Ihastuin viime syksyn maratonreissullani Zagrebiin ja niinmpä ilmoittauduin jo keväällä uudelleen maratonille. Voi olla, että kolmas kerta toden sanoo ja juoksen maratonin myös ensi syksynä. Tällä kertaa lähdin kuitenkin nauttimaan syksyisestä Zagrebista ja minilomasta sekä juoksemisesta. Maraton oli tämän vuoden neljäs maraton ja kaikenkaikkiaan minun 15. maraton.
Ilmoittautuminen maratonille ei ollut ihan yhtä helppoa kuin viime vuonna, sillä sain naistenpäivän kunniaksi ilmoittautmisen kymmenellä eurolla. Muutama muukin nainen taisi olla linjoilla samaan aikaan, sillä sain yrittää ilmoittautumista parisen tuntia. Myös matkaseurani Hanna-Leena sai yrittää ilmoittautumista parisen tuntia. Lopulta uurastus palkittiin ja saimme ilmoittautumisen läpi. Maratonin yhteydessä juostiin myös puolikas ja viiden kilometrin kisa.
Kisamaksun jälkeen olikin vuorossa lentojen ja hotellin buukkaus. Varasimme menolennon Köpenhaminan kautta ja paluulennon Tukholman kautta. Lennoille tuli hintaa noin 300 euroa. Kuulin, että Helsingistä pääsisi suoralla lennolla Zagrebiin torstaisin ja sunnuntaisin, mutta ne eivät sopineet aikatauluumme.
Hotellin etsimiseen ei mennyt kauaa, sillä päädyimme Best Western Hotel Astoriaan, jossa yövyin viime vuoden reissullani. Hotelli sijaitsi keskustassa ja kävelymatkan päässä sekä nähtävyyksistä että maratonin lähtö- ja maalialueesta. Huoneen hintaan sisältyi monipuolinen buffeeaamiainen klo 6.30-10.30 välillä. Myös gluteeniton ruokavalio oli huomioitu. Hotellissa oli myös lounas- ja päivällismahdollisuus, jota emme kuitenkaan käytänyt. Huoneessa oli vedenkeitin ja hotellin aulassa oli tarjolla aamusta iltaan kahvia ja teetä. Hintaa kolmelle yölle tuli noin 163 euroa. Mielestäni hotellin hinta-laatusuhde oli ok.
Kisaviikolla tuli sähköpostiin viesti maratonin käytännön asioista. Juoksunumeron sai hakea kisaviikolla Intersportista (Petrinjska Street 3) ja viikonloppuna Europan Housista (Jurišićeva Street 1). Molemmat sijaitsivat hotellin ja Ben Jelacic aukiota lähellä.
Lentokentältä pääsee kätevästi lentokenttäbussilla Zagrebin linja-autoasemalle, jonne matka kesti noin 30-40 minuuttia liikenneruuhkasta riippuen. Hintaa tuli n. 4 euroa (30 HRK). Matkan pystyi maksamaan kunilla, euroilla tai pankkikortilla. Bussiasemalta oli noin 15 minuutin kävelymatka hotellille. Kävely hotellille aurinkoisessa säässä teki hyvää matkustamisen jälkeen. Illalla kävimme kaupungilla pienellä kävelylenkillä ja haimme juoksunumerot. Kisakassissa oli tällä kertaa proteiinijauhetta ja -juomaa, Alpro-soijajuomaa, Pipi-appelsiinilimpparia, energiageeli, kylmägeelinäyte ja kisapaita. Kassin sisältö oli pienoinen pettymys viime vuoden runsaaseen sisältöön. Juoksunumeron haku hoitui nopeasti henkilökorttia tai passia näyttämällä. Ennen hotellille paluuta kävimme syömässä Gostionica-restoran Purgerissa, joka sijaitsi hotellimme läheisyydessä. Unta ei tarvinnut kovin kauan odottaa matkapäivän jäljiltä.
