Bank of America Chicagon Marathon 2019

Yksi unelma täyttyi, kun arpaonni suosi minua ja pääsin juoksemaan Chicagon maratonin 13.10.2019 ja samalla sain toisen tähden Abbotin World Marathon Majors -sarjaan. Innoissani lähdin reissuun ja ensimmäistä kertaa lähdin juoksumatkalle itsekseni, sillä aiemmilla matkoilla olen ollut joko järjestetyllä juoksumatkalla tai joku perheenjäsenistä on ollut matkaseurana.

Arvonnan selvittyä lokakuussa 2018, varasin Finnairin kautta lennot ja hotellin taas varasin keväällä 2019 PWT-Urheilumatkojen kautta. Congress Plaza Hotel Chicago sijaitsi keskusta-alueella aivan lähtö- ja maalialueiden tuntumassa. Myös kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja Michigan-järvi sijaitsivat kävelymatkan päässä hotellista. Lähimmälle metroasemallekin oli matkaa sata metriä.

Hieman minua jännitti, kun lähdin itsekseni matkaan perjantaina 11.10. Ensin bussilla Helsinkiin ja sitten tosiaan Finnairin suoralla lennolla Chicagoon O´Haran kentälle. Vajaan kymmenen tunnin lento sujui mukavasti leffoja katsellessa ja musiikkia kuunnellen. Chicagoon saavuin iltapäivällä puoli neljän maissa. Maanhantulotarkastus sujui tällä kertaa nopeasti virkailijan tentatessa lähinnä maratonin aikatavoitettani. Matkalaukkuakaan ei tarvinnut kauan odottaa. Lentokentältä hotelliin pääsi kätevästi joko CTA -metrolinjalla (n. 5 dollaria), taksilla (n. 40-50 dollaria + tippi) tai Go Airport Express-kyydillä (20 dollaria), jonka minä valitsin. Bongasin tuon Go Airporte Express-kyydin kisajärjestäjien osallistuja-oppaasta ja varasin samantien meno-paluukyydin. Lento tuli terminaali vitoseen ja sieltä siirryin lentokenttäbussilla terminaali kolmoseen, josta expresskyyti lähti. Matka hotellille kesti noin 70 minuuttia pienoisessa alkuillan ruuhkassa. Illalla kävin vielä jaloittelemassa ja syömässä. Unta ei matkapäivän jälkeen tarvinnut kovin kauaa odottaa ja uni tulikin silmään jo klo 20.00!

Congress Plaza Hotel chicago

Lauantaipäivä valkeni aurinkoisena ja tuulisena. Runsaan hotelliaamiaisen jälkeen tein tunnin kävelylenkin Grant Park puistossa, jossa lähtö- ja maalialueet sijaitsivat ja samalla ihailin Buckinghamn Fountain suihkulähdettä, joka on yksi maailman suurimmista suihkulähteistä. Monille suihkulähde on tuttu myös Pulmuset-sarjan alkutunnarista.

Buckinghamn Fountain

Lenkin ja välipalan jälkeen lähdin Expoon (Abbot Heath and Fitness Expo) hakemaan juoksunumeroa. Expoon pääsin kätevästi vieressä sijaitsevan Hilton hotellin edestä Shuttles-bussilla. Bussit kulkivat Expon ja hotellin väliä 15-20 minuutin välein. Turvatarkastus expoalueelle sekä juoksunumeron ja paidan hakeminen sujuivat juostavasti ja nopeasti. Muutama tunti vierähti huomaamatta expossa ja pieniä hankintojakin tuli perinteisesti tehtyä.

Lounaan jälkeen lähdin vielä Hop-on-Hop-off kaupunkikiertoajelulle katsastamaan seuraavan päivän juoksureittiä ja -maisemia. Jalkoja säästääkseni istuin koko kiertoajelun bussin kyydissä ja aikaa kierrokseen meni parisen tuntia. Nähtävyyksien tarkemman katselun ja kuvaamisen päätin jättää suosiolla maanantaille ja tiistaille. Illalla kävin vielä hakemassa pasta-aterian huoneeseen, jonka nautin telkkua katsellessa. Perinteiseen tapaan laitoin illalla myös juoksuvarusteet valmiiksi. Sen verran edellispäivän matkustaminen vielä painoi, että nukkumaan menin jo klo 19.00.

