Joulukuun treenit ja juoksuvuosi 2018

Joulukuussa ei paljon juoksukilometrejä kertynyt, mutta kehonhuoltoa tuli sitäkin enemmän. Joulukuun alussa juoksin Honolulun maratonin ja sen jälkeen pidin ylimenokautta vuoden loppuun. Kilometrejä tuli vain 132,5 kilometriä. Joulukuun lopussa tuli myös hiihdettyä ja lasketeltua pitkästä aikaa.

Lomaillessa oli aikaa muistella vuoden aikaisia tapahtumia ja suunnitella tulevan vuoden juoksuja ja lomamatkoja. Viime vuonna tähän aikaan mietin pitkään, mitä haluan liikuntavuodelta 2018. Suunnitelmissa oli kokeilla ensimmäinen ultramatka ja vaellusloma Lofooteille. Tavoitteena oli juosta viisi maratonia ja yksi puolikas tuon ultramatkan lisäksi. Toiveena oli, että saisin treenata terveenä ja tavoitteena oli myös viimein alittaa neljän tunnin raja maratonilla. Vuosi alkoi ja päättyi juhlahumussa, sillä tammikuussa täytin 50 vuotta ja joulukuussa juhlin syntymäpäivääni juoksemalla Honolulun maratonin.

Mä näitä polkuja tallaan...

Harjoittelu sujui hyvin ja sain harjoitella terveenä koko vuoden. Kilometrejä tuli yhteensä 2460 kilometriä ja lisäystä edelliseen vuoteeni 410 kilometriä. Maanteillä ja poluilla loin pohjaa tuleville ultrajuoksuille. Poluilla olisi kyllä pitänyt juosta vähän enemmän Nuts Ylläs Pallas juoksua ajatellen. Vetoharjoituksia tein, mutta niitä olisi saanut olla enemmän vauhtia ajatellen.

Ahersin myös salilla, mutta siellä olisin saanut käydä vähän enemmän ja keskittyä voimaharjoitteluun kuntopiiriharjoittelun sijasta. No ensi vuonna sitten. Harjoitteluuni kuului myös säännöllisesti liikuuvuusharjoittelua ja venyttelyä. Hierojalla kävin säännöllisesti parin kolmen viikoin välein.

Pääsin heti alkuvuodesta tutustumaan ja testaamaan Hölkkä-liiviä. Liivi toi mukavaa vaihtelua, ryhtiä ja tehoa harjoitteluuni. Käytin liiviä peruskuntolenkeillä ja tehostamassa mäki- ja loikkatreenejä. Ohjasin myös kesän aikana Pyynikin vaihtelevassa maastossa Hölkkä-liivilenkkejä. Kokemuksiani Hölkkä-liivistä voit lukea täältä.

HCRD Street Team

Oli mahtavaa olla jälleen mukana HCRD Street Teamin ihanassa juoksuporukassa. Tiimin jäsenenä olen kertonut harjoittelustani ja antanut juoksuvinkkejä Instgramissa, Facebookissa ja täällä blogissa. Street Teamin kautta pääsin osallistumaan myös messuille, expoon ja RunFest juoksutapahtumaan, jossa Merituulin, Lauran ja Katjun kanssa promosimme vuoden 2019 juoksupäivää ja tietysti myös juoksimme.

Juoksulomalta vauhtia ultramatkalle

Ajatus siirtymisestä maratoneista pidemmille matkoille alkoi entistä enemmän kiinnostamaan kevään aikana. Ensimmäisen ultramatkan juoksin kesäkuussa Vauhtisammakon juoksulomalla Kreikassa. Spartasta Kalamataan kertyi matkaa 63 kilometriä. Juoksu sujui yllättävän hyvin ja antoi tsempin Nuts Ylläs Pallas juoksuun. Vauhtisammakon juoksuloma oli mukava kokemus. Oli mukava lomailla ja juosta viikko sekä aurinkoisessa että lämpimässä Kreikassa.  Tavoitteena oli osallistua kaikkiin harjoituksiin kunnon mukaan sekä kehoa kuunnellen ja siinä onnistuin. Treenien lomassa jäi hyvin aikaa myös löhöilyyn ja kaupungilla kiertelyyn. Silmä lepäsi upeissa vuori- ja merimaisemissa sekä kukkaloistossa. Lämpö ja aurinko taas sivelivät kehoa ja mieltä. Viikkoon siis mahtui juoksua, venyttelyä, uintia, löhöilyä, shoppailua, hyvää ruokaa, uusia tuttavuuksia sekä upeita elämyksiä. Ennätykset paukkui ja kilometrejä tuli yhteensä 120. Juoksuloman leiripäiväkirjan voit lukea täältä.

