Sunnuntaina 9.12.2018 täyttyi yksi pitkäaikainen haaveni, kun juoksin Honolulun maratonin. Päätin jo vuosia sitten, että sinä vuonna, kun täytän 50 vuotta, juoksen Honolulun maratonin ja nyt oli sen aika. Tällä kertaa ei ollut ajalla tai sijoituksella väliä, vaan lähdin nauttimaan juoksemisesta, upeista maisemista ja mahtavasta juoksutunnelmasta.
Lensin tyttärieni kanssa tiistaina 4.12 Pirkkalasta Tukholman ja Los Angelesin kautta Honoluluun. Matkaan lähdimme klo 5.00 ja perillä Havajilla olimme klo 23.50. Matkapäivästä tuli pitkä, mutta astellessa lämpimään Havaijin yöhön, pitkä matka unohtui kertaheitolla. Paluumatkan katkaisimme poikkeamalla muutamaksi päiväksi Los Angelesiin.
Katselin monia eri majoitusvaihtoehtoja, mutta järjestäjien suosittelema Outrigger Reef Waikiki Beach Resort vei lopulta voiton keskeisen sijainnin ja hyvien palveluiden takia. Hotelli sijaitsi keskustassa ja hotellilla oli yksityinen ranta. Kävelymatkan päässä olivat myös sekä Marathon Expo että maratonin lähtö- ja maalialueet.
Ennen maratonia juoksin kevyet lenkit maanantaina ja keskiviikkona. Maanantain lenkin juoksin vielä kotimaisemissa ja keskiviikon lenkin juoksin Ala Moana Beach puistossa, jossa sijaitsi myös maratonin lähtöalue. Puisto on paikallinen virkistysalue, joten puistossa oli paljon lenkkeilijöitä, jumppaajia ja palloilijoita. Lomaviikkoon mahtui kävelyä sekä rannalla että kaupungilla, löhöilyä hotellin altaalla sekä hyvää ruokaa.
Honolulu Marathon Expo sijaitsi Hawaii Convention Centerissä, jonne käveli hotellilta vajaa puolituntia. Juoksunumeron hakeminen sujui nopeasti muutamassa minuutissa näyttämällä tai kertomalla juoksunumeronsa. Expo oli suhteellisen laaja, mutta ei niin monipuolinen kuin esimerkiksi Barcelonan tai Tokion expot. Ruuhkaa ei pahemmin ollut, johtuen ehkä siitä, että expo oli auki torstaista lauantaihin.
Hieman minua jännitti, miten selviän aikaisesta herätyksestä ja aamujuoksusta. Herätyskelloni soi klo 3.00 ja klo 3.30 lähdin kävellen kohti lähtöaluetta monen muun juoksijan kanssa. Söin edellisenä iltana klo 20.00 maissa kunnon aterian, joten aamulla söin vain kaksi banaania, välipalakeksin ja join lasin tuoremehua. Ei mikään perinteinen maraton aamupala, mutta ei vain ollut nälkä!
Lähtöalueelle Ala-Mona Boulevardille oli noin 20-30 minuutin kävelymatka hotellilta. Lähtöalueelle olisi ollut myös bussikuljetus sekä hotellilta että maalialueelta. Varustesäilytys oli maalialueella. Koska oli lämmin aamu, kävelin lähtöön juoksukamppeet päällä, enkä vienyt tavaroita säilytykseen maalialueelle. Lähtöryhmiä oli kuusi ja minä lähdin sinisessä ryhmässä, jonka tavoiteaika oli 3.30-4.00 välillä. Viimeisellä lähtöryhmällä ei ollut aikarajaa.
Startti oli klo 5:00 ja ennen starttia oli rukous ja kansallislaulu, jonka lauloi Miss Hawaii 2018. Matkaan lähdimme upean ilotulituksen saattelemana. Maratonin yhteydessä juostiin myös 10 kilometrin juoksu. Ensin juoksimme kohti Honolulun satamaa ja Aloha Toweria, josta matka eteni kohti Downtownia, ohittaen kuuluisan Iolanin palatsin ja kuningas Kamehamehan kultaisen patsaan. Ensimmäinen huoltopiste oli noin 3,5 kilometrin kohdalla, jossa oli tarjolla vettä. Alkumatka aina seitsemään kilometriin asti oli aika hidasta etenemistä, vaikka koko tie oli avattu meille juoksijoille. Osa osallistujista käveli ja otti kuvia tukkien juoksureitin. Jos halusi juosta, sai poukkoilla sinne tänne etsien juoksulinjaa. Etenin noin 6-7 minuutin kilometrivauhia ja viiteen kilometriin saavuin ajassa 34.38. Matka jatkui tasaista reittiä kohti Ala Moana Bluvardia ja seuraavaa huoltopistettä, joka oli 7 kilometrin kohdalla. Nappasin veden ja otin muutaman geelikarkin. Reitti jatkui Honolulun keskustaan, jossa oli paljon yleisöä kannustamassa. Kummasti vauhti nousi yleisön kannustaessa.