Sunnuntaina herätyskello soi klo 5:15, koska minulla täytyy olla parisen tuntia ruuan ja lähdön väli. Nukuin yön hyvin ja ehdin nukkua kunnon kymmenen tunnin unet. Tapahtuma-aluelle lähdin kuuden jälkeen. Tapahtuma-alue sijaitsi tosiaan noin 500 metrin päässä hotellista, joten myöhemminkin olisin voinut lähteä, mutta minusta on kiva fiilistellä tapahtuma-alueella muiden juoksijoiden kanssa. Minun sisäänkäynti lähtöalueelle oli portilta yksi ja lähtö tapahtui E-lähtökarsinasta. Turvatarkastus alueelle sujui nopeasti. Omat linjat oli tavaroiden kanssa meneville ja ilman tavaroita meneville. Tavarasäilytystä en käyttänyt, mutta kuulin sen toimineen hyvin.

Maratonin lähdöt olivat kolmessa erässä klo 7:30, 8:00 ja 8:35. Minun lähtöni oli klo 7:30 ja lähtökarsina sulkeutui noin varttia ennen lähtöä. Aamu alkoi sarastaa lähdön kynnyksellä ja lämpötila oli noin + 4-5 astetta. Hieman oli vilu lähtöä odotellessa, joten pienessä liikkeessä oli koko ajan oltava. Kansallislaulun jälkeen lähtivät matkaan kelaajat ja eliittiryhmä. Minä pääsin ylittämään lähtöviivan klo 7:49:22. Lähdin juoksemaan ilman tavoitetta ja nauttimaan tunnelmasta ja maisemista. Kelloni laitoin päälle, mutta en siitä väliaikoja pahemmin seurannut, vaan juoksin tuntemuksen mukaan.

Matkaan lähti sadasta eri maasta yli 45 000 juoksijaa. Tiet oli avattu meille juoksijoille, joten tilaa oli juosta, eikä ruuhkaa ollut missään vaiheessa. Maraton juostiin yhtenä reittinä ja reitti oli nopea ja tasainen, mutta mutkikas. Reitti kulki ohi kaupungin nähtävyyksien ja matkalla tuli nähtyä mm. Lincoln Park, Old Town, Little Italy ja China Town. Harvoin sitä pääsee myöskään juoksemaan punaisella matolla, mutta Chicagon silloilla pääsi pariin otteeseen.

Huoltopisteitä oli 20 noin 1-2 mailin välein. Pisteitä oli sopivasti ja juomamukin sai käteen, eikä sitä tarvinnut yrittää napata pöydältä. Tarjolla oli urheilujuomaa ja vettä, loppumatkasta myös banaania ja geeliä. Söin geelikarkkeja 10-12 kilometrin välein ja join alkumatkasta jokaisella huoltopisteellä hörpyn urheilujuomaa ja vettä. Loppumatkasta join vuorotellen vettä ja urheilujuomaa.

Ihmisiä oli todella paljon kannustamassa reitin varrella, ihan kuin koko kaupunki olisi ollut mukana juoksuhuumassa. Kannustus oli sekä äänekästä että värikästä ja siitä sai hurjasti apua omaan juoksuun, eikä sitä oikein kehdannut juosta hitaasti, saatikka kävellä!

Juokseminen oli helppoa alusta alkaen ja matka meni kuin siivellä maisemia ihaillessa ja ihmisten kannustaessa. Matkan etenemistä pystyi seuraamaan sekä maileina että kilometreinä ja välillä minulla taisi mennä mailit ja kilsat sekaisin.

