Leiripäiväkirja juoksulomalta!

Maanantaina 4.6 koitti vihdoin Vauhtisammakon järjestämä juoksuloma Kreikassa. Hieman oli lähdön hetkellä perhosia vatsassa, sillä minulla ei ollut aavistustakaan, mihin olin pääni pistämässä eli mihin olin lähdössä ja keiden kanssa. Leirin vetäjät Anni ja Mikko Liukka olivat tuttuja kasvoja instagramin ja blogien kautta, mutta muista lähtijöistä minulla ei ollut mitään tietoa. Matkaan lähti parikymmentä eri-ikäisiä naista ja miestä erilaisine juoksutaustoineen. Tapasin leiriporukan lentokentällä ja siitä alkoi yhteinen leirimatkamme kohti Kreikkaa. Lento Ateenaan kesti vajaa neljä tuntia ja Ateenasta siirryimme vielä bussilla noin 270 kilometrin päähän Peloponneksen niemimaalle noin 54 000 asukkaan Katamalaan, jonne saavuimme puolilta öin. Huonekaveriksi sain Emman, joka oli myös Tampereelta.

Tiistaina 5.6 heräsin ennen herätyskellon pirinää ja aamupalla olin jo klo 7.00 maissa. Oi miten ihanaa oli nauttia aamupala terassilla auringon paisteessa kaikessa rauhassa nauttien vuori- ja merimaisemasta.

Leiriohjelmassa oli tänään kaksi harjoitusta. Aamupäivällä juoksimme noin 6 kilometrin lenkin Katamalan kaupunkiin tutustuen. Lenkin aikana sai hyvän käsityksen kaupungista, sen muutamista nähtävyyksistä, ravintoloista ja kaupoista. Lenkin lomassa pysähdyimme kuvaamaan ja katsastamaan paikkoja.

Lenkin jälkeen söin huoneen parvekkeella pienen välipalan ja sitten olikin jo päivän toisen treenin vuoro.  Ohjelmassa oli avaavaharjoitus läheisellä urheilukentällä. Mikon johdolla otimme lyhyitä avaavia vetoja ja treenin jälkeen siirryimme vielä venyttelemään nurmelle. Ihmeen hyvin vedot kulkivat eilisen matkapäivän jälkeen ja venyttely tuntui autuaalliselta auringon paisteessa, joskin kuiva nurmi vähän kutitteli hikistä ihoa! Juoksuporukkamme taisi olla aikamoinen nähtävyys kentällä, kun kentän pitäjäkin innostui ottamaan meistä ryhmäkuvan.

Kuvat 1 ja 3: Tuomas Murtomaa

Treenin jälkeen kutsui suihku ja sitten suuntasimme Emman kanssa kulkumme rannalle.  Kävelimme ja löhöilimme muutaman tunnin rannalla auringosta ja lämmöstä nauttien. Talviturkkikin tuli siinä samassa heitettyä kirkkaaseen Välimereen. Illalla oli vielä yhteinen lounas hotellilla ja samalla kävimme läpi tulevan viikon leiriohjelman. Unta ei tarvinnut kauan odottaa, sillä sen verran painoi lyhyt yöuni, lämmin sää ja päivän treenit.

Keskiviikkona 6.6 herätyskello soi klo 6.30, sillä aamupalan jälkeen oli vuorossa yhtäjaksoinen ylämäkitreeni kohti Kalamatan liitovarjotukikohtaa. Tämä oli treeni, joka mietitytti minua eniten Tie Spartaan treenin kanssa. Kuntoni ei niinkään mietityttänyt, vaan tuo nouseminen noin 500 metriin, sillä vastaavaa nousua en ole aiemmin tehnyt. Kevyempi ryhmä lähti matkaan Annin johdolla klo 7.30 ja kovempi ryhmä, jossa myös minä juoksin, lähti matkaan Mikon johdolla klo 8.30.