Kymmenen kilometriä tuli täyteen eläintarhan kohdalla ja samassa paikassa oli 10 kilometrin juoksijoiden maali. Aikaa olin kuluttanut osaltani 1.04.36. Eläintarhan kohdalla keltaiset koulubussit soittivat joulumusiikkia ja muutenkin reitin varrella oli niin järjestäjien kuin katsojienkin puolesta musiikkia.
Ensimmäinen ylämäki tuli vastaan noin 12 kilometrin kohdalla, kun nousimme Diamond Headin kraaterin reunustamaa tietä ohittaen Diamond Headin majakan. Vähitellen myös aurinko alkoi nousta. Oikeastaan vasta 14 kilometrin kohdalla pääsi juoksemaan omaa tahtia, kun alamäkiosuus alkoi. Annoin juoksun rullata alamäkeen ja vauhti kasvoi huomaamatta.
Kuva: www.honolulumarathon.com
Viiteentoista kilometriin saavuin ajassa 1.34.36. Kilometrit 18-24 juoksimme pitkin tasaista moottoritietä kohti esikaupunki aluetta. Noin 19 kilometrin kohdalla tuli naisten kärki vastaan ja samalla sai ihailla upeaa auringon nousua. Puolimatkaan tulin ajassa 2.08.55 ja lisäsin jälleen vauhtia, sillä juoksu tuntui helpolta. Juoksin noin 5.20-5.30 kilometrivauhtia. Yleensä minulle tulee vaikeuksia 25 tai 35 kilometrin kohdalla, mutta tänään ei tullut. Kiitos hitaan alkuvauhdin!
Kuva: www.honolulmarathon.com
Kilometrit 28-35 juostiin moottoritietä takaisin kohti keskustaa. Moottoritieltä reitti siirtyi yleelliselle asuinalueelle. Juoksin 25 kilometriin 2.31.10 ja 35 kilometriin 3.30.16. Reitin varrella oli paljon kannustajia ja he tarjosivat karkkia, suklaata ja hedelmiä sekä kylmägeeliä. Vauhti pysyi loppuun asti hyvänä ja juokseminen oli jotenkin helppoa ja kevyttä.
Kuva: www.honolulumarathon.com
Loppumatkasta lämpötila oli jo selvästi noussut ja 28 kilometristä eteenpäin pyrin juoksemaan varjossa. Juoksimme kilometrit 38-40 jälleen ylämäkeen Diamon Headin kraaterin reunaa ja viimeiset kilometrit sai lasketella alamäkeen kohti maalia, joka oli Kapiolanin puistossa.
Kuva: www.honolulmarathon.com
Huoltopisteitä oli kolmetoista. Jokaisella pisteellä oli tarjolla vettä ja osassa urheilujuomaa sekä geelejä. Suihkuja oli reitin varrella sekä järjestäjien että katsojien puolesta. Ensimmäiset huoltopisteet olivat ruuhkaisia, mutta loppumatkasta tilanne helpottui. Join jokaisella huoltopisteellä ja käytin hyväkseni järjestäjien tarjoamia geelejä.
Kello oli vain vähän yli yhdeksän, kun saavuin maaliin ajassa 4.08.44. Maalissa sain mitallin ja simpukkanauhan kaulaan. Maalihuollossa oli tarjolla vettä, urheilujuomaa, banaania ja munkkia. Yllättävän hyvälle munkki maistui, vaikka ensin se vähän ihmetytti. Puistossa oli iso näyttö, josta sai seurata jälkijunassa oman maaliin tulon. Oli aika hienoa nähdä oma maaliin tulo näytöltä.
Juoksu oli minun perusjuoksua eli muutamia minuutteja mentiin yli neljän tunnin ja olin tyytyväinen juoksuuni. Omassa ikäsarjassani N50-54 olin 28./ 1103 juoksijasta ja kaikista 8980 naisjuoksijasta olin 252. Kaikista 19 749 maaliin juosseista olin 1228 eli ei pöllömpi kauden päätösjuoksu. Keskivauhtini oli noin 5.50 ja keskisyke oli 150.
Suihkun ja pizzan jälkeen olin valmiina kahdelle pienelle vaellusretkelle, jotka suuntautuivat Manoa Falls vesiputoukselle ja Diamond Head kraaterille. Illalla kyllä maistui hotellin jacuzzi ja uni tuli silmään hetkessä.
Järjestelyt toimivat hyvin, reitti oli hyvin merkitty sekä maileina että kilometreinä. Reitti oli suhteellisen tasainen, kannustusta riitti pitkin matkaa ja tunnelma oli mahtava. Maisemat olivat upeat. Kaiken kaikkiaan maraton oli upea kokemus ja voin suositella Honolulun maratonia.