Jälkikäteen katsoin väliajoista, että olin juossut aika tasaisesti vitoset ekaan puolikkaaseen saakka ja puolimatkaan saavuin ajassa 1:53:15. Noin 35 kilometrin kohdalla lippis lensi tuulenpuuskassa, mutta onneksi takana tullut juoksija sai sen napattua kiinni ja matka jatkui hetken pysähdyksellä. Pieni väsähdys tuli noin 37 kilometrin kohdalla, mutta muuten ei ollut mitään ongelmia juoksun aikana. Tuulta ja tuulenpuuskia riitti koko maratonin ajaksi, mutta onneksi välillä oli myös myötätuulta. Windy Chicago ei ole turha nimi kaupungille! Muuten juoksukeli oli juuri sopiva, aurinko paistoi ja lämpötila oli noin +9 asteessa. Myös loppumatkan vitoset menivät aika tasaiseen tahtiin, joskin toinen puolikas oli hieman hitaampi kuin ensimmäinen. Maaliin saavuin ajassa 3:59:46 eli kesän paras maraton tuli juostua ja samalla tuli jälleen rikottua neljän tunnin raja. Keskivauhti oli 5:29/kilometri ja keskisyke 146 l/ min. Palautumisajaksi Garmin näytti 62 tuntia. Olin kaikista 45 786 juoksijasta 16 392. ja omassa sarjassani olin 312. yli 1 000 juoksijasta. Maaliin tullessa kuulin, että Kenian Brigid Kosgei oli juossut uuden naisten maailman ennätyksen 2:14:04.

Jäin hetkeksi maalialueelle fiilistelemään tunnelmaa ja juttelemaan muiden juoksijoiden kanssa. Maalihuollossa oli tarjolla vettä, urheilujuomaa, olutta, banaania ja omenaa sekä mukaansa sai pienen pussillisen erilaisia proteiini- ja energiapatukoita sekä pähkinöitä.

Kävelin noin 500 metrin matkan hotellille ja suihkun sekä pienen lepohetken jälkeen lähdin mitalli kaulassa kiertelemään kaupungille. Olen huomannut, että pienen lepotauon jälkeen kävelylenkki tekee hyvää lihaksille, niinpä kiertelin kaupungilla parisen tuntia välillä kahviloissa istuen. Juoksijat kulkivat kaupungilla mitalit kaulassa ja onnittelivat toisiaan. Myös muut ohikulkijat onnittelivat meitä juoksijoita. Muutama poliisikin onnitteli minua, kun kävelin kaupungilla ja olin syömässä. Tämmöistä en ole vielä muualla kokenut, aivan mahtava fiilis! Illalla kävin vielä perinteisellä pizzalla.

Hymy on herkässä onnistuneen juoksun jälkeen

Maanantaina heräsin virkeänä pitkän ja hyvin nukutun yön jälkeen. Edellispäivän juoksu ei tuntunut pahemmin kehossa, mitä nyt nilkat olivat vähän hellänä mutkikkaasta reitistä johtuen. Aamupalan jälkeen tein tunnin aamulenkin Michigan-järven rantaa pitkin ja lounaan jälkeen lähdin 75 minuutin jokiristeilylle ihailemaan kaupungin arkkitehtuuria vähän eri vinkkelistä. Minun piti myös nousta ihailemaan ilta-aurinkoa Willis Towerin Skydeckille, mutta en uskaltanut korkeanpaikankammoisena nousta 103 kerroksessa olevalle lasiparvekkeelle. Ehkä sitten ensi kerralla?

Tiistaina kiertelin vielä aamupäivällä Millennium Parkissa, jossa on ehkä Chicagon kuvatuin nähtävyys Cloud Gate. Se tunnetaan kylläkin paremmin nimellä papu "The Bean". Taksi haki minut hotellilta yhden jälkeen ja lento Suomeen lähti klo 17:35. Paluu lento kesti 8 tuntia 45 minuuttia ja lento meni nopeasti nukkuessa.

Cloud Gate / The Bean

Maraton Chicagon kaduilla oli upea elämys ja kokemus, samoin itse Chicago. Tapahtuman järjestelyt niin Expon kuin maratonin osalta toimivat hyvin. Voin kyllä suositella Chicagon maratonia! Aurinkoinen ja lämmin, mutta tuulinen sää suosi minilomaani. Paljon tuli nähtyä ja koettua!

Maratonterveisin

-pia-

Syyskuun treenipäiväkirja - pohdintaa juoksemisesta

Syyskuu toi paluun normaali arkeen. Vaikka lomalla on mukava olla, niin kyllä selkeällä päivärytmillä on omat hyvät puolensa. Lomakauden jälkeen työ ja harjoittelu rytmittivät päiviä ja iltoja. Syyskuun alussa alkoi myös juoksukoulujen ja liikuntaryhmien ohjaukset. Maanantaisin saan hyvät liikkuvuus- ja venyttelytreenit Liikkuvuutta kroppaan-ryhmän ohjauksen myötä. Keskiviikko illat kuluivat kuntosaliryhmää ohjatessa ja torstai-illat taas vietin ulkosalla juoksukoululaisia ohjaten. Arjen keskelle mahtui myös juhlaa, kun juhlimme perhepiirissä äitini 80- vuotispäivää. Toivottavasti olen yhtä virkeä ja hyvässä kunnossa saman ikäisenä!

