Paavo Nurmi Marathon 2019

Nyt on viikko sulateltu ehkä elämäni raskainta maratonia, jossa pää meni lujempaa kuin jalat. Juoksin kolmannen Paavo Nurmi maratonin vuoden tauon jälkeen ja oli ihana palata tuttuihin kotimaisemiin juoksemaan.

Tällä kertaa ei ollut muuta tavoitetta kuin juosta maaliin, sillä Nuts Ylläs-Pallaksen ultrajuoksusta oli vain kuukausi aikaa ja takana oli raskas työviikko. Viikolla en ehtinyt lainkaan lenkille, mutta onneksi arkiaskelia tuli jonkin verran. Maratonille en valmistautunut sen kummemmin, koska ei ollut aikatavoitetta.

Valmiina kolmannelle Paavo Nurmi maratonille

Perjantaina olin HCRD:n städillä promoamassa vuoden 2020 juoksupäivää. Päivä oli pitkä, mutta mukava ja antoisa. Nää juoksupromot on just sitä, mitä tykkään tehdä. Sain jutella juoksemisesta ja kokemuksista eri ikäisten ja eri maalaisten juoksijoiden kanssa. Toiset olivat lähdössä Paavolla ensimmäiselle kympille, puolikkaalle tai maratonille ja heitä oli mukava tsempata. Toisilla oli useampia juoksuja takana ja heiltä taas sai hyviä vinkkejä. Oli myös kiva nähdä somesta tuttuja kasvotusten ja tehdä tuttavuutta sekä vaihtaa kuulumisia. Yllättävän moni oli myös ilmoittautunut jo HCRD:n juoksupäivään. Ensi vuonnahan on Helsinki City Marathonin 40-vuotis juhlamarathon!

Kuva: Helsinki City RunninDay

Heräsin virkeänä juoksuaamuun ja aamupalan jälkeen kävelin pilvisessä, mutta lämpimässä kelissä vanhempieni luota tapahtumapaikalle. Piipahdin vielä HCRD:n ständillä ja juttelin tuttujen kanssa. Kello 11:30 vein repun säilytykseen, sitten pakolliset lähtökuvat ja siirtyminen starttialueelle. Lähtöalueella tunnelma alkoi tiivistyä lähdön lähestyessä. Oli puheen sorinaa, nauhojen tarkastelua, kuulokkeiden asettelua ja lähtökäskyn odottelua. Nyt taisi olla myös ensimmäinen kerta, kun en jännittänyt juoksua, kun ei ollut muuta tavoitetta kuin päästä maaliin aikarajan puitteissa.

Kello 11:55 kuoro lauloi Maamme-laulun ja kello 12:00 lähdettiin matkaan "Final Countdown"-biisin saattelemana. Vau, mikä fiilis! Juoksijoita lähti virallisille matkoille eli puolimaratonille, maratonille ja kympille yli 3 500 juoksijaa. Kaiken kaikkiaan juoksijoita oli 4 500, mikä on ennätysmäärä Paavolla.

Tunnelma tiivistyy

Alkumatka meni kuten aina pienessä ruuhkassa omaa juoksurytmiä etsiessä. Juoksin noin 5:30-6:00 kilometrivauhtia kohti Ruisssaloa. Keli oli lämmin, jopa hiostava, joten noin 3-4 kilometrin kohdalla niskaan tullut sadekuuro vilvoitti kivasti. Samalla kastui vaateet ja lenkkarit. Olin kuin uitettu kissa! Ruissalossa olikin sitten edessä pitkä taival vastatuulessa. Muutenkin tuuli oli ajoittain aika voimakas. Onneksi välillä oli myös myötätuulta, jolloin sai hieman lisää vauhtia juoksuun. Enemmänkin olisi saanut myötätuulta olla! Itselleni Ruissalon osuus on reitin mukavin osuus, sillä nautin juoksemisesta Ruissalon upeissa ja rauhallisissa maisemissa, vaikka reitillä onkin muutamia mäkiä. Ruissalosta matka jatkui sataman kautta kohti Aurajoen rantaa.

Ensimmäinen kierros sujui ihan kivasti kilometrivauhdin ollessa 5:30-6:00. Ensimmäisillä juomapisteillä oli vähän ruuhkaa kuten aina. Juomapisteillä toimin tututtuun tapaan eli puolimukia urheilujuomaa ja puolimukia vettä. Joka kolmannella huoltopisteellä otin geelin ja join vain vettä. Aurajoen rannassa sai yleisöltä mukavasti kannustusta ja vauhti nousi huomaamatta. Juoksuvauhti pysyi hyvänä aina puolimatkaan asti. Puolimatkaan saavuin ajassa 2:05:41.