Juoksimme ensin rantakatua pitkin ja noin 5 kilometrin kohdalla pidimme juoma- ja jätskitauon ja siitä sitten lähtikin kipuaminen ylös vuorelle. Mitä ylemmäs pääsimme, sitä upeammat olivat maisemat alas kaupunkiin ja merelle. Matkalla bongasin kauniita kukkia, ihania puutarhoja ja oliviipuutarhoja tai oikeastaan olivipuumetsiä. Juoksemisesta ei meinannut välillä tulla mitään, kun piti ihailla maisemia, kukkien väriloistoa ja ottaa kuvia. Ekana lähtenyt ryhmä näki myös käärmeen tiellä. Huoltoautosta saimme muutaman kerran matkan aikana lisäevästä ja vilvoittavaa vettä niskaan. Yllättävän helposti matkan teko sujui ja ryhmältä sai hyvää tsemppiä juoksuun. Meikäläisellä oli sen verran juoksuintoa, että olisin jatkanut matkaa vielä käännöspaikan jälkeekin, mutta onneksi Anni piti kuria. Paluu alaspäin olikin sitten helppoa rullausta. Juoksua tuli 23 kilometriä ja hotellille palasimme puolen päivän jälkeen. Kiva treeni ja upeat maisemat!

Kuvat 2 ja 3: Tuomas Murtomaa

Kuva 1: Anni Liukka

Suihkun ja lounaan jälkeen siirryin nauttimaan olostani rannalle ja välillä tuli pulahdettua vilvoittavaan veteen. Kylläpä kylmä vesi teki hyvää rasittuneille jaloille. Ennen päivällistä kävin Emman ja Minnan kanssa kävelylenkillä satamassa ja läheisessä puistossa. Päivällisen jälkeen teimme vielä lyhyen kävelylenkin rantakadulla ennen kuin nukkumatti kutsui.

Torstaina 7.6 olikin jälleen kahden treenin päivä. Olin taas tikkana aamupalalla heti klo 7.00 ja klo 10.30 ohjelmassa oli kevyt vauhtileikittelylenkki rantatietä pitkin kohti Messiniä. Matkaan lähdimme satamasta, johon myös lenkiltä palasimme. Reitti oli tasainen ja itselleni tuli mittariin 17 kilometriä. Reitti kulki pitkin maaseutua ja reitin varrella olikin paljon peltoja, luonnonkukkia ja erilaista asutusta, hienompaa ja vähemmän hienoa. Juoksin kääntöpaikalle noin 5.50-6.10 kilometrivauhtia välillä maisemia kuvaten. Paluumatkalla nostin vauhdin 5.20-5.30/ kilometri, koska juoksu tuntui kevyeltä ja helpolta. Paluumatkalla hotellille kuvasimme vielä graffiitteja satama-alueella ja upeita kuvia tulikin! Lenkin jälkeen tuttuun tapaan suihku, lounas ja rannalle löhöilemään.

Kuvat 1 ja 3: Tuomas Murtomaa

Kuva 3: Tuomas Murtomaa

Kuvat: Anni Liukka

Illalla oli vuorossa vielä kevyitä vetoja ja venyttelyt urheilukentällä. Vedot olivat yllättävän tahmeita omalta osaltani. Jalat kyllä toimivat, mutta hengitys ei oikein toiminut, mutta tulipa juostua. Venyttely tuntui jälleen hyvältä ja rentouttavalta auringon lämmittäessä kehoa ja silmien levätessä  upeassa vuorimaisemassa. Päivällisen jälkeen teimme Emman kanssa jälleen pienen kävelylenkin rantakadulla. Uni tuli jälleen nopeasti. Taisipa lause jäädä kesken, kun nukahdin!

Kuva: Tuomas Murtomaa

Perjantaina 8.6 oli ohjelmassa pelit ja leikit satamassa. Ennen kuin pääsimme leikkimään, juoksimme pienen aamulenkin aallonmurtajalle ja otimme tietysti "pakolliset" instakuvat.

Kuva 3: Tuomas Murtomaa

Leikkituokion jälkeen oli ohjeistus Tie Spartaan reissusta ja, jos ei aiemmin Spartan reissu jännittänyt, niin nyt alkoi jännitys tiivistyä, jopa kauhistuttaa. Edessä siis 53 kilomtriä Spartasta Kalamataan vuoriston halki. Meikäläinen ilmoitti olevansa "hölmö", joka yrittää juosta koko matkan muutaman muun hölmön kanssa.