Treeniä kohti Chicagon maratonia

Paavo Nurmi maratonin jälkeen pidin muutaman kevyemmän viikon ja syyskuun alussa siirsin harjoittelun ja ajatukset kohti Chicagon maratonia. Treeniviikot sisälsivät muutamia 40-60 minuutin TV-kevyitä lenkkejä, yhden reippaan 5-8 kilometrin lenkin tai kilometrin vetoja sekä yhden pitkän lenkin. Maanantain ohjauksen myötä tuli tehtyä liikkuvuusharjoituksia ja venyttelyä. Ehdin myös ohjatuille venyttelytunneille ainakin kerran viikossa, parhaimpina kaksi kertaa. On se kumma, miten ohjatuilla tunneilla tulee venyteltyä paremmin kuin kotona. Kun toinen käskee ja ohjaa, niin homma hoituu! Myös hieronta palasi arjen myötä ohjelmaan. Syyskuun treenit sujuivat hyvin ja nautin juoksemisesta syksyn väriloistossa. Seurasin treeneistä palautumista Garminin kautta ja noudatin kellon antamia palautumisaikoja. Tietysti kuuntelin myös kehon viestejä. Tein itselleni myös Firstbeat Hyvinviointi -analyysin. Juoksukilometrejä tuli 185 kilometriä.

Ei myöskään kuukautta ilman juoksukisaa. Päätin nimittäin osallistua hetken päähänpistosta SAUL:n SM-maratonille testaamaan kuntoani ja tankkausta Chicagoa varten. Juoksu oli aika kaksi jakoinen. Eka puolikas oli vauhdikas ja toinen meni sitten sunnuntaijuoksuksi lonkkakivun yllättäessä. Tankkaus onnistui hyvin, mutta vauhdin jako ei. Maratonin ekan kierroksen reipas vauhti avasi jalat ja maratonin jälkeen juokseminen on ollut kevyttä ja helppoa. Juoksurapsan voit lukea täältä.

Aina välillä tutut ja tuntemattomat ihmettelevät ja kyselevät, miksi juoksen ja mikä saa minut juoksemaan maratoneja toisen perään. Mikä siinä juoksemisessa viehättää? Syyskuun lenkeillä olenkin pohtinut juoksemistani.

Kuva: Tiina Siren, Hölkkä Oy

Miksi juoksen?

Olen aina liikkunut ja harrastanut monipuolisesti eri liikuntalajeja. Juoksemisesta innostuin uudelleen vuonna 2009 eli kymmenen vuotta sitten. Juoksin neljän kuukauden harjoittelulla Helsinki City Marathonin ja juoksufiilis vei mennessään. Nyt takana 19. maratonia ja 8. puolikasta sekä kaksi ultramatkaa ( 57 km ja 105 km).

Ennen kaikkea vaan pidän juoksemisesta, sen helppoudesta ja välillä sen vaikeudesta ja haasteellisuudesta. Nautin, kun saan juosta erilaisissa maastoissa ja paikoissa. Juosten pääsee ja ehkä eksyykin sellaisiin paikkoihin, mihin ei muuten pääsisi. Juosten olen nähnyt ja kokenut upeita paikkoja. Juokseminen tunturissa läpi yöttömän yön ja juoksu kohti auringon nousua ovat olleet unohtumattomia kokemuksia.

Koska minulla on epäsäännöllinen työaika, en voi ottaa mitään säännöllistä harrastusta itselleni, mutta lenkille voin lähteä milloin ja missä vain. Juokseminen ei katso aikaa, eikä paikkaa! Juoksu on hyvää vastapainoa työlle, akkujen nollaamista ja lataamista. Monia hyviä ideoita on syntynyt juoksun lomassa ja monta asiaa on myös pistetty järjestykseen lenkin aikana.