Lauantaina 13.10 heräsimme virkeinä ja runsaan buffeeaamiaisen jälkeen lähdimme kävellen kohti Maksimir-puistoa, joka sijaitsi noin kolmen kilometrin päässä Zagrebin keskustasta. Puistoon pääsee keskustasta myös ratikoilla 1, 9, 11, 12 ja 17. Puisto on toiminut kaupunkilaisten virkistyspaikkana 1700-luvun loppupuolelta lähtien ja sen itäpäässä on kaupungin eläintarha. Puisto on kaupungin suurin puisto ja sen yhteydessä on viisi järveä, paljon erilaista kasvillisuutta sekä lukuisia hiekkateitä ja polkuja. Polut houkuttelivat juoksemaan, mutta tällä kertaa kävely sai kuitenkin kelvata. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten puistossa vierähti useampi tunti. Kesäkartanon yhteydessä toimii kahvila, jonka terassilla nautimme päiväkahvit ennen kuin palasimme takaisin hotellille. Samalla reissulla kävimme katsastamassa myös Maksimiri- jalkapallostadioinin, jolla pelaa Dinamo Zagreb joukkue sekä Kroatian maajoukkue. Alueella oli myös urheilukentän, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt.
Illalla kävimme nauttimassa pastaa hotellin lähellä olevassa Don Vito`s ravintolassa. Minun tomaatti-pasilika-sipuli pasta oli herkullinen ja edullinen. Paikka oli viihtyisä ja tarjoilu pelasi.
Sunnuntaina 14.10 heräsin kello 6.45 ja kello 7.00 olin jo nauttimassa aamupalaa, joka koostui hedelmistä, leivistä, jugurtista, tuoremehusta ja kahvista. Aamupalan jälkeen löhöilin hotellihuoneessa ja kävin juoksureitin mielessäni läpi. Koska lähtöalueelle oli vain noin 10 minuutin matka, lähdin kisapaikalle vasta puolituntia ennen starttia. Juoksun ajaksi oli luvattu + 16-20 astetta, joten päädyin hihattomaan paitaan ja puolipitkiin trikoisiin. Lähtöalueella otimme muutamia kuvia ja fiilistelimme tunnelmaa. Veimme reput säilytykseen vähän enennen lähtöä ja homma hoitui jonosta huolimatta suhteellisen nopeasti. Vähän meille tuli kiire, kun jäimme liian pitkäksi ajaksi kuvaamaan. Reppu narikkaan ja käteen saimme rannekkeen, jossa oli säilytysnumero.
Lähtöalueella oli tiivis tunnelma. Juoksijoita oli 50 eri maasta noin 3300. Suomalaisia oli lähtölistan mukaan vain neljä, minä ja Hanna-Leena sekä kaksi miestä. Maratonille lähti 709 juoksijaa. Maratonilla oli 3:30, 3:45, 4:00 ja 4:30 tunnin jänikset ja juoksuaikaa oli viisi ja puolituntia. Reitillä oli viisi huoltopistettä. Jokaisella pisteellä oli tarjolla vettä, urheilujuomaa, cokista, banaania, appelsiinia ja keksiä sekä sokeripaloja. Joillakin pisteillä sai myös vesipullon matkaan mukaan, jos halusi.
Lähtö tapahtui klo 10.00 Ben Jelacic aukiolta, jossa myös maali sijaitsi. Aukio on Zagrebin pääaukio ja liikenteen solmukohta. Maraton juostiin kahtena kierroksena kaupungin kauduilla keskustassa. Kadut oli suljettu muulta liikenteeltä meille juoksijoille, joten tilaa ja leveyttä oli alkuruuhkan jälkeen. Maraton juostiin siis kahtena lenkkinä, ensin juostiin pois päin keskustasta noin 8 km ja samaa reittiä takaisin kaupunkiin ja sen jälkeen juostiin kaupungin keskustassa noin 2,5 km lenkki edestakaisin ennen kuin lähdettiin uudelle kierrokselle. Reitti oli tasainen muutamine loivine ala- ja ylämäkineen. Keskustassa oli ratikkakiskoja ja ainakin minä sain silloin katsella jalkoihini. Kilometrit oli merkitty hyvin ja niiden sijainti vaihteli omaan gepsiin nähden noin 5-20 metriä.