Lenkkarit kulkivat mukanani niin loma- kuin työmatkoilla ja sain vuoden aikana juosta upeissa maisemissa niin Suomessa kuin ulkomailla. Nuts Ylläs Pallas juoksun jälkeen suuntasimme kulkumme mieheni kanssa kohti Lofootteja. Olin jo useamman vuoden haaveillut Lofoottien matkasta ja nyt siihen avautui hyvä tilaisuus, kun olimme jo valmiiksi pohjoisessa. Vähän minua jännitti etukäteen reissu, koska en tiennyt, miten palautuisin ultrajuoksusta Lofoottien poluille. Palauduin kuitenkin hyvin juoksusta ja jaksoin hyvin kavuta Lofoottien rinteitä ylös alas nauttien sanoinkuvaamattoman kauniista maisemista. Lofootit näytti muutenkin parhaat puolensa meille, sillä aurinkoinen ja lämmin sää suosi matkaamme. Edeltävien viikkojen sateet näkyivät mutaisina reitteinä vaelluksilamme. Lofoottien reissu löytyy täältä. Kirjoitin myös jokaisesta vaelluksesta oman postauksen blogiini.

Kisat:

Tavoitteena oli juosta viisi maratonia, yksi puolikas ja kokeilla ultramatkaa. Juoksin kauden aikana viisi maratonia sekä yhden virallisen ja yhden epävirallisen ultramatkan. Yhtään puolikasta ei tullut juostua. Maratonilla sain alitettua neljän tunnin rajan ja juoksin ennätykseni, joten olen todella tyytyväinen juoksuihini.

Juoksukausi alkoi upeasti, kun juoksin maaliskuussa Barcelonan maratonilla ennätykseni ja samalla sain alitettua neljän tunnin rajan. Juokseminen oli alusta asti helppoa tasaisella reitillä ja maaliin saavuin ajassa 3:58.23. Barcelonan maratonin kokemukset voit lukea täältä.

Toukokuussa olikin vuorossa seitsemäs Helsinki City Maraton ja se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä liian kova alkuvauhti kostautui lopussa. Maaliin saavuin ajassa 4:11.53. Juoksu oli hikinen ja raskas urakka tällä kertaa. HCM.n kohelluksen voit lukea täältä.

Heinäkuussa oli ensimmäinen virallinen ultramatkani, kun juoksin NUTS Ylläs Pallas juoksun. Matkaa kertyi noin 57 kilometriä upeissa tunturimaisemissa. Juoksu oli yllättävän helppoa, vaikka välillä kompuroinkin maratoonarin matalalla askeleella. Maaliin saavuin ajassa 8:24:10 ja olin omassa ikäsarjassani toinen kymmenestä juoksijasta. Kiva yllätys! Upea juoksukokemus ja kasvatti sisua tuleviin koitoksiin. Nutsin juoksurapsan voit lukea täältä.

Elokuussa päätin hetken mielijohteesta ilmoittautua Tampereen maratonille ja katsoa, miten olen palautunut ultramatkasta. Olen aiemmin juossut kaksi kertaa puolikkaan Tampereella, mutta en koskaan maratonia. Oli ihan kiva vaihteeksi juosta kotimaisemissa tutulla reitillä. Juoksu ei ollut mitenkään helppo, mutta maaliin pääsin ajassa 4:06:46 ja olin N50 sarjassa toinen kymmenestä juoksijasta. Juoksurapsan voi lukea täältä.