Juoksen myös oman hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. On ollut hienoa huomata, miten kuntoni on vuosien varrella kehittynyt ja miten olen nyt viisikymppisenä paremmassa kunnossa kuin koskaan. Nykyisin puolimaraton tai pidempi matka sunnuntain lenkkinä on perussettiä, mutta eipä ollut kymmenen vuotta sitten.

Mitä juoksu on antanut minulle?

Se on antanut minulle ennen kaikkea hyvän kunnon ja tuo hyvää oloa, niin fyysisen kuin psyykkisen hyvän olon. Se on tuonut mahtavia ja monipuolisia treenejä, mukavia juoksukisoja, upeita tapahtumia ja unohtumattomia juoksumatkoja. Vauhtisammakon juoksuleirit Kreikassa ja Kroatiassa ovat olleet mukavia ja innolla odotan ensi kesän leiriä. Tokion ja Honolulun maratonmatkoja on mukava muistella sitten joskus kiikkustuolissa, samoin Barcelonan ennätysjuoksua ja ensimmäistä neljän tunnin alitusta sekä ensimmäistä 100 kilometrin juoksuani. Islannin ja Lofoottien reissut ovat olleet myös upeita kokemuksia.

Juoksun myötä olen saanut uusia kavereita niin somen kuin juoksutapahtumien kautta. Olen saanut tutustua mahtaviin juoksupersooniin, joista osasta on tullut minulle jopa esikuvia ja idoleita. On ollut mukavaa seurata muiden harjoittelua ja kisoja somen välityksellä ja vaihtaa kuulumisia juoksutapahtumissa.

Juoksuharrastuksen myötä olen saanut myös töitä. Olen päässyt ohjaamaan juoksukouluja ja erilaisia liikuntaryhmiä normityön ohella. Ohjaukset ovat tuoneet mukavaa vaihtelua perustyöhöni ja harjoitteluni lomaan. Olen saanut jakaa kokemuksiani ja hyödyntää osaamistani. Toivottavasti saan jatkossakin ohjata erilaisia juoksukouluja.

Kuuluminen vuodesta 2016 Helsinki City Running Day:n Street Teamiin taas on tuonut uutta tsemppiä ja motivaatiota harjoitteluun. Tampereen yhteislenkkien vetäminen on tuonut mukavaa vaihtelua yksin puurtamiseen ja promokeikat messuilla ja eri juoksutapahtumien yhteydessä taas ovat tuoneet kivaa vaihtelua normityöhön. On ollut kiva tavata eri-ikäisiä juoksijoita eri puolilta maailmaa ja keskustella heidän kanssa harjoittelusta, juoksemisesta ja kilpailuista.

Juokseminen on siis tuonut ja antanut minulle paljon ja tulee varmasti jatkossakin antamaan. Juokseminen vaan on se mun juttu, johon hurahdin kertaheitolla vuonna 2009 :)

Tämmöisin miettein kohti lokakuuta.

Juoksuterveisin

-pia-

Espoon Rantamaraton & SAUL:n SM-maraton

Osallistuin ensimmäistä kertaa Espoon Rantamaratonille ja samalla myös SAUL:n SM-maratonille. Lähdin maratonille ilman sen suurempaa valmistautumista ja tavoitteena oli testata kunto ja tankkaus ennen Chicagon maratonia. Maraton oli minun 19. maraton ja tämän vuoden kolmas maraton.

Kisaviikko oli työn täyteinen juoksukoulun ohjauksineen ja jumpan vetoineen. Ympärillä velloi myös flunssaa, mutta minun onnekseni flunssa-aalto kiersi minut. Kisapaikalle lähdin tällä kertaa vasta lauantai aamuna Tampereen Maratonklubin yhteiskuljetuksella. Tutut kuviot toistuivat kisapaikalla eli numeron haku, pientä välipalaa poskeen, tavarat säilytykseen, vessassa käynti ja ne "pakolliset" somekuvat. Kisahallissa tapasin juoksututtuja ja Helsinki City Running Day Street Teamin jäseniä. Oli kiva vaihtaa kuulumisia ja jakaa kisajännitystä. Ennen siirtymistä lähtöviivalle tein kevyen verryttelyn ja otin muutaman vedon.