Kuva: Paavo Nurmi Marathon

Toinen kierros olikin sitten haasteellisempi. Pientä henkistä väsymistä oli ilmassa, kun lähdin toiselle kierrokselle ja sille lähteminen tuntui haasteelliselta, kun puolikkaan juoksijat jäivät maaliin. Myös takareidet tuntuivat raskailta, enkä saanut oikein juoksuaskelta toimimaan. Matka jatkui Aurajoen rantaa kohti Majakkarantaa, jossa asuin 1990-luvun lopulla. Oli kiva juosta kotitalon ohi ja käydä katsomassa, miten alue on muuttunut viime vuosina. Majakkarannasta matka jatkui jälleen kohti Aurajokea ja siitä satamaan. Satamaa kohti juostiin jälleen vastatuuleen. Matka eteni juoksu-kävelynä eteenpäin askel askeleelta ja kilometri kerrallaan kohti maalia. Pystyin pitämään kävelyvauhdin reippaana ja alamäet juoksin rennosti rullaten. Ruissalon hivuttavien mäkien jälkeen matka suuntautui tuttua reittiä sataman kautta kautta pitkin Aurajoen rantaa kohti maalia.

Aurajoen rantaa pitkin oli kiva juosta kohti maalia, kun ihmiset kannustivat. Maalisuoralla otin pienen loppukirin, kuten aina pyrin tekemään ja löytyihän se pieni kiri tälläkin kertaa. Maalilinjan ylitin ajassa 4:42:10. Olosuhteisiin nähden sekä juoksu että aika ovat hyvät. Olin omassa sarjassani 12./ 23 juoksijasta. Keskisyke oli 152 ja keskivauhti 6:37/ kilometri. Maraton kertoi sen, mitä arvelinkin eli en ollut vielä palautunut kuukauden takaiselta ultramatkalta. Maalialueella otin pari mukia vettä ja sain mitalin kaulaan. Sitten askeleet kohti maauimalaa ja hierontaa. Huoltotoimien jälkeen lähdin kävellen kohti vanhempieni asuntoa. Matkalla otin vielä mitalikuvan Paavo Nurmen patsaalla. Suihkun jälkeen ruoka maistui ja eipä tarvinnut untakaan kovin kauaa odottaa illalla.

Kiitos järjestäjille ja vapaaehtoisille mukavasta ja hyvin järjestetystä juoksutapahtumasta.  Järjestelyt toimivat hyvin ja huoltopisteillä sai hyvää kannustusta, etenkin sataman huoltopisteellä. Myös liikenteen ohjaus toimi hyvin.

Reitti oli minulle mieleinen, ehkä mukavampi kuin viime kerran reitti. Itse en ole oikein näiden kierrosjuoksujen juoksija, vaan juoksisin mieluummin yhden kierroksen. Onneksi paavolla kierrokset eivät olleet ihan identtiset. Ensi vuonna uudelleen :)

Osallistuminen maratonille saatu.

Minä ja Paavo

Juoksuterveisin

-pia- 

Nuts Pallas 105 km - I did it!

Viikko ja risat on vierähtänyt Nuts Pallaksesta ja ensimmäisestä yli sadan kilometrin kisastani. Tavoitteena oli päästä maaliin aikarajassa ja nauttia Lapin kauniista luonnosta sekä valoisasta yöstä ja sen tein! Juoksu Pallakselta Äkäslompoloon oli raskas reissu, mutta upea kokemus ja kasvatti kyllä sisua & sitkeyttä tuleviin koitoksiin. Upea valoisa yö tunturissa, mahtavat maisemat pitkin matkaa sekä vaihtuva juttuseura siivittivät matkan tekoa.

I´m ready

Matkustin Äkäslompoloon torstaina ja perille päästyäni hain numerolapun ja jätin drop bagin, jonka olin jo kotona pakannut valmiiksi Peurakaltion huoltoa varten. Numerolappuja oli muutama muukin hakemassa samaan aikaan, joten jonossa vierähti jokunen tovi. Kisafiilis nousi kivasti muiden juoksijoiden kanssa jutellessa.