Kuvat: Tuomas Murtomaa ja Anni Liukka

Loppupäivä kuluikin tutustuen vanhaan kaupunkiin, kauppoja kierrellessä ja huomista juoksua varten tankatessa. Aikalailla tuli käveltyä, kun hotellille tullessa oli yli 20 000 askelta mittarissa. Illalla oli ohjelmassa venyttelyt sataman laiturilla. Oli muuten aika makea venyttelypaikka!

Päivällisen jälkeen siirryin huoneeseen pakkaamaan seuraavan päivän juoksuvarusteita. Pientä pähkäilyä, mitä evästä ottaa mukaan ja kuinka paljon. Onneksi meillä on kaksi huoltoautoa käytettävissä, joten pakkasin ylimääräistä evästä kaiken varalta. Nukkumaan yritin mennä ajoissa, mutta seuraavan päivän urakka kummitteli ajatuksissa, eikä uni meinannut tulla millään. Mietin, miten selviän 53 kilometristä, kun pisin juoksemani matka on 42 kilometriä. Myös ylämäki osuus mietitytti. Helllettä en niinkään pelkää, koska olen tottunut juoksemaan lämpimässä ja pidän lämpimässä juoksemisesta. Jossain vaiheessa kuitenkin uni tuli silmään ja nukahdin.

Lauantaina 9.6 oli sitten se odotettu juoksupäivä ja edessä 53 kilometrin ultramatka, josta tulikin lopulta 63,5 kilometrin urakka! Herätyskello soitti aamulla jo 5.40. Ennen aamupalaa  sekoitin vielä urheilujuomat valmiiksi ja pakkasin ne reppuun. Aamupala ei oikein maistunut, mutta syötävä oli.

Osa porukasta lähti bussilla kohti Spartaa ja osa huoltoautojen kyydissä. Meikäläinen hyppäsi bussin kyytiin klo 6.30 ja niin alkoi matka kohti Spartaa.

Kuvat: Tuomas Murtomaa

Kuva 3: Tuomas Murtomaa

Kuvat 2 ja 3: Tuomas Murtomaa

Kuvat: Tuomas Murtomaa

Kuva 3: Mikko Liukka

Starttasimme matkaan kuningas Leonidan patsaalta klo 9.00 maissa, jotta ehtisimme juosta mahdollisimman pitkälle ennen lämpötilan nousua. Ensin juoksimme kaupungin läpi ohi kahviloiden, kauppojen ja asuinalueiden loivaa ja jyrkempää ylämäkeä. Vähitellen maisemat muuttuivat yhä vehreimmiksi ja ylämäet jyrkemmiksi. Kyllä silmä jälleen lepäsi kauniissa vuorimaisemissa! Energiatankkauksia pidimme noin 20 minuutin välein ja isompia huoltotaukoja tuli matkan aikana 4, jos laskin oikein. Osa juoksijoista huilasi aina muutaman kilometrin huoltoauton kyydissä ja jatkoi sitten matkaansa voimia säästääkseen. Oma juoksu tuntui alusta asti yllättävän helpolta ja kilometrit taittuivat ihan huomaamatta rupatellessa ja maisemia ihaillessa.

Saavutimme 1317 metrin noin 20 kilometrin jälkeen ja samalla monelle meistä juoksijoista syntyi uusi nousuennätys. Nousuosuuden jälkeen alkoi odotettu alamäkiosuus ja askeleen rullatessa vauhti nousi kuin huomaamatta ja myös maisemat sen kuin paranivat. Matkan varrelle sattui myös mielenkiintosia paikannimiä, kuten Tripi ja Lada. Maraton taittui edelleen hyvissä voimissa ja aloin jo odotella matkaennätystäni eli 43 kilometrin ja 50 kilometrin rajapyykkejä. Vähän ennen Ladaa tajusimme, että juoksua tuleekin yli 60 kilometriä. Ensin tuli kauhu, miten selviän urakasta, mutta sitten ajattelin, että saanpahan juosta koko rahan edestä! Onneksi juoksu tuntui tuossa vaiheessa edelleen helpolta. Ennen Katamalaan laskeutumista jouduimme kipuamaan vielä yhden serpenttiininousun ja sen päällä noin 52 kilometrin kohdalla liuhui Kreikan lippu. Ja tietysti siinä kohtaa piti pysähtyä ottamaan kuvia. Kuvaussession jälkeen oli mukava rullata alas kohti kaupunkia ja laskea kilometrikylttejä, joiden toivoin olevan oikeissa kohdin. Juoksimme kaupungin halki satamaan ja rantakatua pitkin hotellille. Ohjaajien lisäksi meitä oli kolme kovaa mimmiä, jotka juoksimme koko matkan Spartasta Kalamataan 63,5 kilometriä.

