypuro

Ennen Ryläyksen parkkipaikkaa ja siirtymistä jälleen metsän siimekseen, sain juosta tovin hiekkatietä ja hiekkatiellä meinasi jälleen juoksuvauhti karata. Matka jatkuin haastavaa ja vaikeakulkuista sekä liukasta reittiä kohti Kiviniemeä, jonne kertyi kilometrejä noin 12,6 km. Ensin kiivettiin Mörkövaaralle, josta avautui kaunis maisema. Reitti eteni ylä- ja alamäkeä sekä kallioita pitkin. Välillä juoksin pitkospuita pitkin kosteikossa ja välillä komeassa kuusimetsässä. Ryläykseltä löytyy tilava, nukuttavaksi kelpaava kota, tulentekopaikka, liiteri ja kuivakäymälä. Pieni lisäys matkaan tuli, kun kiipesin ihailemaan maisemia Ryläyksen näköalatorniin. Näköalatorni sijaitsi noin 500 metrin päässä kodasta. Ryläyksen kiviputoukseksen päätin jättää vesisateessa seuraavaan kertaan. Näin jälkikäteen asia jäi vähän harmittamaan. Vähitellen reitin varrella alkoi näkyä myös muita ulkoilijoita.


Ryläyksen jälkeen matka jatkui Huurunrinteen vanhoihin ja omalla tavalla upeisiin metsiin. Seuraava kiipeäminen oli Sammakkovaaralle ja Sammakkouuron jälkeen sain juosta hetken tietä pitkin asutuksen lomassa. Vanhan kuusimetsän ja hakkuualueen jälkeen alkoi nousu Kolinvaaralle. Kolinvaaralle noustessa sain seuraavan sadekuuron niskaani ja yritin juosta rinteen ylös nopeasti, jotta pääsisin metsään sateelta suojaan. Nousu oli jyrkkä, mutta vaaran laelta avautuva maisema oli kiipeämisen arvoinen. Mielestäni etappi Ryläyksestä Kiviniemeen oli ehkä reitin vaativin osuus, mutta myös hienoimpia.





Kolinvaaralta reitti eteni kohti Herajärven rantaa ja vähitellen edessä olikin Kiviniemen tila. Tilan yrittäjältä on mahdollisuus varata etukäteen majoitus-, ravitsemus- ja kuljetuspalveluita.

Kiviniemessä pidin lyhyen evästauon ja hetken pidin myös sadetta laavulla hyttysparven parveillessa ympärilläni.


Kivinimestä matka jatkui upeissa järvimaisemissa ja vesisateessa Lakkalaan, jonne matkaa oli noin neljä kilometriä. Matkan tekoa hidasti Sikosalmen ylitys vetolautalla, sillä jouduin odottamaan vetolautan saapumista vastarannalta. Lautalla sain jälleen sadekuuron niskaani, joten vetotahti oli ripeä ja ylitys vastarannalle tapahtui vauhdilla. Lautan jälkeen edessä oli helppokulkuista polkua Lakkalaan ja etenin matkan pääasissa juosten. Tällä välillä olikin jo enemmän vaeltajia ja juoksijoita liikkeellä.


Kiviniemi



Lakkalasta matka jatkui Havukanaholle, jonne oli noin seitsemän kilometriä. Matka eteni juosten pitkin polkuja ja pitkospuita. Jauholanvaaralla oli pakko jäädä hetkeksi ihailemaan upeita maisemia Pieliselle ja Herajärvelle.


Matkalla päätin poiketa Pirunkirkolle, josta tuli parin kilometrin lisälenkki. Reitti kirkolle oli aika vaikeakulkuinen ja matka eteni hitaasti. Havukanaholle oli jälleen juostavaa polkua ja välillä sai juosta myös hiekkatietä pitkin. Noin 400 m ennen Havukanahoa on Havukankorven taukokatos. Taukokatoksen yhteydessä on kuivakäymälä.