Matkaeväät

Perjantai aamuna nukuin pitkään ja aamupalan jälkeen lähdin pienelle kävelylenkille Pallakselle. Lounaan jälkeen otin kolmen tunnin päiväunet ja loppupäivä menikin sitten tulevaan koitokseen valmistautuessa. Sanonta "odottavan aika on pitkä", piti hyvin paikkansa juoksua odotellessa. Viimein kello 22:30 lähdin majapaikasta kohti Pallasta, jossa lähtömme oli. Seurasin hetken aikaa 160 kilometrin juoksijoiden etenemistä ja 55 kilometrin juoksijoiden maaliintuloa. Loppu ajan odottelin lähtöä sisätiloissa.

Tuleva taival oli tähän mennessä pisin juoksumatkani, joten lähdön hetkellä oli tavallista enemmän perhosia vatsassa. Mietin, miten kroppa reagoi yölliseen juoksemiseen, riittääkö energiat ja miten se imeytyy näin pitkällä matkalla sekä kuinka paljon tulen kompuroimaan, sillä muistissa oli viime vuoden maaperän tutkimiset. Lisäjännitystä toi turvoksissa oleva oikea nilkka, johon aamulla oli iskenyt mäkäräinen. Myös toinen lötköpulloni hajosi juuri ennen lähtöä, joten pientä säätöä oli lähdön hetkellä. Suunnitelmissa oli kävellä ylämäet ja juosta tasaiset pätkät sekä alamäet. Alusta asti oli tarkoitus tankata tasaisesti noin 20 minuutin välein. Matkan olin jakanut mielessäni etappeihin huoltopisteiden välein.

Ensimmäinen etappi Pallas - Rauhala

Lähdössä keli tuntui viileältä, jopa kylmältä, joten päätin lähteä matkaan pitkähihaisella puserolla ja hanskat kädessä. Juoksun ajaksi oli luvattu ihan kelpo keliä, yöksi noin +5 astetta ja päivälle noin + 15 astetta. Lähtö tapahtui perjantain ja lauantain välisenä yönä klo 00:00. Lapin valoisaan yöhön lähti noin 160 juoksijaa. Lähdin etenemään rauhallista tahtia, sillä matka tulisi olemaan pitkä ja haastava. Ensimmäiset kilometrit taittuivat letkassa juosten helposti ja kevyesti. Matkan edetessä letkat alkoivat kuitenkin rakoilla ja muodostui pieniä juoksuryhmiä. Välillä juoksin myös pitkiä pätkiä yksin.

Kuva: @aapolaiho

Lommotunturille noustessa vauhtini hidastui, sillä jyrkimmät kohdat kävelin. Lommotunturin päällä pysähdyin hetkeksi ihailemaan maisemia ja oli ihan pakko kaivaa kännykkä esille ja ikuistaa maisema. Taivaanranta oli upean oranssin punainen. Energiaa nautin alusta asti noin 20 minuutin välein. Vuorotellen otin urheilujuomaa ja suola- tai kofeiiniblokkeja. Ensimmäinen huoltopiste tuli yllättävän nopeasti noin 20,9 kilometrissä Rauhalassa, kun matkaa oli taitettu puolimaratonin verran. Huoltopisteellä söin vain banaanin, sipsejä ja otin huikan urheilujuomaa ja jatkoin nopeasti matkaa viilentyneessä yössä.

Ratsupolu

Vauhdilla kohti Lommotunturia

Lommotunturi

Toinen etappi Rauhala - Pahtavuoma

Jatkoin omaa vauhtiani eteenpäin. Rauhalasta lähdettiin juoksemaan asfaltille ja meikäläinen pääsi oikein kunnolla kipittämään maratoonarin askeleella. Asfalttiosuudelle tuli juoksuni nopeimmat ja ehkäpä keveimmät kilometrit. Moni sanoi, että tuo asfaltti osuus oli raastava, mutta minulle se sopi. Asfalttiosuuden jälkeen siirryttiin juoksemaan takaisin metsän siimekseen. Kilometrit kuluivat ja matka eteni tasaista tahtia eteenpäin. Pahtavuoman huolto tuli tosi nopeasti ja huoltoon saapuessa matkaa oli takana noin 32 kilometriä. Nappasin pari banaanin puolikasta ja jatkoin matkaa.