Kuva 3: Anni Liukka

Saavuin onnellisena, tyytyväisenä ja väsyneenä hotellille 8 tunnin + risat urakan jälkeen. Ensimmäinen ultramatka takana ja ihan hyvällä juoksemisella. Juoksu oli yllättävän helppoa, eikä missään vaiheessa ollut ongelmia. Olin ihmeissäni, miten helpolta juoksu tuntui ja miten hyvin se sujui. Ilman huoltoautoja homma olisi ollut toisenlainen ja varmaan myös vaikeampi. Iso kiitos siis  huoltojoukoille. Myös ryhmän ja ohjaajien tuki & tsemppaus auttoivat eteenpäin. Kilometrit etenivät huomaamatta maisemia ihaillessa ja jutellessa niitä näitä. Suihku ja pieni välipala kutsuivat ennen päivällistä. Illalla tein vielä pienen kävelylenkin Emman kanssa aallonmurtajalle ennen kuin kaaduin sänkyyn. Aivan mieletön päivä

Kuvat: Anni Liukka

Sunnuntaina 10.6 heräsin kahdeksan maissa pitkän ja hyvin nukutun yön jälkeen. Nautimme Emman kanssa aamupalan kaikessa rauhassa ennen kuin lähdimme pienelle kävelylenkille, josta tulikin melkein kolmen tunnin kävelylenkki. Eilinen juoksu ei tuntunut missään, mistä olin yllättynyt. Toisaalta vauhti oli eilen tasaista ja tankkausta tuli säännöllisesti. Lenkin jälkeen nautimme hedelmälounaan huoneemme parvekkella ja sitten olikin vuorossa uintia ja löhöilyä rannalla. Rannalla vierähtikin useampi tunti ja meille tuli melkein hoppu yhteiselle päivälliselle. Leirin päätösruokailu oli Bistroteca  ravintolassa, jossa ilta vierähti nopeasti leiriä muistellessa ja hyvää ruokaa nauttiessa.

Kuva 3: Mikko Liukka

Maanataina 11.6 oli aika jättää Katamala ja suunnata kulku kotia kohti. Herätys oli klo 5.30 ja klo 6.30 lähdimme ajamaan kohti Ateenaa ja lentokenttää. Kotiin palattiin monta kokemusta ja elämystä rikkaampana.

Olipa mukava loma- ja juoksuviikko aurinkoisessa ja lämpimässä Kreikassa.  Tavoitteena oli osallistua kaikkiin harjoituksiin kunnon mukaan sekä kehoa kuunnellen ja siinä onnistuin. Treenien lomassa jäi hyvin aikaa myös löhöilyyn ja kaupungilla kiertelyyn. Silmä lepäsi upeissa vuori- ja merimaisemissa sekä kukkaloistossa. Lämpö ja aurinko taas sivelivät kehoa ja mieltä. Viikkoon siis mahtui juoksua, venyttelyä, uintia, löhöilyä, shoppailua, hyvää ruokaa, uusia tuttavuuksia sekä upeita elämyksiä. Ennätykset paukkui ja kilometrejä tuli yhteensä 120. Juoksuloma oli mukava kokemus ja ensi vuoden leirille taidan olla ilmoittautumassa ensimmäisten joukossa 😀

Kiitos Annille, Mikolle ja Tuomakselle kivoista treeneistä, tsemppauksesta ja  hyvistä vinkeistä kohti Nuts Pallasta.