Lokakuussa oli vuorossa tämän vuoden neljäs maraton syksyisessä Zagrebissa. Ihastuin Zagrebiin viime vuoden maratonilla ja päätin jo silloin, että juoksen maratonin uudelleen. Zagrebin Marathon oli kiva ja pieni kaupunki maraton, jossa järjestelyt toimivat hyvin. Juoksin Zagrebin kaduilla 4:07:22 ja olin N50 sarjassa kuudes. Kisaraportit löytyy täältä.

Kisakausi huipentui joulukuussa Honolulun maratoniin, joka oli tämän vuoden viides ja kaikenkaikkiaan kuudestoista maratonini. Nautin juoksemisesta, kauniista maisemista ja mahtavasta juoksutunnelmasta. Ajalla ja sijoituksella ei tällä kertaa ollut väliä. Maaliin saavuin ajassa 4:08:44 ja olin N50-54 sarjassa 28/ 1103 juoksijasta. Kaikista 8980 naisjuoksijasta olin 252 ja kaikista maaliin juosseesta 19 749 juoksijasta olin 8 980 eli siis siis pöllömpi kauden päätös.

Paljon olen saanut vuoden aikana kokea ja monia ihania muistoja on jäänyt niin harjoittelusta, matkoista kuin kisoista. Vuoden varrella olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja saanut uusia juoksukavereita. Saan olla tyytyväinen, että sain treenata terveenä, eikä mitään suurempia kremppoja ole ollut. Ikä on tuonut omat haasteensa sekä harjoitteluun että harjoittelusta palautumiseen. Toisaalta olen paremmassa kunnossa nyt viisikymppisenä kuin kolme- tai neljäkymppisenä. Vuoden aikana löysin tasapainon harjoittelun ja levon välille.

Olen tyytyväinen sekä harjoitteluuni että kisoihini. Moni asia toteutui ja joitakin jäi taas toteutumatta. Vuosi oli mielenkiintoinen ja monta asiaa rikkaampana siirryn vuoteen 2019.

Kepeitä askelia vuodelle 2019!

Juoksuterveisin

-pia-

Vuoden 2019 suunnitelmat

Tapahtumarikas liikuntavuosi 2018 alkaa olla takanapäin ja katse on jo suunnattu vuoteen 2019. Mielenkiinnolla ja innolla odotan, minkälaisia kokemuksia ja tapahtumia vuosi tuo tullessaan. Jälleen on monenlaisia haaveita ja tavoitteita.

On mahtavaa olla edelleen mukana HCRD Street Teamin mukavassa juoksuporukassa. Tiimin jäsenenä tulen kertomaan harjoittelustani kohti Helsinki City Doublea Instgramissa, Facebookissa ja täällä blogissa. Lisäksi minut voi nähdä eri messuilla ja maratontapahtumissa.

Harjoittelu

Mietin jo vuosi sitten juoksuvalmentajan palkkaamista ja nyt valmentajan etsiminen on käynnissä. Kehitystä on tapahtunut vuosittain omassa valmennuksessa, mutta nyt tuntuu siltä, että tarvitsen uusia ideoita ja työkaluja sekä motivaatiota harjoitteluuni.

Uskon, että harjoittelu tulee kaikesta huolimatta säilymään aikalailla samoilla linjoilla kuin aiempina vuosina eli kehoa kuunnellen ja työn ehdoilla edetään kohti tavoitteita. Lapseni ovat jo isoja, joten minulla on mahdollisuus suunnitella harjoitukset aikalailla oman aikatauluni mukaan. Muistan vielä hyvin senkin ajan, kun lapset olivat pieniä ja harjoittelu piti sovittaa työn ja lasten harrastusten lomaan. Toivottavasti ehdin venyttelytunneille säännöllisesti ja saan edelleen myös treenata terveenä.