Pirunkirkko

Havukanaholta matka jatkui Kolin rantatietä ja Peinimäkräntietä kohti Mäkrävaaraa. Vaikka jalat olivat jo väsyneet, karkasi vauhti jälleen hiekkatiellä. Mäkränaholla mietin, että olisin koukannut vielä Tahrapuron vesiputokselle, mutta päädyin jatkamaan suorinta reittiä Kolin luontokeskusta. Mäkränaholta reitti nousi kohti Paha-Kolia ja Ukko-Kolia. Herajärven kierros päättyi luontokeskus Ukon pihaan. Havukanahon ja luontokeskuksen väli oli noin 5,8 kilometriä. Luontokeskuksen pihassa Garmin näytti 37 kilometriä ja aikaa oli kulunut 5 tuntia ja 38 minuuttia.




Mäkränaho

Koska halusin juosta omatoimisen Vaarojen maratonin, jatkoin matkaa Kolin satamaan ja takaisin Ukko-Kolillle. Satamaan oli helppo rullata hyvin juostavaa polkua alamäkeen, mutta takaisinpäin olikin sitten aika haastavaa juosta väsynein jaloin ylämäkeen ja jouduinkin välillä kävelemään. Aikaa maratoniin kului 6 tuntia 28 minuuttia ja matkaa kertyi 42,3 km.



Kolin satama

Korkeuserojen takia reitti on haastava ja sateen jäljiltä reitti oli paikoin todella mutainen ja märkä. Juurakot, kivet ja kalliot olivat liukkaita ja tekivät juoksemisesta välillä haastavaa, mutta pystyssä pysyin. Reitillä oli useita maisemapaikkoja, joissa oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan maisemia. Opasteet olivat selkeät ja reitti oli hyvin merkitty opasviitoin sekä sinisin ympyröin. Polkujuoksukengillä pärjäsin hyvin ja reitin pystyi hyvin juoksemaan.



Lenkin jälkeen vaatteet ja lenkkarit olivat märät ja olo oli kuin uitetulla kissalla, mutta fiilis oli mahtava. Ehkä vielä joskus pääsen juoksemaan sen oikean Vaarojen maratonin.

Majapaikkaan päästyä ruoka maittoi ja sauna sekä uinti tekivät hyvää väsyneille lihaksille. Untakaan ei tarvinnut kovin kauan odotella.


-pia-




 

Kesälomalla oli aikaa myös vaeltaa ja juoksennella Kolin kansallispuiston upeissa maisemissa. Ensimmäisenä päivänä kiersimme kävellen pienessä tihkusateessa sekä Huippujen kierroksen että Mäkrän kierroksen ja toisena lomapäivänä juoksin Herajärven kierroksen, josta on tulossa oma postaus.



Huippujen kierros


Huippujen kierros on noin 1,4 kilometrin mittainen rengasreitti, jonka kulkuajaksi on ilmoitettu puolisen tuntia. Reitillä kierretään Ukko-Koli, Paha-Koli ja Akka-Koli. Nämä Kolin kolme kuuluisinta ja kenties myös kauneinta maisemapaikkaa kiertävä reitti on klassikko. Jokaiselta huipulta avautuu upea ja omanlaisensa näköala.



Reitti lähtee Kolin luontokeksus Ukon pihapiiristä, jonne se myös päättyy. Reitti alkaa nousulla portaita pitkin kohti Ukko-Kolia. Ukko-Kolilta jatketaan suoraan eteenpäin Paha-Kolille, jonne on matkaa noin 400 metriä. Paha-Kolilta matka jatkuu Akka-Kolille, jonne polku käännytään hiljaisuuden temppelin jälkeen. Akka-Kolilta polku laskeutuu Ukon Yläpihalle. Reitillä on useita portaita sekä vaikeahkoja nousuja paljaille kallioille, jotka voi kuitenkin kiertää. Sateen jäljiltä kalliot olivat liukkaat. Jos kulkee portaatonta reittiä, on rengasreitti suurelta osin kuljettavissa lastenvaunujen ja pyörätuolin kanssa. 