Kiitos myös huoltojoukoille: Heikille, Sirkalle ja Eevalle, ilman teitä mäkijuoksu ja Spartan reissu eivät olisi onnistuneet. 

-pia-

Toukokuun treenit

Taas on kuukausi vierähtänyt ja on aika vetää yhteen kuukauden treenit. Kyllä kelpasi toukokuussa treenata kelien suhteen, kun aurinko paistoi ja lämpö hiveli sekä kehoa että mieltä. Vain siitepöly häiritsi hieman treenaamista, sillä nenä vuosi ja silmät kirveli. Hengitys kulki suhteellisen hyvin, mutta reippaat lenkit tein suosiolla juoksumatolla. Treenien lisäksi toukokuuhun mahtui monenlaisia mielenkiintoisia ja mukavia tapahtumia.

Olen nyt vuoden ajan tehnyt päätyöni ohessa toiminimellä yksilö- ja ryhmävalmennuksia liikunnan ja ravitsemuksen parissa. Ohjauksia on ollut sopivasti, mutta nyt on tullut aika laajentaa toimintaa. Toukokuun aikana sain viimein ja vihdoin tilattua käyntikortit ja aukaistua yritykseni nettisivut. Sivut löytyvät täältä.

Viikko 18

Aloitin toukokuun alussa Firstbeatin hyvinvointianalyysi-koulutuksen ja kesän aikana Firstbeatin hyvinvointianalyysi tulee myös palveluvalikoimaani. Mittauksen tarkoituksena on auttaa tunnistamaan yksilöllisiä stressitekijöitä niin työssä kuin vapaa-ajalla. Analyysin avulla nähdään, mitkä ovat keskeisiä kuormitustekijöitä omassa arjessa, mikä auttaa palautumaan ja millaiset ovat liikunnan vaikutukset kehoon ja terveyteen. Mittauksen avulla saadaan siis apua myös treenien suunnitteluun, sillä mittaus auttaa löytämään sopivan tavan ja tason liikkua. Jos mittaus kiinnostaa, ole yhteydessä! Mittaus onnistuu myös etänä.

Tein itselleni kolmen vuorokauden mittauksen ja oli mielenkiintoista nähdä, kuinka kuormittavia erilaiset treenit olivat ja miten palauduin niistä. Pitkän juoksulenkin jälkeen palautuminen oli yllättävän hidasta ja illalla tehty reipas lenkki taas siirsi unen aikaista palautumistani usealla tunnilla. Vaikka asiat olivat tiedossa, analyysin kuvat havainnollisti ja herätteli paremmin. Venyttelytunti kesken työpäivän taas rentoutti ja edisti päivänaikaista palautumista. Ajattelin, että kokeilen seuraavaksi analyysia maratonin yhteydessä ja katson, millainen stressitekijä se on elimistölle ja miten siitä palaudun.  Kirjoittelen vielä kesän aikana ihan oman postauksen hyvinvointianalyysista.

Harjoittelu kohti Helsinki City Maratonia sujui suunnitelmien mukaan. Ohjelmassa oli kolme peruskestävyyslenkkiä, joista yksi oli pitkälenkki ja lisäksi oli yksi reipas lenkki. Juoksukilometrejä kertyi 43km.

Viikko 19

Harjoittelun keventäminen alkoi tutun kaavan mukaan kohti maratonia. Maanantaina juoksin rauhallisen 15 kilometrin lenkin kilometrivauhdin ollessa noin 6:15/ km. Tiistaina oli lepopäivä ennen keskiviikon vetotreeniä. Siitepölyn takia juoksin 7 x 1 kilometrin vedot juoksumatolla ja ihan hyvin homma toimi matollakin. Vauhdin nostaminen matolla on oma haasteensa, mutta vähitellen olen löytänyt siihen hyvän systeemin. Juoksin vedot 4:00 min/ kilometri kolmen minuutin kävelypalautuksella. Torstaina juoksin palauttavan peruskestävyyslenkin ja perjantaina reippaan 8 kilometrin lenkin ennen hierontaa. Viikonlopun vietin Turussa vanhempieni luona. Viikonloppuun kuului kävelylenkkejä Aurojoen rantalla, seurustelua ja hyvää ruokaa sekä rentoutumista. Kilometrejä tuli yhteensä 42 km.