Kuva: www.zagreb-marathon.com
Kuten aina, lähtö ja ensimäiset kilsat olivat ruuhkaisia. Parista kolmesta kilsasta eteenpäin sai juosta omaan tahtiin pois kaupungin ydin keskustasta. Olin päättänyt lähteä matkaan ilman suurempia tavoitteita. Ajatuksena oli juosta tuntemuksen mukaan ja nauttia juoksemisesta. Ensimmäiset kilsat menivät tosiaan pienoisessa ruuhkassa ja sai katsella jalkoihin, ettei kaadu tai juokse edellä olevan kantapäille, mutta noin kolmen kilsan jälkeen oli tilaa juosta. Juoksu kulki alusta asti, joten päätin antaa mennä ja katsoa miten käy. Oli mukavaa juosta yhdessä Hanna-Leenan kanssa. Ensimmäisillä huoltopisteillä oli hieman ruuhkaa, mutta sen jälkeen sai hyvin napattua juoman huoltopisteillä. Muutaman huoltopisteen jätin väliin, koska sain hörpittyä vettä pullosta. Vesipullo helpotti huomattavasti omaa juoksemistani, vaikka ei ollutkaan mukavaa kuljettaa pulloa mukana. Noin 30 kilometrin jälkeisellä huoltopisteellä olisin halunnut cokista, mutta mukit olivat loppuneet. Jäin ilman kokista ja muutama v-alkuinen sana tuli sanottua!
Ensimmäiset kilsat olivat vauhdin hakemista ja viiteen kilsaan tulin ajassa 28:18. Kymppi tuli juostua vähän liian lujaa noin 55 minuuttiin ja tämähän sitten kostautui loppumatkasta. Myös puoliväliin tulin hieman liian lujaa. Puolikkaan kohdalla kello näytti 1:56:26.
Juoksin noin 25 kilsaan 5:17-5:40 kilometrivauhdilla ja olin yllättynyt, miten helppoa juokseminen oli. Vaikeudet alkoivat noin 28 kilometrin kohdalla, jolloin vauhti hidastui noin 5:50-6:10 kilometrivauhtiin.
Oikea pakarani alkoi oireilla ja lievä kipu levisi oikean pohkeeseen. Sinnikkäästi jatkoin juoksua ja ilman Hanna-Leenan kannustusta olisi vauhti hiljentynyt jo paljon aiemmin ja ehkä olisin laittanut helpommin kävelyksi. Kolmeen kymppiin saavuin ajassa 2:48:51. Välillä juoksu oli helpompaa ja välillä vaikeampaa. Juoksuvauhti hidastui noin 35 kilometrin jälkeen jälleen selvästi ja 39-40 kilsan kohdalla oli pakko ottaa muutama kävelyaskel, jotta päässisin maaliin.
Kannustusta sai pitkin matkaa ja varsinkin keskustassa oli hulinaa, kannustajia ja läpsyjen antajia. Sain nostettua juoksuvauhdin vielä viimeiselle kahdelle kilsalle ja maalisuoralla irtosi perinteinen loppukirikin. Maaliin saavuin ajassa 4:07:22. Aikani oli jälleen perus maraton settiä eli mentiin vähän yli neljän tunnin. Keskivauhti oli noin 5:50/ kilometri ja keskisyke 151. Kaloreita kului juoksun aikana 2038 kcal.
Maratonin jälkeen jäimme istuskelemaan ja nauttimaan järjestäjien tarjoamaa keittolounasta suihkulähteen reunalle auringon paisteeseen. Suihkun ja pienen lepohetken jälkeen lähdimme päivälliselle Trattoria Leonardo ravintolaan. Pizza ja pari lasia punaviiniä teki hyvää. Hintaa aterialle tuli noin seitsemän euroa.
Mielestäni kisajärjestelyt toimivat jälleen hyvin. Miinusta annan maalihuololle, joka oli mielestäni huonompi kuin viime vuonna. Myös kisakassin sisältö oli viime vuotiseen sisältöön pettymys. Pidän Zagrebin maraton tasaisesta reitistä ja mukavasta tapahtumasta. Zagrebiin on helppo tehdä omatoiminen maratonmatka. Kaupunki on edullinen ja sopivan kokoinen viikonloppumatkaksi. Voin suositella Zagrebin maratonia.