Äkäskero

Kolmas etappi Pahtavuoma-Peurakaltio

Äkäskerolle kiipeäminen otti voimille, mutta se oli silti ehkä reitin upein kohta. Äkäskeron huipulla oli niin kaunista ja auringon nousu lisäsi tunnelmaa. Huipulta kipittelin itekseni loivaa pitkää mäkeä alas kohti Peurakaltion huoltoa, joka sijaitsi noin 45 kilometrin kohdalla eli taivalta oli takana jo yli maratonin. Saavuin huoltoon kuuden aikaan aamulla. Peurakaltion huollossa odotti drop bag ja omat eväät. Olin laittanut drop bagiin vaihto kengät ja paidan, mutta päätin jatkaa matkaa ilman vaatteiden vaihtoa. Huollossa oli järjestäjien puolesta tarjolla kunnon eväät. Tarjolla oli pitsaa, nuudeleita liha- tai kasvisliemellä, kaurapuuroa ja sitten perus banaanit, suolakurkut, suklaat ja sipsit. Jätin tarjoilun väliin ja söin omat tutut eväät. Tyhjensin roskat juomarepusta ja täydensin lisäevästä juoksureppuun loppumatkaa varten. Pidin jälleen lyhyen tauon.

Neljäs etappi Peurakaltio - Kotamajat 1 & 2

Huollon jälkeen alkoi hyvä juoksubaana ja etenin juoksu-kävelyä eteenpäin.

Seuraavat kaksi huolto olivat vesipisteitä ja välissä oli nousu ja lasku Kukastunturille. Kukastunturille nousu sujui reippaasti kuin huomaamatta muiden juoksijoiden kanssa jutellessa. Itselle ylämäet ovat olleet aina vahvoja, mutta alamäkitekniikassa on vielä kehitettävää. Ylämäissä menin monien ohi, mutta alamäissä asia olikin sitten toisin päin. Juuri ennen Kotamajan toista huoltoa Garmin ilmoitti, että 64 kilometriä oli tullut täyteen eli pisin matkani tähän menessä. Pienet tuuletukset tässä kohtaa ja lakupötky suuhun ennätyksen kunniaksi. Kylläpä muuten laku maistui hyvältä blokkien ja urheilujuoman jälkeen!

Kukastunturi

Viides etappi Kotamaja 2 - Ylläsjärvi

Kotamajalta alkoi pitkä taival kohti Ylläsjärven huoltoa. Matkaa seuraavaan huoltoon oli 21,1 kilometriä, jonka tuntui tässä kohtaa todella pitkältä. Pikkasen otti päähän, kun luottokelloni Garmin sanoi sopimuksensa irti ja sammui noin 78 kilometrin kohdalla. Olisi ollut kiva katsoa jälkikäteen reittiä ja etenemistä. Tästä eteenpäin kilometrit ja vauhti menivät arpomalla. Yritin edetä tasaista ja reipasta tahtia kohti seuraavaa huoltoa. Onneksi matkalla oli saman tahtia eteneviä ja juttuseuraa. Henkisesti matkan vaikeimmat hetket osuivat tällä pätkälle. Välillä päätin, että en enää koskaan juokse poluilla enkä ainakaan ultria. Hetken päästä ajatukset muuttuivat, että tämähän on vasta alkua ultrajuoksu-uralleni. Kyllä ihmismieli on mielenkiintoinen!

Ylläksen ja Pahkakurun nousut eivät olleet niin pahat kuin kuvittelin. Varkaankurun pitkää nousua oli kiva edetä pitkospuita pitkin puron solistesssa vieressä. Helpotuksen huokaus pääsi, kun kipittelin jyrkkää kivirakkaa pitkin kohti Ylläsjärven huoltoa, joka oli noin 85 kilometrin kohdalla. Nyt ei voinut enää keskyttää, koska maaliin oli matkaa VAIN 20 kilometriä. Toisaalta, ei keskyttäminen ollut kyllä kertakaan käynyt mielessä. Olin päättänyt juosta 105 kilometriä, joten se oli tehtävä. Pikainen huoltotauko, hiekat pois kengistä ja pientä purtavaa suuhun. Tuttuun tapaan nappasin jälleen pari banaanin puolikasta, sipsejä ja suklaata.

Tsemiä, sitä kyllä tarvittiin pitkin matkaa!