Viikko 20

Maanantaina ohjasin ensimmäistä kertaa Hölkkä-liivilenkin Pyynikin maisemissa. Pieni, mutta sitäkin aktiivisempi porukka uskaltautui kokeilemaan Hölkkä-liiviä. Kylläpä tuli monipuolinen ja vauhdikas treeni, kun juoksimme Pyynikin mäkiä ja portaita ylös-alas. Tiistaina juoksin viimeisen reippaan lenkin ennen maratonia ja lenkin jälkeen osallistui vielä venyttelytunnille. Keskiviikkona lepäilin ja torstaina juoksin kevyen verryttelylenkin ennen venyttely- ja rentoutustuntia. Perjantaina suuntasinkin sitten kohti Helsinkiä ja HCRD-expoa, koska olin luvannut olla "töissä" HCRD:n ständillä. Oli antoisat ja mielenkiintoiset päivät, joskin seisominen kävi jalkojen ja selän päälle. Kilsoja viikolla tuli yhteensä 56 km. Maratonista on oma kisaraportti ja sen voit lukea täältä:

Kuva: Hölkkä-liivi

Viikko 22

Maanantaina pidin vielä lepopäivän maratonin jäljiltä, mutta tiistaina palasin taas juoksun pariin. Tein 6,5 kilometrin kevyen aamulenkin ennen venyttelytuntia ja töihin menoa.  Tiistaina pääsin työni kautta tutustumaan liikunta- ja kulttuuriluotsitoimintaan. Kuntoiluraitilla pääsi kiertämään museokeskus Vapriikissa ja museokierroksen lomassa jumpattiin. Suosittelen, jos vierailette Vapriikissa! Minun piti pitää keskiviikkona lepopäivä, mutta lämmin kesäilta houkutteli iltalenkille, joten kävin juoksemassa 12 kilometriä.

Torstaina oli lepopäivä, sillä osallistuin Firstbeatin Stressipäivään Helsingissä. Koulutuspäivässä oli hyviä puhujia ja mielenkiintoisia puheenvuoroja hyvinvoinnista, palautumisesta ja stressistä. Taas tuli vahvistusta omille ajatuksille ja uusia työkaluja työhön. Huikea päivä! Perjantaina olikin pitkispäivä ja juoksin rauhallisen 21 kilometrin lenkin nauttien aurinkoisesta ja lämpimästä kelistä. Lauantaina oli lepopäivä juoksusta, mutta muuten päivä kului pihahommissa ja avasin myös golfkauden. Sunnuntaina piti olla juoksupäivä, mutta keho oli toista mieltä, joten jätin suosiolla lenkin väliin ja nautin olostani tehden puutarhahommia.  Kilsoja tuli yhteensä  39,5 km.

Viikko 23

Maanantaina oli jälleen työpäivän jälkeen Hölkkä-liivi lenkin ohjaus. Lenkkeilimme Pyynikin maastossa ja ohjelmassa oli spurtteja, mäkivetoja sekä porrasjuoksua. Hiki tuli ja mukavaa oli! Tiistaina juoksin 10, 5 kilometrin lenkin, keskiviikkona oli vuorossa 12 kilometriä ja torstaina 15 kilometriä. Kaikki lenkit juoksin hissun kissun kesäkelistä nauttien. Toukokuussa tuli kilsoja yhteensä 171 kilometriä. Kesäkuussa on ohjelmassa juoksuloma Kreikassa ja aloitan valmistautumisen kohti Nuts Pallasta.

Mukavaa ja aurinkoista kesää kaikille!

-pia-

HCM 2018 - hikinen ja raskas urakka

Taas on yksi HCM takana. Tämän vuoden juoksu oli hikinen ja raskas urakka sekä kaksijakoinen. Ekan puolikkaan juoksin kuin gaselli ja lopun kuin etana, mutta maaliin pääsin. Ihan suunnitelmien mukaan ei siis seitsemäs HCM mennyt!