Kisat

Tokion maratonilla 2017 törmäsin ensimmäisen kerran World Marathon Marjor -sarjaan ja ajattelin jo silloin, että joskus juoksen tuon sarjan kaikki kuusi maratonia. Ajatus jäi kytemään ja lukiessani kesällä Tarja Virolaisen kirjaa Juoksijan sielu, heräsi tuo haave uudelleen eloon ja niimpä asetin sen tavoitteeksi vuosille 2019-2020. Tokion olen jo juossut, Lontooseen olen jonotuslistalla VetikkoTravelin listalla. Chigagon kohdalla arpaonni suosi ja sinne lähden lokakuussa 2019, mutta Berliinin ja Bostonin suhteen ei ollut arpaonnea. Tuo Boston tulee olemaan haaste iän karttuessa ja aikarajojen tiukentuessa. Jos haluan Bostoniin, on maraton juostava lähelle 3.40 ja toivottava arpaonnea. Berliini ja New York ovat mietinnässä joko syksylle 2019 tai 2020 Vetikko Travelin kautta. Omalla tavalla tuo New York houkuttelisi tulevana vuonna, koska ESTA-matkustuslupani on vielä voimassa vuoden 2019 loppuun.

Ajatuksissa on vähitellen siirtyä myös pidemmille juoksumatkoille. Onnistunut Nuts Ylläs Pallas juoksu heinäkuussa 2018 lisäsi motivaatiota ja intoa pidemmille matkoille. Vauhtisammakon juoksuleirillä juoksemani 63 kilometriä vahvisti siirtymistä pidemmille matkoille. Nuts Ylläs Pallas kesälle 2019 on vielä matkan suhteen mietinnässä. Minua houkuttelisi juosta 105 kilometriä, mutta järki käskee juosta vielä tuon 55 kilometriä. Katsotaan mihin päädyn.

Haluan haastaa itseäni ja kokeilla uusia juttuja, joten juoksen Karhun kierroksen sijaan toukokuussa 2019 HCRD:ssa Helsinki City Doublen eli HCR:n + HCM:n. Matkaa tulee yhteensä 63,3 kilometriä ja palautumisaika tulee olemaan aika lyhyt matkojen välillä. Mielenkiinnolla odotan juoksua ja haasteena on, miten jakaa juoksuvauhti ja miten palautua puolikkaan jälkeen maratonille.

Keväälle olisi kiva löytää joku maraton motivaation ylläpitämiseksi ja olisihan se kiva, jos saisi maratonennätystä vielä parannettua. Myös Vauhtisammakon juoksuloma Kroatiasa kiinnostaa.

Kisakalenteri 2019:

18.5.2019 Helsinki City Double 63 km

12.7.2019 Nuts Ylläs Pallas

13.10.2019 Chicago Marathon

Joko sinulla on ensi vuoden suunnitelmat selvillä?

-pia-

Honolulu Marathon 2018

Sunnuntaina 9.12.2018 täyttyi yksi pitkäaikainen haaveni, kun juoksin Honolulun maratonin. Päätin jo vuosia sitten, että sinä vuonna, kun täytän 50 vuotta, juoksen Honolulun maratonin ja nyt oli sen aika. Tällä kertaa ei ollut ajalla tai sijoituksella väliä, vaan lähdin nauttimaan juoksemisesta, upeista maisemista ja mahtavasta juoksutunnelmasta.

Lensin tyttärieni kanssa tiistaina 4.12 Pirkkalasta Tukholman ja Los Angelesin kautta Honoluluun. Matkaan lähdimme klo 5.00 ja perillä Havajilla olimme klo 23.50. Matkapäivästä tuli pitkä, mutta astellessa lämpimään Havaijin yöhön, pitkä matka unohtui kertaheitolla. Paluumatkan katkaisimme poikkeamalla muutamaksi päiväksi Los Angelesiin.

Katselin monia eri majoitusvaihtoehtoja, mutta järjestäjien suosittelema Outrigger Reef Waikiki Beach Resort vei lopulta voiton keskeisen sijainnin ja hyvien palveluiden takia. Hotelli sijaitsi keskustassa ja hotellilla oli yksityinen ranta. Kävelymatkan päässä olivat myös sekä Marathon Expo että maratonin lähtö- ja maalialueet.

