Nyt on vuosi 2020 paketoitu ja kohta voidaan avata vuoden 2021 paketti. Vuosi oli aikalailla erilainen, mitä olin suunnitellut ja suunnitelmat muuttuivat koko ajan. Juoksutapahtumia sekä peruuntui että siirtyi ja tilalle tuli virtuaalijuoksuja. Ulkomaan juoksureissut siirtyivät tulevaisuuteen ja kesälomareissu suuntautui Pohjois-Norjan sijasta sekä Turun saaristoon että Konneveden ja Kolin Kansallispuistoihin. Eipä voi kuin todeta, että olipa vuosi!
Kevään ohjaukset peruuntuivat ja siirryin etätöihin kuten moni muukin. Saan kuitenkin olla tyytyväinen, että työt jatkuivat kaikesta huolimatta suht normaalisti. Etätyön ja sitä kautta poistuneen työmatkan sekä peruuntuneiden ohjausten johdosta minulle vapautui päivittäin tunnista kahteen tuntiin ylimääräistä vapaa-aikaa. Sen käytin juoksemiseen, kehonhuoltoon ja palautumiseen. Oli hienoa juosta valoisaan aikaan heti työpäivän jälkeen ja ennätyskilometrit paukkuivat kuukausittain. Viime vuonna 3 000 kilometrin rajapyykki jäi harmittavan lähelle, mutta tänä vuonna se rikkoutui kuin huomaamatta. Juoksukilometrejä tuli yhteensä 3 131 kilometriä. Sain olla myös terveenä koko vuode, lukuunottamatta alkusyksystä vihoittelevaa polveani. Harjoittelu maistui välillä paremmin ja välillä vähän huonommin. Harjoitteluni oli kuitenkin monipuolista ja panostin myös kehonhuoltoon. Ruokavalioni oli huomattavasti laadukkaampaa ja ruoka-ajat säännöllisemmät etätöissä kuin työpaikalla. Etätyöt mahdollisti myös pidemmät yöunet, kun ei tarvinnut kiirehtiä aamuisin bussipysäkille.
Yksi vuoden hienoimmista kokemuksista oli osallistuminen Urheilugaalaan. Sain tammikuun alussa kuulla, että fanikuvani Iivo Niskasen kanssa on valittu Urheilugaalan ja Finnairin sykähdyttävin fanihetki -kisan finaaliin kolmen muun kuvan kanssa yli 140 kuvan joukosta. Kisaprosessi oli mielenkiintoinen ja hieno kokemus, jonka kruunasi kutsu Urheilugaalaan. Torstaina 16.1.2020 lenkkarit vaihtui korkkareihin ja juoksutrikoot mekkoon, kun lähdin kohti Helsinkiä ja Urheilugaalaa. Voittoa ei tullut #sykähdyttävinfanihetki kisassa, mutta oli upeaa osallistua urheilugaalaan. Monta mukavaa kokemusta jää illasta muistoihin elämään. Kiitos vielä @feelfinnair ja @urheilugaala, kun pääsin kokemaan tämän. Urheilugaalan tunnelmista voit lukea täältä.
Juoksukauden avasin tammikuussa Tampereen Maratonklubin hallimaratonilla Pirkkahallissa ja samalla juoksin ensimmäisen hallimaratonin. Silloin en arvannut, että seuraavan maratonin juoksisin vasta elokuun lopussa. Hallimaraton oli kiva kiva kokemus, vaikka 300 metrin radan kiertäminen 141 kertaa oli henkisesti aikamoinen urakka. Maaliin pääsin ajassa 4:13:51 ja voitin oman ikäluokkani sarjan. Ihan kiva aloitus kisakaudelle. Kisarapsa hallimaratonista löytyy täältä.
Kisajalkaa vipatti pitkin kesää ja niinpä päätin loppukesästä hetken päähänpistosta osallistua sekä Tampereen maratonille että SAUL SM-maratonille, joka juostiin Jyväskylässä Finlandia maratonin yhteydessä. Kummallekin matkalle lähdin ilman suurempia valmisteluja, mutta toisaalta halusin testata kuntoni ja vauhtini ennen Helsinki City Doublea. Tampereen maraton oli kaksijakoinen. Kaksi ekaa kierrosta sujui hyvin, kolmas joten kuten ja neljäs oli sunnuntaijuoksua sekä taistelua juoksu-kävelynä maaliin. Noin 30 kilomterin kohdalla alkoi oikea polvi oireilla ja säikähdin, että tähänkö tämä juoksukausi loppuu. Onneksi polvi vain ärtyi kaupunkimaratonin jyrkistä käännöksistä ja hyvällä kuntoutuksella sain polven kuntoon. Juoksin maratonin aikaan 4:14:28 ja olin N50- sarjan kolmas, mikä oli kiva yllätys. Kisarapsa löytyy täältä.