Olin sekä perjantaina että lauantaina muutamia tunteja "töissä" Helsinki City Running Day:n Expossa. Päivät olivat todella mielenkiintoisia ja niihin mahtui mukavia kohtaamisia, uusia tuttavuuksia ja antoisia keskusteluja juoksemisesta, harjoittelusta ja kisoista. Sain myös hyviä ohjeita ja vinkkejä seikkailujuoksija Jukka Viljaselta tulevaa ultrajuoksuani varten. Lauantaina oli selkeästi enemmän jännitystä ilmassa expossa kuin perjantaina.

Mutta sitten itse maratoniin! Valmistaudun maratonille aina samalla tutulla tavalla, niin nytkin. Viikolla juoksin yhden reippaan ja kaksi kevyttä 30 minuutin lenkkiä sekä söin monipuolisesti, mutta en tankkannut. Ohjelmassa oli myös venyttelyä ja lepoa. Tuleva keli, siitepölyn määrä ja seisominen HCRD:n Expon ständillä hieman mietityttivät ennen juoksua. Juoksuruutiinehini kuuluu myös varusteiden laittaminen valmiiksi edellisenä iltana ja juoksureitin katsastaminen läpi kartalta.

Monipuolisen aamupalan jälkeen lähdin hotellilta kävellen kohti Kisahallia, sillä olin luvannut olla HCRD:n ständillä muutaman tunnin ennen kuin lähdin valmistautumaan maratonille. Kello 12 maissa söin pienen välipalaan. Ruokalistalla oli banaani, myslipatukka ja kuppi kahvia sekä urheilujuomaa. Puoliltapäivin myös Merituuli tuli expoon ja lähdimme yhtä matkaa Telia areenan vip-tilaan, johon pääsimme HCRD:n Street Teamin kautta. Pukuhuoneesa näimme myös muita tiimiläisiä, joista osa tuli jo maaliin puolikkaalta ja osa odotteli lähtöä maratonviestiin tai vitoselle. Minä ja Merituuli olimme ainoat tiimiläisistä, jotka lähtivät urakoimaan maratonille. Me vanhat ja sitkeät, kuten totesimme! Pukuhuoneessa vaihdoin juoksukamppeet päälle, söin vielä banaanin ja kourallisen sipsejä sekä join proteiinijuoman ennen kuin lähdin lähtöalueelle.

Lähtöalueella tunnelma oli jo tiivistynyt. Maratonille lähti noin 2000 juoksijaa 64 eri maasta. Olin suunnitellut lähteväni 3:45 jänisten matkaan ja niinpä asettauduin heidän lähelle. Ennen starttia otin vielä pari geelikarkkia ja vesihörpyn sekä tarkastin perinteisesti lenkkarien nauhat. Kello valmiiksi ja sitten vain odottamaan lähtökäskyä. Maraton starttasi perinteisesti klo 15.00.

Ensimmäiset viisi kilometriä sujuivat aika vauhdikkaasti kilometrivauhdin ollessa 5:07-5:15 välillä. Hieman ihmettelin vauhtia, mutta annoin mennä, kun juoksu kulki ja tuntui hyvältä. Ensimmäisellä juomapisteellä noin 2,5 kilometrin kohdalla otin hörpyn urheilujuomaa ja vettä. Matka jatkui Kuusisaaren kautta suoskkireitilleni Lehtisaareen.

Seuraavilla kilometreillä vauhti hieman hiipui, mutta juoksu tuntui edelleen hyvältä. IcePowerin kannustuspisteessä otin kunnon kylmäsuihkeet molempiin pohkeisiin, koska reipas alkuvauhti tuntui hieman pohkeissa. Juomapisteellä otin urheilujuomaa ja vettä. Kymmeneen kilometriin saavuin ajassa 52:57.

Seuraava kympin aikana vauhti pysyi edelleen suhteellisen hyvänä, mutta läheni jo normaalia maratonvauhtiani eli 5:30-5:40 kilometrivauhtia. Juoksu tuntui edelleen hyvältä, eikä mitään suurempia ongelmia ollut. Juomapisteillä otin edelleen hörpyn urheilujuomaa ja vettä. Geelikarkit otin noin 10 ja 15 kilometrin kohdilla. Matka oli edennyt Kaivopuistoon, jossa merituuli vilvoitti mukavasti matkantekoa. Kilometrivauhdit olivat 4:48- 5:37 välillä ja puolimatkaan saavuin ennätysajassa. Kiitos hyvän alkuvauhdin! Puolikkaan kohdalla selvisi myös alkuvauhtini syy, kun 3:45 jänikset juoksivat ohitseni. Olin juossutkin 3:30 jänisten perässä. En ymmärrä, miten voin mokata näin?