Kuudes etappi Ylläsjärvi - Kellokas

Ylläsjärven huollon jälkeen alkoi ehkä reitin fyysisesti raskain osuus ainakin minulle. Nousu Ylläkselle oli pelkkää kivilohkaretta, kiveä kiven päälle ja perään. Etenin tasaista tahtia kiveltä kivelle kohti huippua. Yhtään en uskaltanut pysähtyä, ettei hyvä kiipeämisrytmini olisi kadonnut. Kiivetessä oli kiva saada kannustusta 37 kilometrin juoksijoilta ja toisaalta oli kiva tsempata heitä. Tuli tuoretta verta rinnalle, mikä antoi myös itselle lisää tsemppiä. Muutama 160 kilkometrin taivaltajakin oli yhtäaikaa nousussa. Hattua nostan heille urakasta.

Huipulla tuuli sen verran, että vedin hihat alas ja otin hanskat käteen hetkeksi. Olin tyytyväinen, että olin jättänyt pitkähihaisen paidan huollossa päälleni.

Nousun jälkeen alkoi kivetön jyrkkä alamäki, jota olisi ollut kiva juosta, mutta vähitellen lisääntynyt päkiä kipu pisti kävelemään. Välillä yritin ottaa kävelyn lomaan muutamia juoksuaskelia. Kellokkaan huolto tuli yllättävän nopeasti ja oli ihana saada pari mukia cokista energiajuoman ja veden jälkeen. Nopea huoltotauko ja sitten kohti kuuluisaa Pirunkurua ja maalia, jonne matkaa olisi vain 14 kilometriä.

Ylläs

Seitsemäs etappi Kellokas - maali

Matka jatkui juoksu-kävelyä kohti Pirunkurua. Kesänkijärven reunaa kulkevaa polkua oli helppo edetä rauhallista tahtia ja kerätä voimia Pirunkuruun. Etenin kurua jälleen kiveltä kivelle askel kerrallaan käsillä kivistä tukea ottaen. Yritin edetä jälleen mahdollisimman tasaista tahtia ja yritin pysyä liikkeessä koko ajan. Pirunkurun nousu tuntui jatkuvan ikuisuuden. Ylhäällä oli pakko katsoa alas ja napsia muutama kuva. Joku huusi, että enää 8 kilometriä maaliin. Ikuisuudelta tuntui myös nousun jälkeinen kivikkoinen tasanne ja alamäki.

Ilme kertoo kaiken! Kuva: @onevision.fi

Pirunkuru

Onneksi hetken päästä alkoi kunnon neulaspolku, jota etenin juoksu-kävelyä kohti maalia. Viimeisten kilometrien määrä tuntui loputtomalta. Kun viimein näin maalisuoran, päätin, että nyt otetaan kunnon loppukiri ja katsotaan mitä rouvasta lähtee. Ja niin teinkin!

Maalissa kädet ylös; Jes - I did it!

Maaliin saavuin hyvävoimaisena ajassa 19 h 11 min. Olin naisten sarjan 29. ja omassa ikäryhmässä olin neljäs. Olo oli hyvä sekä fyysisesti että henkisesti. Suurempaa väsymystä en tuntenut oikeastaan missään vaiheessa, joten taisin edetä kuntooni nähden sopivaa vauhtia. Hieman jäi tuo 19 tunnin ylitys kaivelemaan, mutta muuten olen tyytyväinen ensimmäiseen 100 kilometrin juoksuuni. Ylämäet olivat vahvuuteni ja alamäet heikkouteni. Viime vuoden 55 kilometrillä kaaduin kolme kertaa ja nyt en kertaakaan, joten kehitystä on tapahtunut! Juoksusta jäi hyvä fiilis ja enköhän lähde ensi vuonna parantamaan aikaani.

Illalla maittoi ruoka ja löylyt rantasaunassa. Untakaan ei tarvinnut pahemmin odotella urakan jälkeen. Yhdeksän tuntia tuli nukuttua ja varmaan samalla kyljellä. Kroppa palautui yllättävän hyvin urakasta. Hermoston palautuminen ottaa tietysti oman aikansa. Sunnuntaina reidet olivat hieman jäykät, päkiät kosketus arat ja muutama rakko löytyi varpaista, mutta muuten olo oli virkeä ja hyvä. Ruoka ja uni maittoivat hyvin seuraavinakin päivinä.

Finisher 105 km

Onnittelut kaikille Nuts Ylläs Pallaksella taivaltaneille, ja kiitos teille kaikille, jotka taivalsitte kanssani matkaa. Kiitos huoltopisteiden pitäjille hyvästä huollosta ja tsempistä pitkin matkaa. Kiitos järjestäjille mukavasta tapahtumasta.