Ennen maratonia juoksin kevyet lenkit maanantaina ja keskiviikkona. Maanantain lenkin juoksin vielä kotimaisemissa ja keskiviikon lenkin juoksin Ala Moana Beach puistossa, jossa sijaitsi myös maratonin lähtöalue. Puisto on paikallinen virkistysalue, joten puistossa oli paljon lenkkeilijöitä, jumppaajia ja palloilijoita. Lomaviikkoon mahtui kävelyä sekä rannalla että kaupungilla, löhöilyä hotellin altaalla sekä hyvää ruokaa.

Honolulu Marathon Expo sijaitsi Hawaii Convention Centerissä, jonne käveli hotellilta vajaa puolituntia. Juoksunumeron hakeminen sujui nopeasti muutamassa minuutissa näyttämällä tai kertomalla juoksunumeronsa. Expo oli suhteellisen laaja, mutta ei niin monipuolinen kuin esimerkiksi Barcelonan tai Tokion expot. Ruuhkaa ei pahemmin ollut, johtuen ehkä siitä, että expo oli auki torstaista lauantaihin.

Maraton

Hieman minua jännitti, miten selviän aikaisesta herätyksestä ja aamujuoksusta. Herätyskelloni soi klo 3.00 ja klo 3.30 lähdin kävellen kohti lähtöaluetta monen muun juoksijan kanssa. Söin edellisenä iltana klo 20.00 maissa kunnon aterian, joten aamulla söin vain kaksi banaania, välipalakeksin ja join lasin tuoremehua. Ei mikään perinteinen maraton aamupala, mutta ei vain ollut nälkä!

Lähtöalueelle Ala-Mona Boulevardille oli noin 20-30 minuutin kävelymatka hotellilta. Lähtöalueelle olisi ollut myös bussikuljetus sekä hotellilta että maalialueelta. Varustesäilytys oli maalialueella. Koska oli lämmin aamu, kävelin lähtöön juoksukamppeet päällä, enkä vienyt tavaroita säilytykseen maalialueelle. Lähtöryhmiä oli kuusi ja minä lähdin sinisessä ryhmässä, jonka tavoiteaika oli 3.30-4.00 välillä. Viimeisellä lähtöryhmällä ei ollut aikarajaa.

Startti oli klo 5:00 ja ennen starttia oli rukous ja kansallislaulu, jonka lauloi Miss Hawaii 2018. Matkaan lähdimme upean ilotulituksen saattelemana. Maratonin yhteydessä juostiin myös 10 kilometrin juoksu. Ensin juoksimme kohti Honolulun satamaa ja Aloha Toweria, josta matka eteni kohti Downtownia, ohittaen kuuluisan Iolanin palatsin ja kuningas Kamehamehan kultaisen patsaan. Ensimmäinen huoltopiste oli noin 3,5 kilometrin kohdalla, jossa oli tarjolla vettä. Alkumatka aina seitsemään kilometriin asti oli aika hidasta etenemistä, vaikka koko tie oli avattu meille juoksijoille. Osa osallistujista käveli ja otti kuvia tukkien juoksureitin. Jos halusi juosta, sai poukkoilla sinne tänne etsien juoksulinjaa. Etenin noin 6-7 minuutin kilometrivauhia ja viiteen kilometriin saavuin ajassa 34.38. Matka jatkui tasaista reittiä kohti Ala Moana Bluvardia ja seuraavaa huoltopistettä, joka oli 7 kilometrin kohdalla. Nappasin veden ja otin muutaman geelikarkin. Reitti jatkui Honolulun keskustaan, jossa oli paljon yleisöä kannustamassa. Kummasti vauhti nousi yleisön kannustaessa.

Kymmenen kilometriä tuli täyteen eläintarhan kohdalla ja samassa paikassa oli 10 kilometrin juoksijoiden maali. Aikaa olin kuluttanut osaltani 1.04.36. Eläintarhan kohdalla keltaiset koulubussit soittivat joulumusiikkia ja muutenkin reitin varrella oli niin järjestäjien kuin katsojienkin puolesta musiikkia.