Jyväskylän juoksu sujui paremmin, eikä polvi enää vaivannut. Kaksi ensimmäistä kierrosta menivät mukavan rennosti ja helposti. Yleensä kolmas kierros on ollut minulle henkisesti vaikein, mutta nyt kolmas kierros sujui vielä suhteellisen hyvin ja olin ennätysvauhdissa. Neljännelle kierrokselle lähdin vielä ennätys mielessä, mutta toisin kävi. Jalat alkoivat paina ja vauhti alkoi hidastua. Oliskohan ollut liian luja alkuvauhti jälleen kerran? Maaliin saavuin ajassa 4:02:31 ja olin omassa ikäluokassani kuudes kolmentoista juoksijan joukosta. Joukkueena saimme kotiin tuomisena pronssiset mitalit. Juoksuuni ja aikaani olin tyytyväinen. Kisarapsa löytyy täältä.
Olen saanut olla vuodesta 2016 lähtien osa Helsinki City Runnin Dayn Street tiimiä ja oli mahtavaa kuulua edelleen tähän energiseen ja mukavaan juoksuporukkaan. Tiimin jäsenenä kerroin harjoittelustani kohti vuoden 2020 Helsinki City Doublea Instgramissa, Facebookissa ja täällä blogissa. Ehdin olla mukana myös Go Expo-messuilla HCRD -ständillä ennen kuin koronaepidemia sulki suurimman osan tapahtumista.
Kauden päätavoite Helsinki city Double siirtyi toukokuulta lokakuulle ja samalla kisasta tuli vuoden viimeinen lappujuoksuni. Sekä HCR että HCM sujuivat hyvin ja suunnitelmien mukaan. Nyt juoksin puolikkaan viisaasti ja säästin voimia maratonille. Puolikkaan juoksin aikaan 1:56:24 ja maratonin 4:21:43. Doublen kokonaisaika oli 6:18:07 ja parannusta viime vuoden aikaan tuli 14 minuuttia. Olin 46. kaikista doublen 87. juoksijasta. Kisarapsan voit lukea täältä.
Virtuaalijuoksut toivat vaihtelua harjoitteluun ja samalla pääsi testaamaan kuntoa. Juoksin
keväällä puolimaratonin #virtualhcr juoksuna ja Citroen Naisten Kympin #virtuaalikymppi :nä. Kesällä pidensin matkoja ja juoksin sekä #nutsvirtualrace 34 kilometrin juoksun että Nuts Virtual Challence: Yöttömän yön taikaa juoksun, jossa juoksin 37 kilometriä nauttien Kolin mahtavista ja jylhistä maisemista. Tuolloin jatkoin matkaa vielä sen verran, että sain maratonin täyteen ja sain juostua omatoimisen Vaarojen maratonin. Syksyllä Asics World Ekiden oli ensimmäinen virtuaalinen joukkuejuoksuni, jonka juoksin Lenkillä-blogia pitävän Elinan LENKILLA-tiimissä. Minä juoksin 5 kilometrin osuuden ja ihan hyvään aikaan (25:22) sateessa ja tuulessa sekä pimeässä.
Juoksin vuoden aikana neljä maratonia ja yhden puolikkaan sekä viisi virtuaalijuoksua. Helsinki City Double oli kauden päätavoite ja paransin siellä edellisen vuoden kokonaisaikaani, joten voin olla tyytyväinen vuoden 2020 juoksuihin. Maratonilta eikä puolikkaalta ennätyksiä tullut, mutta maratonin ennätys oli lähellä.
Juoksin paljon myös poluilla ja syksyllä tuli suoritettua Suomen Ladun polkujuoksuohjaaja koulutus sekä muutama muukin liikunta-alan koulutus. Ensi vuonna tulen ohjaamaan myös polkujuoksua. Etelä-Konneveden kansallispuistossa tuli kierrettyä Kolmen vuoren vaellus ja Kolin kansallispuistossa kiersin Huippujen, Mäkrän ja Herajärven pohjoispään kierrokset. Nauvossa taas kiersin Kasbergetin ja Westerholmin luontopolut. Kirjoitin kaikista reiteistä kuvaukset myös blogiini.
Minun kohdallani vain kolme juoksutapahtumaa siirtyi ensi vuoteen, joten vuoden 2021 kuviot alkavat olla vähitellen selvillä. Berliinin ja New Yorkin maratonit sekä Nuts Ylläs Pallas siirtyivät vuodelle 2021 ja toivotaan, että ne voidaan järjestää. Tästä on hyvä jatkaa suunnittelua ja harjoittelua kohti vuotta 2021.
Hyvää uutta vuotta ja kepeitä askelia kaikille vuodelle 2021!
-pia-