-pia-

Kesäkuun treenipäiväkirja

Huh, olipas tehokas ja monipuolinen treenikuukausi. Jos toukokuussa palauteltiin, niin kesäkuussa treenattiin kunnolla. Taisi olla vuoden toiseksi tehokkain kuukausi. Kilsoja tuli yhteensä komeat 349 kilometriä.

Kuva: Anni Liukka

Leireilyä

Kesäkuun alussa minulla oli viikon loma, jonka vietin Vauhtisammakon juoksuleirillä Kroatiassa. Viikkoon mahtui juoksua ja löhöilyä sopivassa suhteessa. Juoksukilometrejä kertyi leirillä 132 kilometriä ja yksi 10 kilometrin katukisa. Edellisestä 10 kilometrin kisasta olikin tainnut vierähtää jo useampi vuosi. Kiva reissu, upeat ja vaihtelevat juoksumaastot sekä mukava juoksuporukka. Juoksuleiristä voit lukea täältä.

Olen vuodesta 2007 saakka ollut kesäkuussa yhden viikonlopun ohjaajana diabetesta sairastavien lasten liikuntaleirillä. Leirillä liikutaan monipuolisesti sisällä ja ulkona tutustuen eri liikuntalajeihin. Leiri on suunnattu 9-12 -vuotialle ja lapsia saapuu leirille ympäri Suomea, joten vipinää ja vilskettä riittää aamusta iltaan. Liikunnan yhteydessä mietitään yhdessä, miten erilainen liikunta vaikuttaa verensokereihin ja ruokailujen yhteydessä kerrataan ja opetellaan hiilihydraattien laskemista. Leiri on yksi kesän kohokohdista, mutta myös raskas vastuun takia.

Juhannuksen vietin perinteiseen tapaan mökillä Turun saaristossa. Olen viettänyt kaikki juhannukset neljää juhannusta lukuun ottamatta mökillä, joten perinteestä voi jo puhua. Juhannukseen kuului lenkkeilyä, hyvää ruokaa, saunomista ja lepoa. Juoksulenkit luonnon keskellä on mahtavia.

Palauttelua golfkentällä

Palauttavat lenkit tein golfviheriöllä. Kiersin sekä 9-reiän että 18-reiän kierroksia. Olen huomannut, että rauhallinen eteneminen pehmeällä alustalla on hyvää palauttavaa liikuntaa jaloille kovien harjoitusten jälkeen. Samalla saa myös nollattua ajatukset.

Golfia ei useinkaan mielletä fyysisesti vaativaksi lajiksi, mutta sillä on lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia sekä keholle että mielelle. Se on erittäin hyvää terveysliikuntaa, mutta minulle golf on palauttavaa liikuntaa. Minulle kävelyä kertyy noin 5-10 kilometriä kierroksesta riippuen ja aikaa kuluu 2-5 tuntia.

Kilsoja kertyi

Kesäkuussa tosiaan kilometrejä ja harjoitustunteja kertyi treenatessani kohti Nuts Ylläs Pallas- juoksua. Tavoitteena on juosta Nutsissa 105 kilometriä. Harjoitukset ovat sisältäneet pitkiä 500 metrin ja lyhyitä 100 metrin vetoja kentällä ja maastossa, 1-2 tunnin juoksu-kävelylenkkejä, progressiivisia lenkkejä ja tietysti mäkitreeniä. Lepopäiviä on ollut 1-2 viikossa. Jos olisin itse tehnyt itselleni harjoitusohjelman, en olisi kyllä tehnyt näin kovia ja pitkiä harjoituksia. Lenkkini olisivat olleet huomattavasti lyhyempiä.

Ohjelmaan kuului myös venyttelyä, putkirullausta ja hierontaa, unohtamatta monipuolista ravintoa ja unta. Kovat treenit ovat lisänneet selvästi ruokahalua ja uni on myös tullut nopeasti silmään. En ole pahemmin jaksanut iltaisin lukea tai tv:tä katsoa.

Nyt on enää kaksi viikkoa aikaa H-hetkeen (Nuts Ylläs-Pallas) ja hieman mietityttää, mihin sitä on taas itsensä pistänyt. Seuraavat kaksi viikkoa pidetään yllä kuntoa ja levätään hyvin.

Juoksuterveisin

-pia-