Ensimmäinen ylämäki tuli vastaan noin 12 kilometrin kohdalla, kun nousimme Diamond Headin kraaterin reunustamaa tietä ohittaen Diamond Headin majakan. Vähitellen myös aurinko alkoi nousta. Oikeastaan vasta 14 kilometrin kohdalla pääsi juoksemaan omaa tahtia, kun alamäkiosuus alkoi. Annoin juoksun rullata alamäkeen ja vauhti kasvoi huomaamatta.

Kuva: www.honolulumarathon.com

Viiteentoista kilometriin saavuin ajassa 1.34.36. Kilometrit 18-24 juoksimme pitkin tasaista moottoritietä kohti esikaupunki aluetta. Noin 19 kilometrin kohdalla tuli naisten kärki vastaan ja samalla sai ihailla upeaa auringon nousua. Puolimatkaan tulin ajassa 2.08.55 ja lisäsin jälleen vauhtia, sillä juoksu tuntui helpolta. Juoksin noin 5.20-5.30 kilometrivauhtia. Yleensä minulle tulee vaikeuksia 25 tai 35 kilometrin kohdalla, mutta tänään ei tullut. Kiitos hitaan alkuvauhdin!

Kuva: www.honolulmarathon.com

Kilometrit 28-35 juostiin moottoritietä takaisin kohti keskustaa. Moottoritieltä reitti siirtyi yleelliselle asuinalueelle. Juoksin 25 kilometriin 2.31.10 ja 35 kilometriin 3.30.16. Reitin varrella oli paljon kannustajia ja he tarjosivat karkkia, suklaata ja hedelmiä sekä kylmägeeliä. Vauhti pysyi loppuun asti hyvänä ja juokseminen oli jotenkin helppoa ja kevyttä.

Kuva: www.honolulumarathon.com

Loppumatkasta lämpötila oli jo selvästi noussut ja 28 kilometristä eteenpäin pyrin juoksemaan varjossa. Juoksimme kilometrit 38-40 jälleen ylämäkeen Diamon Headin kraaterin reunaa ja viimeiset kilometrit sai lasketella alamäkeen kohti maalia, joka oli Kapiolanin puistossa.

Kuva: www.honolulmarathon.com

Huoltopisteitä oli kolmetoista. Jokaisella pisteellä oli tarjolla vettä ja osassa urheilujuomaa sekä geelejä. Suihkuja oli reitin varrella sekä järjestäjien että katsojien puolesta. Ensimmäiset huoltopisteet olivat ruuhkaisia, mutta loppumatkasta tilanne helpottui. Join jokaisella huoltopisteellä ja käytin hyväkseni järjestäjien tarjoamia geelejä.

Kello oli vain vähän yli yhdeksän, kun saavuin maaliin ajassa 4.08.44. Maalissa sain mitallin ja simpukkanauhan kaulaan. Maalihuollossa oli tarjolla vettä, urheilujuomaa, banaania ja munkkia. Yllättävän hyvälle munkki maistui, vaikka ensin se vähän ihmetytti. Puistossa oli iso näyttö, josta sai seurata jälkijunassa oman maaliin tulon. Oli aika hienoa nähdä oma maaliin tulo näytöltä.

Juoksu oli minun perusjuoksua eli muutamia minuutteja mentiin yli neljän tunnin ja olin tyytyväinen juoksuuni. Omassa ikäsarjassani N50-54 olin 28./ 1103 juoksijasta ja kaikista 8980 naisjuoksijasta olin 252. Kaikista 19 749 maaliin juosseista olin 1228 eli ei pöllömpi kauden päätösjuoksu. Keskivauhtini oli noin 5.50 ja keskisyke oli 150.

Suihkun ja pizzan jälkeen olin valmiina kahdelle pienelle vaellusretkelle, jotka suuntautuivat Manoa Falls vesiputoukselle ja Diamond Head kraaterille. Illalla kyllä maistui hotellin jacuzzi ja uni tuli silmään hetkessä.

Järjestelyt toimivat hyvin, reitti oli hyvin merkitty sekä maileina että kilometreinä. Reitti oli suhteellisen tasainen, kannustusta riitti pitkin matkaa ja tunnelma oli mahtava. Maisemat olivat upeat. Kaiken kaikkiaan maraton oli upea kokemus ja voin suositella Honolulun maratonia.

-pia-