Mäkrän kierto


Mäkrän kierto on noin 7 kilometrin mittainen rengasreitti ja sen kulkuajaksi on ilmoitettu 3-4 tuntia. Se on myös Kolin klassikko-kierroksia.



Reitille voi lähteä Kolin luontokeskus Ukon pihasta tai Ylä-Kolintien parkkipaikalta (P1 tai P2). Me aloitimme kierroksen Huippujen kierroksen jälkeen Ukko-Kolilta: Reitti kulki helppokulkuista polkua ja kallioita pitkin Kolin lakien yli laskeutuen ensin Mäkränaholle ja sitten Purolanaholle. Heinäkuussa ahojen kukkaloisto oli upeaa ja oli kiva tunnistaa eri kukkalajeja kävelyn lomassa. Molemmilta ahoilta olisi ollut mahdollisuus tehdä parin kilsan lisälenkki ja poiketa Tarhapuron vesiputoukselle. Me jätimme lisälenkin väliin ja nyt jälkikäteen vähän harmittaa, että vesiputous jäi näkemättä. No, ensi kerralla sitten!




Purolanaholta alkoi pitkä, tasainen nousu, joka jyrkkeni selvästi ennen Mäkrälle saapumista. Ja nousun kyllä huomasi hengityksestä! Polku oli juurakkoinen ja paikoin myös mutainen sekä liukas sateen jäljiltä. Mäkrävaaraalla nautimme iltakahvit upeaa järvimaisemaa ihaillen. Huipulta löytyy myös Eero Järnefeltin kuuluisa maalauspaikka.

Mäkrän laelta eteläreunata löytyi iso siirtolohkare, jonka pohja koskettaa vain muutamista kohdin kalliota. Tiedon mukaan mäkrän kalliot ovat kvartsiittia, mutta lohkare on gneissiä.





Mäkränvaaralta reitti jatkui Pienen-Mäkrän yli kiertäen vaaran rinnettä Ikolanaholle, jossa on nuotiopaikka, wc ja vuokratupa. Reitin viimeinen ja helpoin osuus oli Paskovaaran halki kulkeva osuus. Välillä polku oli sen verran tasaista, että oli ihan pakko ottaa myös juoksuaskelia. Reitti kulki läpi kuusi- ja koivumetsän ja välissä oli muutama kosteikko, joissa suuret saniaiset kasvoivat valtoimenaan. Reitti palasi metsäosuuden jälkeen uudelleen Mäkränaholle tehden reitistä kahdeksikon muotisen. Mäkränaholta on mahdollisuus palata luontokeskukseen joko Ukko-Kolin yli tai Pieni-Kolin reittiä tai helppokulkuista polkua pitkin pysäköintialue. Olimme jättäneet auton parkkiin P2:lle, joten kuljimme tai siis oikeastaan juoksimme Mäkränaholta tasaista polkua pitkin parkkipaikalle.


Suurista korkeuseroista johtuen reitti oli haastava. Reitti oli myös sateen jäljiltä paikoitellen mutainen ja juurakot sekä kalliot olivat liukkaita. Reitillä oli useita maisemapaikkoja, joissa kelpasi nauttia retkieväät ja ihailla maisemia. Opasteet olivat selkeät ja reitti oli hyvin merkitty. Aikaa meillä meni kierrokseen eväs- ja kuvaustaukoineen noin kolmisen tuntia ja kilometrejä kertyi noin kahdeksan. Polkujuoksukengillä ja lenkkareilla pärjäsi hyvin. Reitin pystyy myös hyvin juoksemaan ja siitä saa kivan kahdeksikon muotoisen lenkin.


-pia-

 

© 2018 COPYRIGHT TMI PIA NYKÄNEN

 

  • Facebook
  • Instagram
bottom of page