Valmiina juoksuun. Kuva: Elina Tuomaala

Kello 12.00 SM-maraton starttasi matkaan. Lähdin matkaan ehkä vähän liian vauhdikkaasti, mutta ajattelin, että antaa mennä ja katsotaan miten käy. Ensimmäiset kilometrit menin virran mukana ja juoksu tuntui yllättävän helpolta ja kevyeltä. Ruuhkaa ei pahemmin ollut ja sain omasta juoksurytmistä hyvin kiinni. Ensimmäinen huoltopiste tuli yllättävän noepasti noin 3 kilometrin kohdalla. Otin pari hörppyä urheilujuomaa ja jatkoin matkaa. Suunnitelmani oli ottaa joka toisella huoltopisteellä urheilujuomaa ja joka toisella geeli & vettä. Suunnitelma toimi hyvin ja sillä mennään myös seuraava maraton.

Kuva: Arja Jääskeläinen

Maraton juostiin kahtena lenkkinä, joka ei ole minun mieleen. Juoksen mieluummin maratonin yhtenä lenkkinä kuin kierrän kierroksia. Toisaalta kahtena lenkkinä juostessa, tietää, mitä seuraavalla kierroksella on edessä. Reitin alkupuoli oli tasaisempaa ja loppupuoli oli mäkisempää. Osa reitistä oli asfalttia ja osa hiekkatietä, mikä toi kivaa vaihtelua juoksuun. Nautin upeista ranta maisemista ja merenrannassa juoksemisesta. Toiselle kierrokselle lähdettäessä oli pieni lisälenkki, mutta muuten reitti oli sama kuin ensimmäisellä kierroksella. Sää oli juoksemiseen sopiva, eikä pieni tihkusade haitannut matkan tekoa. Ehkä loppumatkasta oli vähän vilpoisaa, kun oli hikinen ja sateen kastelema.

Ensimmäiset viisi kilometriä juoksin noin 5:05-5:18 kilometrivauhtia, joka oli tosiaan vähän turhan kovaa vauhtia. Ennen kymppiä juoksuvauhti tasaantui noin 5.20-5:30/ kilometri. Aikani 10,55 kilometrin kohdalla oli 56:39. Noin 18-20 kilometrin kohdalla tuli pieni sippaus, mutta nopeasti sain taas juonesta kiinni. Puolimaratonin juoksin aikaan 1.56.24 (5:31/km) eli ehkä vähän liian lujaa, mutta juoksu tuntui edelleen hyvältä. Kova alkuvauhti alkoi kostautua

ja vauhti alkoi hidastui 25 kilsan kohdalla. Noin 30 kilometrin kohdalla alkoi lonkka kipu, joka vaivasi koko loppu matkan ja hidasta etenemistäni. Vauhti tippui noin 6:00 minuuttiin/ kilometri. Sinnittelin 32-34 kilometriin, jonka jälkeen annoin periksi ja jatkoin matkaa juoksu-kävelynä maaliin. 31,65 kilometriin saavuin ajassa 3:01:33. Vaikeimmat kilometrit osuivat tällä kertaa siis 32-34 kilometrin kohdalle.

Maaliin juoksin hyvävoimaisena ja aikani oli 4.13.26, mikä oli tämän kauden paras maraton aikani. SM-maratonilla olin omassa sarjassani neljäs viidestä juoksijasta. Juoksu oli aika kaksi jakoinen. Ensimmäinen kierros sujui hyvin, mutta toisen kierroksen loppupuoli meni enemmän sunnuntailenkiksi. Loppukiriä ei tällä kertaa maalisuoralla irronnut, mutta maaliin pääsin. Keskisyke oli 155 ja keskivauhti 5.58/ kilometri. Palautumisajaksi Garminin näytti 62 tuntia. .

Olin suht tyytyväinen juoksuuni ja se antoi tarvittavan itseluottamuksen juoksemiseeni vaikean ja haastavan Paavo Nurmi Maratonin jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa kohti Chicagon Maratonia. Nyt hoidetaan kroppa kuntoon riittävällä levolla, monipuolisella ravinnolla, venyttelyllä ja hieronnalla. Garmin näytti juoksun jälkeen palautumisajaksi 62 tuntia, joten sillä mennään!

Rantamaraton oli kiva tapahtuma. Numeroiden haku ja tavarasäilytys toimivat hyvin, samoin huolto reitillä ja maalissa. Reitti oli kiva, etenkin rantaosuus oli kaunis.

Juoksuterveisin

-pia-