No, 3:45 jänikset painelivat ohi ja meikaläinen jatkoi matkaa vähän rauhallisempaan tahtiin. Juoksu tuntui edelleen ihan hyvältä ja seuraavat kilometrit juoksin ihan kelpovauhtia. Vähitellen vauhti alkoi hiipua ja 28 kilometristä eteenpäin alkoi henkien taistelu maaliin pääsemisekesi. Oma tyhmyys ja kova alkuvauhti kostautuivat.

Toiselle kierrokselle lähtiessä tein uuden juoksusuunnitelman ja päätin, että kävelen ylämäet ja juoksen alamäet sekä tasaiset osuudet. Aika hyvin suunnitelma piti, mutta välillä jouduin kävelemään myös tasaisella. Kilometriavauhti tippui matkan edetessä ja kilometrivauhti tippui 5:53- 6:48 välille. Juoksin 30 kilometrin väliaikapisteelle ajassa 2:49:37. Seuraavilla juomapisteillä otin edelleen hörpyt sekä urheilujuomaa että vettä. Ice Powerin kannustuspisteellä otin jälleen kylmää pohkeisiin ja sain uutta virtaa juoksuun. Noin 34 kilometrin kohdalla meni 4:00 jänikset ohi ja silloin tiesin, että en pysty enää alittamaan neljää tuntia. Vähän se söi naista, mutta matkanteko jatkui.

Vauhti hiipui edelleen ja vähän tuli jo luovutuksen makua juoksuun, mutta sinnikkäästi jatkoin kohti maalia. Myös kävelyosuudet pitenivät matkan edetessä. Kilometrivauhti tippui 6:21-7:55 välille. Sanotaan, että 38 kilometrin kohdalla tulee seinä vastaan, mutta meikäläinen sai jonkin hetkellisen piristyksen, sillä vauhtini nousi 5:10/ kilometri, kunnes vauhti taas tippui 6:09/ kilometri.

Maaliin saavuin ajassa 4:11.53. Aika ei ollut se, mitä lähdin hakemaan, mutta olin tyytyväinen juoksuuni. Puolikas kulki ennätysvauhtiin ja omassa sarjassani N50 olin 15. 63 juoksijasta. Keskisyke oli 150 ja keskivauhti noin 5:50/ km. Valmistelut sujuivat maratonille hyvin, eikä siitepöly vaivannut juostessa. Vähän jalat olivat raskaat, mutta ehkä se johtui liian kovasta alkuvauhdista kuin seisomisesta ständillä. Mitä tästä opin? Aloita rauhallisesti ja katso kenen matkaan lähdet. Maraton on täynnä yllätyksiä ja jokainen maraton on omalaisensa. Taas olen yhtä kokemusta rikkaampi ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia maratonseikkailuja.

Reitti oli kiva ja kaunis etenkin näin aurinkoisella säällä. Järjestelyt toimivat hyvin ja ainakin minulle oli ihan riittävästi juomapisteitä, enkä kaivannut banaaneja matkan varrelle. Maalissa Ice Powerin kylmähoitopiste tekii hyvää väsyneille jaloille. Garminin ja Friskis & Svettis kannustuspisteet kirittivät hyvin meitä juoksijoita ja ainakin minulle tuli askeleeseen keveyttä!

Kiitos reitin varrella olleille kannustajille ja muille juoksijoille tsemppaamisesta. Kiitos myös järjestäjille hienosta Helsinki city Runnin Day-tapahtumasta sekä vapaaehtoisllle, jotka huolsitte ja kannustitte meitä juoksijoita juomapisteillä. Oli jälleen kerran onnistunut ja mukava tapahtuma. Ensi vuonna taas uudestaan!